kumman ottaisit

Ei, en tarkoittanut mitään aineellista vaan ylipäänsä yhteisiä itressejä tai yhteistä elämänkatsomusta=) Vaihtoehtoisesti huono elämänlaatu= erilaiset mielenkiinnon kohteet, erilaiset tavat ja tottumukset vapaa-ajankäytössä, jne. ylipäänsä paljon kulmakiviä jotka eivät osu yksiin. Selvensikö??

vaikeaa kirjoitti:

Ei, en tarkoittanut mitään aineellista vaan ylipäänsä yhteisiä itressejä tai yhteistä elämänkatsomusta=) Vaihtoehtoisesti huono elämänlaatu= erilaiset mielenkiinnon kohteet, erilaiset tavat ja tottumukset vapaa-ajankäytössä, jne. ylipäänsä paljon kulmakiviä jotka eivät osu yksiin. Selvensikö??

Siinä tapauksessa en edes tajua alkuasetelmaa =)

1. Rakastava mies, elämä joka tekee minut onnelliseksi, mutta en pystyisi antamaan vastarakkautta

2. Täydellinen rakkaus, ihminen joka tekee minut onnelliseksi, ei elämänlaatua (= erilainen elämänkatsomus, eri intressit, erilaiset toiveet vapaa-ajan suhteen)

Hmm. Jos erilaiset intressit tai vapaa-ajanviettoa koskevat toiveet heikentävät mielestäsi elämänlaatua, miten vaihtoehdon 2. henkilö tekee sinut onnelliseksi? Jos hän tekee sinut onnellisiksi vaikka ette yhdessä harrastakaan, etkö silloin elä laadukasta elämää? Siis 2. vaihtoehdon yhdistemä on siis se, että olet onnellinen, mutta elämänlaatusi on heikko? En ymmärrä tätä yhdistemää, mutta jos sinä ymmärrät niin se riittää =)

Mitä valitsisin? No totta kai kumppanin, joka tekee minut onnelliseksi ja jota rakastan. Niin ja joka rakastaa minua =) Vaihtoehto 2 siis. Koska minusta se nimenomaan on elämänlaatua. Ei minulla ja miehelläni ole yhteisiä harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnonkohteita, ja elämäkatsomuksemmekin ovat hieman erilaiset. Mutta koska kunnioitamme ja rakastamme toisiamme, saamme kyllä järjestettyä yhteen elämään kahden ihmisen toiveet. Kaikkea ei tietenkään voi saada, mutta eihän koskaan voi...

Koen eläväni hyvinkin laadukasta elämää, vaikka harrastamme erikseen ja vaikka saankin joskus hieman taistella että saan miehen suostuteltua lomamatkan varaamiseen... ja vastapainoksi kärvistelen sitten jossain mikroautoradalla tai toimintaelokuvassa tai vaikka vain elektroniikkaliikkeen tv-hyllyllä tunti tolkulla ihan mukisematta. Vaikka eihän tuo ihan "vastapainoksi" kelpaa, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitin.

Valitsen siis - ah, kuinka imelästi - täydellisen rakkauden!

tarkennusta kaipaan kirjoitti:

Siinä tapauksessa en edes tajua alkuasetelmaa =)

1. Rakastava mies, elämä joka tekee minut onnelliseksi, mutta en pystyisi antamaan vastarakkautta

2. Täydellinen rakkaus, ihminen joka tekee minut onnelliseksi, ei elämänlaatua (= erilainen elämänkatsomus, eri intressit, erilaiset toiveet vapaa-ajan suhteen)

Hmm. Jos erilaiset intressit tai vapaa-ajanviettoa koskevat toiveet heikentävät mielestäsi elämänlaatua, miten vaihtoehdon 2. henkilö tekee sinut onnelliseksi? Jos hän tekee sinut onnellisiksi vaikka ette yhdessä harrastakaan, etkö silloin elä laadukasta elämää? Siis 2. vaihtoehdon yhdistemä on siis se, että olet onnellinen, mutta elämänlaatusi on heikko? En ymmärrä tätä yhdistemää, mutta jos sinä ymmärrät niin se riittää =)

Mitä valitsisin? No totta kai kumppanin, joka tekee minut onnelliseksi ja jota rakastan. Niin ja joka rakastaa minua =) Vaihtoehto 2 siis. Koska minusta se nimenomaan on elämänlaatua. Ei minulla ja miehelläni ole yhteisiä harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnonkohteita, ja elämäkatsomuksemmekin ovat hieman erilaiset. Mutta koska kunnioitamme ja rakastamme toisiamme, saamme kyllä järjestettyä yhteen elämään kahden ihmisen toiveet. Kaikkea ei tietenkään voi saada, mutta eihän koskaan voi...

Koen eläväni hyvinkin laadukasta elämää, vaikka harrastamme erikseen ja vaikka saankin joskus hieman taistella että saan miehen suostuteltua lomamatkan varaamiseen... ja vastapainoksi kärvistelen sitten jossain mikroautoradalla tai toimintaelokuvassa tai vaikka vain elektroniikkaliikkeen tv-hyllyllä tunti tolkulla ihan mukisematta. Vaikka eihän tuo ihan "vastapainoksi" kelpaa, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitin.

Valitsen siis - ah, kuinka imelästi - täydellisen rakkauden!

ehkä kysymyksen asetteluni oli hieman huono, koska ei nyt pysty koko elämäntarinaa tähän tiivistämään. Tähän liitty siis tarina elämästäni, joten voisin hieman valaista asiaa. Lopetin suhteen jossa minulla oli kumppani jota rakastan yli kaiken, mutta emme vain pystyneet elämään yhdessä koska olimme niin erilaisia. Minä halusin yhteistä aikaa ja hän omaa aikaa, minä halusin perhe-elämää ja hän omaa elämää. tässä kohtaa tulivat isoimmat ongelmat, toki oli vielä paljon muitakin seikkoja mitkä puhuivat puolestaan eron tultua ajankohtaiseksi. Toki meillä oli pitkä yhteinen historia ja hän minun ensimmäinen rakkauteni vaikka aikuinen jo olinkin, joten tunteilleni en voinut enkä voikaan mitään. rakastan häntä vikoineen päivineen vielä tänä päivänä yli kaiken, vaikka suhteessa olin pääsääntöisesti tyytymätön asioihin. siis onnellinen rakkaudesta mutta onneton elämään?? vaikea yhtälö, vai kuinka...Nyt olisi täydellinen suhde melkein yhtä täydelliseen kumppaniin mutta ainoa haittapuoli on se että en pysty rakastamaan häntä ikinä niin paljon tai sillä tavalla kuin exääni. En halua exääni takaisin mutta kaipaan häntä ja ikävöin koko aika. uusi kumppani rakastaa minua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä joten toki olen onnellinen ja olemme samalla aaltopituudella elämänarvojen suhteen mutta se pieni jokin puuttuu, en sitte tiedä voiko kukaan exän paikka ikinä edes ottakaan tai viedä, ehkä se on sitten tarkoitettu niin, että hänellä on aika se ykköspaikka sydämessäni, mihin sitte elämä johtaakaan.

vaikeaa kirjoitti:

ehkä kysymyksen asetteluni oli hieman huono, koska ei nyt pysty koko elämäntarinaa tähän tiivistämään. Tähän liitty siis tarina elämästäni, joten voisin hieman valaista asiaa. Lopetin suhteen jossa minulla oli kumppani jota rakastan yli kaiken, mutta emme vain pystyneet elämään yhdessä koska olimme niin erilaisia. Minä halusin yhteistä aikaa ja hän omaa aikaa, minä halusin perhe-elämää ja hän omaa elämää. tässä kohtaa tulivat isoimmat ongelmat, toki oli vielä paljon muitakin seikkoja mitkä puhuivat puolestaan eron tultua ajankohtaiseksi. Toki meillä oli pitkä yhteinen historia ja hän minun ensimmäinen rakkauteni vaikka aikuinen jo olinkin, joten tunteilleni en voinut enkä voikaan mitään. rakastan häntä vikoineen päivineen vielä tänä päivänä yli kaiken, vaikka suhteessa olin pääsääntöisesti tyytymätön asioihin. siis onnellinen rakkaudesta mutta onneton elämään?? vaikea yhtälö, vai kuinka...Nyt olisi täydellinen suhde melkein yhtä täydelliseen kumppaniin mutta ainoa haittapuoli on se että en pysty rakastamaan häntä ikinä niin paljon tai sillä tavalla kuin exääni. En halua exääni takaisin mutta kaipaan häntä ja ikävöin koko aika. uusi kumppani rakastaa minua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä joten toki olen onnellinen ja olemme samalla aaltopituudella elämänarvojen suhteen mutta se pieni jokin puuttuu, en sitte tiedä voiko kukaan exän paikka ikinä edes ottakaan tai viedä, ehkä se on sitten tarkoitettu niin, että hänellä on aika se ykköspaikka sydämessäni, mihin sitte elämä johtaakaan.

Nyt tajusin! Et siis kuitenkaan ollut pääsääntöisesti onnellinen kaikesta rakkaudesta huolimatta. Aina rakkaus ei riitä. Valitsit ehkä omalla kohdallasi oikein... muuten sinusta olisi voinut tulla katkera ja perhe-elämää ikävöivä pirttihirmu ajan myötä =) Minä uskon, että jokaisella elämässämme vierailevalla ihmisellä on sydämessämme lokero, joillain vain pikkiriikkinen ja joillain isompi. Kukaan ei ota toisen paikkaa, exällesi et "korviketta" löydä.

Entisen kanssa homma ei toiminut, sitä on enää turha ruotia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "sitä oikeaa" ei saa valita vertailemalla, muutenhan se olisi kun shoppailisi karjamarkkinoilla =) Sinun pitää vain miettiä miltä sinusta nyt tuntuu nykyisesi kanssa. Ja riittääkö sinulle se mitä nyt tunnet.

Toivottavasti sinulla on edessä onnellisen tulevaisuus, valitsetpa mitä tahansa!

tarkennusta kaipaan kirjoitti:

Nyt tajusin! Et siis kuitenkaan ollut pääsääntöisesti onnellinen kaikesta rakkaudesta huolimatta. Aina rakkaus ei riitä. Valitsit ehkä omalla kohdallasi oikein... muuten sinusta olisi voinut tulla katkera ja perhe-elämää ikävöivä pirttihirmu ajan myötä =) Minä uskon, että jokaisella elämässämme vierailevalla ihmisellä on sydämessämme lokero, joillain vain pikkiriikkinen ja joillain isompi. Kukaan ei ota toisen paikkaa, exällesi et "korviketta" löydä.

Entisen kanssa homma ei toiminut, sitä on enää turha ruotia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "sitä oikeaa" ei saa valita vertailemalla, muutenhan se olisi kun shoppailisi karjamarkkinoilla =) Sinun pitää vain miettiä miltä sinusta nyt tuntuu nykyisesi kanssa. Ja riittääkö sinulle se mitä nyt tunnet.

Toivottavasti sinulla on edessä onnellisen tulevaisuus, valitsetpa mitä tahansa!

kiitos kommenteistasi, kyllä se niin on miten sanoit. turha ihmisiä verrata toisiinsa, pitää vaan olla tyytyväinen edes siitä mitä jo on. Ja olen nyt kutakuinkin onnellinen elämääni, aikaisemmin en aina ollut, vaikka rakastinkin ja sain vastarakkautta=/ se ei todellakaan aina riitä.

vaikeaa kirjoitti:

ehkä kysymyksen asetteluni oli hieman huono, koska ei nyt pysty koko elämäntarinaa tähän tiivistämään. Tähän liitty siis tarina elämästäni, joten voisin hieman valaista asiaa. Lopetin suhteen jossa minulla oli kumppani jota rakastan yli kaiken, mutta emme vain pystyneet elämään yhdessä koska olimme niin erilaisia. Minä halusin yhteistä aikaa ja hän omaa aikaa, minä halusin perhe-elämää ja hän omaa elämää. tässä kohtaa tulivat isoimmat ongelmat, toki oli vielä paljon muitakin seikkoja mitkä puhuivat puolestaan eron tultua ajankohtaiseksi. Toki meillä oli pitkä yhteinen historia ja hän minun ensimmäinen rakkauteni vaikka aikuinen jo olinkin, joten tunteilleni en voinut enkä voikaan mitään. rakastan häntä vikoineen päivineen vielä tänä päivänä yli kaiken, vaikka suhteessa olin pääsääntöisesti tyytymätön asioihin. siis onnellinen rakkaudesta mutta onneton elämään?? vaikea yhtälö, vai kuinka...Nyt olisi täydellinen suhde melkein yhtä täydelliseen kumppaniin mutta ainoa haittapuoli on se että en pysty rakastamaan häntä ikinä niin paljon tai sillä tavalla kuin exääni. En halua exääni takaisin mutta kaipaan häntä ja ikävöin koko aika. uusi kumppani rakastaa minua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä joten toki olen onnellinen ja olemme samalla aaltopituudella elämänarvojen suhteen mutta se pieni jokin puuttuu, en sitte tiedä voiko kukaan exän paikka ikinä edes ottakaan tai viedä, ehkä se on sitten tarkoitettu niin, että hänellä on aika se ykköspaikka sydämessäni, mihin sitte elämä johtaakaan.

Päästä irti exästä. Olitte yhdessä, teitte kaikkenne suhteen eteen, ja päädyitte eroon. Nyt sun pitää luottaa itseesi ja tekemääsi päätökseen. Ensirakkauden kaltaista ei koskaan toiste tulekaan. Ja toisaalta aika kultaa muistot.

Anna uudelle ihmiselle mahdollisuus saada sun sydän kokonaan. Siis kokonaan. Jos ei toimi, niin ok. Sitten siitä oikeasti puuttui jotain.

Musta kuulostaa, että sun pitäisi päästää irti menneistä. Jos edelleen exästä haaveilet, et ole sitä tehnyt. Rakastamista et ehkä koskaan lopetakaan...

vaikeaa kirjoitti:

ehkä kysymyksen asetteluni oli hieman huono, koska ei nyt pysty koko elämäntarinaa tähän tiivistämään. Tähän liitty siis tarina elämästäni, joten voisin hieman valaista asiaa. Lopetin suhteen jossa minulla oli kumppani jota rakastan yli kaiken, mutta emme vain pystyneet elämään yhdessä koska olimme niin erilaisia. Minä halusin yhteistä aikaa ja hän omaa aikaa, minä halusin perhe-elämää ja hän omaa elämää. tässä kohtaa tulivat isoimmat ongelmat, toki oli vielä paljon muitakin seikkoja mitkä puhuivat puolestaan eron tultua ajankohtaiseksi. Toki meillä oli pitkä yhteinen historia ja hän minun ensimmäinen rakkauteni vaikka aikuinen jo olinkin, joten tunteilleni en voinut enkä voikaan mitään. rakastan häntä vikoineen päivineen vielä tänä päivänä yli kaiken, vaikka suhteessa olin pääsääntöisesti tyytymätön asioihin. siis onnellinen rakkaudesta mutta onneton elämään?? vaikea yhtälö, vai kuinka...Nyt olisi täydellinen suhde melkein yhtä täydelliseen kumppaniin mutta ainoa haittapuoli on se että en pysty rakastamaan häntä ikinä niin paljon tai sillä tavalla kuin exääni. En halua exääni takaisin mutta kaipaan häntä ja ikävöin koko aika. uusi kumppani rakastaa minua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä joten toki olen onnellinen ja olemme samalla aaltopituudella elämänarvojen suhteen mutta se pieni jokin puuttuu, en sitte tiedä voiko kukaan exän paikka ikinä edes ottakaan tai viedä, ehkä se on sitten tarkoitettu niin, että hänellä on aika se ykköspaikka sydämessäni, mihin sitte elämä johtaakaan.

Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, ettei maailmassa ole yhtään täydellistä suhdetta, eli ei ole sellaista suhdetta, jossa ei se jokin pieni jostakin osa-alueelta puuttuisi.

Rakkaus/rakastaminen on myös hyvin pitkälle tahdon asia, se ei ole sellainen odottamisen juttu.

Suhde exäsi kanssa ei toiminut ja päädyitte eroon, älä siis tuhlaa kovin paljon energiaa siihen, että poimisit "parhaat palat" siitä suhteesta ja parhaat palat myös nykyisestä ja siten mielikuvissa niitä yhdistelet täydelliseksi suhteeksi. Teet siinä varsin karhunpalveluksen itsellesi, jos näin edes ajattelet.

Suhde nykyiseenkään ei voi oikein toimia, jos et ole siinä täysillä mukana, joten olisi varmaan parasta uskaltaa päästää menneestä irti ja panostaa täysillä nykyiseen suhteeseen, muuten voit romuttaa nykyisenkin suhteen.