Miksi teille merkitsee toisen ihmisen persoonallisuus niin vähän? Avioliiton ulkopuolinen seksi saa välittömästi vihantunteet pintaan ennen niin kivana ja puoleensavetävänä pitämäänne puolisoa kohtaan. Uskottomuuden jälkeen entinen puoliso menettää kaiken kunnioituksen ja ihmisarvonsa. Silti hän on paljolti se sama henkilö, johon ihanimillaan sai tutustua. Uskottomuus sallii heijastaa kaikenlaista pahaa avioliittolupauksen tai yhteisen sopimuksen tehneeseen henkilöön. Ihmisen luonne ei kuitenkaan kokonaan tyhjenny siihen, miten hän käyttäytyy, vaikka luonne vaatiikin myös tuekseen hyviä asoita kuten toisen huomioonottamista ja suvaitsevaisuutta. Erityisesti miehille: ette kestä ajatusta siitä, että naisenne osoittaa hellyyttä ja huomiota jollekin toiselle miehelle, koska ette itse ole oppineet sitä osoittamaan ihmissuhteissanne, vaan nainen hoitaa tämän puolen suhteesta. Moni mies elää liikaa naisen hellyyden varassa ja sen ehdoilla. Naiselle saattaa olla liian raskasta elää suhteissa, joissa toinen sukupuoli ei kykene samaan lämpöön kuin hän.
Hei petetyt ja pettäjät!!!
Hyvästit teille
271719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En todellakaan kestäsi että mieheni pettäisi minua, eikä tulisi mieleenikään pettää häntä. Rakastan häntä niin suunnattomasti, mutta toista ihmistä ei silti tunne pohjimmiltaan, loppujen lopuksi, itse sain sen huomata myös vaikka olin hänestä sataprosenttisen varma, nyt en enää, jotain tuhoutui, eikä hän edes "silleen" pettänyt, mutta jollain muulla tavalla, en olisi uskonut.
Tarkoitatko, että olet joutunut jäämään itse puutteeseen tai vaille jotain, koska miehesi osoittaa huomiota jollekin muulle?
Olemme olleet mieheni kanssa neljä vuotta. Kaikki ystävämme ovat kertoneet meidän kuuluvan toisillemme ja olemme myös näyttäneet sen, mieheni on sanonut rakastavansa minua, ei ole mielestäni ollut puutteessa, mitä ja miten milloinkin ja mitä rekvisiittaa ollut mukana rakastellessamme, olen antanut toteuttaa "halujaan" jne. Tehnyt sitä sun tätä, ymmärtänet. Siksi todellakin yllätyin eräänä yönä, odottelin häntä sängyssä, hän sanoi jäävänsä vielä hetkeksi katsomaan telkkaria, olin torkahtanut ja heräsin ja kävin katsomassa kun telkkari oli päällä että hän olisi siihen nukahtanut, mutta ei...koin elämäni järkytyksen, hän oli vessassa soittamassa jollekkin naiselle, ehkä seksilinja, kuulin osan puhelusta, mieheni kertoi sille naiselle että ei ole naimisissa, ei ole lapsia, että ei kai hän hänelle ukkomiehenä soittaisi, menin aivan paniikkiin, onko tuo minun oma rakas aviomieheni, soittamassa jollekkin naiselle, oma rakkaani. Tunnusti vielä että on aiemminkin soittanut, alussa koetti väittää että se olisi joku mies. Jotenkin menetin luottamuksen, miksi hän teki niin, mieheni on aina sanonut että jos vaan näkisi toisen osapuolen jonkun kanssa lääppimässä, istumassa syliin tai muuta vastaavaa että sitten tulee ero. Hän ei sellaista katsoisi. Nyt hän itse tekee tuollalailla, en tunne enää miestäni en ole tuntenukaan edes. Tällainen tarina.
Pettäminen paljastaa uusia, kuvottavia puolia pettäjän persoonasta, ja osoittaa että hyvät puolet oli pitkälti valhetta. Jos aiemmin on arvostanut esim. puolisonsa rehellisyyttä, avoimuutta, empatiakykyisyyttä, toisen huomioonottamista, uskollisuutta etc. on aika vaikeaa ajatella että no, pettihän se, mutta onhan se sentään rehellinen (paitsi että valehteli pettämisestä) ja avoin (paitsi ettei kyennyt puhumaan asioista jotka oli huonosti), toisia huomioiva (paitsi ettei välittänyt paskaakaan miten perheen käy), ja uskollinen (hah).
Pettäminen on vain yksi teko. Kaikenlisäksi sellainen mitä kumppani on halunnut. Eikä hän sitä ole halunnut pettääkseen, ollakseen ilkeä puolisolleen ja/tai epäempaattinen vaan ihan jostain todella henkilökohtaisesta syystä, jota hän tuskin itsekään osaa täysin määritellä.
Puolison uskottomuus ei toki ole mikään jees-oolrait-juttu kenellekään. Fakta on kumminkin se, että itse kumppani on se ja sama ihmisenä oli sitten pettänyt tai ei. "Petetyt" voisivat tutkailla itseään ja miettiä tilanteita, joissa mahdollisesti itse joskus pettäisivät. Valehtelee ainakin itselleen sanomalla aina "minä en ikinä pettäisi".
Huh huh. Kyllä meillä joillakin on selkärankaa ettei pettämään tarvitse ruveta. Saattaahan joku tyyppi näyttää mielenkiintoiselta, mutta vaikka omassa suhteessa menisi kuinka huonosti, täytyy olla selkärankaa lopettaa sellainen suhde, ennenkuin alkaa katsella muita.
Rehellisyyttä sekä kumppania että itseään kohtaan.
Jos elämän realiteetteja ajattelee niin voihan se elämä olla mukavaa vaihtamalla kumppaneita tasaisin väliajoin. Aina on hyvää, tuoretta seksiä ja kivaa, mutta haasteellisempaa on vanheta ihmisen kanssa, jonka kanssa on välillä vaikeaa, mutta voit saavuttaa jotain, mitä lyhyissä suhteissa ei pysty.
Et varmaan tätä ymmärrä..
Kyllä kaikki virheitä tekevät, mutta voisi hiukan miettiä ennenkuin pettää puolisoaan. Se ei tapahdu vahingossa, vaikka niin on varmasti helpompi ajatella ja itselleen asiaa selittää.
Jokatapauksessa, peiliin on hyvä välillä katsoa ja lopulta itsesi kanssa sinun on loppuelämäsi vietettävä..
Kyllä sitä pitää todella olla selkärankaa eikä petä kumppaniaan. Sitten suhteessa on pahasti jotain vialla. Mutta se pettävä osapuoli saisi sitten lähteä ennemmin kuin pettää jos himoaa vierasta. Niin minäkin luotin mieheeni, olisin antanut henkeni hänen puolestaan, KUNNES, KUNNES jotain tapahtui.
Kyllä vaan, on olemassa moniakin ihmisiä, jotka eivät petä kumppania, vaikka mikä olisi. Esimerkiksi minä en pettänyt koskaan miestäni lähes 20 vuotta kestäneessä suhteessa eikä edes tehnyt mieli pettää. Mutta niin siinä kävi, mies petti ja perhe hajosi.
Luottamuksen mukana menee helposti kaikki.
että asia ei ole näin yksioikoinen?
Suhteita on monenlaisia. Jotkut suhteet ovat niin onnellisia kaikin puolin, että kummallakaan ei ole "tarvetta" pettää. Fine!
On myös olemassa suhteita, joissa osapuolet sallivat toisilleen oikeuden tietynlaiseen "yksityiselämään". Eli mikäli toinen käy vieraissa eikä asia tule ilmi (ei mitään tauteja tuliaisina, eikä myöskään aviottomia lapsia), niin ok.
On myös olemassa suhteita, joissa ollaan "hällä väliä"-periaatteella yhdessä. Naiskennellaan siellä sun täällä, myös fine!
Kaikissa em. suhteissa vieraissa käyminen on pettämistä. Mutta ei saa yleistää ja tuomita pettämistä sinänsä, vaan täytyy aina miettiä, missä tilanteessa ja minkälaisessa suhteessa eletään. Pettämisestä nostetaan aina hirveä haloo ja pettäjä ristiinnaulitaan julkisesti ja häneltä riistetään moraalisesti jopa ihmisarvo.
Kannattaisi kuitenkin aina suhteuttaa teko elämäntilanteeseen. Voi olla, että uskollisuus on periaatekysymys, mutta se mikä on periaatekysymys yhdelle, ei ole sitä toiselle. Odotukset ovat niin erilaisia.
Eräs pointti vielä:
Syitä pettämiseen on monia, mutta voiko olla, että usein puolisoilla on myös täysin erilaisia tarpeita, enkä puhu tässä pelkistä fyysisistä tarpeista? Ehkä pettävälle osapuolelle pelkkä fyysinen kanssakäyminen toisen naisen/miehen kanssa ei ole niin merkityksellistä kuin se ehkä on toiselle osapuolelle. Kuka määrittelee loppujen lopuksi sen, mikä on moraalisesti tuomittavaa ja mikä ei? Nyky-yhteiskunta, normit?
Nyky-yhteiskunnassa suhtautuminen seksuaalisuuteen on aivan erilaista kuin joskus sata vuotta sitten. Silloin jo pelkkä oleskelu toista sukupuolta edustavan henkilön kanssa samassa huoneessa (ilman oman puolison läsnäoloa) oli tuomittavaa. Tietynlaista "seksuaalisen kanssakäymisen vapautumista" on havaittavissa.
Asenteet ja normit muuttuvat, samoin homo sapiens-jälkeläisen käyttäytyminen.
Tilanteita ja suhteita on erilaisia. Ei kuitenkaan kannata heittää kaikkia pettäjiä samaan pataan ja tuomita suu vaahdossa vaan tarkastella asiaa eri kannoilta.
ja järkeäkin saa käyttää, pliis.
"pettävä osapuoli saisi sitten lähteä ennemmin kuin pettää jos himoaa vierasta"
Olen ollut kimpassa mieheni kanssa parisenkymmentävuotta. Itse olen sinä aikana ainakin himonnut toisia, miehestäni en tiedä... En olisi valmis lähtemään enkä olisi valmis siihenkään, että mieheni lähtisi jonkin ohimenevän himonsa takia. Ihan järjetön ajatus.
Kaikki pettää vain silloin, kun kiusaus on liian suuri. Toisilla se ei vaan ole koskaan liian suuri.
"en pettänyt... eikä edes tehnyt mieli pettää.." Ei kukaan halua nimenomaan pettää. Vain himo toista ihmistä kohtaan johtaa joskus siihen.
selkärankaansa voi toki kehua, on sitä minullakin. Mutta en silti tuomitse niitä, joilla on sitä vähemmän (tai pikemminkin erilainen selkäranka..).
Sitten ihan oikeasti hei: Aivan varmasti pettäjistä valtaosa ajattelee puolisoitaan hyvinkin paljon ja saa aivan kamalia omantunnontuskia pettämisestään. Mutta se kuuluu elämään! Ellei kestä kumppanin pettämistä, yhtäkään, ei uskalla elää eikä vanheta saman ihmisen kanssa.
Ihminen on varmastikin sama ennen ja jälkeen pettämisen. Kaipa sitä pettyy omaan hyvään uskoonsa. Minulle kuitenkin rehellisyys on parisuhteen kulmakivi. Jos toinen osoittautuu valehtelijaksi, menee paljon pohjaa pois. En ole koskaan väittänyt, että en voisi eksyä "vieraisiin", vaikka niin ei kyllä toistaiseksi ole käynyt. Mutta en voisi olla kertomatta sitä. Ja samaa edellytän kumppaniltani. Jatkosta olisi sitten sovittava.
Tuo "kertoako vai ei" on sekin hyvin henkilökohtainen juttu (tämä pätee kyllä muihinkin kuin uskottomuusasioihin). Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Itselleni sopisi oikeastaan molemmat vaihtoehdot, mutta silti valitsen aina sen kumman katson paremmaksi, noin niinkuin tapauskohtaisesti.
Minulle sopii paremmin avoimuus hankalissakin tapauksissa. Jotenkin en halua tapauskohtaista harkintaa siihen tietoon, onko kumppanillani muita suhteita. Ja olen sen aina myös kertonut. Tiedän, että monet ainakin sanovat, että eivät haluaisi tietää satunnaisesta uskottomuudesta. Se sopii heille. Minä kestän paremmin hankalassakin tilanteessa kuin epärehellisyydessä.
Kyllä se kuule sinuunkin kirpaisis jos miehesi todella pettäisi sinua. Onhan niitä liittoja joissa uskottomuus paljastuu vasta vuosien jälkeen, mutta paljastuu kuitenkin, valhe paljastuu aina. Itse en todellakaan ole himonnut kuin omaa miestäni. Kyllä se niin on että uskollinen on oltava kuolemaan asti.
Ja höpön höpön. Aviolittossa ei PETETÄ, ei uskoisi että sinäkin olet naimissa. Sinulla taitanee olla vaihtoehto "hällä väliä" avioliitto. Avioliitossa on mies ja nainen, aviomies ja aviovaimo. EI MITÄÄN KOLMATTA PYÖRÄÄ MISSÄÄN VAIHEESSA.
Otan osaa pettymykseesi. Itse olen jo järkyttynyt siitä että mieheni petti minua "henkisesti". Tarkoitan sillä seksilinjalle soittamisella, minä en riittänyt/riitä hänelle. Tuntuu tosi pahalta. Oletin olevani hänelle kaikinpuolin kelpo aviovaimo. Nyt odotankin kauhulla sitä "todellista" pettämistä.
Jokainen määrittelee asiat omalla tavallaan. Sinä tuskin voit määritellä kuinka toisten ihmisten pitäisi elää elämänsä. Kannattaisikohan olla hieman suvaitsevaisempi ja antaa avioparien tehdä itse omat ratkaisunsa? Mikä sinä olet tuomitsemaan ja haukkumaan toisten moraalia?
Jokainen avioliitto on erilainen, niinkuin ihmisetkin. Vai luuletko, että sinun avioliittosi on se malliesimerkki siitä, mitä sen pitäisi olla? Tuijota vain omaan napaasi ja huolehdi omasta liitostasi, anna muitten tehdä omat ratkaisunsa ja elää rauhassa omalla tavallaan.
Jos sinua kuitenkin kiinnostaa tietää, niin voin lohduttaa: minun avioliittoni on kunnossa eikä se ole mikään hällä väliä-liitto. Päinvastoin, olemme erittäin onnellisia koska olemme suvaitsevia ja suomme toisillemme vapauksia. Eipä tarvi sitten salassa mennä huoriin että jää paha maku suuhun...
Seksi on eri asia kuin rakkaus, ainakin meille. Rakkaus on jotain syvempää!
henkilökohtaisesti kirpaisi eniten se, että olen itse himoinnut toista miestä. Se mullisti täysin ajatusmaailmani koko aiheesta. Sitä ei voi ymmärtää mitä ei itse ole kokenut ja siksi puolisolle kertominen on asiassa vähän niin ja näin.
On muuten aika epäinhimillistä sanoa "uskollinen on oltava kuolemaan asti", vaikka en todellakaan kannata uskottomuutta.
Rakkautta se on, nimittäin jos on kohdannut rakkauden, se on kaikki. "katsoa saa muttei koskea"
Siis ymmärsin että kumpikin käytte vieraissa ja sitten kerrotte toisillenne "että olipas makoisaa". Oma avioliittoni oli todellakin malliesimerkki, niin luulin, minäkin. Rakkaus oli kaikki. Luotin täysin. Toista ihmistä ei voi enää pahemmin loukata.
kerro toisillemme emmekä kysele. Se olisi mielestämme mautonta. Suomme vain toisillemme tämän vapauden, kummankaan ei tarvitse sitten tuntea itseään kurjaksi ja halpamaiseksi tai kieriskellä syylisyydentuskissa. Ja olemme sopineet siitä, että järki täytyy olla matkassa ettei tule jälkeenpäin mitään yllätyksiä. Samoin tutut jne. ovat tabu. Täytyy huolehtia myös siitä, ettei asia tule kenenkään tuttavan tms. tietoon, siinä suhteessa kunnioitamme toisiamme äärettömästi.
En minä halua kieltää mieheltäni avioliiton ulkopuolista seksiä, mikäli kysymys on vain seksistä. Se ei vie minulta mitään, päinvastoin. Seksielämämme on todella vilkasta.
Jos toinen sitten vaikka rakastuisikin johonkin toiseen ihmiseen, enhän minä sitäkään voisi estää. Enkä varsinkaan pullossa pitämällä. Yhdessäolomme perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluamiseen, se on meidän toimivan suhteemme perusta. Emmehän me ole toistemme omaisuutta! Ja kannamme vastuun toisistamme ja perheestämme yhdessä, sitä avioliitto minulle tarkoittaa. Rakkaus ja toisen kunnioittaminen perustuvat aivan muihin asioihin kuin siihen, että pitääkö joskus hetken hauskaa jonkun toisen kanssa!
Olen sitä mieltä, että ainakin meidän kohdallamme on parempi pitää aviopuolisoa "pitkässä hihnassa", meillä on yhteiset pelisäännöt. Kukin tyylillään!
Mutta olen pahoillani sinun puolestasi, on varmasti kurjaa tulla tuolla tavalla petetyksi.
Ok ehkä on niin että miten suhtautuu asiaan. Olen vieläkin ihan maassa. Luotin. Omaan aviomieheeni. Anteeksi töykisyys. On vaan niin raskasta. Ainoa mitä halusin elämältäni, vähän tai paljonkin luottamusta. En muuta.
..luonne on vaan sellainen, että se loukkaantuu kun puoliso pettää ja useimmiten mielenterveys kärsii samalla kovan kolauksen.Ihan sama miten olet suunnitellut tai kuvitellut käyttäytyväsi aikaisemmin, vain tositilanne opettaa. Jos tähän yrittää muuta väittää, niin p***aa puhuu.
Mitään kulissiavioliittoja ei ole olemassa kuin korkeintaan pettävän osapuolen todellisuudessa( toisen puolison eläessä samanaikaisesti normaaliksi kuvittelemaansa perhe-elämää).
Petetyksi tullut joutuu pakostakin katsomaan puolisoaan aivan uusin silmin. Ei puolison luonne ei siihen tyhjene, vaan sen monipuolisuus avautuu kaikessa rumuudessaan.
Uskottoman luonne näyttäytyy rumana petetylle, mutta kauniina sille, joka saa hänen intohimonsa ja rakkautensa.