Hukassa.......

neuvoton.olen ollut 19 v naimisissa 3.lasta.
sairastuin 5 vuptta sitten.
en löydä elämästäni tunteitten ihanuutta.
seksi ei ole koskaan ollut sitä "suurta",
eikä vaimoni halua "uhrautua"minun halujeni takia.
moni ajatelee tälläsessä tilanteessa,erotkaa........
mutta,on asioita jotka "estävät"eron,
velat uudehko tupa.
minun pelkoni mihin joutuisin kun nytkin olen sairauslomalla....
ja tietty lapset murku ikäisiä..jne..
emme edes riitele enää.......
silti minulla kaikesta huolimatta on halu
tuntea tunteiden ihanuutta,läheisyyttä.....
mutta en uskalla yrittää enää kun pelkään niitä loukkaavia ,ivalisia sanoja ,mitä olen osakseni saanut........

tälläinen on tarinani elämästä vammaisena parisuhteessa.
1564
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Eipä ne yhteiselämän "solmut" aukea ellei jompi kumpi ala niitä systemaattisesti aukomaan. Eli niistä ivallisistakin sanoista huolimatta sun pitäis vaan jaksaa yrittää lähestyä kumppaniasi, joka siinä vierelläsi kulkee.

Ei kukaan jaksa itsekseen möykätä, joten kun et mene mukaan puolisosi ilkeilyyn tms. vaan pysyt aikuisen tasolla ja asiassa, niin eiköhän se hänenkin asenteensa siitä hissun kissun muutu.

19:ssä vuodessa käytös- ja toimintamallitkin on jo vakiintuneet, joten niiden uudelleenmuokkaus vie aikaa ja vaatii henkisiä voimia, tahtoa ja aimo annoksen rakkautta.

Eli anna palaa vaan, jos kerran olet päättänyt paiskia töitä parisuhteesi eteen.
Etsi itsestäsi ymmärrys ja positiivisuu ja yritä lähestyä puolisoasi niiden avulla. Syytöksillä tai itsesäälillä kun ei ainakaan pitkälle pötkitä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mäsä. kirjoitti:

neuvoton.olen ollut 19 v naimisissa 3.lasta.
sairastuin 5 vuptta sitten.
en löydä elämästäni tunteitten ihanuutta.
seksi ei ole koskaan ollut sitä "suurta",
eikä vaimoni halua "uhrautua"minun halujeni takia.
moni ajatelee tälläsessä tilanteessa,erotkaa........
mutta,on asioita jotka "estävät"eron,
velat uudehko tupa.
minun pelkoni mihin joutuisin kun nytkin olen sairauslomalla....
ja tietty lapset murku ikäisiä..jne..
emme edes riitele enää.......
silti minulla kaikesta huolimatta on halu
tuntea tunteiden ihanuutta,läheisyyttä.....
mutta en uskalla yrittää enää kun pelkään niitä loukkaavia ,ivalisia sanoja ,mitä olen osakseni saanut........

tälläinen on tarinani elämästä vammaisena parisuhteessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu