Gallup parisuhdeväkivallasta

Vastaan jokaiseen kohtaan "ei".

Henkistä väkivaltaa kyllä aiemmassa suhteessani, ja samassa suhteessa myös fyysinen väkivalta oli kuvioissa mukana.Sain keskenmenonkin hänen takiaan tavallaan... Potkaisi mahaani, en kyllä tiennyt silloin olevani raskaana.. Ja sitten, seksuaalisesti, en olisi halunnut, mutta hän " otti väkisin"... En uskaltanut\tiennyt tehdä ilmoitusta väkisinmakaamisesta sillä en tiennyt oliko se edes rikos.
Myöhemmin kuulin että sellainen on.

Nykyisessä suhteessani, poikaystäväni kilahtaessa, olen saanut pysyvän "patin" leukaani ja pari viikkoa sitten hän viilsi niin syvän haavan käteeni, että oli mennä jänne poikki. Tikattuna tälläkin hetkellä.

Muuten mukavasti menee, ei uhkailuja tai loukkauksia. Selvinpäin aivan ihana mies. Ainoastaan ikuisia jälkiä siitä kuinka paljon hän minua rakastaakaan...
Enkä ole tehnyt ilmoitusta kertaakaan, en tiedä miksi. Kaipa rakastan häntä liikaa...

Onko sinulla itselläsi sitten asiat miten huonosti?

nykyisessä suhteessani fyysisen väkivallan uhriksi. Sekä raskauden aikana että vielä pari vuotta sen jälkeen. Tätä tapahtui noin vajaa kymmenen kertaa. Mies haki ja sai apua, nykyisin tilanne on rauhoittunut. Olen tosin varuillani aina riitatilanteessa. En tehnyt asiasta rikosilmoitusta. Molempien osapuolten perheet tietävät, asia lakaistiin maton alle, mutta minä en voi unohtaa. Ei ole uhkailtu eikä kiristetty. Olen miehen kanssa vielä yhdessä mutta tunneside on kyllä puoleltani katkennut. Mies rakastaa minua ja katuu syvästi, hakisi vaikka kuun taivaalta.

Olen 35-vuotias, naimisissa ja minulla on lapsia.

Henkisen väkivallan määrittely on hieman vaikeaa. Mieheni on sanonut minulle rumia ja joskus hieman halventaviakin asioita riidellessämme seurustelumme alkuaikoina, kun yhteinen riitelytaito oli vielä harjoittelun alla. Ja minä sanoin hänelle vielä pahemmin. Huonoina päivinä saatoimme puhua jopa toista nöyryyttävällä tavalla, ja pitkällä juoksulla mökötyksemme ja painostuksemme olisi varmaan ollut molemminpuolista henkistä väkivaltaa. Tällä kertaa kuitenkin kyse oli tosiaan vain yhteisen sävelen (vaikeasta!) etsimisestä, emme osanneet riidellä keskenämme kunnioittaen. Nyt on sekin taito opittu.

Fyysistä väkivaltaa ei suhteessamme ole ollut koskaan.

Painostaminen ja kiristäminen on myöskin määrittelykysymys. Joitain vuosia sitten sanoin miehelleni, että en voi jakaa elämääni hänen kanssaan, jos hän ei suostu selvittelemään kanssani ongelmia puhumalla. Kai tuo oli hieman molempia, mutta ei mielestäni kohtuutonta?

Ikää 19 vuotta, sukupuoli nainen.

Molempaa väkivaltaa. Fyysisen koin pahimmaksi. Sitä ei voi unohtaa, eikä pidäkkään. Jokaisen riidan aikana joutuu olemaan varuillaan, vaikkakin hakkaamista on ollut suht harvoin. Viimeisintä en kestänyt, molemmat silmät mustina yms. Olen hakenut eroa sen vuoksi. Emme palaa koskaan enää yhteen. Kaikkea ei tarvitse sietää.

Avopuolisoni on kahdesti hakannut minu nyrkillä siten, että nenästä on veri lentänyt. toisen kerran tämä tapahtui ravintolassa,kun juttelin exäni kanssa pöydässä. Avokkini tuli viereeni seisomaan ja hakkasi minua useita kertoja päähän. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi. Sanoin ettei se mitään. asia oli sillä selvä. Henkisiä traumoja ei jäänyt

Henkistä väkivaltaa? Kyllä. Haukkuu vanhempia, kavereita, minua (huora, läski, pässi), sanoo asioita joista tietää saavansa minut itkemään.

Fyysistä? Kyllä. Mustelmia on tullut muttei koskaan kasvoihin. Kai sekin on tyhjää parempi. Mitä ilmoitusta voi tehdä siitä että esim. "kävelee ovea päin"?

Uhattu erolla, raha-asioilla, selän takana puhumisella, häädöllä vuokra-asunnosta jne. jne.

Huoh. Olipa sairasta.

Teillä kaikilla tuntuu olevan aika hirveät miehet.. mutta mitä mieltä olette? Onko teissä itsessänne mitään vikaa?


Minun exäni oli väkivaltainen, mutta en minäkään syytön ollut. Kuljin paljon baareissa jne.

Kaikkiin vastauksena: olen.

Henkikulta oli lähteä kun aviovaimoni löi veitsellä hauikseeni, yritti rintaan, mutta sain sen verran väistettyä.

Kaikkea muutakin löytyy, painostusta (lapsia tekemään, asunnon ostaminen, yms.) vähättelyä ja pettämistä.
Puukosta sain, kun kerroin jättäväni hänet, koska vaimoni oli enää yhden illan minun kanssani, kaikkina muina hän oli toisen kanssa.

Olen mies, 41 v.

Oletteko koskaan joutuneet henkisen väkivallan uhriksi parisuhteessanne?
EN

Entä fyysisen väkivallan uhriksi?
Jos olette, niin teittekö ilmoituksen asiasta jos jos ette tehneet, miksi ei?
EN OLE JOUTUNUT

Entä onko suhteessanne uhattu jollakin, painostettu (esim. seksillä kiristetty tai erolla) johonkin jonkin uhalla tai muuten selkeästi kiusattu?
EI

Kerrotko vielä ikäsi ja sukupuolesi
28 FEMALE

Henkistä väkivaltaa jatkuvasti, päivästä toiseen, eriasteista vttuilua sekä haukkumista.

Kerran on lyöty nyrkillä leukaan, muuten ei tönimistä pahempaa. Ei ilmoitusta.

Uhattu on useallakin eri tavalla, mm. sanoin lähteväni suhteesta kävelemään, jolloin mieheni uhkasi itsemurhalla...

Nainen 29 v.

Vastaukseni on ei kaikkiin kysymyksiin.

Henkinen väkivalta: hetken mietin, olisko yksi poikaystävä jotain senkaltaista harrastanut, mutta taidan sanoa silti ei. Hän oli lähinnä itsekäs, ajattelematon ja julmakin joskus sanoissaan. Mutten ottanut sitä itseeni, riitelin ja annoin takaisin.

Nainen, 41 ja risat, aviossa 10v, 2 lasta.