Elin liian suojattua lapsuutta ja vanhemmat päättivät elämänkulkuni

Minua äiti nolasi ihmisten kuullen, vaikka olin jo reippaasti aikuinen. Oli todella hirveää olla hänen nöyryytettävänä, hirvittävän huonommuuden tunteen sai aina aikaiseksi.

Koita miettiä mitkä asiat ovat niitä, minkä kanssa et pärjää ilman vanhempiasi. Onko se jotain aineellista, vai onko se psyykkistä riippuvuutta? Mitä tapahtuisi jos vetäisit selkeät rajat, joiden yli ei tulla? Ehkä jo asioiden ääneen sanominen auttaisi sinua voimaantumaan?

Itse muutin aikoinaan toiseen lääniin, että pääsin äidistäni eroon. Sinä päätät elämästäsi, eivät vanhempasi. Napanuoran katkaiseminen olisi parasta, mitä voisit kokea. Tsemppiä sinulle, älä anna muiden hallita sinun ainutkertaista elämääsi.

Jarrut pitää olla kunnossa 👏

Sitä vaikeampaa on muuttaa omilleen ja aikuistua, mitä vanhemmalla iällä sen tekee. Onneksi lähdin jo 20 v "pesästä". Jos löytää itselleen kämpän (mikä on ollut minulle aina suhteellisen sujuvaa), niin mikään ei estä muuttamista. Kuitenkin osa jämähtää vanhempiensa hoiviin. Tällaiset tapaukset voivat pelätä muutosta, yksinäisyyttä, tarvita henkilökohtaista avustajaa tai pelkäävät joutuvansa mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mt-ongelmat voivat myös estää muuttamisen. Rahanahneuskin voi olla mukana kun itselle tulee halvemmaksi loisia vanhempiensa kämpässä kuin asua omillaan.

Kaipaat voimakasta miestä joka auttaa sinua irtaantumaan. Sellainen joka ei ole riippuvainen vanhemmistasi.

Toivottavasti teet siitä lopun. Älä anna heille tuota sairasta valtaa satuttaa enää. Heidän olisi pitänyt rakastaa sinua niin, että jaksaisit maailman koettelemukset, vaikka ihan yksin. Tuolla tavalla sadistiset vanhemmat eivät olisi edes ansainneet omaa lasta. Koita irrottautua heistä, että saat elää omannäköistä elämää. Voimaannut, kun pääset heidän vaikutuspiiristään irti. Mielummin ei mitään siteitä, joskus on vaan välttämätöntä toimia niin. Ota se elämä, mikä sinulle kuuluu ❤️

Tiedän tunteesi...Voisinko olla se tukipylvääsi uuteen elämääsi. Mennään elämään jota muut ei hallitse vain me kaksi

Usko Herraan Jeesukseen. Ja koska nykyaikana voi olla vaikeuksia ihmisillä ymmärtää, mitä "Herra", tarkoittaa, niin: isolla kirjoitettuna se tarkoittaa kaiken auktoriteetin päätä, siis Jumalaa ja Luojaa Raamatussa.

Itselläni oli osittain suojeltu lapsuus, mutta teini-iässä koin jääväni yksin kaikessa. En kanna asiasta kaunaa. Vanhempani ovat minulle rakkaita, ja ovat kuitenkin vain ihmisiä, eivätkä siksi pystyneet minua tukemaan. Jälkeenpäin olisin toivonut että heillä olisi ollut vahvempi ote minuun, olisivat kasvattaneet, eivätkä jättäneet kasvamaan omin avuin. Mutta en kanna tuosta siis mitään kaunaa, se on mennyttä, eikä mennyt muutu vatvomalla. Pitää elää ja toimia siinä osassa jonka on saanut. Oppia tekemään hyviä asioita omassa elämässä, oli se sitten miten kurjaa tahansa.

Jeesus on sellainen kasvattaja, että hän tuuraa hyvin vanhempia. Mutta uskoa pitää ensin ja sitä uskoa ihmiset ympärillä yrittävät tahallisesti ja tahtomattaan sammuttaa. Jeesus on myös ulospääsy omista ja muiden virheistä. Häntä on rangaistu siitä pahasta mitä me olemme tehneet ja siitä mitä meille on tehty. Ihmisen, joka tämän uskoo, ei enää tarvitse jäädä kiinni omiin ja muiden virheisiin. Hän on vapaa toimimaan erilailla ja olemaan erilainen. Se joka ei usko, joutuu elämään menneisyyden orjana.

minun äitini haluaa etten pärjää häntä paremmin ja olisin hänestä riippuvainen, vähän jo hellittänyt, haluaa että koska pidän mummostani, että elän kaikki asiat mitkä hän on elänyt jotta todistettaisiin miten asiat me i ja tuntumisimme kaikki sympatiaa häntä kohtaan, ja tietäisimme miksi meidän kaikkien pitäisi antaa hänelle kaikkea ihanaa ja upeita kokemuksia, ja ettei hänen tarvitsisi tehdä mitään. huomaa itsessäni välillä katkeruutta, yritän päästää irti, kateutta en osaa tuntea, mutta katkeruus on kyllä periytyvää, siitä pitää päästää irti. toisaalta äitini haluaa mummoni huomion, en uskalla edes enää käydä sukulaisissa tai elää paljoakaan omaa elämää tai semmoista minkä aito voisi haluta tai omaksua itselleen. tuo touhu pitäisi saada loppumaan. en haluaisi että joskus omat lapset kärsisi noin. osa on jo niin pastuneota, ettei sitä pahalla saada loppumaan. eikä viitsisi vain maata, ja tuntea kiukkua ja kaikkia epämieluisia tunteita. varmaan sille on syynsä mutta ei jaksaisi enää. ja sitten kun olet oma itsesi ja tunnet jotenkin hyvää mutta vähän masennusta alkaa se fyysinen kiukku. ei tule edes minulta, vaan kun kerrot noista ihmisistä koska et jaksa niiden touhua, niin alkaa se fyysinen toiminta. ei onneksi enää paljoa ja vain kun olen yksin.

Muutat toiselle puolelle suomea tai ulkomaille
Ja katkaset yhteydet.
Sit alat elämään kuten oikeasti haluat.
Sillä et edes itsenäisty aikuisena vauvana.
Kuitenkin vanhempasi kuolee ennen sinua
Silloin on pärjättävä .
Olis hyvä ette voivyttele
Nolosti Mamman helmoissa enää hetkeäkään pidemmälle .

Tulisi mieleen että kyseessä uskovaiset henkilöt.

Ovatko siteet taloudelliset?
Mitkä asiat sinua sitovat heihin?

Jos otat etäisyyttä kaikin mahdollisin tavoin, niin mitä tapahtuu?
Etäisyyden ottaminen kannattaa aloittaa vähän kerrassaan, huomaamattomasti.
Tottelemattomuus on ratkaisu.

Toiset kokee , että lapsi on heidän luomansa tuote ja siksi lapsella on vähemmän oikeuksia ja enemmän velvollisuuksia. Vanhemmuuden etuja monelle on alistaa lapsi toteuttamaan heidän etuja. Toisilla voi olla jopa pakko mielle toteuttaa lapsen kautta sitä, mikä heiltä jäi kokematta omassa alapsuudessaan? Harva on ihanne vanhempi? Itse todennäköisesti en olisi ollut, siksi tyydyin sinkun rooliin.

Miten elämä on mennyt vanhempien ohjauksessa?