Nelisen vuotta sitten tutustuin erääseen poikaan. Ihastuimme, olisimme halunneet olla yhdessä, mutta olosuhteet (välimatkat, elämäntilanteet, vaihto-opiskelut jne.) tekivät sen mahdottomaksi. Meistä tuli kuitenkin hyvät ystävät ja olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä nämä vuodet. Tahoillamme olemme molemmat seurustelleet jo pidemmän aikaa. Ystäväni on juuri eroamassa suhteestaan, samoin minä olen pitkään miettinyt eroa, en vain ole saanut päätöstä tehdyksi.
Näimme ystäväni kanssa pitkästä aikaa, juttelimme pitkään. Emme kuitenkaan suoraan jutelleet tunteistamme, epäsuorasti kylläkin. Rivien välistä oli luettavissa, että hän haluaisi vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin olla kanssani. Minäkin haluaisin olla hänen kanssaan.
Toisaalta en kuitenkaan haluaisi erota. Tiedän, että nyt minun on se päätös tehtävä, eroanko vai en. En halua myöskään joutua myöhemmin katumaan päätöstäni.
Tämä ystäväni edustaa kaikkea sitä, mitä olen aina mieheltä halunnut. Hän on todella hyvännäköinen, uskollinen, kunnianhimoinen, sanansa mittainen mies. Hän on juuri valmistumassa unelmiensa ammattiin ja työpaikkakin hänellä on valmiina. Kunnioitan häntä paljon. Syvällä sisimmässäni olen aina miettinyt, olisiko meistä sittenkin voinut tulla jotain. Jos en nyt kokeile, tulenko miettimään sitä koko loppuelämäni?
Poikaystäväni taaa on omissa opinnoissaan vasta aivan alussa, enkä ole ollenkaan varma saako hän koskaan suoritettua niitä loppuun. Mielestäni hän juo itsensä humalaan aivan liian usein ja se rassaa jatkuvasti mieltäni. Arkemme on hyvin yllätyksestöntä ja tasaista, joskus jopa hieman tylsää. Suhteessamme ei ole juurikaan intohimoa tai romantiikkaa. Kuitenkin minusta tuntuisi vaikealta erota hänestä, ei kai eroaminen ole koskaan helppoa. Rakastan häntä kuitenkin jollain tapaa, mutta en ole ollut rakastunut enää pitkään aikaan. Olen vielä varsin nuori enkä ole varma, onko tämä nykyinen suhteeni juuri sitä mitä haluan. Tuntuu, että olemme nykyään enemmänkin ystäviä kuin rakastettuja toisillemme.
En voi olla edes täysin varma, onko nykyinen poikaystäväni joskus pettänyt minua.
Pitäisikö erota vai ei? En olisi koskaan halunnut joutua tähän tilanteeseen. Tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt tavata ystäväni kanssa. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos emme olisi nähneet. Olenko hullu, jos jätän tämän tilaisuuden käyttämättä? Vai tulenko joskus katumaan, jos eroan nykyisestäni? En ole varma, mutta uskon, että voisin olla onnellisempikin. Tämä tilanne ahdistaa minua, pelottaakin. Helpompaa olisi pysyä nykyisessä suhteessani, ei tarvitsisi tehdä kipeitä ratkaisuja, elää vain kuten tähänkin asti.
Näimme ystäväni kanssa pitkästä aikaa, juttelimme pitkään. Emme kuitenkaan suoraan jutelleet tunteistamme, epäsuorasti kylläkin. Rivien välistä oli luettavissa, että hän haluaisi vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin olla kanssani. Minäkin haluaisin olla hänen kanssaan.
Toisaalta en kuitenkaan haluaisi erota. Tiedän, että nyt minun on se päätös tehtävä, eroanko vai en. En halua myöskään joutua myöhemmin katumaan päätöstäni.
Tämä ystäväni edustaa kaikkea sitä, mitä olen aina mieheltä halunnut. Hän on todella hyvännäköinen, uskollinen, kunnianhimoinen, sanansa mittainen mies. Hän on juuri valmistumassa unelmiensa ammattiin ja työpaikkakin hänellä on valmiina. Kunnioitan häntä paljon. Syvällä sisimmässäni olen aina miettinyt, olisiko meistä sittenkin voinut tulla jotain. Jos en nyt kokeile, tulenko miettimään sitä koko loppuelämäni?
Poikaystäväni taaa on omissa opinnoissaan vasta aivan alussa, enkä ole ollenkaan varma saako hän koskaan suoritettua niitä loppuun. Mielestäni hän juo itsensä humalaan aivan liian usein ja se rassaa jatkuvasti mieltäni. Arkemme on hyvin yllätyksestöntä ja tasaista, joskus jopa hieman tylsää. Suhteessamme ei ole juurikaan intohimoa tai romantiikkaa. Kuitenkin minusta tuntuisi vaikealta erota hänestä, ei kai eroaminen ole koskaan helppoa. Rakastan häntä kuitenkin jollain tapaa, mutta en ole ollut rakastunut enää pitkään aikaan. Olen vielä varsin nuori enkä ole varma, onko tämä nykyinen suhteeni juuri sitä mitä haluan. Tuntuu, että olemme nykyään enemmänkin ystäviä kuin rakastettuja toisillemme.
En voi olla edes täysin varma, onko nykyinen poikaystäväni joskus pettänyt minua.
Pitäisikö erota vai ei? En olisi koskaan halunnut joutua tähän tilanteeseen. Tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt tavata ystäväni kanssa. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos emme olisi nähneet. Olenko hullu, jos jätän tämän tilaisuuden käyttämättä? Vai tulenko joskus katumaan, jos eroan nykyisestäni? En ole varma, mutta uskon, että voisin olla onnellisempikin. Tämä tilanne ahdistaa minua, pelottaakin. Helpompaa olisi pysyä nykyisessä suhteessani, ei tarvitsisi tehdä kipeitä ratkaisuja, elää vain kuten tähänkin asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valinnat ihmissuhteissa ovat aina vaikeita. tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan. Toisaalta miksi roikkuisit suhteessa, mikä ei tyydytä sinua. Pelkän tavan ja tottumuksen vuoksiko? Vai tutun ja turvallisen. Silloin saatat myöhemmin katkeroitua ja syvällä sisimmässäsi syyttää nykyistä poikaystävääsi siitä, ettet aikoinasi uskaltanut tehdä ratkaisua toiseen suuntaan. Listaa suhteesi plussat ja miinukset, olisiko siitä apua? Omakohtaisesti voin sanoa, että mitä kauemmin riiput suhteessa, mikä ei tyydytä, niin sitä vaikeammaksi eroaminen ja koko elämäkin muuttuu. Koska olet vielä nuori (?)niin ota riski ja yritä... mutta se on vain vaatimaton mielipiteeni. Kuuntele sydäntäsi!
Mun mielestä hyvä nyrkkisääntö kaikenlaisiin eroamistilanteisiin on se, että eroat nykyisen tilanteen vuoksi, etkä suinkaan tulevan tilanteen vuoksi.
Elikkä siis mietit, että onko asiat nyt niin huonosti, että esimerkiksi yksinkin olisi parempi...
nyt olla itsekäs.
Mieti mitä itse elämältä haluat ja mihin uskot.
Älä ajattele miestäsi tai sitä toista vaan ajattele vain itseäsi mitä SINÄ haluat.
Joskus pitää olla itsekäs eikä aina ajatella muita ensin. Sinulla on vain tämä yksi elämä - elä sitä täysillä.
kannattaa ehdottomasti erota tulevasta alkoholisista...
Suhteissa yleensä käy niin, että kun eroaa pitkäaikaisesta suhteesta, sen jälkeen pitää toipua - jos yrittää liian äkkiä seuraavaa suhdetta, edellinen jää läpikäymättä ja toinenkin suhde kaatuu siihen, kun on edellisen eron kivut ja surut kesken. Suhteesta toiseen syöksyminen ei kannata ollenkaan. Jos siis eroat, eroa siksi, että nykysuhde ei toimi. Sitten huilaat ja annat itsellesi aikaa, toivut ja suret surut ja luopumistuskat pois. Olen nähnyt ja itsekin kokenut näitä erojen jälkeisiä lohdutus-kainalokeppi-suhteita, niistä ei tule mitään. Eli jos haikailet jonkun vanhan ystävän perään ja kuvittelet loikkaavasi oikeasta nykysuhteesta johonkin mielikuvaan ja unelmaan, jota nyt mielessäsi hellittelet, todellisuus tulee lyömään sinua korvalle ja kovaa. Ennemmin tai myöhemmin. Muutaman kuukauden ehkä puolikin vuotta voi elää uuden onnen huumassa, mutta arki tulee uudessakin suhteessa vastaan.
selvitä itsellesi, mitä elämältäsi haluat ja millaisessa suhteessa haluat elää. Tunnusta tosiasiat. Jos haluat kulkea ja katsella, se on nuorena tehtävä, ettei sitten vanhempana tarvi katua että jäi tekemättä. Tekojen suraukset pitää kuitenkin itse kantaa, elämä on valintoja ja valintojen sueraukset pitää kantaa.
Alkoholinkäyttö: se on huolestuttavaa - humalahakuinen juominen ja jos miehesi on suurkuluttaja, ota asia puheeksi. Nuoren ihmisen fysiikka kestää paljon alkoholia, mutta kyllä kroppa rappeutuu vähitellen, jos sitä jatkuvasti rassaa. Treenaamalla saa sietokykyä nostettua paljon, mutta ei se ole hyväksi kenellekään. Alkoholistia ei voi muut muuttaa, hänen pitää itse haluta muutosta ja sitten häntä voi tukea.