Heippa! Minä elän kolmatta vuotta ihanassa parisuhteessa, mutta olen aivan tosi mustis. Miten mustasukkaisuudesta voi päästä eroon???
mustasukaisuus
Mustasukka
71013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen aivan identtisessä tilanteessa. Kolmatta vuotta upeassa parisuhteessa jossa ainoa ongelmana on minun mustasukkaisuuteni.
Sori, en pysty sinua auttamaan mutta toivottavasti löytyy lukija joka pystyisi auttamaan meitä molempia.
Eli mitä tehdä kun ikävät tunteet ajavat järjen ja luottamuksen edelle?
Hokkuspokkus ette varmaan mustasukkaisuudesta pääse, mutta siitä voi päästä eroon. Jos te tunnette mustasukkaisuutta, ensin teidän tulisi selvittää mistä se johtuu, miksi te tunnette niin?
Siispä kysyisin onko teillä menneessä jokin tapahtuma tai onko toisen puoliskon käytös ollut sellaista, että olette alkanut tuntea mustasukkaisuutta? Ja toisekseen, te tuskin olette sitä aina tunteneet, minkä ikäisenä se alkoi ja sieltä voisi löytyä syitäkin.
Tärkeää olisi missä tahansa parisuhteessa ettei toinen osapuoli anna aiheettomasti aihetta mustasukkaisuuteen. Parisuhteessahan pitää olla varma toisen uskollisuudesta, ja omastaan tietenkin myös. Asiasta kannattaa jutella kahdestaan niin siinä selviää kokeeko toinen sen vaikeana asiana vai ei. Voisi olettaa että toinen kokee, että hänen kaikkia liikkujaan seurataan tarkasti. Sellainen seuraaminenkin loppuu aikanaan, jos toinen ei ruoki mustasukkaisuutta. Mutta jatkuessaan se "tukahduttaa" parisuhteen.
Mutta tässäpä vähän aluksi, jatketaan juttelua jos haluatte.
Olemme keskustelleet asiasta useasti. Keskustelun jälkeen maailma ikään kuin hetkeksi "valkenee" mutta kun eteen tulee tilanne mikä herättää epäilyksiä - mustasukkaisuus nostaa päätään, huh, huh..
En muista hetkeä jolloin olisin ensimmäisen kerran ollut mustasukkainen, enkä muista aikaisemmissa parisuhteissakaan olleen vastaavanlaisessa mittakaavassa. Syitä miksi nyt on näin, olen miettinyt paljon. On ollut pakko verrata nykyistä edellisiin seurustelukumppaneihin, eroja toki on vaikka muille jakaa. Naisystäväni ulospäinsuuntautuneisuus on silmiinpistävää, kuten myös iloisuus ja positiivisuus. Eikä elämässäni ole koskaan ollut mitään näin kaunistakaan. On olemassa paljon erilaisia elementtejä joiden kanssa en ole aikaisemmin saanut elää.
Olen monta kertaa ajatellut että olisipa upeaa kun pystyisi tuntemaan suurta mielihyvää, mustasukkaisuuden sijaan, siitä että hän kelpaisi kyllä muillekin.
Naisystäväni ei mielestäni provosoi minua mustasukkaisuuteen millään tavalla, kyllä se ongelma on omien korvien välissä. Toisaalta em. elementit ovat juuri niitä asioita joihin aikoinaan rakastuin. En niitä tokikaan halua muuttaa.
Mustasukkaisuuteni rajoittuu kuitenkin korvien välissä tapahtuvaan asioiden yhdistelemiseen ja vilkkaaseen mielikuvitukseen. En tutki hänen tavaroitaan, en seuraa hänen liikkeitään, en kajoa hänen puhelimeensa, jne...
Olet oikeassa, tämä on todellakin jo nyt syönyt parisuhdettamme pahasti, mutta kuten hän on sanonut, ei peruuttamattomasti.
Kaikenlaisista mielipiteistä olen kiitollinen, kuten varmaan myös kohtalotoverini.
...sen mustasukkaisen osapuolen. Ja mieluummin nyt kuin myöhemmin.
Mustasukkaisuudesta pääsee eroon kehittämällä itsetunnon. Jos ei onnistu, niin sehän on sun ongelma ja sun kuuluu se lusia eikä sen vastapuolen, jonka tekemisiä ja menemisiä sä kyttäät.
Olen seurustellut n. puoli vuotta, ja ongelmana on se että mieheni ei "osaa" puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Siitä kertoo mm. se, että hän kännipäissään soittelee minulle (työssä toisessa kapungissa). Esimerkkinä mainittakoon edellisöinen soitto jolloin hän kysyi ensimmäisenä "Mitä teet?Mikä on olo?Kuin omenalla kenties?"
Ja kun olimme suunnitelleet hänen tulevan seuraavana päivänä luokseni, hän sanoi vain että mitä virkaa minulla siellä on että onhan sulla siellä niitä miehiä.
Tiettyyn rajaan asti mustasukkaisuus on imartelevaa.. mutta toisaalta liiallisuuksiin mennessään se kuten sanottu tukahduttaa suhteen. Sitä vain ei tiedä mitä tekisi kun välittää toisesta niin paljon että tekee kipeetä.. en halua että suhde jatkuu jos jokaista liikettäni tarkkaillaan.. väliltämme siis puuttuu luottamus.
Enkä syytä siitä miestäni, älkää ymmärtäkö väärin!
Novalla päivän puheenaiheena oli tässä joku päivä puolisoiden puhelimen käyttö/viestien luku yms. Me kyllä luetaan toistemme viestejä, ei siinä mitään.. ja minusta niin sen pitää ollakin. Mutta, tässä yksi kerta kun lueskelimme toistemme viestejä, oli kai vahingossa jäänyt yksi viesti poistamatta. Siinä "Sanna" kirjotti jotain tyyliin: "Sulla tekee mieli, mulla tekee mieli, se olisi vain seksiä."
En halunnut mainita viestistä mitään silloin, mutta kun tämä Sanna on ollut mieheeni yhteydessä sen jälkeen enemmänkin "tylsää kun et ole täällä viikonloppuna" -viesteillä yms. No, kerran tässä sitten kysyin asiasta ihan suoraan. Vastaukseksi sain "no se on sellainen kaveri jonka olen tuntenut pikkukersasta asti".
Olen hukassa..
Silloin keskustelun jatkuessa kysyin mieheltäni että lupaatko ettet koskaan valehtele minulle (sama kuin totuuden kertomatta jättäminen).. johon yllätys yllätys sain vastauksen en tietenkään rakas.
Lisäsin vielä että tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti, totuus ennen kaikkea.
Pystyn antamaan sydämestäni anteeksi, kai se on sitä rakkautta.. Olen siis suhteellisen "suvaitsevainen" ihminen, ja haluasin suhteen jossa asioista voisi puhua avoimesti.
Täytyy myöntää että tilanteemme on muutenkin hieman hankala, molemmat ollaan vuorotyössä, eri kaupungeissa. Miehelläni myös on takana n. 6 vuotta pitkä suhde, jonka aikana hänen silloinen naisystävänsä petti häntä pitkän aikaa.
Olemme kyllä jonkin verran asiasta puhuneet, mutta niillä keskusteluilla ei pitkälle pötkitä.
Mielipiteitä pliis =)
Ja kaikesta huolimatta aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, antakaa sydämen sykkiä!
Mustasukkaisuus on sallittavaa kunhan se vaan on ihan rajoissa, ettei oo aivan sairasta.
Mustasukkaisuus kuristaa suhteen, sen mä tidän ihan kokemuksesta.
Oon seurustellut monta vuotta, mustasukkaisuus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, olisiko itsetuntoni jostain syystä laskenut yhtäkkiä niin rajusti? Mieheni on kyllä luotettavaa sorttia ja siksi pidänkin itseäni hieman sairaana, mustasukkaisuus on sairasta! En ikinä syyttele tms. mutta pikku tarkistuksia pitää sillointällöin tehdä. Nyt olen päässyt jo siihen pisteeseen että tarkistelen juttuja vain harvoin. Luulen että pääsen suurimmasta mustispuuskasta eroon...? Tätä ns. tarkistelua on jatkunut n. puoli vuotta mutta nyt vähemmän. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja mielestäni itsetuntokaan ei aina ole mustasukkaisuuden syy? Mitä mieltä olette?