Esittämääni kysymykseen voi löytää monia vastauksia, mutta on silti suuri mysteeri miksi aivan liian monet merkittävät suomalaissäveltäjät on aikojen myötä totaalisesti unohdettu joitakin heidän musiikilleen omistettuja levytyksiä lukuun ottamatta? Myös konserteissa on jonkin verran esitetty tällaista unohdettua suomalaista säveltaidetta, kuten taannoin Avanti sodassa konsertissa, jossa saivat esityksensä mm. Saikkolan Karjala palaa ja Fougstedtin sinfoninen preludi. Yleensä vedotaan siihen, että monet näistä säveltäjistä edustavat tyyliaikakausien väliinputoajina myöhäsyntyistä ja jälki-madetojalaista postromantiikkaa, joka oli syntyaikanaan, ja tuolloin vallinneen suomeen rantautuneen modernismin aikana, anakronistista säveltaidetta , mutta usein kuitenkin sisäiseltä merkitykseltään niin painavaa ja huomattavaa, ettei se olisi millään muotoa ansainnut tätä unohdusta kaanonin katveessa, joka sen osaksi oli tullut, vaan ylläpitävänä ja merkitystä täynnä olevana säveltaiteena alati uusien esitysten väärti.
Miksi ennen sotia ja sotien jälkeen sävelletty suomalainen musiikki on kadonnut ohjelmistosta?
Anonyymi-ap
2423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikös ennen sotia sävelletyistä ainakin tämän olikohan sen säveltäjän nimi Sabelius tai jotain sinne päin tuotantoa ole ollut esillä tämän tästä.
Sitten on nämä A.Merikannot, joitten teoksia ei erkkikään jaksa kuunnella, ne kun pyrkivät mukamas moderniin soundiin mutta eivät oikein löytäneet sitä, jokseenkin toista sensijaan on vaikkapa tämän ulkomaan elävän oiva uutuusteos joka pohjaa tuttuun materiaaliin 1960-luvulta.
https://www.youtube.com/watch?v=9s4TZ3eUcmY
tarkoitin välittömästi ennen sota ja sitä paitsi Melartin on ylivoimaisesti suurempi suomalainen viime vuosisadan alkupuolen säveltäjä. Mielessä oli lähinnä Saikkolan Taistelusinfonfonia, joka syntyi juuri ennen sotia ja on säveltäjä Rannan mukaan monin paikoin erittäin vaikuttava. klami piti Rannan Rannan sinfonista partitaa(?), joka niinikään syntyi jo ennen sotia säveltäjän parhaana teoksena polyfonisessa kiinteydessään.