Olen 50v. nainen ja olen ollut 30v. aviossa. Lapsi on aikuinen ja mieheni kanssa liitto pelkkää hyvää ystävyyttä. Kaipaisin vielä hellyyttä ja huomiota! Välillä tuntuu kuin elämä olisi ohi, mitään odotettavaa ei tunnu olevan. Olen nuorekas, hoikka ja ulospäinsuuntautunut iloinen pieni nainen jolla on harrastuksia tyhjiön täytteeksi. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kirjoitelkaa!
neuvoja vailla
Jaettu ilo ja suru
2459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohan on hyvä olotila pitkässä liitossa, ajattele jos sinulla olisi siinä väkivaltainen juoppo. Oletko itse tehnyt mitään, että saisit hellyyttä, käperry ukkosi kylkeen ja sano muutama hellä sana, helli sinä, ehkä hän huomaa, että se on mukavaa ja saatte kipinän syttymään.
Tyhjiön voi täyttää myös yhteisillä suunnitelmilla.
Joo, mullakin oli tässä uudelle kympille siirryttäessä ihan samanlaisia fiiliksiä. Elämä oli niin ihanan tasaista ja tyytyväistä, että rupesin mm. lihomaan.
Sitten keksin ne harrastukset, eli aloin ajatella itseäni enemmän kuin muita.
No, miehellä oli siis omat menonsa ja mulla omat muttei sekään tuntunut hyvältä.
Sitten alettiin juttelemaan tuntemuksistamme. Eka juttutuokio tapahtui spontaanisti saunanlauteilla istuskellessamme.
Ensin mies kiisti olevansa "onneton" millään muotoa koskapa pelkäsi loukkaavansa minua jos "vaatisi enemmän". Mutta onneksi olin sinnikäs ja sain hänet puhumaan suunsa puhtaaksi ja niin me sitten ryhdyttiin puimaan asioita syvemminkin yhdessä. Mietittiin mitä voitas tehdä yhdessä, mistä tykättäis ja mikä olis uutta ja erillaista molemmille jne jne.
Ja hyvin etenee! ; )
Innostuneena myös tunneside on vahvistunut.
Eli kyllä sitä päivitystä kannattaa tehdä koko ajan, että tietää missä mennään - yhdessä ja erikseen. Sitten vaan ideoimaan uutta suuntaa elämälle.