Onko luterilaisuus lainkaan kristillisyyttä?

Mikä Lutherin kirjoituksissa muka on erityisen kristillistä? Ei Jeesus korostanut työnteon merkitystä eikä ahkeruutta. Eikä säästäväisyyttä. Jeesus korosti hyvyyttä ja inhimillisyyttä, jota taas ei Lutherin teksteistä taida paljon löytyä. Epäilemättä katolisen kirkon aneet ja syntien anteeksianto, jopa rippi. ovat myös jotain sellaista, millä ei ole oikeastaan mitään tekemistä kristinuskon ainoan auktoriteetin Jeesuksen kanssa. Mutta katolilainen luostarilaitos taas on, yhdessä kreikkalaisten tapojen kanssa, jollain tapaa sairaalalaitoksemme esiaste.

Hyväntekeväisyys kuuluu erottamattomana osana katolilaisuuteen. Se on välttämätön osa Islamia ja monia idän uskontoja. Ortodoksisuuteen se ei taida juuri kuulua, vaikka luostarilaitos muutoin on ollut sen piirissä hyvin elävä.

Luterilainen kirkkomme on kyllä menneinä aikoina pitänyt huolta vaivaisista ja köyhistä, mutta se saattaa enemmänkin olla katolisen kirkon perintöä. Luterilaisuushan on tavallaan katolilaisuuden haara, joskin siitä joissain suhteissa aika pitkälle erkaantunut sellainen.

Kuvaavaa on, että nykyinen kuntalaitos syntyi pitkälti papiston painostuksesta, Se katsoi 1700-1800-luvuilla omaksi ja koko kirkon päätehtäväksi kristinopin levittämisen ja ylläpitämisen sekä sielunhoidollisen työn. Ensinnä piti päästä eroon selkeästi maallista hallintoa hyödyttäneistä velvollisuuksista, kuten rokonpanosta ja ihmisten opettamisesta lukemaan. Mutta kirkonmiehet halusivat myös eroon vähäosaisten ja sairaiden hyysäämisestä ja vaativat, että maallisen hallinnon olisi otettava heidät hoidettavakseen.

En tiedä, mistä tuo ajatus tuli kirkonmiesten päähän, ja on vaikea kuvitella jonkun katolisen sanovan sellaista, mutta tuossa lienee yksi, ehkä keskeinenkin syy, miksi juuri protestanttiset valtiot ovat kehittyneet hyvinvointivaltoiksi. Luterilaisetkin sentään jossain mitassa saarnasivat vähäosaisten ja sairaiden puolesta ja kehottivat ihmisiä ainakin lukemaan Raamattua, jossa Uudessa Testamentissa on tietenkin voimakas laupeudentyön sanoma.

Papiston pyrkimys toimia vain hengellisen regimentin puitteissa on myös esiaste pitkälle menevään erikoistumiseen ja alajaotteluun perustuvasta yhteiskunnasta, jollaisessa nykyään elämme.

Kuten sanottua, en ota kantaa, mistä nuo pyrkitykset ja ajatukset tulevat. Osa on aivan selvästi peräisin Lutherilta ja muilta protestanttisilta oppi-isiltä, mutta mistä he ne saivat, on avoin kysymys. Muovasiko uskonto ihmisiä, vai ihmiset uskontoa. Ylipäätään enempi sisäänpäin kääntyneisyys, joka on tyypillistä pohjoiseille kansoille ja miksei myös vuoristosveitsiläisille, voi johtaa voimakkaasti eriytyneen yhteiskunnan syntyyn.

Protestantismi väittää palauttaneensa kristinuskon sen alkuperäiseen muotoon. Aneopin ja papiston kultaisten käätyjen osalta niin ehkä tapahtuikin, mutta kyllä protestanttienkin opeissa on erittäin paljon sellaista, joka ei tule ainakaan Jeesukselta ja kuinka paljon Paavaliakin on tulkittu omien linssien läpi ja hänen yksittäisiä sanomisiaan korotettu asemaan, jollaiseksi hän itse ei niitä ehkä tarkoittanut.