Kaksoisveli

Minä olen nainen ja kaksosveljeni olemme aikuisia. vuotiaita. Asia on niin että.olen aina tuntenut huonommuutta , ehkä myös syrjintää. Velipoika oli hyvä koulussa, pärjäsi vähemmällä lukemisella paremmin kuin minä joka luin enemmän. Nyt aikuisena olen huomannut että hän on saanut paremmat lähtökohdat kuin minä. Isänikin kehuu häntä mutta minua vähemmän. Hänet kutsuttiin meidän hoitotädin hautajaisiin, mutta ei minua. Hänen pojan kaveri pääsi ylioppilaaksi, hänet kutsuttiin juhliin, mutta ei minua. Vaikka minä olen hoitanut pienempänä häntä kunnan päivähoidossa. Koen että minua ei noteerata, ei pidetä tarpeeksi arvossa ihmisenä. En tiedä olenko kateellinen veljelleni. Välillä tuntuu, että ei sekään arvosta minua tarpeeksi. Minulla on lapsi, aikuinen. Ei niin hyvin menestynyt elämässä, mutta paljon huonommin voisi se asia olla. Veljelläni on yritys, joka on menestynyt. Minulla ei. Olen vasta eronnut parisuhteesta. Itse lopetin sen.. Olen tosi maassa, henkisesti...nyt vielä nämä.jutut korostuvat. Olen tosi loukkaantunut, kun nämä tietyt ihmiset eivät pidä minua juuri minään....