Tyttären erikoinen käytös

Nyt valoja sekä vaatteita päälle ja kulli pois kädestä. Mee vähän ulos haukkaamaan raitista ilmaa niin pääset pahimmista runkkufantasioista eroon.....

Tilanteesi kuulostaa todella monimutkaiselta ja haastavalta. On luonnollista tuntea olonsa epämukavaksi, kun perhesuhteet muuttuvat ja tyttären käyttäytyminen herättää ristiriitaisia tunteita. On hyvä, että pystyt pohtimaan asioita ja haluat ymmärtää tyttäresi käytöstä.

Tässä on muutamia asioita, jotka saattavat auttaa sinua käsittelemään tätä tilannetta:

Avoin keskustelu: Voisit yrittää avata keskustelun tyttäresi kanssa hänen käytöksestään. Voit kysyä häneltä, mitä hän tuntee ja miksi hän käyttäytyy niin, kuin hän käyttäytyy. Ehkä hän ei edes tiedosta, miten se vaikuttaa sinuun. Avoin ja rehellinen keskustelu voi auttaa teitä molempia ymmärtämään tilannetta paremmin.

Rajojen asettaminen: On tärkeää asettaa selkeät rajat. Kerro tyttärellesi, että vaikka pidät hänestä ja haluat olla läheinen, tietyt käytökset, kuten liiallinen flirttailu, voivat tehdä sinusta epämukavan. Rajat voivat auttaa teitä molempia tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Roolimalli: Sinä isänä voit olla roolimalli siitä, millaisia suhteita ja vuorovaikutusta pitäisi olla. Yritä keskittyä siihen, miten voit tukea tyttäresi kehitystä nuorena aikuisena ja kannustaa häntä etsimään ystäviä tai mahdollisia kumppaneita omasta elämästään.

Tukiverkosto: Kannusta tytärtäsi liittymään sosiaalisiin piireihin, joissa hän voi tavata uusia ihmisiä. Jos hänellä ei ole tällä hetkellä poikaystävää, hän voi hyötyä ystävyyssuhteista tai muista sosiaalisista kontakteista.

Omat tunteet: Ole tietoinen omista tunteistasi ja yritä käsitellä niitä. Jos tunnet olosi ahdistuneeksi tai epämukavaksi, voi olla hyvä keskustella asiasta luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa, kuten terapeutin, joka voi auttaa sinua purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi.

On tärkeää muistaa, että tämä on uusi tilanne teille molemmille, ja totutteleminen voi viedä aikaa. Pysykää avoimina ja rehellisinä toisillenne, ja etsikää tapoja rakentaa suhdettanne uudessa elämänvaiheessa.

No, tuota ensimmäistä ongelmaasi kutsutaan teini-iäksi. Tyttäresi ei selvästikään ole vielä ole kasvanut kokonaan ylitse teinivaiheesta ja ehkä se on jopa jäänyt vähän päälle. On ihan normaalua, että Hän on teini on "oikukas, huolimaton, ei osallistu kotitöihin vaikka sotkee jne." Myös se on ihan normaalia teini-ikää, että yläkoulussa opintomenestys voi hieman heikentyä, kun mielessä pyörivät ihan muut asiat. Tietenkin 19-vuptiaan pitäisi olla jo reilusti yli suurimpien myrskyjen, mutta se on teidän vanhempien homma tukea häntä siinä.

Tuo toinen taas kuulostaa siltä, että hän hyvinkin mieltää itsensä edelleen "isin pikkutytöksi". Ehkä hän ei itse ihan täysin tiedosta ikäänsä ja sitä miten se vaikuttaa kanssakäymiseen. Varsinkin kun ette kerta ole mineen vuoteen olleet jatkuvasti tekemisissä, niin kuulodtaa kuin hän olisi mielessään taantunut sinne 10 vuoden takaiseen lapsen käytökseen tai johonkin huomioon, jota hän on isältään kaivannut. Sinällään tuollainen jonkinasteinen taantuminenkin on ihan normaalia, mutta hänen käytöksensä vain on tilanteeseen sopimatonta. Valtaosa ihan aikuisista ihmisistäkin kuitenkin jossain määrin taantuu aina lapseksi, kun menee käymään lapsuudenkodissaan.

Sivusta, tyttärenne oli eronne aikaan 9- v. Minusta on hyvä ajatella sitäkin hetkeä, miten tytär koki eronne, syyttikö siitä itseään? Kokiko olonsa kuinka turvattomaksi silloin, sotkiko se aika kuinka hänen lapsuuttaan mm. koulun käynti kärsi, keskittymiskyky kaikkea kohtaan heikkeni?

Luottamus itseen ja muita kohtaan heikkeni? Itsellä miehenä voisi olla tällaisia epäilyjä, olen avioeron kokenut olin toki silloin jo 20- v. Turvaton lapsuus oli, aistin sen isästäni, joka loi turvattomuutta mm. arvaamattoman käytöksen vuoksi. Oli aggressiivinen ja pelottavakin itselle välillä.

Puhuminen auttaa aina ja se toivon mukaan synnyttää myös sitä luottamusta tyttärelläni isäänsä kohtaa. Toivon mukaan olet luottamuksen arvoinen, sillä on merkitystä tyttäreesi, hyvin hoitamalla isän roolin voit pelastaa vielä jotain, minkä tytär kokee jo menettäneensä?

Ehkä jopa järkevöityy aiemmasta? Tuen ja turvan merkitys on suuri henkisen minän kasvulle. Kannusta, kehu, älä arvostele ainakaan ikävällä tavalla. Perustele hyvin järjellä, jos arvostelet häntä. Haluan uskoa hyvään, toivon mukaan tyttäresikin tulevan suhteen? Oma mutu tällainen.