Kaverin ärsyttävät puolet

Mulla alkaa menemään hermo kaveriini, tai siis parhaaseen kaveriini. En oikein saa vapaa-aikaa hänestä. Hänen on joka viikonloppu pakko tulla asuinpaikkakunnalleni, ja jos en vastaa hänelle hän spämmää muita tuttujani miksi en vastaa ja ilmestyy vain tänne. Minua alkaa ärsyttää hyvin paljon hänen luonteenpiirteensä, hän on kauhean itsevarma ja hölösuu ja sanoo mitä sattuu ja minua ainakin hävettää ja tulee paha mieli kun on välillä niin ilkeä muille. Hän suuttui minulle kun näytin hänelle asiaa X (autoa) jota oltiin korjaamassa, hän on jotenkin kiintynyt siihen ja haluaisi kokoajan päästä testaamaan sitä ja puhuu siitä melkein kuin omastaan. Ja sanoin hänelle että asia X on kuitenkin MINUN omaisuuttani ja silloin se lähti käyntiin vain apuvirralla ja sanoin että en nyt jaksa alkaa etsimään kaapeleita siihen niin hänhän oikein loukkaantui kun ei päässyt testaamaan sitä, vaikka en ole missään vaiheessa luvannut että hänellä siihen lupa olisi. Koska olen melko introvertti enkä halua pahoittaa hänen mieltänsä, ja kun hän oli aikansa jankannut että haluaa testata niin sanoin suoraan että ei, jos jatkat tota niin mulla menee oikeesti kohta hermo, en kattele tollasta jankkaamista yhtään. Kaveri vaan oli että jaa jaa juu juu ei sitte kokeilla. Hänessä on muutenkin paljon piirteitä mitkä saavat miettimään meidän ystävyyttä uudestaan, haluaisin häneen hieman etäisyyttä mutta se on vaikeaa kun toinen yrittää keinolla millä hyvänsä päästä seuraani. Hän myös puhuu välillä minusta alentavasti, se ei minua vielä haittaa koska uskon sen olevan vitsiä, mutta kun hän puhui sisaruksistani , siinä kohtaa ajattelin että ei sulla ole mitään oikeutta puhua heistä mitään. Nojoo mutta jos kellään olisi mitään samantyylisiä kokemuksia niin kertokaa. Yritän miettiä pitääkö sanoa hänelle suoraan kaikki asiat, vai ottaa vain etäisyyttä häneeen.