Uskotteko että yleensä ja mitä ilmeisimminkin se kun suhteessa menee huonosti ja eron jälkeen toinen tai molemmat saattaa ottaa heti uuden kaverin, niin se on ehkä tietynlainen tapa surra, saada lohtua joltakin.
Ja vaikka tuntuu että ei suhteessa ollut mitään vikaa, niin uskokaa että kyllä siinä oli jos ero kerran tuli.
Jokaisesta "tuntevasta" ihmisestä tuntuu eroaminen pahalta(jos toisesta on välittänyt) ja jokaisella ihmisellä on oma tapansa surra...., toinen itkee ikuisuuden, toinen ottaa heti uuden, toinen pettää, toinen tekee hullunlailla töitä, toinen sekoaa viinaan..... se on totta, uskokaa!!
Kaikki edellinen on tietynlaista lohdun etsintää, kuka saa sitten sen mistäkin ja nämä yllämainitut oli yleisimpiä "lohtuja", vaikka osasta ei kovinkaan paljon ole mitään TODELLISTA lohtua.
teksti saattoi kuulostaa "puolustelevalta" mutta kirjoitin sen rehellisesti....
Ja vaikka tuntuu että ei suhteessa ollut mitään vikaa, niin uskokaa että kyllä siinä oli jos ero kerran tuli.
Jokaisesta "tuntevasta" ihmisestä tuntuu eroaminen pahalta(jos toisesta on välittänyt) ja jokaisella ihmisellä on oma tapansa surra...., toinen itkee ikuisuuden, toinen ottaa heti uuden, toinen pettää, toinen tekee hullunlailla töitä, toinen sekoaa viinaan..... se on totta, uskokaa!!
Kaikki edellinen on tietynlaista lohdun etsintää, kuka saa sitten sen mistäkin ja nämä yllämainitut oli yleisimpiä "lohtuja", vaikka osasta ei kovinkaan paljon ole mitään TODELLISTA lohtua.
teksti saattoi kuulostaa "puolustelevalta" mutta kirjoitin sen rehellisesti....
Vastaukset 5
Vanhimmat
...
vain siten selviää!Usko siihen että kaikilla on oma tapansa surra ja kuunnella voi mutta neuvoja on turha antaa.Mikä sopii yhdelle ei välttämättä toisille, ihmiset on erilaisia ja hyvä niin!
Se, että ottaa omaa suruaan lievittääkseen uuden kumppanin, on melkoisen itsekästä, sillä siinä hyvin todennäköisesti loukkaa viatonta ihmistä. Kun itse muutama kuukausi sitten erosin, päätin vakaasti, etten (enää) ikinä lievitä omaa kipuani toisen ihmisen kustannuksella, vaan etsin muita keinoja. No, vielä en ehkä noita keinoja ole löytänyt, mutta parempi kärsiä yksin kuin aiheuttaa kipua jollekin toiselle.
Niin, minua "harmittaa" suuresti tällä hetkellä se, että erosta on konkreettisesti muutama kuukausi, mutta nyt näköpiirissä olisi yksi mielenkiintoinen tapaus, jonka kanssa olen yhteyksissä, ja jota ajattelen melkein koko ajan. Mitään vakavampaa ei ole siinä suhteessa tapahtunut. En tiedä ottaako mies vähän liiankin hitaasti (herrasmies kun on), kun kuitenkin tietää erostani. Mutta vaikuttaa siltä, että olemme molemmat ihastuneita. Haluaisin, että tästä voisi tulla jotain. Mutta miksi nyt, en halua mitään "laastarisuhdetta" hänen kanssaan, entä jos hän voisi olla paljon enemmän? Toisaalta oma eroni oli jo valmiiksi moneen kertaan etukäteen valmisteltu ja surtu juttu. Eron konkretisoitua se oli molemmille osapuolille pelkästään helpotus ja onni. Että vaikka nyt uuteen suhteeseen pomppaisinkin, olisiko se sellainen "laastarijuttu" ollenkaan? Silti olisi niin kiva vaan sinkkuilla, mutta minkäs teet jos et saa toiselta mielenrauhaa...
Mutta kaikki ihmiset eivät osaa surra "oikein", taas kuka määrittelee mikä on oikein suremista... ehkäpä juuri se ettei satuta muita, eikä myöskään itseään. Ikävä, mutta tosiasia on se, ettei kaikilla ole oikeanlaisia "eväitä" selvitä vastoinkäymisistä.
Jos ajattelee, niin samalla tavalla viina on tosi itsekästä... siinä toinen tuntee itsensä syylliseksi, että on aiheuttanut toisen juomisen ja viinapäissään ihminen saattaa puhua ja käyttäytyä muutenkin hyvin itsekkäästi...... Kuten sanoin, kaikki ei ole vahvija, kaikilla ei ole kattavia "eväitä".