Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi en osaa päästää irti?

    Harmittaa, että olen perinyt sellaisen tietynlaisen kaihomielen. Etenkin näin, kun kaikki läheiset ihmiset ovat kuolleet ympäriltä ja vieläpä hitaasti kärsien ja kun olen silmästä silmään kädestä pitäen katsonut sairauden uuvuttaman viimeisen hengenvedon niin jotenkin se harmittaa, että palaan näihin asioihin yhä uudestaan ja uudestaan. Eläminen asioiden ja tavaroiden keskellä, joista jokaiseen liittyy jonkinlainen muisto noihin kuolleisiin, saa toisinaan aikaiseksi sellaisen kaihon ja haikeuden. On alkanut tuntua siltä, että millään ei oikeastaan enää ole väljä! Miksi sitä ei osaa päästää irti ja jatkaa elämäänsä unohtaen menneet, kuten normaalit ihmiset tekisivät? Viimeisimmän rakkaan kuolemasta on kuitenkin jo yli vuosi!
    3204
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Minä itkin, kun lehdet puhkesivat puihin. Ajattelin rakasta edesmennyttä ihmistä, joka piti keväästä ja luonnon heräämisestä keväällä.

    Sitten ajattelin, että hänellä on nyt luultavasti paremmat maisemat ja enemmän kukkia ympärillään ympäri vuoden kuin minulla näiden muutamien lämpimien kuukausien ajan. 🤔

    🦄

    Äänestä

    Yksinäinen tarttuu viimeiseenkin oljenkorteen kuin hukkuva. Uudet merkitykselliset asiat ja ihmissuhteet voi auttaa saamaan positiivisemmista tunteista kiinni.

    Aina ei ole voimaa pyrkiä kohti parempaa, mutta pikkuhiljaa kuin kilpikonna, askel askeleelta suunnaten mieltä niihin mieltä nostaviin juttuihin.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Harmittaa, että olen perinyt sellaisen tietynlaisen kaihomielen. Etenkin näin, kun kaikki läheiset ihmiset ovat kuolleet ympäriltä ja vieläpä hitaasti kärsien ja kun olen silmästä silmään kädestä pitäen katsonut sairauden uuvuttaman viimeisen hengenvedon niin jotenkin se harmittaa, että palaan näihin asioihin yhä uudestaan ja uudestaan. Eläminen asioiden ja tavaroiden keskellä, joista jokaiseen liittyy jonkinlainen muisto noihin kuolleisiin, saa toisinaan aikaiseksi sellaisen kaihon ja haikeuden. On alkanut tuntua siltä, että millään ei oikeastaan enää ole väljä! Miksi sitä ei osaa päästää irti ja jatkaa elämäänsä unohtaen menneet, kuten normaalit ihmiset tekisivät? Viimeisimmän rakkaan kuolemasta on kuitenkin jo yli vuosi!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu