Ihan ensi alkuun, ostappa uusin me naiset ja lue sieltä artikkeli kun ystävä sekoaa. Erityisesti huomaa kohta, jossa kerrotaan ihan simppelisti että vaikeasti masentunut, oman elämänsä kanssa solmussa oleva tai muuten erityistä tarvetta omista ongelmistaan kertovan olisi hyvä tajuta, että ystävä tai kaveri ei ole ratkaisu hänen onggelmiinsa, ammatiauttaja on ammattiauttaja ja ystävä ystävä ja nämä kaksi asiaa olisi hyvä tajuta pitää erillään. Emme oikeassa elämässä ole kuin samassa opinahjossa opiskelevia, joten elinikäisestä ystävyydestä tai edes ystävyydestä joka perustuu toisen tuntemiseen ei voida edes puhua.Olemme tunteneet vasta vuoden.
Meillä jokaisella on omat ongelmamme ja oma elämämämme elettävänään. Sinulla ei ole aavistustakaan niistä ongelmista, joiden kanssa elän päivittäin. Et ole niistä suoraan sanottuna millään lailla kiinnostunutkaan, haluat ainoastaan purkaa omaa lukkiutunutta tilannettasi jankuttamalla samoja tarinoita kerrasta toiseen, vain kuukaudet kuluvat mutta et ota milläänlailla vastuuta itsestäsi, saati ongelmistasi.
Olemme puhuneet tästä asiasta lukuisia kertoja.En halua sinua työpaikalleni ilmestyen draamaattisesti kyynelehtien ja huomiotani kerjäten.En hakua kuunnella seksijuttujasi joita kailotat suureen ääneen ajasta tai paikasta riippumatta. En halua etä ruodit kovaan ääneen toisia ihmisiä heidän läsnäollessaan perustuen heidän ulkonäköönsä. jos et pidä itsestäsi tee asialle jotain.
En halua pilata ainoaa vapaapäivääni kuunnellen ainostaan ruikutustasi asioille, joihin et halua mitään muutosta.Myös minula on omat vaikeuteni, jotka eivät sinua mitenkään kiinnosta.Etkä niitä voisi koskaan edes ymmärtää, et ole ystäväni.
Et ole kiinnostunut kenestäkään. Olemme vuoden päivät kehoittaneet sinua hakemaan itsellesi sellaista apua, jota voi tarjota vain koulutettu ammattilainen, emme ole psykologejasi.Et voi kerta toisensa jälkeen odottaa, että olisimme olemassa vain sinua ja ongelmiasi varten. Emme ole kertaakaan pahoittaneet mieltäsi.Olet itse itsekkyydelläsi pilannut iltamme useasti.
Itseasiassa, emme edes ole ystäviä vaan koulukavereita, jotka näemme satunnaisesti toisiamme mutta jostain syystä pidät minua tukihenkilönäsi, johon minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista mielihalua ryhtyä, saati voimavaroja, olen itse parantumattomasti sairas ihminen ja oma perhetilanteeni on nyt vaikea.
Viimeisen kerran, hanki itsellesi ulkopuolista apua. En halua, että puolituntemattomat itseään ystävikseni nimittävät ihmiset soittelevat minulle öisin, kuten sinulla on tapana.
Koska et itse ole töissä eikä sinun tarvitse herätä aikaisin aamulla tai olla ihmisten aikaan nukkumassa, suosittelen, että jos et mene töihin kunnioita toisia työssäkäyviä.Ainoana vapaapäivinäni haluan hoitaa kotiani ja itseäni,en sitoutua hoitamaan elämääsi puolestasi.En myöskään aio olla ryyppykaverisi ja riekkua yöt läpeensä
"bilettämässä". Minä nukun öisin. Ota vastuu tästä hetkestä ja itsestäsi. En aio sitä tehdä puolestasi.Hauskaa kesän jatkoa, hymyillään kun tavataan.
Meillä jokaisella on omat ongelmamme ja oma elämämämme elettävänään. Sinulla ei ole aavistustakaan niistä ongelmista, joiden kanssa elän päivittäin. Et ole niistä suoraan sanottuna millään lailla kiinnostunutkaan, haluat ainoastaan purkaa omaa lukkiutunutta tilannettasi jankuttamalla samoja tarinoita kerrasta toiseen, vain kuukaudet kuluvat mutta et ota milläänlailla vastuuta itsestäsi, saati ongelmistasi.
Olemme puhuneet tästä asiasta lukuisia kertoja.En halua sinua työpaikalleni ilmestyen draamaattisesti kyynelehtien ja huomiotani kerjäten.En hakua kuunnella seksijuttujasi joita kailotat suureen ääneen ajasta tai paikasta riippumatta. En halua etä ruodit kovaan ääneen toisia ihmisiä heidän läsnäollessaan perustuen heidän ulkonäköönsä. jos et pidä itsestäsi tee asialle jotain.
En halua pilata ainoaa vapaapäivääni kuunnellen ainostaan ruikutustasi asioille, joihin et halua mitään muutosta.Myös minula on omat vaikeuteni, jotka eivät sinua mitenkään kiinnosta.Etkä niitä voisi koskaan edes ymmärtää, et ole ystäväni.
Et ole kiinnostunut kenestäkään. Olemme vuoden päivät kehoittaneet sinua hakemaan itsellesi sellaista apua, jota voi tarjota vain koulutettu ammattilainen, emme ole psykologejasi.Et voi kerta toisensa jälkeen odottaa, että olisimme olemassa vain sinua ja ongelmiasi varten. Emme ole kertaakaan pahoittaneet mieltäsi.Olet itse itsekkyydelläsi pilannut iltamme useasti.
Itseasiassa, emme edes ole ystäviä vaan koulukavereita, jotka näemme satunnaisesti toisiamme mutta jostain syystä pidät minua tukihenkilönäsi, johon minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista mielihalua ryhtyä, saati voimavaroja, olen itse parantumattomasti sairas ihminen ja oma perhetilanteeni on nyt vaikea.
Viimeisen kerran, hanki itsellesi ulkopuolista apua. En halua, että puolituntemattomat itseään ystävikseni nimittävät ihmiset soittelevat minulle öisin, kuten sinulla on tapana.
Koska et itse ole töissä eikä sinun tarvitse herätä aikaisin aamulla tai olla ihmisten aikaan nukkumassa, suosittelen, että jos et mene töihin kunnioita toisia työssäkäyviä.Ainoana vapaapäivinäni haluan hoitaa kotiani ja itseäni,en sitoutua hoitamaan elämääsi puolestasi.En myöskään aio olla ryyppykaverisi ja riekkua yöt läpeensä
"bilettämässä". Minä nukun öisin. Ota vastuu tästä hetkestä ja itsestäsi. En aio sitä tehdä puolestasi.Hauskaa kesän jatkoa, hymyillään kun tavataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä et kyllä todellakaan kuulosta oikealta ystävältä. Enemmänkin siipeilijältä, joka ei halua olla toisen tukena sillon kun sillä on vaikeaa, olet "ystävä" vain kun kaikki on hyvin ja se sulle sopiii, haluat ilmeisesti vain oman elämäsi jatkuvan mukavasti.
Minun mielestäni ystävät ja kaverit on nimenomaan se ensisijanen apu sillon jos joku on masentunut tai on muuten ongelmia. Sellaset jotka ei ole valmiita kavereitaan tukemaan ei ole mitään oikeita kavereita. Ne on pelkkiä siipeilijöitä, jotka katoaa heti kun kaikki ei menekään ihan hyvin. Yleensä jo se että on joku tuttu ystävä lähellä auttaa sen pahimman yli.
Oikeat ystävät on toisen tukena sillonkin kun sillä kaverilla on vaikeaa, oikeat ystävät on itse valmiita auttamaan sitä kaveriaan.
Olen itse jossain vaiheessa yrittänyt tukea ystävää jolla on ollut mielenterveysongelmia, mutta täytyy myöntää, että en jaksanut loputtomiin. Se ystävyys paloi loppuun. Joten ymmärrän hyvin jos et jaksa tukea ystävääsi. Mielestäni ei tarvitsekaan, jokaisellehan riittää omiakin ongelmia, ei kukaan jaksa loputtomiin olla toisen tukena. Olet aivan oikein yrittänyt neuvoa ystävääsi ottamaan ammattiauttajiin yhteyttä, niin hänen kuuluisi tehdäkin. Ystävyydellekin pitää laittaa rajat. Jos toinen ihminen ei ymmärrä, miten pitkälle voi mennä, niin vaikeaa on häntä loukkaamatta siitä huomauttaa, luulen. Jos sanot kovin hienotunteisesti, voi asia jäädä ymmärtämättä. Tiedät kuitenkin itse omat rajasi, miten pitkälle pystyt menemään, älä siis vaadi itseltäsikään liikoja. Toki kannattaa olla ystävällinen ja asiallinen tätä ihmistä kohtaan, mutta voit aina uudelleen ottaa puheeksi, että hänen kannattaa hakeutua ammattiauttajan puheille. Ja sano hänelle selkeästi jos hän häiritsee, ellet ole jo sanonut. Mutta jos aletaan hypätä täysin toisen ihmisen ehdoilla, niin se ei lopu koskaan... Ei ystävyydenkään nimissä kaikkea pidä sallia. Ja jos ystävyys loppuu, niin se oli sitten siinä.
Oikeasti masentunut onkin huomaamattaan itsekäs ja jos omassa elämässä ei ole sisältöä niin jää pyörimäänkin oman navan ympärille.Toivottavasti osaat jämäkästi sanoa hänelle että et jaksa kuunnella ja myönnät itsekin että sinullakin on murheita...en usko että ystävääsi ei kiinnostaisi..tietysti työkaverille ei niin viitsi välttämättä avautua.Älä ryhdy silti ylimieliseksi ystävääsi kohtaan,et ole ns.parempi ihminen.
..ihmiseltä sinä alkuperäinen kirjoittaja! Ymmärrän toki pointin siinä, että rajat ystävänkin auttamiselle pitää asettaa,ja eritotenkin siinä tapauksessa, jos itsellä melkein jo burnout uhkaa esim.ystävän itsekkään ts.muita huomioimattoman käytöksen takia.
Silti sinä et minusta alkuunkaan kuulosta edes inhimilliseltä ihmiseltä tuolle henkilölle,josta viestissäsi puhut.Päinvastoin: vaikutat täysin välinpitämättömältä "ystäväsi" suhteen, aivan kuin hän olisi kuka tahansa ohikulkija...Kun otetaan huomioon seikka,että kyseessä on kuitenkin henkilö, jonka kanssa sinä olet enemmänkin ollut tekemisissä(?),asenteesi on kyllä pikkuisen outo.Jotenkin minulle, -suoraan sanottuna-, tuli hieman huono olo kirjoituksestasi! Sinä kyllä toisaalta suoraan myönnät, ettet pidä tuota henkilöä, jolle viestisi oli osoitettu,ystävänäsi (vaan "koulutoverina", vai mitä termiä nyt käytitkään? ).Hyvä hyvä,pisteet sinulle siitä, että edes täällä palstalla olet rehellinen.;)
Jotenkin minusta nyt kuitenkin tuo asetelma,mistä tuota "ystävääsi" tarkastelet,on äärimmäisen julma.Miksikö? No siksi, ettei yleensä kukaan täysipäinen ihminen ala tuosta vaan "pommittaa" jotain ihmistä puheluin tai uskoutua, ellet sinä itsekin ole ( ainakin jossakin vaiheessa,jollakin tavalla ) näyttänyt hänelle "vihreää valoa", eli itsekin ilmaissut ystävyyden/ystävällisyyden tunteita vastavuoroisesti hänelle.Siksi minusta tuntuu äärimmäisen selkärangattomalta ja lapselliselta tuo toimintasi, että sinä nyt yllättäen asetut "ystäväsi" yläpuolelle, ja sieltä vaan ilmoitat jotensakin tyyliin, että: "Nyt ei enää seura kiinnosta, kun olet niin rasittava",tms. Itse en mistään hinnasta haluaisi olla sinun ystäväsi,koska miten sinuun voisi luottaa vaikeuksien kohdatessa? Luultavasti katoaisit kuin tuhka tuuleen silloin.;) Olet juuri sellaisen "siipeilijän" oloinen, minkälaista joku täällä aiemmin jo kuvasikin, ja onneksi minulla ei ole kaltaisiasi ystäviä.;)
Koko totuutta teidän ystävyydestänne en tietenkään tiedä, joten en voi arvioida sinun toimintaasi kuin vain ja ainoastaan tuon yhden kirjoituksen perusteella,tiedän.Tuon kirjoituksesi perusteella vaikutelmani sinusta jäi kyllä aika tympeäksi...Haluasin sanoa sinulle,että sinun ei tietenkään ole mikään pakko olla tuon henkilön ystävä,josta tänne kirjoitit.Ystävänsä voi aina valita,ja se ei ole ollenkaan huono juttu. Sen verran selkärankaa sinulla kuitenkin tulisi olla, että pystyisit sanomaan suoraan tuolle "ystävällesi", että ajattelet hänestä noin,kuten tänne kirjoitat.Uskon, että harva ihminen viitsii roikkua henkilössä, joka selkeästi ei hänestä välitä eikä pidä, joten rehellisyydellä pääset tuosta "ystävästäsi" melkoisen varmasti eroon.Valitettavasti tulee tässä vaan mieleen,että tuskin sinä mitään rehellisyyttä olet tuolle ihmiselle välittänyt osoittaa,jos hän kerran noinkin pitkään on sinulle soitellut (vaikka sinua ei tekstisi mukaan voisi vähempää kiinnostaa )...Kannattaisi sinunkin hyvä alkuperäinen kirjoittaja tässä elämässä ottaa huomioon se seikka, että ihmiset eivät ole mitään toistensa ajatustenlukijoita!"Ystäväsi" on saattanut pitkäänkin elää epätietoisuudessa,kun ei ole tiennyt, mitä ajatella (ilmeisimminkin)kylmästä käytöksestäsi.Vaikka ihmistä ei pitäisikään ystävänään, ja haluaisi keskittyä "oman itsen hoitamiseen ja omaan elämäänsä", voi hänelle siltikin olla rehellinen kunnioittaen siten häntä. Sinun kaltaisesi eivät usein vaan valitettavasti koskaan tajua tuota...
Taidat itse olla pakkohoidon tarpeessa. Oletko mielestäsi viisas ihminen?