Ja taas uutta valitusta putkeen!
Hitsiläinen, olen tullut toimeen miesystäväni äidin kanssa ihan hyvin, ts. ei ole ollut mitään kahnauksia. Sitä olen vähän naureskellut, että äiti ohjailee poikaansa elämää, mutta en ole tehnyt tästä mitään isoa numeroa.
Mutta, tilanne on se, että minä asun Etelä-Suomessa ja olen varsin hyvässä työpaikassa täällä. Miesystäväni taas asuu Keski-Suomessa, lähellä äitiään, ja hänelläkin on kohtalaisen hyvä työpaikka. Olemme asuneet näin viitisen vuotta ja nyt olemme tuumineet, että olisi vihdoin aika muuttaa saman katon alle.
Vaan kumpi muuttaa? Siinäpä vasta pulma. Sain eilen yllättävän puhelun mieheni äitiltä ja huomasin, että asia ei olekaan vain meidän keskeinen. Äiskä sanoi (edelleen ystävälliseen sävyyn), että miesystävälleni ei ole hyväksi lähteä Etelä-Suomeen. Syitä oli useita, mutta keskeisin oli se, että hänen poikansa on vanhanaikainen ja hänen täytyy saada olla sellaisessa parisuhteessa, jossa hänellä on vaimoaan/tyttöystäväänsä parempi työpaikka. Kuten sanoin, oma työni on varsin hyvä ja ymmärrän, että miesystävälläni olisi tekemistä, jos aikoo luoda samanlaista uraa "tyhjästä" uudessa ympäristössä.
Anoppikokelas jatkoi, että ainut vaihtoehto on minun muuttoni Keski-Suomeen. No kyllä tämä mulle sopisi! Mutta sitten hän sanoi, että "sinun täytyy olla 100& varma, siis TÄYSIN varma, TÄYSIN varma, että haluat tehdä niin. Jos päätät muuttaa, et saa kertakaan katsoa taaksepäin ja katua ratkaisuasi, vaan sinun pitää luopua iloisin mielin niistä asioista, joista joudut luopumaan miehen vuoksi. Jos koet, ettet tähän pysty, niin on parempi, että eroatte ja että kerrot pojalleni asian niin pian kuin mahdollista".
Vitsit, olo oli kuin junan alle jääneellä. En ole sanonut miehelle tästä vielä mitään, oon vain sulatellut asiaa omassa mielessäni. Selväksi tuli, ettei anopista ainakaan tule olemaan tukea ja turvaa, jos joskus tulee katumamieli ja olo on alamaissa.
Pahinta on se, etten oikeastaan tunne mitään kiukkua miehen äitiä kohtaan. Mies itse - syytön kyllä - on sen sijaan alkanut ällöttää. Mua ällöttää siis olla suhteissa semmoseen mieheen, jonka äiti sanelee ko. ehtoja pojan seurustelulle. Yäk! Tultiinkohan tien päähän.
Olemme molemmat 35-vuotiaita, emme lapsia.
Hitsiläinen, olen tullut toimeen miesystäväni äidin kanssa ihan hyvin, ts. ei ole ollut mitään kahnauksia. Sitä olen vähän naureskellut, että äiti ohjailee poikaansa elämää, mutta en ole tehnyt tästä mitään isoa numeroa.
Mutta, tilanne on se, että minä asun Etelä-Suomessa ja olen varsin hyvässä työpaikassa täällä. Miesystäväni taas asuu Keski-Suomessa, lähellä äitiään, ja hänelläkin on kohtalaisen hyvä työpaikka. Olemme asuneet näin viitisen vuotta ja nyt olemme tuumineet, että olisi vihdoin aika muuttaa saman katon alle.
Vaan kumpi muuttaa? Siinäpä vasta pulma. Sain eilen yllättävän puhelun mieheni äitiltä ja huomasin, että asia ei olekaan vain meidän keskeinen. Äiskä sanoi (edelleen ystävälliseen sävyyn), että miesystävälleni ei ole hyväksi lähteä Etelä-Suomeen. Syitä oli useita, mutta keskeisin oli se, että hänen poikansa on vanhanaikainen ja hänen täytyy saada olla sellaisessa parisuhteessa, jossa hänellä on vaimoaan/tyttöystäväänsä parempi työpaikka. Kuten sanoin, oma työni on varsin hyvä ja ymmärrän, että miesystävälläni olisi tekemistä, jos aikoo luoda samanlaista uraa "tyhjästä" uudessa ympäristössä.
Anoppikokelas jatkoi, että ainut vaihtoehto on minun muuttoni Keski-Suomeen. No kyllä tämä mulle sopisi! Mutta sitten hän sanoi, että "sinun täytyy olla 100& varma, siis TÄYSIN varma, TÄYSIN varma, että haluat tehdä niin. Jos päätät muuttaa, et saa kertakaan katsoa taaksepäin ja katua ratkaisuasi, vaan sinun pitää luopua iloisin mielin niistä asioista, joista joudut luopumaan miehen vuoksi. Jos koet, ettet tähän pysty, niin on parempi, että eroatte ja että kerrot pojalleni asian niin pian kuin mahdollista".
Vitsit, olo oli kuin junan alle jääneellä. En ole sanonut miehelle tästä vielä mitään, oon vain sulatellut asiaa omassa mielessäni. Selväksi tuli, ettei anopista ainakaan tule olemaan tukea ja turvaa, jos joskus tulee katumamieli ja olo on alamaissa.
Pahinta on se, etten oikeastaan tunne mitään kiukkua miehen äitiä kohtaan. Mies itse - syytön kyllä - on sen sijaan alkanut ällöttää. Mua ällöttää siis olla suhteissa semmoseen mieheen, jonka äiti sanelee ko. ehtoja pojan seurustelulle. Yäk! Tultiinkohan tien päähän.
Olemme molemmat 35-vuotiaita, emme lapsia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
puhelusta mitään, joten älä nyt vielä koko hommaa hänen päälleen kaada!
Mutta äiti, joka soittelee tuollaisia puheluja 35-vuotiaan poikansa puolesta... no huhuh!
Muuta sinne äidin viereen vaan, niin tuskinpa tulet omasta kodistasi, mahdollisista lapsistasi ja miehestäsi itse huolehtimaan ja asioista päättämään. Aivan varmaa on, että tuollainen anoppi roikkuu perseen takana koko ajan!
Ymmärrän kyllä, että äidistä ei ole kivaa, kun lapsi muuttaa kauas, mutta ikävä kyllä se ei ole äidin asia missään nimessä siitä päättää tai siihen tuolla tavalla puuttua! Ja käskee erota pojastaan, jos et ole "aivan aivan varma", aargh! Kääks kun pistää vihaksi!
Olipa tosiaan ämpärillä niskaan. Ihan niinkuin kukaan voisi olla koskaan minkäänlaisesta asiasta 100% varma. Anoppisikin tietää sen, ja nähtävästi toivoo että sai puhelullaan sinut epäröimään. Ja sitten vielä että pitäisi erota pojasta...
Ota mahdollisimman pian anopin puhelu keskusteluun miesystäväsi kanssa. Kerro kaunistelematta kaikki mitä anoppi sanoi. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millaisen kannan mies ottaa. Siitä saatkin paljon ennakkotietoa millainen elämäsi tulisi olemaan jos muuttaisit miehen ja anopin reviirille. Hyvässä ja pahassa. Voi nimittäin ihan hyvin olla että miehesi pöyristyy äitinsä puhelusta, tai sitten ei...
Voisitteko molemmat yrittää löytää työtä siinä puolivälissä? Eikö anoppi voisi asua tahollaan ja te jonkun sopivan matkan päässä.
Ei kuulosta ollenkaan hyvältä tuommoinen, oli se puhelu sitten anopin omia hössötyksiä tai jopa pojan kanssa yhdessä etukäteen sovittu. Molemmat vaihtoehdot on ihan kamalia.
Saat varmaan miettiä kymmeneen kertaan uskallatko ollenkaan satsata tuommoiseen mieheen.
Mielestäni sinun kannattaisi saada miehesi mahdollisimman kauaksi äidistään. Olisi parempi, jos hän muuttaisi luoksesi Etelä-Suomeen, onhan täällä paremmin työpaikkojakin.
vaikka muuttaisitte toiselle puolen maapalloa. Uudessa Seelannissa on kuulemma kauniit maisemat;) Olen itse tulossa kovaa kyytiä anopiksi ja itsellä niitä on jo pari takanaolevan elämän takia. Ei tulisi mieleenikään puuttua lasteni asumiseen, kun he aikuistuvat. Jessus, olisi suorastaan häpeällistä sorkkia toisten elämää. Työn perässä ne muutot yleensä tulevat ja vanha kaarti saa luvan hyväksyä ja katsella hiljaa sivusta, on minun mielipiteeni.
Mahdollisimman kauas tuosta äitityypistä! Mies on varmasti ihan mukava, mutta noin määräilevä äiti 35-vuotiaalla on katastrofi liitollenne. Todellakin, älä missään tapauksessa muuta lähelle häntä, eikä Keski-Suomeen ollenkaan! Miehelle olisi terveellistä päästä muutaman sadan kilometrin päähän vähintään. Lisäksi äitinsä teki sellaisen mokan, että voisit sanoa hänelle suoraan, mitä ajattelet. Täydellisen sopimatonta!!!
Aina kun luulee, ettei voisi tulla enää mitään uutta, kuulee tällaisen tarinan. Ei ole tottakaan, että on tuollaisia äitejä ja anoppeja!
Tee sinä nyt alusta alkaen selväksi anopillesi, että teidän asianne eivät ainakaan noissa mittasuhteissa kuulu anopille ollenkaan.
Toiseksi, keskustele tosiaan miehesi kanssa. Jos et saa häntä nyt täysin puolellesi (= ymmärtämään, mikä puhelussa oli törkeää), saat tehdä täyden päivätyön jatkossakin, eikä mies silti koskaan tule ymmärtämään. Eikä se ymmärrys riitä, vaan miehesi saa luvan ottaa puhelun totisesti äitinsä kanssa puheeksi: "että anna olla viimeinen kerta kun sekaannut minun elämääni!!!!" Sillä se, mitä miehesi nyt tekee tai jättää tekemättä äitinsä suhteen, on se sama, mikä tulee toistumaan myöhemminkin lukemattomia kertoja.
Vai on se mies niin vanhanaikainen että, ja äiti sen sitten käy kertomaan. Voi pirulainen. Kerrohan sinä sille anoppikokelaallesi, että sinä olet niin vanhanaikainen, että kun muutat miehen kanssa yhteen asumaan, et tee töitä enää päivääkään, vaan alat kotirouvaksi. Se on lapsi per vuosi ja loppuaika nyrkin ja hellan välissä. Ja jos mies ei ole TÄYSIN varma, niin se on parempi erota heti, ja anoppikokelas sen kertokoon pojalleen. Eiku ei tää .. ei mahdu jakeluun tuollaiset puhelut.
Juttele miesystäväsi kanssa nyt asioista. Kyllä nuo asiat siitä vielä tavalla tai toisella päätökseen tulevat. Anoppikokelaasta ottaisin heti sen 500 km:n välimatkan, viis siitä, kuka tienaa ja mitä tienaa.
Rahakaan ei toisaalta merkitse kaikkea, joten päättäkää asuinpaikka muilla perusteilla. Ja jos se työ on ensiarvoisen tärkeää, niin hakekaa kumpikin työpaikkaa toistenne luota, ja katsokaa kumpi sen ensiksi saa. Usein senhetkinen työpaikka tuntuu paremmalta kuin mikään muu, mutta kyllä niitä hyviä työpaikkoja löytyy muualtakin.
Reaktiosi, mitä mieheen tulee, on ymmärrettävä. Se, miten paljon miehesi on äitinsä johdateltavissa tai äitinsä käskyvallan alla, selvinnee keskustelunne myötä.
Onnea jatkoon!
Toivottavasti kaikki lukee tuon! Järkevää ja napakkaa tekstiä.
No kiitos teille kaikille vastanneille. Melko yksimielinen käsitys näytti olevan, että homma meni överiksi äitin puolelta.
Olen tässä välissä siirtynyt Keski-Suomeen, tulin tänne pitkäksi viikonlopuksi. En ole vielä puhunut miehen kanssa tuosta puhelusta, odottelen, että meillä on rauhallinen hetki ennen kun aloitan.
En usko, että mies tietää mitään äitinsä yhteydenotosta. Meillä on siis viime aikoina ollut tää yhteenmuutto ja perheen perustaminen puheissa ja eilen, kun tulin tänne, mies alkoi heti puhua, että meidän pitää nyt alkaa napakasti junailla tätä asiaa. Sanoi myös suoraan, että haluaa lapsia ja ettei haluaisi odottaa enää kovin kauaa. Puhuttiin yleisesti lasten kasvatuksesta ja mies sanoi, että tärkeää on, jotta lapsen sukupuolesta ei tule keskeistä asiaa, että sovintaako, jotta tytöt ja pojat tekee meillä samat kotityöt ja ulkohommat. Naureskelin vähän mielessäni, että se siitä "vanhanaikaisuudesta". Keskusteltiin myös muutosta ja siitäkin mies sanoi, että häntä pelottaa, jos ei löydä töitä uudelta paikkakunnalta, mutta että hän on valmis uusiin tuuliin ja siis valmis muuttamaan.
Luulen, että hän onkin maininnut joitain näistä asioista äitilleen tai sitten äiti on vain vaistonnut ja senpä vuoksi koko tuo puhelu!
Mies tietää, että äitinsä harrastaa tällaista kiristystä. Se ei ole koskaan ennen kohdistunut muhun, mutta anopilla on myös kaksi tytärtä ja heidän kanssaan on jatkuva sotatila. (Tytöt on muuttaneet kauemmas ja vain poika jäänyt tähän lähelle.) Eli yllätyksenä puhelu ei varmasti tule. Toisaalta meillä on ollut aiemmin vastaava tilanne (mutta paljon lievemmässä mittakaavassa) eli anoppi sanoi jotain sellaista, jonka halusin kertoa myös miehelle. Mies sanoi, että tiedän, mitä äiti voi sanoa, mutta älä please kerro mulle, koska se pilaisi äitin ja mun välit (=asiaan pitäisi puuttua ja siitä tulisi riita).
Tämän vuoksi mietin vielä, kuinka ottaa asia puheeksi.
Mutta kyllä, tällaista todellakin tapahtuu! Ymmärrän kyllä äitin ikävän, mutta jotain rajaa sentään! Enpä taida suostua muuttamaan äiskän "ulottuville".
Onneksi oma ällötykseni miestä kohtaan lieveni, kun mies itse puhui järkeviä ja tunnistin, että siinähän kuitenkin puhelee oma tuttu ihminen...
Hyvänen aika millaisia anoppeja tässä maailmassa onkaan! Olette molemmat 35-vuotiaita. Teidän ratkaisunne ei pitäisi kuulua pätkääkään anopille. Aika pelottavalta vaikuttaa, että anoppisi soittaa sinulle ja latelee syitä, miksi hänen poikansa ei pidä hänen läheltään lähteä. Mietipä tarkkaan olisiko jatkossakin näin, että sinun ja miehesi suurten päätösten äärellä anoppi päättää ottaa ohjat käsiin ja kertoa, mitä hänen poikansa todella ajattelee...
Otat heti asian puheeksi miehesi kanaa. Hän luultavasti täysin tietämätön miehen äidin puheista. Ehkä äitikin on kauhuissaan, menettää lähellä olevaa vanhuuden turvaa. Mutta eiköhän asia kuitenkin olet vain teidän kahden oma asia.