Luin tuossa tuota melkeinpä pelottavaa keskustelua otsikolla 50 puntaa viikossa, jossa tytöt kinastelivat laudaturin taitojen riittävyydestä Englannissa, ja heräsin tässä sitten epäilemään omaa kielitaitoani (mahtavaa, eikö totta?). Sain tuosta keskustelusta nyt sellaisen käsityksen, että lukioenglanti, ei edes laudaturin arvoinen, anna tarpeeksi eväitä käytännön tilanteita varten.
Eli onko sillä kielitaidolla tai sen puuttumisella oikeasti niin väliä? Miten he, jotka eivät ole kirjoittaneet laudaturia, ovat selvinneet? Olen itse sellainen ja asia huolestuttaa minua, eli olisi kiva kuulla kokemuksistanne. Ja tietysti myös ne laudaturin oppilaat voivat vastata oikein mielellään. Miten se käytännön elämän sanasto poikkesi oppimastanne?
Eli onko sillä kielitaidolla tai sen puuttumisella oikeasti niin väliä? Miten he, jotka eivät ole kirjoittaneet laudaturia, ovat selvinneet? Olen itse sellainen ja asia huolestuttaa minua, eli olisi kiva kuulla kokemuksistanne. Ja tietysti myös ne laudaturin oppilaat voivat vastata oikein mielellään. Miten se käytännön elämän sanasto poikkesi oppimastanne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sina itse tiedat oman kielitaitosi. Mina kun menin ekaa kertaa au pairiksi (olin 18), en ollut edes kaynyt lukiota, ja peruskoulun enkunkielen arvosanani oli aina ollut n. 6, ja silla parjasin mainiosti! Lisaakin opin, mutta ei ole tarkoituskaan etta enkunkieli pitaisi hallita taydellisesti. Eihan itse englanninkielisetkaan joka sanaa tieda. Ja jos jotain ei tieda, niin silloin kysyy, ei siina sen kummempaa. Tsemppia! :)
Itse kirjoitin englannista been, lukiossa enkun kursseista tuli aina seiska. Lähdin Englantiin töihin juuri siksi, että halusin parantaa kielitaitoani. Kun suomalainen on käynyt lukion, on hän silloin opiskellut englantia jo aika monta vuotta! Itse kyllä ymmärsin telkkarista englanninkieliset ohjelmat mutta kun menin, oli se aika järkytys, sillä en ymmärtänyt brittien aksentista parina ekana viikkona paljoakaan.
Ei noissa aikaisemmissa keskusteluissa tainnut olla pointtina se, että kuka on kirjoittanut ja mitä. Kysymys on vain siitä, että oikea englanti on kuitenkin erilaista kuin telkkarissa ja slangisanoja on heillä kuten meilläkin! Miettikäähän sitä, että jos joku ulkomaalainen osaa suomen kirjakielen täydellisesti, ei hän luultavasti silti ymmärtäisi puhettamme, sillä joka paikassa käytetään slangia!!
Samaan työpaikkaan kanssani tuli eräs ranskalainen joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta puolen vuoden kuluttu hänen englantinsa on loistava! Niin, että ei ne arvosanat mitään merkkaa, tärkeintä on rohkeus ja halu oppia!
Mietipä sitä et Suomessa on älyttömän hyvä koulutus, mut mites sitten muualla maailmassa missä koulutuksen taso on matalampi eli siis englannin kielen taito myös, ja kuitenki tyttöjä lähtee aupairsiksi muualtakin kuin Suomesta... Et ehkä siellä ei ootetakaan mitään ällän englantii..
Kyllä se vähempikin riittää. Ei au pairina olosi siihen kaadu ettet osaa jotain slangisanoja :) Tärkeintähän on tulla ymmärretyksi...
Minun lähtökohtani: yläasteella englanti 9, lukiossa 7, kirjoitin C:n, ammattikoulussa K5 (siis asteikko 1-5). Ja isäntäperheeni mielestä "very good English".
Itse tiedät paremmin kielitaitosi. Ja ei kukaan odota täydellistä kielen hallintaa.
Kouluarvosanoilla, tai USAssa vaihto-oppilaana olemisella ei ole mitään apua kun menet Englantiin au pairiksi.
Mutta opit nopeasti kunhan sinullla on hyvät hoksottimet ja avoin mieli. Ei ole mitään syytä olla lähtemättä !!
"Luin tuossa tuota melkeinpä pelottavaa keskustelua otsikolla 50 puntaa viikossa, jossa tytöt kinastelivat laudaturin taitojen riittävyydestä Englannissa"
Ei siellä siitä keskusteltu vaan siitä että au pairina oppii kielen muutamassa kuukaudessa paremmin kuin laudaturin ylioppilaana Suomessa. Jonka voin omasta puolestani vahvistaa.
On ihan toista toimitella KAIKKI asiat englanniksi päivittäin kuin muutaman kerran viikossa opetella asioita maisteri Tolvasen johdolla.
Kylla sa parjaat. Itellani on englanti lukiossa 5, yla-asteella se oli 6. Taalla Englannissa kuitenkin porskuttelen eteenpain. Olen tunnin matkan paasta Lontoota, aksentti ei ole paha ja ihmiset ovat todella ystavallsiia. Lasten puheesta en saa selvaa, mutta ei se haittaa. Hyvin ollaan kuitenkin tultu toimeen ja he "opettavat" minua kovasti :D
Eli tervetuloa tanne vain!
Niin, iso kiitos ja kumarrus! :D Noin olen minäkin tupannut ajattelemaan, mutta iski sitten joku ihan hirveä epävarmuus tuossa eilen. Kiitos siis suhteellisuudentajuni palauttamisesta. ;D