Kirjoittamisesta siis. Ei enää lähde kuin ennen, kun vaan sanoja tuli kuin liukuhihnalta ja hehtaari aloitukset olivat tavaramerkkiäni. Mutta ei enää tunnu siltä, että sellaisia pystyisin kirjoittamaan..
Miksikö? No sanotaan ettei mikään kasvi kasva tai kuki ilman vettä. Eli siis tunnetta ei enää ole, jota joskus niin vahvasti tunsin ja purin sanoina tänne. Ei enää ole ihmistä, joka saisi sydämeni sykkimään ja mieleni riemuitsemaan. Ei tule enää halua tai paloa tuntea. Kaikki vaan kuolettuu ja unohtuu tänne kaksnelosen kätköihin.
Ei se koskaan ollut riippuvainen toisesta ihmisestä, vaan kaikki löytyi ja pulppusi sisältäni. Sitä hyvää vaan ei enää ole, sillä se minun täytyi tuhota ettei paha taudin tavoin leviäisi ja syytöntä syytettäisi. Ettei se ihminen joka teki ja tahtoi, enää tekisi ja tahtoisi.
Minulla on puhdas sydän. Tiedän ettei mikään ollut minun vikaani, vaan että muut tahtoivat sitä pahaa, jonka Pyhän Yrjön tavoin nujersin. Ehkä se maksoi minulle jotakin ja menetin jotain sen takia, mutta jos jokin asia maksaa ja täytyy pakolla jotain menettää, niin ei se ole sen arvoista.
Tarkoitan ettei kukaan tuskin tahallaan mitään tälläistä halunnut, mutta ihmiset ovat erilaisia ja arvostan sitä. Sitä vaan en hyväksy, että minusta valehdellaan ja vääriä tietoja muille annetaan. Se on sellaista mitä en voi antaa henkilölle anteeksi, vaikkakin olen antanut sisimmässäni jo kaiken anteeksi aikaa sitten.
Kukaan ei tiedä minun puoltani ja tarkoitusperiäni. Se onkin salaisuutena ja tulee aina pysymään. Vaikka itse "pääsyyllinen" sitä pyytäen kysyisi, niin en tule kertomaan. Ei sillä tiedolla mitään tee. En pidä ketään kuitenkaan syyllisenä ja siksi heittomerkit.
Tämä oli rasittava tarina, joka päättyi kun niin päätin. Ei tästä enää mitään tule.
Miksikö? No sanotaan ettei mikään kasvi kasva tai kuki ilman vettä. Eli siis tunnetta ei enää ole, jota joskus niin vahvasti tunsin ja purin sanoina tänne. Ei enää ole ihmistä, joka saisi sydämeni sykkimään ja mieleni riemuitsemaan. Ei tule enää halua tai paloa tuntea. Kaikki vaan kuolettuu ja unohtuu tänne kaksnelosen kätköihin.
Ei se koskaan ollut riippuvainen toisesta ihmisestä, vaan kaikki löytyi ja pulppusi sisältäni. Sitä hyvää vaan ei enää ole, sillä se minun täytyi tuhota ettei paha taudin tavoin leviäisi ja syytöntä syytettäisi. Ettei se ihminen joka teki ja tahtoi, enää tekisi ja tahtoisi.
Minulla on puhdas sydän. Tiedän ettei mikään ollut minun vikaani, vaan että muut tahtoivat sitä pahaa, jonka Pyhän Yrjön tavoin nujersin. Ehkä se maksoi minulle jotakin ja menetin jotain sen takia, mutta jos jokin asia maksaa ja täytyy pakolla jotain menettää, niin ei se ole sen arvoista.
Tarkoitan ettei kukaan tuskin tahallaan mitään tälläistä halunnut, mutta ihmiset ovat erilaisia ja arvostan sitä. Sitä vaan en hyväksy, että minusta valehdellaan ja vääriä tietoja muille annetaan. Se on sellaista mitä en voi antaa henkilölle anteeksi, vaikkakin olen antanut sisimmässäni jo kaiken anteeksi aikaa sitten.
Kukaan ei tiedä minun puoltani ja tarkoitusperiäni. Se onkin salaisuutena ja tulee aina pysymään. Vaikka itse "pääsyyllinen" sitä pyytäen kysyisi, niin en tule kertomaan. Ei sillä tiedolla mitään tee. En pidä ketään kuitenkaan syyllisenä ja siksi heittomerkit.
Tämä oli rasittava tarina, joka päättyi kun niin päätin. Ei tästä enää mitään tule.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Amen
Voisitko ajatella jotain muuta taiteenlajia, kuin tänne kirjoittamista? Minulle sanoi eräs ihminen, näkijä, että jos en luo mitään niin näivetyn. Näki että olen taiteilija. Sanoin etten ole pystynyt enää aikoihin käsitöihin tai kirjoittamaan runoja tms. Tärkeää olisi että taiteilijana, ap, sinäkin tekisit jotain luovaa, mistä saisit voimia.
Sinun palstapönttömiehen kohdalla kaikki jutut ja tarinat taitaa olla totta, mutta koskettava oli vuodatus juu