Siis:
Voisitko pettää nykyistä seurustelu/avo/aviopuolisoasi?
Tai oletko sen jo tehnyt?
Kauan teillä on yhteistä taivalta takana?
Tietty, jos viitsii ja ehtii vastata pidemmin, niin olisi kiva saada tietää (mikäli olet jo pettänyt), että mikä siinä oli syynä?
Voisitko pettää nykyistä seurustelu/avo/aviopuolisoasi?
Tai oletko sen jo tehnyt?
Kauan teillä on yhteistä taivalta takana?
Tietty, jos viitsii ja ehtii vastata pidemmin, niin olisi kiva saada tietää (mikäli olet jo pettänyt), että mikä siinä oli syynä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En missään nimessä pystyisi pettämään nykyistä miesystävääni!!! Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, kun ajattelee että olemme olleet yli vuoden yhdessä, ikäeroakin on ja hän pettää minua exänsä kanssa! Haittaahan se, mutta kun toista rakastaa niin minkäs teet!!!
Moni olisi jo minun tilanteessa lähtenyt, mutta en minä osaa!!!
Ei tulisi mieleenikään pettää nykyistä poikaystävääni. Ei ole mitään tarvetta, koska tunteeni häntä kohtaan ovat jotakin mitä sanat eivät riitä kertomaan. Yhteistä taivalta takana kaksi vuotta ja kolme kuukautta.
En todellakaan. Entistä petin, mutta se suhde oli hajalla muutenkin. Nykyistä - en ikinä!
En usko että voisin pettää. Osin siksi että olen yhden miehen nainen enkä yksinkertaisesti tunne ketään muuta kohtaan samoin kuin tunnen miestäni kohtaan - osin siksi, että tiedän sen olevan väärin. Jos siis huomaisin yhtäkkiä että voisinkin pettää olisi se merkki siitä että tunteita ei miestäni kohtaan enää ole. Ja tässä tapauksessa astuisi mukaan kuvaan tuo kohta "tiedän sen olevan väärin" ja katsoisin parhaaksi erota (ellen sitten uskoisi että suhteemme tila voi vielä parantua).
Näin siis teoriassa. Sen verran kuitenkin olen jo elämää nähnyt että tiedän, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Kukaan ei ole pyhimys. Voin vain yrittää elää ihanteeni mukaisesti ja asettaa arvoni uusiksi sitten jos se ei onnistu...
Niin joo, ja seurusteltu on 2,5 vuotta.
En voisi pettää nykyistä avopuolisoani, koska rakastan ja arvostan häntä todella paljon. Olemme yhdessä sopineet, että jos jompikumpi ihastuu johonkin toiseen, niin siitä pitää keskustella ja miettiä, miten jatketaan eteenpäin. Takana on 2 vuotta yhteistä taivalta ja muutama kuukausi yhteistä asuntolainaa...
Entistä poikaystävääni petin kerran uudenvuoden bileiden jälkimainingeissa, mutta hänen kanssaan suhde olikin koko ajan epävarmaa ja ihmissuhdepelin pelaamista. Tunnustettuani syrjähypyn suhde ei koskaan palannut entiselleen. Syytä syrjähypylle ei varsinaisesti ollut muu kuin vieraan miehen viereen nukahtaminen ja hetkellinen himo. Jos olisin rakastanut ja kunnioittanut entistä poikaystävääni, olisin varmasti kieltäytynyt viettelyksestä (enkä olisi sellaiseen tilanteeseen varmaan ajautunutkaan).
En ole pettänyt avomiestäni enkä voisikaan pettää. Yhteistä taivalta on takana viisi vuotta.
Varmaan osasyy siihen, että en usko, että tulen ikinä pettämään on tässä: Olen ollut mieheni kanssa siitä lähtien kun seurustelusta oikeastaan mitään ymmärsin. Hän on ainoa kumppanini. Olen rakastellut vain sellaisen henkilön kanssa, jota rakastan, ja seksi ilman tällaisia siteitä kuulostaa minusta yksinkertaisesti epämiellyttävältä. Toisaalta joku voisi ajatella, että juuri tämä vähäinen kokemukseni ajaa minut joku päivä toiseen sänkyyn, mutta aion kyllä tarvittaessa tehdä kaikkeni, että tämä joku on väärässä =)
En voisi ikinä pettää miestäni. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta. Edellisen mieheni kanssa olin 6 vuotta enkä pettänyt häntä ikinä. En ole koskaan pettänyt ketään enkä voisi ikinä edes harkita oman kumppanini pettämistä. Ikää minulla on 26 vuotta.
En ole, enkä voisi pettää avopuolisoani/kihlattuani. Periaatteeni on, että yhden kanssa kerrallaan.
Yhteistä taivalta on takana 7 vuotta.
Kännispäiten tuli sitten petettyä. Ei se varsinaisesti pettämistä ollut koska olin niin kännissä etten ollut edes tajuissani 3/4 ajasta. Hyväksikäytetty olo ja siksi kahta paskempi. Syytä ei ollut sitten minkäänlaista. Monta vuotta takana.
Seurusteltu 2v. Petin muutaman kk sen jälkeen kun sain tietää miehen uskottomuudesta. Rakastan liikaa enkä halua erota mutta kai se paha olo jäyti sisältä niin paljon että sorruin kokeilemaan oliko se pettäminen todella niin mitään merkitsemätöntä kuin mies väitti.
Mä en voisi pettää nykyistä poikaystävääni milloinkaan! En ole häntä pettänyt, enkä myöskään aijo!!! Seurustelumme on vielä uutta, vasta 5 kk tulee täyteen.
Olen kerran pettänyt edellisessä suhteessani (suudellut toista miestä, en muuta) ja sen jälkeen olo oli ihan hirveä!!! En tunnustanut asiaa silloiselle poikaystävälleni koskaan, sillä pelkäsin hänen jättävän minut... Suhde kuitenkin päättyi, sillä halusin alkaa seurustelemaan toisen miehen kanssa, ei kuitenkaan se jota silloin suutelin... Silloin olin nuori ja erittäin naivi!!! Nyt olen aloittanut seurustelun ihan puhtaalta pöydältä. Ehkä olen myös kasvanut ihmisenä?! Ex:ien jälkeen olin sinkkuna pitkään ennenkuin tapasin nykyiseni. Nykyinen poikaystäväni on se elämäni mies!!!
En voisi pettää miestäni. Yhteistä taivalta takana reilu neljä vuotta, joista yhdessä asuttu kaksi. En voisi kuvitellakaan pettäväni tai loukkaavani rakastani millään tavalla.
Petän usein avopuolisoani, pakko panna työkaveri-Annia ja usein, yhteistä taivalta avokin kanssa 5 vuotta. Kaikki työpaikalla tietää että mä petän avokkia ja kaikki nauraa mun avokille. Avokki aavistelee jotain on vähän masentunut. Työpaikalla kaikki vaan pettää.
Yllätys, että suurinosa vastanneista on naisia, jotka hehkuttavat, etteivät voisi pettää.
Ja anteeksi provokatiivinen ajatukseni, mutta olen varma siitä, että mies pettää jos sopiva kiimapillu osuu kohdalle, takuuvarmasti!
Itse en pettäisi (sama virsi siis minulla). Syynä on se, että sinkkunakaan ollessa en mitään munaa ollut baarista hakemassa. Miten voisin sen varattuna tehdä? Eli en taatusti lähtisi baarista vieraan munan matkaan, kun kotona on se joka osaa tyydyttää minut. Rakastuminen taas on ollut minulle aina niin vaikeaa, että toiseen rakastuminen onnistuisi taatusti vasta sitten, kun suhde omaan mieheen olisi täydellisesti ohi.
Yhteistä taivalta vuosi takana.
Joo, semmosta sattu useempi vuosi sitten ystävä-pojan kanssa kun seurustelukumppani asui kaukana.. Sain siitä niin hirveet tunnontuskat (vaikutti kai seurustelusuhteeseenki jossa alkoi olla ongelmia ja mies jätti mut. Ajattelin että sain siten maksaa kalliisti tekosistani..) että en tosiaan halua ENÄÄ IKINÄ kokea semmosta!
Olen nyt seurustellut n. 3 vuotta nykyiseni kans. (kihloissa vuosi, yhteinen asunto ostettiin yli vuosi sitte)
Mulla on "miettimiskausi" menossa (siis jatkaako suhdetta vai ei) ja komeita miehiä on alkanut näkyä (kun olin täysillä ihastunut/rakastunut poikaystävääni en edes nähnyt semmosia!!:-)ympärillä.
Yhden kans oli aika kuumaa, nukuttiinki samassa hytissä (firman risteilyllä). mutta tiesin rajani. En tehny mitään sellasta mitä en ois voinu poikaystävälleni kertoa, vaikka mieli ois tehny!
Ollaan avomiehen kanssa seurusteltu neljä vuotta. Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni, vaikka olenkin jo lähes 30.. Ennen tätä suhdetta olin villi ja vapaa ja nautin siitä. Jos jotain lyhkäisiä suhteita oli, ne päättyi aina siihen, että löysin paremman :)
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en ikinä voisi pettää. Ja tältä on tuntunut koko suhteen ajan. En voisi loukata miestäni niin, että pettäisin hänen luottamuksensa. Pelkkä ajatus tuntuu hirveältä.
Ajattelen asian niin, että jos joskus tulee tilanne vastaan, että tekee mieli muita miehiä, niin en voi jatkaa suhdetta. Siis en tarkoita sitä, etteikö voi katsella ja vähän ihastuakin, mutta tekoihin en halua ryhtyä. Uskon, että kenellekään ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa oikeaa, vaan on luonnollista, että tuntee vetoa muihinkin kuin omaan kultaan. Näitä tunteita pitää vain osata käsitellä.
Sydämeni pohjasta toivon, että ollaan koko elämämme yhdessä. Niin paljon kumppaniani rakastan. Ja kunnioitan. Siksipä en koskaan loukkaisi häntä.