Seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman miehen kanssa... Olemme olleet yhdessä jo 4 kk. Itse olen 18 ja toinen puolisko on iältään jo 35... Ongelma on, että rakastan häntä kovasti, mutta vanhemmilleni en ole voinut kertoa, pelkään että he järkyttyvät. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Neuvoja?
Ikäerosta...
Antzku
371919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
noh..mulla on kokemusta kun mä itte oon nyt seurustellut 21vuotiaan kanssa ja itte oon 18wee myö ollaan seurusteltu vuoden..eikä mitään propleemaa vaikka kyl toi mutsi yrittää kovasti että sais meidän välit poikki.mut ei oikeen onaa...niin säkö seurutelit 38vuotiaan kanssa noh...ei se ikää aina kato kun rupee seurustelee jonkun kaa...mun mielestä se kyl on niin et siltä kantila jos kahtoo niin sulta pitäs kysyy et rakastat sinä häntä ja jos rakastat niin miten paljon?niin paljon että voisit vaikka mitä tehä hänen puolestaan etkä haluais erota hänestä ikinä?onx se sun seurutelu kumppanis kertonut että onx hän ollut jonkun toisen kaa ennen sua?mut eipä täs muuta...
vastaa takas.
...on teillä ikäeroa, no hui! :-D Eiköhän toi oo se kaikkein normaalein käytäntö että jätkä on pari vuotta vanhempi ku likka.
Siis 38! Et voi olla tosissas! Se vois olla sun isä! Vasta täysikäseks päässy tyttö nelikymppisen kanssa?! Ei, ei hyvänen aika. Eihän se rakkaus ikää katso, mut eiköhän se raja ala kuitenki menemään jossain 10-vuoden paikkeilla? 20 vuotta alkaa musta olla jo aika outoa, varsinkin mieheltä.. Väkisinkin tulee mieleen että missä asioissa se nuoren tytön kanssa liikkuu...
Tulee mieleen sekin, et miten paljon samalla aaltopituudella tekin mahdatte olla? Teini-ikäsellä ja nelikymppisellä on aika erilainen maailmankuva, kiinnostukset ja elämänkokemus. Paljonko teillä on yhteistä keskusteltavaa tms.?
Niin typerää neuvoa en kuitenkaa kellekkään mee antamaan, ku et "erotkaa". Kattelkaa miten teidän suhde etenee ja pysykää yhessä jos siltä todellakin tuntuu. Ei pahalla, mut veikkaisin et juttu kaatuu kyllä siihen ikäeroon, elätte ehkä liian erilaisissa maailmoissa, mut tsempit kuitenki!
Itse olen 20 ja rakastuttiin 43-vuotiaan miehen kanssa. Yhteistä löytyi niin kiinnostuksenkohteista kuin elämänasenteesta. Olimme täysin samalla aaltopituudella. Olisin ollut valmis aloittamaan elämäni hänen rinnallaan, mutta hän oli naimisissa, ja lasten takia myös pysyi. Jutustamme on kohta vuosi eikä ole vieläkään helppoa kummallekaan. Ei se rakkaus todellakaan katso ikää, mutta erilainen elämänkatsomus kyllä saattaa tulla jossain vaiheessa vastaan. Olisin itse kuitenkin ollut valmis yrittämään.
Vaan se mitä on korvien välissä ja miten muuten menee kemiat yhteen.
Itse seurustelen (n. 1,5 v) 34 vuotiaan yh-isän kanssa. Ikäeroa meillä on
11 vuotta, mutta se ei haittaa. Välillä vitsailemme ikäerosta. Ai olit siellä tekemässä
rakennushommia, kun minä olin vielä ala-asteella tyyliin.
ikäero ei haittaa meitä, vaan tunnemme olevamme tasavertaiset kumppanit.
Vanhemmilleni kerroin heti miehen iän ja he eivät ainakaan järkyttyneet
yhtään. Aluksi arkailin kertoa lapsesta. Mutta kun sen sain kerrottua
n. kahden kuukauden seurustelun jälkeen, kivi vierähti sydämeltäni. Ei tarvinnut enää
kartella kauppaan menoa tms.. ettei vain törmäisi tuttuihin tai vanhempiin.
tällä hetkellä kaikki menee hyvin, ollaan etsimässä omaa taloa ja vanhempanikin ovat
vihdoin uskoneet, että olemme tosissamme.
Mieheni lapsesta on tullut läheinen "isovanhempi puolilleen" ja muutenkin suvulleni.
Kyllä kaikella on mahdollisuus onnistua, olkaa rohkeasti yhdessä vanhempienne mielipiteistä huolimatta.
Meillä toinen 27 ja toinen 44 ei ongelmia.
No oon ite VASTA 16v ja oon vuoden ollu yhessä 28v miehen kanssa.Kaikki ei tykkää hyvää ku mies on noin "vanha" mut eipä se meitä oikeestaa haittaa.Mut onnee teille!
Minun vaimoni on 20 vuotta minua nuorempi,
ja jotkut luulevat häntä minun tyttärekseni.
Mutta meillä menee hyvin, olemme onnellinen pari.
Vaikka hän on niin paljon minua nuorempi, minä olen
antanut hänelle kaiken vallan meidän avioliitossa.
Niin että hän saa ostaa mitä haluaa, ja minä rakastan
häntä niin kovasti, että vien aamulla kahvit hänen
yöpöydälleen, ja sanon että hyvää huomenta kulta.
Tässä on aamukahvi sinulle kulta, että heräät ylös.
Ja sitten minä olen kaiken lisäksi "Kullan huhtoja"
niin että minä saunassa huuhdon kultaani.
On parempi olla vanhemman miehen "Kulta" kuin nuoren
miehen orja.
moikka!toi on kyl totta...mun jätkä kamu on mua kolme vuotta vanhempi!et ei se aina ikää kato toi rakkaus....ei se kysele et saa ko tänne tulla vai kyseleekö?en ainakaa musitas tollasta tapausta!joo mitä sun mielestä pitäs tehä kun ei viihdy himas?en tiedä mikä on kun ei tulla mutsin kaa toimeen!
Hei Sonesku!
Kyllä kaikki lähtevät kotontaan pois,
eihän sitä iankaiken voi asua Isän ja Äidin luona.
Mutta tarvitaan kärsivällisyyttä, ettei lähde niin
että Isä ja Äiti joutuvat kantamaan murhetta.
Täytyy kärsivällisesti odottaa sitä oikeata aikaa.
Mennä kihloihin (vaikka olisi liian nuorikin)
ja sitten olisi varmuus tuloista että pystyy elämään
yhdessä, ettei köyhyys aja takaisin Isän ja Äidin hoiviin.
Ja niin pian kuin mahdollista, naimisiin jos rahan tulo lähde on varma.
Ja ettei tule muutosta suhteeseen kaverin kanssa.
Kaiku(M)
Itse saan kanssa ihan samanlaista kohtelua "mieheltäni", ja olen ihan tyytyväinen.. Edellisissä suhteissa minä olin se joka passasi miestä, mutta kyl aina silloin tällöin osoitan kullalleni, et hänen ei aina tarvitse passata, kyllä osaan sen taidon.. :) Ja tuo viimeinen "lausahdus" pitää ihan hirmu hyvin paikkansa! :) On omia kokemuksia..
moikka!niin tossa oot kyl aika oikeessa!
niin saisinkos mä udella sun ikää??
joo mistäs päin maailmaa oot herra?mä oon kuopion likkoja!
ei se kyl oo mikään maailman helpoin asia lähtee himast tosta vaan...
must ois kiva jos joku tukis mua!hei help.....mitä mä teen voi olla että mun jätkä kamu lähtee espooseen kouluun ja mun pitäs jäädä tänne kuopiooon yksin...eikä myö nähtäsi kun kaksikertaa kuussa....ei tuu mitään...,mitä mä teen en todella kaan tiedä!!!!!!!
pitäs kö mun vaan sanoo et lähe vaan kyl mää kestän sen eron...!?en kyl takulla sano...
Hei Sonesku!
Mie en oo mikkää "Herra" mut oikein kiva mies.
Ja minä tahdon olla "Sinu" sinun kanssasi.
Ja neuvoa sinua miehen näkökannalta.
Kyllä sinun pitäisi seurata sitä kaveriasi, mihin hän meneekin. Mutta miten? Raakkaus keksii keinot sanotaan. Koita keksiä keino, kuinka voisit seurata häntä, Sillä ensirakkaus on hyvin tärkeä asia, ja se on mielessä ihan hautaan asti.
Jos hän todella rakastaa sinua, niin hän kyllä keksii keinon, kuinka voitte olla yhdessä, sillä
mikä pitkistyy se mutkistuu.
haluan olla sinun ja poikakaverisi kanssa neuvoa antavana (enkelinä). Kokenut kaikki tietää sanotaan. Salanimeni on Kaiku (M) mies.
Asun Amerikan rajalla.
Joo. Varmaan auttaisit ja neuvoisit asettamaan jormas karheikkoon, vai mitä?
moikka!niin toi on kyl tosi!mut yhtä jutskaa mä en ymmärrä?eli miten jätkä voi koko ajan hokee te mä oon hänelle kaikki kaikessamut silti hän haluu lähtee espooseen kouluun..ja jättää mut tänne ei oo kyl oikeen!auta mua..mailaa takas
sonesku
Katsos Sonesku, kun myö miehet ollaan sellaisia
että myö katsotaan vähän pitemmällä tähtäimellä
elämää kuin työ naiset.
Etkö sie usko että tää kaverisi katsoo sinun
parastasi.Kyllä se katsoo, ja sentakia se lehtee kouluun
että saisi sinulle paremman tulevaisuuden.
Vai tykkäisitkö sie Sonesku että tuleva miehesi olisi joku
koulubussin kuljettaja
tai ojan kaivaja. Eiks' se ois kiva sinullekin että tuleva
miehesi on joku teknikko tai insinööri.
Tai jopa lääkäri, tai mikä hyvänsä arvokas mies.
Me miehet katsomme pitkällä tähtäimellä
tulevaisuuteen, niin että meidän vaimollamme
on hyvät olot. Mutta välivaihe ei ole mukava.
Kyllä se sinua kirvelee, minä tiedän sen.
Mutta katso sinäkin tulevaisuuteen, ja usko
että se on sinulle parhaaksi.
Mutta se tarkoittaa sitä että sinä ja hän olette
silti uskollisia toisillenne. Hän toivoo että hän
saisi hyvän ammatin, niin että sinun ei tarvitse raataa
töissä, vaan saat olla kodin kukkanen
tehdä lapsia ja kasvattaa ne ylös, ja hoitaa kotia.
Mutta jos sinä olet uskoton, etkä jaksa odottaa häntä,
niin pieleen meni sinun ja hänen suhteet.
jaa..enkyl tosta tiiä?niin mut työ miehet ootte niin vitun itse päisiä!en voi muutakun sanoo et voi voi...
sehän on kyl totta et työ miehet ette voi keiskityy kuin,vain ainoastaan kun yhteen asiaan kerallaan..mua vittutaa se kun yrittää tehä asioita niin kuin on oppinut niin eikös yks pönttö tuu ja sano et ei nuin tota et saa tehä kun hän pelkää et mä teen jotain väärin ja jotain sattuu..en ymmärrä teitä miehiä..jotkut miehet on sella sii en ne lyö naisii mut mun mielestä ei oo kyl mies joka hakkaa naista....ja ilman syytä!
hyi hyi teitä miehiii teille vaan on tärkeetä että teille ei satu mitään jos on vielä auto niin kyl siitä autosta pidetään huolta mut ei omasta rakkaastaan mut en vois sanoo et mun rakas ei pitäis musta huolta joskus tuntuu et vähän liikaakin joskus!miten tän masiksen sais pois!`=)HELP..............................................................................................................................................T.SONESKU
Kuule Sonesku!
Kyllä meijät miehet on luotu silleen
että myö tarvitaan naista.
Meillä kun on pussit jalkojen välissä.
Ja kun ne pussit täyttyy, niin silloin me
tarvitaan naista. Ja teijät naiset on luotu
tyhjentämään meidän miesten pusseja.
Ja jos ette tyhjennä, niin mies tulee äreäksi,
ja tulee riitaisaksi. Muista nyt Sonesku että
nainen luotiin miestä varten eikä miestä naista
varten. Eihän naisella ole pusseja jalkojen
välissä jotka täytyy tyhjentää kun ne täyttyy.
Ymmärrä hyvä Sonesku kuinka se on tätkeää
pitää miehestä huolta, tyhjentämällä miehen pussit.
Anteeksi nyt vaan mutta keskusteletteko oikeasti molemmat tosissanne? Arkielämä nuorilla ihmisillä on toisinaan vaikeaa, eikä voi tietää kuinka tosissaan toinen osapuoli aina on (kuten Soneskun miesystävä). Ja kyllä niitä pusseja voi ihan itsekin tyhjennellä, aika alentavaa sanoa että naiset on luotu tyhjentämään niitä. Koko eliökunnan ensisijainen "pyrkimys" on tuottaa jälkeläisiä, eikä tyhjennellä urosten pusseja..
Just Joo:lle
Joo kyllähän niitä pusseja voi itsekin tyhjentää
mutta siitä tulee syyllisyyden tunto.
Mutta jos vaimo on aktiivinen, ei niitä tarvitse itse tyhjentää.
Mutta naiset puhuvat vaan, mutta ei lähesty miestä
niinkuin tulisi.
Ja niin miehet joutuvat olemaan paineen alla,
kun pussit on täydet, ja nainen ei tee mitään.
ootkohan ihan varma?mä en kyl oo samaa mieltä tosta asiasta!niin ollaanhan myö naiset joskus aika vekkuleita!jos niin voidaan sanoo?mut mitä mieltä oot jos mä ehottaisin et muuettas yhteen mun jätkän kaa?oonhan mä ehdottanut mut se vaan selittää et nyt on liian aikaista!koska kuulemma meidän tuet putois puolella...en tiiä ois niin ihanaa jos hän suostuis siihen?mut mitä sä sanot siihen?hei ihan oikeesti....mä en jaksa enään tätä eroo koska mun täytyy oottaa et lyötyis kämppä jostain...mut mistä?miten sä osaat nuin hyvin suomee vaikka oot sieltä kaukaa...en tajuu...oot sä lukenut vai mitä=?)apua tänään ois koe en kää oo lukenut oikeestaan paljoo.....
mitäs sä oot duunailut?mä oon ollut koulussa ei kyl kiinostas olla mut kai se on oltava?niin onks sulla lemmikkii?múlla on lemmikki ja se on koira!onks sulla miten monta sisaruksii?hei minkä näköinen sä oot? mulla on prunetti hiukset ja siniset simmut!mun pituus on 171.5.ja paino on 60.
mulla on neljä sisarusta!(eli:kaksi isoveljee ja kaksi pikku veljee=)mut mailaa takas piaan.........
Joo Sonesku!
Tilanne on vaikea.
Minä olen joutunut paljon kärsimään myöskin
sydämen haavoja, kun olen johonkin tyttöön
rakastunut ihan sydämen juuria myöten,
ja sitten kun on tullut ero, niin kyllä
se koskee, joskus minulla oli niin vaikea olo
että menin kirkkoon, mutta ei kukaan tullut
puhumaan kanssani, ja läksin yhtä apeana sieltä
pois kuin sinne mennessäni.
Mutta sitten kun löysin sellaisen tytön, joka
riippui minussa kiinni, ja saimme seurustella
pitkällä tähtäimellä, niin sitten ne sydämen
haavat alkoi parantumaan. Ja huomasin sitten
myöhemmin, ettei se sittenkään ollut se "oikea"
se johon olin niin kovasti rakastunut.
Mutta sannoovat että jos se onnistuu se ensirakkauden seurustelu ihan avioliittoon asti
niin siitä tulee hyvin onnellinen avioliitto.
Minä täällä kaukana, kun asun, olen säilyttänyt Suomen kielen puhtaampana kuin työ Suomalaiset siellä Suomessa. Vaikka vähän tahtoo tulla Finliskaa ja Karjalan murretta.
Mutta miten myö nyt ratkaistas tuo sinun ongelma
Sonesku. Olisi ihan kiva tietää sinun E-mail osoitteesi
että voitas paremmin keskustella, minulla on kyllä
yksi neuvo, mutta en uskalla tässä sitä kertoa.
Mutta minä kyllä mietin sinun asiaasi tarkemmin.
Sillä olen korjannut monta tällaista tapausta.
Ja saanut monta ihmistä avioliittoon neuvoillani.
Ja ihan ihmeitä on tapahtunut, kuinka he ovat löytäneet toisensa. Ja ovat nyt onnellisessa
avioliitossa.
niin sä halusit mun mailin niin tässä se sit on [email protected] oo niin kuin oma olo yhtään kun on taas tää masennus niin pahana et ei tekis mitään muuta mieli kun itkee...en jaksa ......miten tän masennuksen saa pois?autatko mua?
Iällä ei ole väliä, vaan sillä on väliä mitä toista kohtaan tuntee.
Onhan se sua yli 10 vuotta vanhempi mutta so?
niin nyt meni väärin se mun jätkä kamun ikä on 21.eikä meillä oo ikä eroo kuin kolme vuotta!niin olix sulla jätkä kamu?jos on niin mua se ei haitaa!niin mistäs päin laalaa oot?mä oon kuopiosta!
Niin eiköhän tässä keskustella tuosta 18/35 ikäerosta eikä sun (naurettavan pienestä) 3 vuodesta..
Nonii, en voinut olla kommentoimatta, sain kaverin (wickedille terkut!!ja halit!)kautta tietää keskustelusta. Elikkäs, itselläni oli aivan sama tilanne viisi vuotta sitten. Olin 18v ja mies 35 ja rakastuimme täysillä. Menimme jopa naimisiin, mutta, mutta..Nyt olemme jo eronneet..Että se siitä. Rakastimme oikeasti toisiamme, tietenkin, ei kai muuten naimisiinkaan olisi menty, mutta elämäntilanteet, odotukset yms. veivät meidät lopulta eroon toisistamme. Olemme jonkinlaisissa väleissä kyllä vieläkin. Että tälläinen kokemus..Suosittelen harkitsemaan tarkkaan..Ja odottamaan ainakin tarpeeksi kauan isoja ratkaisuja. Ihminen muuttuu vielä 18v jälkeen NIIN paljon..
Joo Tikru!
Puhut viisaita sanoja.
Kun on olemassa niin monia rakkaus suhteita.
Baby rakkaus,
Järkirakkaus,
Pihkaantuminen,
ja sitten se rakkaus
kun todella etsii puolisoa
jonka kanssa voi perustaa perheen
ja alkaa elämään yhdessä.
Ettei se tule jostakin äkki-ihastuksesta
vaan todellisen etsinnän kautta,
ja huomaa että luonteet ja elämän katsomukset
on samat, johon kuuluu uskonto ja kaikki harrastukset.
Monet jotka ovat äkkipikaa rakastuneet,
ja menneet naimisiin, ovat joutuneet eroamaan
myöhemmin kun kaikki harrastukset ja luonteetkin ovat
aivan erilaiset. Kuinka voisit esimerkiksi olla naimisissa
ateistin kanssa, jos itse olet uskovainen, tai
vaikka vain uskot että Jumala on, ja toinen ei usko
mihinkään. Tai toinen tykkää juopottelusta ja sinä et tykkää.
Kyl mä oon viel aika varpaillaan tässä suhteessa, johan tuon ikäinen haluaisi perhettä, mutta itse en ole vielä valmis siihen.. On vielä opiskelut kesken ja sillee.. Kyl me keskustellaan lapsista ja itse haluan jossain hamassa tulevaisuudessa pari lasta ja huolehtivan isän, tässä vain olisi se sopiva vaihtoehto, mut ennen kuin olen "valmis" hankkimaan lapsia, saattaa olla että "isä" olisi silloin jo "aika vanha"... Mutta minkäs teet kun rakastaa toista, tunne on molemmin puolinen!
Hei Tikru täällä Olavi.
Mutta jos sinulla olisi ollut hyvä mies,
oisitko sittenkin eronnut?
Jos hän oli juoppo, tai vankilan kundi,
tai tappelija tai joku sellainen joka vaimoansa hakkaa. Niin ymmärrän että erosit. Mutta
eihän se ikä-ero saa erottaa, miksi erosit Tikru?
Tikru saa itse tulla vastaamaan, mutta pakko on Tikrun frendinä heti sanoa että kyse ei ole lyömisestä tai juomisesta tms. onneksi!
Kyllä avioliitoissa on paljon ongelmia.
Toinen ei välitä seksistä, ja toinen tykkäisi nautiskella.
Toinen ei osaa olla, ja toinen osaisi mutta ei ole hyvä
kumppani. Niin silloin katseet kääntyy muualle.
En tiedä Tikru mikä oli ongelmasi, mutta jotain
täytyy olla vakavaa, kun erosit.
Oliks Ukko kylmä, vai sinäkö olit kylmä kuin kuollut kala.
Heipsan Olavi! Missään nimessä ikäero ei meitä sinänsä erottanut. Päinvastoin, se ei meitä koskaan häirinnyt, emme ikinä edes miettineet sitä, eikä se tuntunut näin joka päiväisessä elämässä missään. Mieheni onkin erittäin ihana mies, todella HYVÄ mies. Mutta, siinä vaiheessa ikäerokin alkaa valitettavasti tuntua, kun odotukset alkavat olla erilaiset ISOISSA asioissa. Esim. Koska tehdään lapsia? Toinen voi olla jo valmis (koska on jo ns.elänyt elämänsä)mutta toinen ei välttämättä haluakkaan lapsia vielä, mikä taas tarkoittaa sitä, että mies vain vanhenee eikä hänkään välttis halua olla 60 kun eka lapsi syntyy, eikä ole tarkoituskaan. Nämä kaikki tälläiset asiat aiheuttaa suhteeseen paineita. Eli, lyhyesti, ikäero sinänsä ei olekkaan mikään syy (js tuskin aiheuttaakaan eroa) erota, mutta kyllähän se pakostikkin tuo mukanaan asioita, joita kannattaa harkita.
Kuule Tikru!
En minä uskoettä mies olisi kykenemätön tekemään lapsia. Mutta nainen ei osaa "Vongata" miestä että halut nousisi.
Tai sitten nainen on vain " velvollisuudesta"
ja mies katselee sitten muita, eikä halua lapsia.
Mieskin haluaisi nauttia vaimostaan, ja olla
yhdessä hauskaa. Mutta kun nainen ei ymmärrä, niin ei ymmärrä, ja mitäs teet. Kun nainen on nainen, eikä ymmärrä miehen tarpeita eikä paineita.
Entäs jos saat uuden miehen, ymmärrätkö sitten miehen tarpeet?
Kun naisen ainoa tehtävä on siis täyttää miehen (seksuaaliset) tarpeet?? Haloooo... Ja kyseisessä tapauksessa ongelmana ovat lähinnä HENKISET paineet ja tarpeet.
Kuule Olavi, tää on nyt viiminen kerta kun vastaan noihin sun typeriin provoihin (koska en voi uskoa että joku OIKEESTI olisi noin idiootti..). Ja itseasiassa, mullahan ei ole mitään tarvetta perustella SULLE MEIDÄN suhteen karikoita! HAH! no, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Eli mulle on aivan sama mitä sinä ajattelet miesten ja naisten tarpeista, kun et nähtävästi pysty ajattelemaan mitään muita tarpeita (jotka ovat HUOMATTAVASTI tärkeämpiä parisuhteessa, missä sinä et nähtävästi ikinä ole edes elänyt,kuin seksuaaliset tarpeet)kuin seksuaalisia. Eli näin ollen et voi edes ymmärtää mistä tarpeista ja odotuksista puhuin. Etkä ilmeisesti lukenut edes kunnolla ed.viestiäni (kuka on väittänyt että mies olisi KYKENEMÄTÖN, HÄ?!), joten en nyt jaksa enään uudestaan alkaa vääntämään rautalangasta, kun et kuitenkaan edes halua ymmärtää. En myöskään jaksa enään tuhlata aikaani ja energiaani kommentoimalla typeriä ajatuksiasi, joten se siitä!! Näkemiin! =) Jos joku muu haluaa vielä aiheesta keskustella, osallistun mielelläni.
Moi! mullaki on ongelma! mä oon toivottomasti rakastunu Petteri Nummeliiniin! Meillä on ikäeroa 17 vuotta! ja Petteri asuu jossain sveitsissä! ja mie tiän että mulla ei ole mahoiksia petterin suhteen!mie ajattelen petteriä koko ahjan, siis koko ajan! ja pikkusena mie haaveilin että minun miehen nimeksi tullee Petri tai Petteri! Mie näen petterin kuvia koko ajan! mie en voi keskittyä läksyjen lukuunkaan...mie olen monta kertaa ihastunu tälleen julkkiksiin mutta en näin vakavasti! tietääkö joku onko Petteri naimisissa tai jotain uuta hänestä!? jos tietää niin mailaa osotteeseen [email protected]
Kuule Epätoivoinen !
Miulla on samanlainen kokemus. Mie rakastuin yhteen
sairaanhoitaja tyttöön ihan hirvittävästi, ajattelin aina vaan häntä.
Mutta sitten kerran läksin juoksulenkille, ja kesken kaiken kun olin oikein rakastunut
minä kävin polvilleni keskelle maantietä, (en ollut uskovainen) ja rukoilin Jumalaa että
anna minulle tuo tyttö vaimoksi. Mutta ei,,, minä näin unen että missä on se tyttö
joka on suunniteltu minulle vaimoksi, myöhemmein menin sille paikkakunnalle tanssiaisiin,
ja löysin sieltä tanssipaikan ulkopuolelta 16 vuotisen tytön, ja kun seurustelimme jonkun
aikaa, niin minä rakastuin siihen tyttöön, ja hän rakastui minuun ja me menimme kihloihin,
ja sitten 11 kuukauden jälkeen naimisiin, ja minä huomasin että se pihkaantuminen siihen
sairaanhoitaja tyttöön olikin vain sellainen Baby love.
Joka hävisi sitten kun löysin sen oikean.
Etsi sinäkin Jumalan apua, niinkuin minäkin etsin, vaikka en ollutkaan mikään uskovainen.
Olin ihan tavallinen 24 vuotinen ryypiskelijä mies.
Kyllä Jumala auttaa niitäkin jotka ei ole uskovaisia, niinkuin minuakin auttoi.
Auttaahan Hän eläimiäkin. Miksei Hän auttaisi sinuakin Epätoivoinen.