Miksi erota?

Miksi erota? No tietenkin sen takia kun ollaan naimisissa. Jos ei mene naimisiin, ei tarvitse erotakaan.

Etsitään sitä Prinssiä ja/tai Prinsessaa joka vie jalat alta.Huomenna mennään avioliittoon,ja sitten kun jalat rupeaa kantamaan niin huomataan jotta eihän tätä ole mitään järkeä jatkaa.

On tämä kansa aika hukassa parisuhdejuttuloissa.
Eihän avioliittoja pidetä yllä selkään puukottamisella tai vuoroin vieraissa käydään periaatteella.

Itse olen kokenut avioliitossa ollessani tuon edellä mainitun helvetin, oli valheita, perättömiä juttuja,pettämisiä ym ym,ja kun kysyi niistä häneltä niin hän ei ollut tehnyt mitään.Tiesin kyllä joistakin.

Hyvin kirjoitettu. Missä on vastuu, ehkä koko käsite on hukassa. Kun ei ole kivaa koko ajan, luovutetaan. Liekö syy myös se, että ensin tavoitellaan kaikkea upeaa ja kun sen on saanut, ei ole muuta kuin tyhjä olo.Ruokahalu kasvaa syödessä. Muodissa ovat myös upeat häät, senkö takia mennään myös naimisiin. Kyllä avioliittoon meneville pitäisi olla "pakollinen ajokortti".

Joo, ei piä erota hepposin perustein. Itellä ollu kolme vakavaa suhetta, eka päättyi avopuolison kuolemaa ja siitä viis vuotta eteepäin löysin taas Elämäni Miehen. Komee oli ja paljon puhui, mua piti ku kukkaa. Se oli nuoruudes tehny rikoksii joita joutu istuu ja pyysi mua naimisii, alottas oikeen elämän. Ja mä menin, sinisilmä. Ain oon halunu uskoo hyvää ihmisistä, mut puukot ja nyrkit heilu, rahat vietii, koita myytii kaikki. Lähin. Olin jo kerra lähteny, ja tullu takas. Sit lähin lapsen kans taas yönselkä, mitää ei mukana. Takas ei haluttu.Tää liitto kesti 4vuotta.
Nyt hyvä mies ja elämä, oma koti, lapset. Mies masentu kevät talvel, otti loparit, makaa apaatisena ja on sitä mielt, et millää mitää väliä. Rakkautta ei ole, ei seksiä, ei puhuta, ei mitään.
Mie yritän kestää, mut missä menee raja? Haluisin niin hellyyttä ja juttelua, tukea, aikuista jakaa arjen. Sosiaalivirkailija kyl kuuntelee huolet, mut se ei ole sama kun puoliso.

Aina ei kaikki mene niin kuin luulee. Voi tulla joku vaikea kriisi, joka naamioituu parisuhdeongelmaksi. Tai sitten kriisin myötä näkee oman elämänsä ja kumppaninsa uudessa valossa, jossa on vaikea nähdä mielekkyyttä tai tulevaisuutta. Miksi tahtoa jotain, joka tuntuu menettäneen merkityksensä?

Ihastumisia voi tulla ja mennä, mutta rakastuminen kypsemmällä iällä voi olla hyvin raju kokemus, jonka edessä tahto on voimaton. Valitse siinä sitten paras tapa toimia.

Minä en ainakaan tuomitsisi enää ketään kovin helposti.

Ei ole tietenkään yhtä tai kahta syytä miksi erotaan. Kapeakatseiset ihmiset kuluttavat aikaansa miettien yleispäteviä selityksiä nykyajan runsaslukuisiin avioeroihin. Jokainen suhde on omanlaisensa. Oli syy sitten pettäminen, väkivalta, alkoholismi, seksin puute, tms, ei mielestäni kannata sellaiseen elämäänsä pilata.

Tunnen tapauksia ja tännekin kirjoittavat jotkut kertoen, että puoliso löi ja petti ja silti ollaan naimisissa,, eikä kaduta. Se on toki kunkin oma valinta, mutta mielestäni ei mitenkään tavoittelemisen arvoista. Kyllä elämä saa olla hyvää ja rakkaudentäytteistä. Jos se ei sitä ole parisuhteessa, kannattaa toki erota.

Lapset täytyy aina toki huomioida. Mutta lasten on parempi olla hellässä ilmapiirissä uusioperheessä, kun väkivallan uhassa ydinperheessä (jos tälläinen vastakkainasettelu sallitaan).

Muutama kommentti kirjoitukseesi:
ikävää viisastella, mutta muista nuo sanasi sitten kun olet nähnyt enemmän elämää. Minäkin luulin, että avioliittomme on ikuinen. Ja itse eroa kuitenkin hain. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat.

Eivät ulkopuoliset voi tietää, erotaanko helpolla, vai onko suhteessa käyty isojakin kamppailuja, vaikka ulospäin on näyttänyt hyvältä.

Olen osaltani miettinyt, että miksi sitten ei pitäisi erota. Itselleni se oli uudenlaisen ja onnellisen elämän alku, jota on nyt kestänyt useita vuosia.

Jotkut ystävällisesti missasivat pointin...
Tässä esimerkki (josko sitten pointtini ymmärrettäisiin paremmin):

Pariskunta seurustelee n. 5vuotta, he ovat toki kihloissa ja kihlausta on kestänyt se 3-4vuotta.
Sitten keksitään, että mennään naimisiin.
Molemmilla on odotukset korkealla avioliiton suhteen.
Avioliitto ei kestä vuottakaan, kun ollaan hakemassa eroa, kun se ei ollutkaan niin erilaista kuin se seurustelu, kihlat kuitenkin vaihdettuina.

- Minä olen avioero perheestä ja tiedän milloin on viisasta erota.
Mikäli se toistensa sietäminen on siinä pisteessä, ettei todellakaan siedä, muuten kuin lasten takia- niin kannattaisi harkita eroa.
Mutta jos tulee toimeen ihan normaalisti, niin miksi erota??