Olipa kerran tyttö, joka tapasi nuoren miehen. He juttelivat pitkään ja hartaasti kaikesta maan ja taivaan välillä. Mies herätti tytön uteliaisuuden, mutta tyttö elämäntilanteensa vuoksi sanoi miehelle, ettei nyt taida olla aika vakavamman suhteen. Ymmärtäväinen kun mies oli, hän ymmärsi myös tytön tilanteen.
Ei tarvinnut mennä kuin päivä niin tyttö huomasi kuitenkin olevansa todella ihastunut mieheen. Eipä antanut ajatus tytön päässä sijaa muille kuin tälle miehelle. Mies oli hauska, kohtelias, todella mukava ja lämmin mies. Hän ei ollut sellainen mies, joka yhden tietyn asian perässä juoksee kuten monet muut miehet, joihin tyttö on valitettavan usein joutunut törmäämään. Tyttö päätti ottaa jutusta selvää, onko tämä nyt se unelmien prinssi, jota jokainen tyttö odottaa saapuvaksi. Alkoivat tekstiviestit lennellä suuntaan sekä toiseen. Ikävä oli molemmilla.
Eräänä yönä mies tiesi tytön olevan ystävien kanssa pitämässä hauskaa, ja niinpä ilmestyi mies tytön luo. Hän ilmestyi tytön vuoksi, ikävä kuulema painoi niin kovasti. Molemmat olivat vain ja ainoastaan toistensa huumassa, ei ollut kumpikaan vettä väkevämpää janoonsa juonut. Juttu luisti paremmin kuin hyvin. Tyttö oli iloinen ja imarreltu miehen tulosta. Pitipä mies tyttöä koko loppuillan kuin kukkaa kämmenellä ja olivatpa tytön ystävätkin iloisia tytön puolesta, olipa hän löytänyt ihanan miehen. Tyttö ja mies kertoivat toisilleen tunteistaan, tunteet olivat yhteiset.
Puhelinlinjat kuumina olivat näillä kahdella ihastuneella seuraavat päivät. Vihdoin sovittiin treffit, joita molemmat olivat odottaneet innolla ja kaipuulla. Mutta treffit olivatkin tytölle pettymys. Mies tuntui heti treffien alusta saakka paljon etäisemmältä kuin aiemmin. Mukana ei ollut sitä lämpöä, joka oli miehestä pulpunnut aiemmin, johon tyttö oli ihastunut. Juttu alkoi epäilyttää tyttöä. Treffien jälkeen yhteydenpito väheni huomattavasti. Tyttö luopui toivosta ja lopetti odottamisen, alkoi jo elää elämäänsä eteenpäin.
Meni kolme viikkoa, niin jopa tytön puhelin heräsi eloon, ja siinä se nyt taas oli. Mies kuuli tytön lähtevän jälleen yöelämän pyörityksiin, joten tuumasta toimeen, mies etsi tytön käsiinsä. Mies oli muuttunut, sen tyttö huomasi heti. Ei ollut tuo mies enää sama mies, sillä ei olisi se entinen mies tyttöä kähminyt ja jopa jollain kierolla tavalla ivannut siinä määrin kuin teki tämä uusi mies. Ei ei. Kaiken huipuksi mies jätti tytön yksin yön pimeään, ja lähes karkasi varjoihin. Ei hyvästejä kuullut tyttö vasta kun itse sai viime hetkellä miehen hihasta tarpeeksi tiukan otteen, jotta mies tajusi pysähtyä. Miehen piti mennä, näin kuuli tyttö. Pikainen pusu ja tyttö jäi tuijottamaan miehen loittonevaa selkää.
Enää ei tyttö odota huomaavaisen ja hellän miehen palaavan. Puhelin on nyt siltä osin suljettu, ja jäljellä on vain suuri ihmetys. Enää ei kysy tyttö kuin että miksi.
Ei tarvinnut mennä kuin päivä niin tyttö huomasi kuitenkin olevansa todella ihastunut mieheen. Eipä antanut ajatus tytön päässä sijaa muille kuin tälle miehelle. Mies oli hauska, kohtelias, todella mukava ja lämmin mies. Hän ei ollut sellainen mies, joka yhden tietyn asian perässä juoksee kuten monet muut miehet, joihin tyttö on valitettavan usein joutunut törmäämään. Tyttö päätti ottaa jutusta selvää, onko tämä nyt se unelmien prinssi, jota jokainen tyttö odottaa saapuvaksi. Alkoivat tekstiviestit lennellä suuntaan sekä toiseen. Ikävä oli molemmilla.
Eräänä yönä mies tiesi tytön olevan ystävien kanssa pitämässä hauskaa, ja niinpä ilmestyi mies tytön luo. Hän ilmestyi tytön vuoksi, ikävä kuulema painoi niin kovasti. Molemmat olivat vain ja ainoastaan toistensa huumassa, ei ollut kumpikaan vettä väkevämpää janoonsa juonut. Juttu luisti paremmin kuin hyvin. Tyttö oli iloinen ja imarreltu miehen tulosta. Pitipä mies tyttöä koko loppuillan kuin kukkaa kämmenellä ja olivatpa tytön ystävätkin iloisia tytön puolesta, olipa hän löytänyt ihanan miehen. Tyttö ja mies kertoivat toisilleen tunteistaan, tunteet olivat yhteiset.
Puhelinlinjat kuumina olivat näillä kahdella ihastuneella seuraavat päivät. Vihdoin sovittiin treffit, joita molemmat olivat odottaneet innolla ja kaipuulla. Mutta treffit olivatkin tytölle pettymys. Mies tuntui heti treffien alusta saakka paljon etäisemmältä kuin aiemmin. Mukana ei ollut sitä lämpöä, joka oli miehestä pulpunnut aiemmin, johon tyttö oli ihastunut. Juttu alkoi epäilyttää tyttöä. Treffien jälkeen yhteydenpito väheni huomattavasti. Tyttö luopui toivosta ja lopetti odottamisen, alkoi jo elää elämäänsä eteenpäin.
Meni kolme viikkoa, niin jopa tytön puhelin heräsi eloon, ja siinä se nyt taas oli. Mies kuuli tytön lähtevän jälleen yöelämän pyörityksiin, joten tuumasta toimeen, mies etsi tytön käsiinsä. Mies oli muuttunut, sen tyttö huomasi heti. Ei ollut tuo mies enää sama mies, sillä ei olisi se entinen mies tyttöä kähminyt ja jopa jollain kierolla tavalla ivannut siinä määrin kuin teki tämä uusi mies. Ei ei. Kaiken huipuksi mies jätti tytön yksin yön pimeään, ja lähes karkasi varjoihin. Ei hyvästejä kuullut tyttö vasta kun itse sai viime hetkellä miehen hihasta tarpeeksi tiukan otteen, jotta mies tajusi pysähtyä. Miehen piti mennä, näin kuuli tyttö. Pikainen pusu ja tyttö jäi tuijottamaan miehen loittonevaa selkää.
Enää ei tyttö odota huomaavaisen ja hellän miehen palaavan. Puhelin on nyt siltä osin suljettu, ja jäljellä on vain suuri ihmetys. Enää ei kysy tyttö kuin että miksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mahdoit tehdä? Saiko mies egoonsa kolauksen? Torjuitko jollain lailla?
Puhukaa ihmiset asioista!
Tyttö ei tiedä tehneensä mitään väärin. Kaikki oli hyvin vielä aiemmin samana päivänä ennen treffejä. Mies soitteli tytölle useampaankin kertaan ennen treffejä ja varmisteli tulevaa illallista. Ja sitten, kun illallisen aika koitti, hän olikin todella etäinen ja jokseenkin kiireinen. Tyttö toivoi, että mies olisi itse ottanut treffien jälkeen yhteyttä, mutta näin ei tapahtunut. Tyttö yritti itse olla yhteydessä, mutta koki sen lopulta erittäin turhauttavaksi, koska mies ei väräyttänyt eväänsä ottaakseen ensin itse yhteyttä. Tyttö antoi periksi ajatellen, että ei hän tuollaisen miehen perään halua haikailla. Siksi yllätys olikin viikkojen kuluttua suuri, kun mies yllättäen antoi kuulua itsestään. Ja kuitenkin tavatessaan hän oli melkoisen töykeä tyttöä kohtaan.
Koko sen ajan, kun kaikki vielä oli hyvin, he etenivät yhteiseen tahtiin. Tyttö ei todellakaan torjunut miestä eikä myöskään ollut hyökkäävä. Koko juttu oli niin tasapuolinen kuin vain tuollainen alkava suhde voi olla, ainakin tytön näkökulmasta katsottuna. Ja tyttö on mielestään antanut myös miehen egon olla aivan rauhassa, siihen hän ei ole mennyt tikullakaan koskemaan. Tyttö ei todellakaan näe tehneensä yhtään mitään. Ero miehen käytöksessä treffipäivänä oli kuitenkin valtava, eikä tyttö voi ymmärtää mikä meni vikaan. Puhelimessa hän oli ihan oma itsensä niinkuin siihenkin asti, mutta ravintolassa mies oli aivan eri mies. Jotain siis tapahtui niiden muutaman tunnin aikana, mutta tyttö ei millään keksi mitä se voisi olla.
Ehkä mies kuuli joltain kaverilta tai tutun tutulta, että nainen oli huora. Koska kannattaa ennemmin kuunnella huhupuheita kuin omaa intuitiota, mies kohteli siitä lähtien naista kuin huoraa.
Jos mies sinua vielä kiinnostaa, soita hänelle ja puhu suusi puhtaaksi. Sano, että haluat ainakin tietää, mikä mätti.
Tyttöä ei todellakaan kukaan voi sanoa huoraksi! Tästä tytöstä ei semmoisia huhuja kiertele, sen verran ujosta ja hiljaisesta tytöstä on kyse. Hänellä ei ole muutenkaan tapana istua usein baareissa saati sitten iskeä miehiä mielin määrin. Kukaan ei siis ole voinut tytöstä sellaista kuvaa saada, ei mies eikä kukaan muukaan. Tytöllä on takanaan vain muutama pidempiaikainen suhde ja kiltin tytön maine.
Ei siihen tarvi olla huonoa mainetta tai edes yhtään mitään syytä jos joku idiootti saa päähänsä haukkua huoraks.
Tuota huoraksi nimittelyä voi tehdä vaikka exä, jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
En sano, että ehdottamani tarina olisi totta. Se kuitenkin voisi olla totta - varsinkin silloin, kun mies ja nainen eivät juttele keskenään asioista.
on olemassa. Mistä tietää vaikka ois ollu jonkinlainen huijari, auervaara, narsisti. Ei kaikki ihmiset ole sitä miltä näyttää ja kuulostaa. Pää kylmänä seuraavan kanssa. Tuo kannattaa unohtaa, tuo ei ole järkevän fiksun miehen käytöstä.
Poika ihmettelee, pystyykö tyttö puhumaan itsestään muutoin kun kolmannessa persoonassa. Poika jää pohtimaan tätä kysymästä, vaikka samalla poika tietää, että on jo matkalla kohtaamaan uusia seikkailuja herra Jääkaapin kanssa, ja sinne päästyään poika on jo unohtanut tytön ongelmineen, olkoonkin että tyttö jatkaa kommentointiaan tytön ongelmista.
mistä on kyse..
Kuulostaa niin tutulta!
Mistäpäin tämä ihmeellinen tapaus on?
on yksi näitä Jyväskylän ihmeellisiä miehiä, eikä muuten ole edes ensimmäinen tapaus täältä päin. Tyttö on kyllästynyt. Eikö Jyväskylästä löydy kunnollisia miehiä?
Niin ja kerro toki jos tiedät mistä on kyse! Onko sinullakin kokemuksia saman pitäjän miehistä tai muuten vain samanlaisista tilanteista? Kokemuksia olisi ihan kivaa jakaa, ei miesten logiikassa muuten pysy perässä.
Joo, kokemukseen perustuvaa tietoa: joitain miehiä voi pelottaa ihastuminen.."palava tunne", heh..
Jos olet oikeasti itse kiinnostunut, niin eikö kannattais ottaa vielä yhteyttä ja tutustua paremmin? Saisit tietää mitä tää tapaus ajattelee sinusta.Ei ole mitään menetettävää jos on itse vilpittömästi liikenteessä.Ja toisaalta voi olla iso menetys, jos hukkaa tilaisuuden oikeaan rakkauteen.Sitä ei ihmiselämässä useita kertoja kenenkään kohdalle tule.
Tätä miestä voi pelottaa rakastuminen ja sitoutuminen,usein piintyneet sinkut haluavat oman tilansa(ja eikös me kaikki jossain määrin?)
Joku täällä kirjoitti, että se on varmaan varattu..Noh, jos niin on, niin sehän ois sen varatun häpeä, ei sinun!
En tunne J-kylästä ketään, mutta täältä pääkaupunkiseudulta tunnen samanoloisen tapauksen.Hän on rehellinen, herkkä, tulinenkin, mutta ARKA näissä asioissa! Tyyliin: "parisuhdeasiat ei ole leikkiä, se pidetään mitä luvataan"..
Tulkitsenko oikein, että puhut omista kokemuksistasi ja omista tunteistasi?
Toki minä ymmärrän, jos suhteen aloittaminen ja ihastuminen saavat aikaan voimakkaita tunteita, kuten pelkoa. Jos tässä tapauksessa oli kyse pelosta, niin en millään saa päähäni syytä siihen, miksi se piti osoittaa niin kamalalla käytöksellä! Jos ihminen tuntee tarvitsevansa enemmän tilaa ja aikaa, niin sen voi jokainen sanoa suoraan, ei kukaan sellaisesta loukkaannu, ainakaan minä en olisi loukkaantunut. Kuten jo aiemmin sanoin, mielestäni etenimme ihan yhteiseen tahtiin, joten jos syynä hänen käytökseensä oli ahdistus, niin siihen en ainakaan minä ole häntä ajanut. Ihmissuhteita ei vain hoideta tällä tavalla. Sillä ei pääse pitkälle missään asiassa. Sitä paitsi jossain vaiheessa se kostautuu myös itselle.
Osuit naulan kantaan, en todellakaan tiedä mitä tämä mies minusta oikeasti ajattelee. Osaatko sinä kokemustesi pohjalta kertoa? Puhut rakkaudesta, mutta en koe, että tässä jutussa niin suurista sanoista oli kyse. Ainakaan minä en ehtinyt niin syvälle tunteitani päästää, vaikka melkoisesti ihastuinkin, ja näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ehkä ihan hyvä niin. Jos kyse olisi ollut suurista tunteista, niin en usko että tässä tilanteessa oltaisiin. Nyt sinä tietenkin sanot, että ehkä juuri siksi tässä tilanteessa ollaankin, mutta minä en vain jostain syystä siihen usko. ”Ja toisaalta voi olla iso menetys, jos hukkaa tilaisuuden oikeaan rakkauteen. Sitä ei ihmiselämässä useita kertoja kenenkään kohdalle tule.” Tiedän. Eipä tule ei. Luulisi siis miehenkin sen tajuavan ja yrittävän korjata asiat, jos käyttäytymisen taustalla tosiaan ovat olleet suuret tunteet niin kuin sinä arvelet. Anteeksipyyntö ja muutamat perusasiat naisten kohtelemisesta olisi hyvä opetella. Jo niillä pötkii elämässä pitkälle, ainakin jos myös vastarakkautta kaipaa tunteilleen. Jos tässä tapauksessa siis edes suuret tunteet taustalla olivat, mitä kyllä todella epäilen…
Ja sehän se tästä vielä puuttuisikin, että hänellä tosiaan tyttöystävä odottaisi jossain. Enpä viimeistään silloin tuntisi itseäni hieman idiootiksi, jos en jo tässä vaiheessa…
sillä on se oma sielä jossain...
oisko vaikka omatunto kolkutellu kotihin päin..?
en tiiä, arvelin vaan...