Jarno ja minä

Kannattaisikohan miettiä vähän.

Tosi hyvä sarja,Jarno ja minä,ei ollenkaan tyypillistä suomalaista ylinäyttelemistä,jotenkin tyylikkään nostalginen.

Pääosan esittäjä ei yhtään Jarnon näköinen ja murre kuulostaa aivan teennäiselle. Voisi pysyä myös faktoissa, tuskinpa siellä kieliongelmaa ollut heinäpaalien sijoittelussa.

Olipa hyvä sarja! Hienoa, että tälläisia voidaan vielä tehdä! Kerronta eteni sopivan verkkaisesti, näyttelijät sympaattisia, kuiskatut repliikitkin lausuttiin selkeästi, ei kuitenkaan teennäisesti ja musiikki jäi sopivasti taustalle. Kilpailun raakuus, siihen liittyvä kunnianhimo, toisaalta intohimo, tuotiin hyvin esille, samoin lajin kansainvälisyys. Ainoastaan musiikki jätti toivomisen varaa, vähän mitään sanomatonta ja "Kultaa taikka kunniaa" ilmestyi vasta -73, ei 60-luvulla.
Itse en tiennyt, että Jarno oli noin hyvä, mutta wikipediastahan se selviää ja aikalaisten kunnioituksesta. Surullisesta kohtalosta oli tehty kaunis tarina, tämä ansaitsi tulla kerrotuksi.