Tapailin muutaman viikon kerrassaan ihanaa ihmistä. Taisin rakastua, kunnes tajusin, että näin ei voi jatkua: olin nimittäin valehdellut tälle ihmiselle eräästä todella keskeisestä asiasta elämässäni. Tämä pikku(=sikamaisen iso) valhe ei ollut syy, miksi hän kiinnostui minusta tai mitään, mutta en silti voi kertoa totuutta, koska se olisi HELVETIN NOLOA eikä tämä ihminen ehkä edes haluaisi minun laistani valehtelijaa. Tänään siis oli pakko laittaa suhde poikki, koska valheessa eläminen alkoi käymään käytännön tasolla aina vain hankalammaksi. Ja pakko mun olis joskus ollut päästää irti, siispä tein sen nyt. Mutta miten selviän? Tämä on tuskaa.
iso valhe
ihme tyyppi
3792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sähän jatkat vieläkin valheessa elämistä kun et kertonut totuutta.
Kyllä se on kuule kuolinvuoteella kivempi köllötellä kun tietää ettei oo tarvinnu alkaa valehdella kellekkään. Ja on ollut selkärankaa pyytää anteeksi jos on virheen tehnyt.
Kun tapasin oman mieheni, valehtelin ikäni. Kun kaverini tapasi nykyisen miehensä, hän "unohti" kertoa siitä, että hänellä on lapsi. Veljeni lipsautti nykyiselle avovaimolleen tavatessaan tämän ensikertaa baarissa, että on lääketieteen opiskelija, vaikka tosiasiassa opiskelee tekussa.
Mistään noista ei varmaan ole aihetta olla ylpeä, mutta kun on vain ottanut itseään niskasta kiinni, kertonut ja pyytänyt anteeksi, niin ihan hyvä on tullut =)
Ei se voi olla niin noloa...?
Valheessa on huono elää, sinulla näyttää omatunto kuitenkin pelaavan, tai valhe oli sellainen että olisit jäänyt kohta kiinni. Niin tai näin, tietämättä taustaa, joskus kun tunnustaa valheensa, voi saada sen anteeksikin.
Helppoahan on aina paeta vaikeita tilanteita, siitä tulee myös helposti elämäntapa, luistella silloin kun vastuuta pitäisi teoistaan ottaa. Ajattele, ja kysy itseltäsi, löytyykö kanttia?