Olen ollut ikuisuuden polttomoottorina ystäväni elämälle. Tyyliin:mimmi oli paniikissa kun kirjoituksissa sain 3 pistettä ruotsin kuuntelusta enemmän kuin hän, hän joutui paniikkiin kun sain liikunnasta 9 ja hän 8. HÄNhän se oli se URHEILULLINEN meistä kahdesta. Niin hän kuvitteli, että se, että on hyvä jossain helvetin pesäpallossa riittää kaikenlaiseen urheilullisuuteen.
Pilkkasi opettajan kuullen lenkkeilyäni:"sä oot tullut tänne juoksemaan varmaan jo kuudelta, kun oot muka jo toista kierrosta juoksemassa".
Minä kelpasin seuraksi, kun kundikaverin kanssa tuli bänät. jne jne
Muuten-minut voitiin nolata muiden silmissä. Laukoa seuraavanlaisia kommentteja :"Miksiköhän X (minä) sai oikein sen stipendin".
Ja kundikaverit: Ihmetteli suureen ääneen, miksi nuoret urheilijapojat olivat minusta kiinnostuneita, ja kun olivat, niin hän teki kaikkensa, että edes flirttailivat hänelle. Ja sitä sitten hehkutti loppukesän tai sitten aina kun tavattiin.
Hän ei ota enää yhteyttä muulloin kun on a)kursseilla b) vieraalla paikkakunnalla c) lentokentällä d) kun paikkakunnallamme on festarit ja haluaa varmistaa, että voi minun tietämättäni käyttää minua alibinaan. Etten sattumoisin olekaan jossain missä minun ei pitäisi olla...tälläista jonninjoutavaa.
Viimeksi kun tavattiin sattumalta baarissa hän ilkesi sanoa minulle, miehestäni, että "eikös tuo voisi lähteä jo kotiin!" ....no hänen paniikkinsa selvisi-hänen 10 vuoden rinnakkaissuhteensa tuli samaan baariin. No en edes ihmetellyt miten tuli--tää mimmi oli lähettänyt tietysti tekstarin, että tuuuuu....Ja mitäs minä ja mieheni siinä sitten-alibeina ja typerinä.
Haluaisin niin kovasti eroon tästä "ystävästäni". Sen kieroilusta, kateudesta, siitä, naurettavasta polttomoottorin osasta.
Otetaan esimerkki: pari vuotta sitten olin kotona ja hän sattui soittamaan-jolloin sanoin, kuin korostaakseni, miten entinen sinkkuelämä on vaihtunut seesteiseen perhe-emännänrooliin....niin kerroin meneväni makkarakeiton tekoon, kun odottelen miestä kotiin ruokikselle.
Ei mennyt kuin 2 kuukautta kun hän kertoi täsmälleen saman litanian.
Kun sanon kissa hänen täytyy se korottaa vähintään kolmanteen potenssiin ja kertoa pantterista ;)
Kun äitini kuoli pari kevättä sitten-hänen osaanottonsa oli sitä, että kertoi miten hänen äidillään oli ollut verenkiertohäiriöitä päässä---taitaa olla sukuvika ;)))
Jätänkö viesteihin vastaamatta? Unohdan juhannustoivotukset? synttäri- ja joulutervehdykset? vai vaihdanko puhelinnumeroa.
Edellisen kerran kun niin tein-ja en heti hänelle ilmoittanut numeroa-hän veti johtopäätöksen, että minulla on jotain ongelmia puhelinlaskujen kanssa.
Niinpä tietysti-mitäs muuta johtopäätöstä napaansatuijottava voi tehdä.
Pilkkasi opettajan kuullen lenkkeilyäni:"sä oot tullut tänne juoksemaan varmaan jo kuudelta, kun oot muka jo toista kierrosta juoksemassa".
Minä kelpasin seuraksi, kun kundikaverin kanssa tuli bänät. jne jne
Muuten-minut voitiin nolata muiden silmissä. Laukoa seuraavanlaisia kommentteja :"Miksiköhän X (minä) sai oikein sen stipendin".
Ja kundikaverit: Ihmetteli suureen ääneen, miksi nuoret urheilijapojat olivat minusta kiinnostuneita, ja kun olivat, niin hän teki kaikkensa, että edes flirttailivat hänelle. Ja sitä sitten hehkutti loppukesän tai sitten aina kun tavattiin.
Hän ei ota enää yhteyttä muulloin kun on a)kursseilla b) vieraalla paikkakunnalla c) lentokentällä d) kun paikkakunnallamme on festarit ja haluaa varmistaa, että voi minun tietämättäni käyttää minua alibinaan. Etten sattumoisin olekaan jossain missä minun ei pitäisi olla...tälläista jonninjoutavaa.
Viimeksi kun tavattiin sattumalta baarissa hän ilkesi sanoa minulle, miehestäni, että "eikös tuo voisi lähteä jo kotiin!" ....no hänen paniikkinsa selvisi-hänen 10 vuoden rinnakkaissuhteensa tuli samaan baariin. No en edes ihmetellyt miten tuli--tää mimmi oli lähettänyt tietysti tekstarin, että tuuuuu....Ja mitäs minä ja mieheni siinä sitten-alibeina ja typerinä.
Haluaisin niin kovasti eroon tästä "ystävästäni". Sen kieroilusta, kateudesta, siitä, naurettavasta polttomoottorin osasta.
Otetaan esimerkki: pari vuotta sitten olin kotona ja hän sattui soittamaan-jolloin sanoin, kuin korostaakseni, miten entinen sinkkuelämä on vaihtunut seesteiseen perhe-emännänrooliin....niin kerroin meneväni makkarakeiton tekoon, kun odottelen miestä kotiin ruokikselle.
Ei mennyt kuin 2 kuukautta kun hän kertoi täsmälleen saman litanian.
Kun sanon kissa hänen täytyy se korottaa vähintään kolmanteen potenssiin ja kertoa pantterista ;)
Kun äitini kuoli pari kevättä sitten-hänen osaanottonsa oli sitä, että kertoi miten hänen äidillään oli ollut verenkiertohäiriöitä päässä---taitaa olla sukuvika ;)))
Jätänkö viesteihin vastaamatta? Unohdan juhannustoivotukset? synttäri- ja joulutervehdykset? vai vaihdanko puhelinnumeroa.
Edellisen kerran kun niin tein-ja en heti hänelle ilmoittanut numeroa-hän veti johtopäätöksen, että minulla on jotain ongelmia puhelinlaskujen kanssa.
Niinpä tietysti-mitäs muuta johtopäätöstä napaansatuijottava voi tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..mikä "ystävä" sinulla.. Sano hänelle suorat sanat mitä hänestä todella ajattelet. Turha tuhlata tuollaisiin itsekeskeisiin idiootteihin enempää aikaa. Etsi Todellisia, Aitoja Ystäviä :)
Mulla on vähän samantyyppisiä ongelmia yhden mun "kaverin" kanssa. Sama mitä mä sanon niin aina pitää laittaa "paremmaksi" ja vielä vähätellä mun kokemaa...
Me asutaan samassa talossa mutta ei tosiaankaan nähdä usein. Noin about pari kolme kertaa kuussa sillon kun sillä ei oo parempaa seuraa niin se tulee kutsumaan mut "iltakaakaolle" joskus menen joskus en. Kivahan se on että kutsutaan kylään mutta koskaan se ei jaksa kuunnella mun juttuja vaa nmun pitää olla sen terapautti ja varakaveri. Ja kivahan se on että se hakee mua mutta sitä mä en sulata, että se saattaa keskellä yötä tulla pimputtamaan ovikelloa tai soittaa ja vielä keskellä viikkoa. Se soitti mulle tällä viikolla joskus 23.45 mutta en voinut vastannut koska olin jo nukkumassa. Olisin voinut soittaa aamulla takaisin mutta en sitä tehnyt koska se olis ollu taas jotain vailla.
Tässä hiljattain kun mulla oli murheita ja kerroin niistä sille niin se alkoi huutamaan mulle! Joskus kun on sattunut kotona jotain vahinkoja ja oon hakenut sieltä "kaverilta" apua ja sillä on ollu joku kylässä niin se on sitten vaan vinoillut ja naureskellut mulle ja nolannut mut.
Ihmisten ilmoille en sen kans kehtaa mennä kun se pyrkii selvästi vaan nolaamaan mut. Mm kailottaa kaikki mun asiat ja mahdollisimman KOVAAN ÄÄNEEN.
Mua se pitää yksinkertaisen tyhymänä, mutta itse se meni opiskelemaan tradenomiksi jottei datanomin tarvitsisi mennä töihin(on sen kierrellen myöntänyt). Mua se moittii jos joskus syön äitini luona mutta sen vanhemmat työntää sille rahaa, autoa, ruokaa, pesee vaatteet ja kaikkea mitä ikinä se viitsiikään pyytää ja sitten kehtaa haukkua mua laiskaksi ja saamattomaksi kun käyn töissä ja pidän itse omasta taloudestani huolen.
Se on rankkaa olla tuommoisen ihmisen varakaveri, joka vaan raakasti käyttää hyväkseen ja sitten puukottaa selkään. En tiedä, kai sen viesteihin kannattaa olla vaan vastaamatta ja etsiä uusia, parempia ystäviä.