Miksi niin harva uskoo että psyykelääkkeistä voi saada harmia?

1. Lääketiedeusko, maaginen ajattelu, ei haluta nähdä asioita

2. Miten se nyt voisi muka näkyä ihmisen voinnissa että hänen välittäjäainetoimintaansa ja hermostoa an on sotkettu ja poloinen keho nyt yrittää rakentaa uutta homeostaasia ensin aineen alle (niin että yrittää selviytyä elämästä vaikka välittäjäainetoimintaansa häiritään) ja lopulta ilman ainetta. Ei kai nyt mitenkään tietenkään. Vain long covidit voi olla totta, hermostoon vaikuttavat aineet vain parantavat hermoston toimintaa ja korkeintaan aiheuttavat yhden viikon seurauksia.

Minä ainakin otan mieluusti lääkitsemättämän kumppanin tai ystäviä. Miksi helvetissä haluaisin hengaa jonkun kanssa joka voi kokea murto-osankaan niistä ongelmista tunnetasolla mitä itse koin (olin hukassa lääkkeissä tunteistani) .

3. Koska ihmiset luulevat että välittäjäaineiden sotkeminen aineilla ja psykoaktiiviset aineet on niin turvallisia ja haitatei koske juuri ketään ja mitä väliä niillä joita koskeekin kun ne on niiiin harvinaisia! Harvinainen = ei ansaitse ihmisarvoa.

Anonyymi kirjoitti:

1. Lääketiedeusko, maaginen ajattelu, ei haluta nähdä asioita

2. Miten se nyt voisi muka näkyä ihmisen voinnissa että hänen välittäjäainetoimintaansa ja hermostoa an on sotkettu ja poloinen keho nyt yrittää rakentaa uutta homeostaasia ensin aineen alle (niin että yrittää selviytyä elämästä vaikka välittäjäainetoimintaansa häiritään) ja lopulta ilman ainetta. Ei kai nyt mitenkään tietenkään. Vain long covidit voi olla totta, hermostoon vaikuttavat aineet vain parantavat hermoston toimintaa ja korkeintaan aiheuttavat yhden viikon seurauksia.

Minä ainakin otan mieluusti lääkitsemättämän kumppanin tai ystäviä. Miksi helvetissä haluaisin hengaa jonkun kanssa joka voi kokea murto-osankaan niistä ongelmista tunnetasolla mitä itse koin (olin hukassa lääkkeissä tunteistani) .

3. Koska ihmiset luulevat että välittäjäaineiden sotkeminen aineilla ja psykoaktiiviset aineet on niin turvallisia ja haitatei koske juuri ketään ja mitä väliä niillä joita koskeekin kun ne on niiiin harvinaisia! Harvinainen = ei ansaitse ihmisarvoa.

Lue lisää

Tunnetasolla kumppani joka vetäisi psykoaktiivisista aineissa ja joutuisin esim seuraamaan hänen muutostaan niin että hänestä tulisi esim vähemmän empaattinen tai tunne kylmempi jne tai jopa maaninen lääkityksessä tai ei olisi oikein oma itsensä ei tuntuisi asialta mitä haluan kokea.

Tiedänkin lääkittynä ja ei toki kaikkien kanssa ole näin. Mutta ajatus lääkitystä mielestä puistattaa koska ihminen ei välttämättä ole enää oma itsensä.

Sitten sekin on turhauttavaa seurata ihmisiä jotka vetelee psykoaktiivisia lääkkeitä ja aina on joku tunne kaaos menossa. Joo kylläpä ne lääkkeet todella paljon auttaa kun kokoajan on joku selittämätön ahdistus. No on varmaan jos lääkkeetkin otetaan miten sattuu aikoihin.

Ei minulla muuten ole lääkittyjä ihmisiä mitään vastaan. Kai sitä näkee vaan sitä samaa mikä itse oli esim tuntuu vähän... kun joku selittää vaikka että on niin mahtavaa kun vaihtoi uuden lääkkeen. Usein tuo vaihe ei vain kestä ja tuntuu hämmentävältä monesti että ihmiset odottelee ihmeitä ja suurta toimintakykyä jostain pilleristä kuin kuuta nousevaa. Sitten ihmetellään kun mikään ei oikein enää tehoa vuosia myöhemmin tai ei se trintellixi sitten elämää pelastsnutkaan kuin antoi 4 kk buustin.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnetasolla kumppani joka vetäisi psykoaktiivisista aineissa ja joutuisin esim seuraamaan hänen muutostaan niin että hänestä tulisi esim vähemmän empaattinen tai tunne kylmempi jne tai jopa maaninen lääkityksessä tai ei olisi oikein oma itsensä ei tuntuisi asialta mitä haluan kokea.

Tiedänkin lääkittynä ja ei toki kaikkien kanssa ole näin. Mutta ajatus lääkitystä mielestä puistattaa koska ihminen ei välttämättä ole enää oma itsensä.

Sitten sekin on turhauttavaa seurata ihmisiä jotka vetelee psykoaktiivisia lääkkeitä ja aina on joku tunne kaaos menossa. Joo kylläpä ne lääkkeet todella paljon auttaa kun kokoajan on joku selittämätön ahdistus. No on varmaan jos lääkkeetkin otetaan miten sattuu aikoihin.

Ei minulla muuten ole lääkittyjä ihmisiä mitään vastaan. Kai sitä näkee vaan sitä samaa mikä itse oli esim tuntuu vähän... kun joku selittää vaikka että on niin mahtavaa kun vaihtoi uuden lääkkeen. Usein tuo vaihe ei vain kestä ja tuntuu hämmentävältä monesti että ihmiset odottelee ihmeitä ja suurta toimintakykyä jostain pilleristä kuin kuuta nousevaa. Sitten ihmetellään kun mikään ei oikein enää tehoa vuosia myöhemmin tai ei se trintellixi sitten elämää pelastsnutkaan kuin antoi 4 kk buustin.

Lue lisää

Saako tämän siis tulkita niin, että sinulla ei ole mitään kokemusta koko asiasta? Ihanteita kylläkin.

Jos kyse on uskomuksista, niin miksi juuri sinun uskomus olisi se oikea uskomus?

Minun sisareni oli skitsofrenikko. Niin kauan, kun hän söi lääkkeensä, kaikki meni hyvin. Hän teki keikkatyötä karjakkona ja pärjäsi. Kun hän vanheni, hän alkoi leikkiä eikä syönyt lääkkeitään. Hänellä oli pieni hellahuone. Alakerran asukas sanoi: "Minä ammun sen muijan katon läpi1" Yläkerran asukas sanoi : " Minä tapan sen !" Sisareni nukkui milloin halusi, valvoi öisin. Siirteli huonekaluja. ( esim. tuolin vetäminen häiritsee,jos alakerrassa asuva haluaa nukkua. Kun hän kävi kotiseudulla, hän joutui putkaan. Kun hän kävi serkun luona, hän oli taas poliisien kanssa tekemisissä.
Lukot roikkuivat hänen ovipielistään. Kun hän ei päästänyt poliiseja sisälle, he mursivat lukon. Skitsofrenia on sairaus. Lääkkeet minun sisarellani oli hyvät.

Anonyymi kirjoitti:

Saako tämän siis tulkita niin, että sinulla ei ole mitään kokemusta koko asiasta? Ihanteita kylläkin.

Kyllä minä tunnen ihmisiä ketkä vetävät pillereitä ja olen nähnyt myös negatiivista muutosta heissä.

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofrenikko. Niin kauan, kun hän söi lääkkeensä, kaikki meni hyvin. Hän teki keikkatyötä karjakkona ja pärjäsi. Kun hän vanheni, hän alkoi leikkiä eikä syönyt lääkkeitään. Hänellä oli pieni hellahuone. Alakerran asukas sanoi: "Minä ammun sen muijan katon läpi1" Yläkerran asukas sanoi : " Minä tapan sen !" Sisareni nukkui milloin halusi, valvoi öisin. Siirteli huonekaluja. ( esim. tuolin vetäminen häiritsee,jos alakerrassa asuva haluaa nukkua. Kun hän kävi kotiseudulla, hän joutui putkaan. Kun hän kävi serkun luona, hän oli taas poliisien kanssa tekemisissä.
Lukot roikkuivat hänen ovipielistään. Kun hän ei päästänyt poliiseja sisälle, he mursivat lukon. Skitsofrenia on sairaus. Lääkkeet minun sisarellani oli hyvät.

Lue lisää

Mietin kuinka monella ns skitsofreenikolla sekoaa pää siinä vaiheessa kun alkavat ajaa alas miten sattuu psykoaktiiviset fyysistä mukautumista ja riippuvuutta aiheuttavat aineet.
Se kun saa voinnin heittelemään, unet sotkeutumaan sun muuta.
Toki jos olo oli tismalleen identtinen ilman aineita kuin vieroituksen jälkeen niin ehkä sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin kuinka monella ns skitsofreenikolla sekoaa pää siinä vaiheessa kun alkavat ajaa alas miten sattuu psykoaktiiviset fyysistä mukautumista ja riippuvuutta aiheuttavat aineet.
Se kun saa voinnin heittelemään, unet sotkeutumaan sun muuta.
Toki jos olo oli tismalleen identtinen ilman aineita kuin vieroituksen jälkeen niin ehkä sitten.

Lue lisää

En usko siihen teoriaan, että ennen lääkitsemistä se olisi sairaus, mutta lääkkeiden parantamisen jälkeen se olisikin jotian muuta.

Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa että se on se sama parantumaton sairaus, ennen ja jälkeen lääkkeiden.

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofrenikko. Niin kauan, kun hän söi lääkkeensä, kaikki meni hyvin. Hän teki keikkatyötä karjakkona ja pärjäsi. Kun hän vanheni, hän alkoi leikkiä eikä syönyt lääkkeitään. Hänellä oli pieni hellahuone. Alakerran asukas sanoi: "Minä ammun sen muijan katon läpi1" Yläkerran asukas sanoi : " Minä tapan sen !" Sisareni nukkui milloin halusi, valvoi öisin. Siirteli huonekaluja. ( esim. tuolin vetäminen häiritsee,jos alakerrassa asuva haluaa nukkua. Kun hän kävi kotiseudulla, hän joutui putkaan. Kun hän kävi serkun luona, hän oli taas poliisien kanssa tekemisissä.
Lukot roikkuivat hänen ovipielistään. Kun hän ei päästänyt poliiseja sisälle, he mursivat lukon. Skitsofrenia on sairaus. Lääkkeet minun sisarellani oli hyvät.

Lue lisää

Useat skitsofreenikot pystyvät töihin kun ovat hyvssä hoitotasapainossa.

Suurimmat ongelmat on asenteissa. Sekä yhteiskunna, mutta myös skitsofreenikkojen itsensä mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofrenikko. Niin kauan, kun hän söi lääkkeensä, kaikki meni hyvin. Hän teki keikkatyötä karjakkona ja pärjäsi. Kun hän vanheni, hän alkoi leikkiä eikä syönyt lääkkeitään. Hänellä oli pieni hellahuone. Alakerran asukas sanoi: "Minä ammun sen muijan katon läpi1" Yläkerran asukas sanoi : " Minä tapan sen !" Sisareni nukkui milloin halusi, valvoi öisin. Siirteli huonekaluja. ( esim. tuolin vetäminen häiritsee,jos alakerrassa asuva haluaa nukkua. Kun hän kävi kotiseudulla, hän joutui putkaan. Kun hän kävi serkun luona, hän oli taas poliisien kanssa tekemisissä.
Lukot roikkuivat hänen ovipielistään. Kun hän ei päästänyt poliiseja sisälle, he mursivat lukon. Skitsofrenia on sairaus. Lääkkeet minun sisarellani oli hyvät.

Lue lisää

Sinun kertomuksesi ei kerro mitään siitä, miten pitkäaikainen lääkkeiden käyttö yleisellä tasolla vaikuttaa diagnoosin saaneiden ihmisten toimintakykyyn. Esimerkiksi juuri ilmestyneen meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis (synteesi tämän hetkisestä tutkimusnäytöstä) mukaan neuroleptien lopetus oli yhteydessä skitsofreniadiagnoosin saaneiden parempaan toimintakykyyn 2-5 vuoden (SMD 0.68) ja yli 5 vuoden seurantajaksolla (SMD 1.04). Standardized Median Difference kuvaa efektiokokoa eli eron suuruutta, ja yli 0.5 on keskisuuri ero ja yli 0.8 on erittäin suuri ero vertailtavien ryhmien välillä. Esimerkiksi lyhyen aikavälin RCT-kokeissa (joissa yleensä on tosin myös valtava kato, jopa 70-80%, mikä heikentää tutkimusten yleistettävyyttä) SMD on skitsofrenian oireiden hoidossa lukuisia meta-analyyseja eli tutkimusten synteesejä sisältävän sateenvarjoanalyysin The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyse The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses 0.38 eli heikko. Toisin sanoen keskimäärin kuusi viikkoa kestävissä, puhtaasti pinnallisia oireita kartoittavissa kokeissa SMD oli paljon heikompi kuin kun mitattiin pitkän aikavälin tutkimuksissa toimintakykyä. Lääkkeiden lopettaminen oli siis erittäin vahvasti yhteydessä parantuneeseen toimintakykyyn ja subjektiiviseen elämänlaatuun pitkällä aikavälillä. Lääkkeiden käytön vähäisyydellä on monien tutkimusten mukaan yhteys myös suurempaan todennäköisyyteen olla työelämässä ja vähäisempään todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Esimerkiksi avoimen dialogin mallissa pyritään välttämään neuroleptien turhaa käyttöä, ja pitkäaikaistutkimuksen mukaan 30 % hoidetuista potilaista oli työkyvyttömyyseläkkeellä, kun käypä hoidon mukaisella hoidolla noin 60 %.

Tietenkään sinä eikä kukaan mukaan tavallinen ihminen kohtaa tällaisia skitsofreenikoita, jotka lopettavat lääkkeiden käytön ilman mitään psykoottisia oireita, koska he eivät ole hoidossa -he ovat töissä ja opiskelemassa, heidän naamansa ei ole jähmeä ja ilmeetön neuroleptikuurista eikä heillä ole useinkaan kymmeniä kiloja ylipainoa "sairauden" hoitoon käytettyjen lääkkeiden ansiosta. Heistä ei tee media stigman vähentämiskampanjalööppejä, joissa kerrottaisiin miten lääkkeen lopettanut henkilö meni töihin ja eli aivan tavallisen elämän ilman kroonista sairaudentuntoa ja sairaan identiteettiä. Nuo proosalliset tarinat joita on oikeasti miljoonia, eivät sovi median eikä psykiatrian ihmiskuvaan. Tämän takia tavalliset ihmiset pelkäävät kuollakseen psykoosia ja skitsofreniaa, he luulevat sen olevan kuolemantuomio ja aivosairaus, mikä vaikeuttaa oikeasti monien skitsofreniapotilaiden toipumista, koska psykoottisiin oireisiin liittyy monilla vahvasti psykososiaalisia traumoja, joita skitsofrenian stigma vielä moninkertaistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kertomuksesi ei kerro mitään siitä, miten pitkäaikainen lääkkeiden käyttö yleisellä tasolla vaikuttaa diagnoosin saaneiden ihmisten toimintakykyyn. Esimerkiksi juuri ilmestyneen meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis (synteesi tämän hetkisestä tutkimusnäytöstä) mukaan neuroleptien lopetus oli yhteydessä skitsofreniadiagnoosin saaneiden parempaan toimintakykyyn 2-5 vuoden (SMD 0.68) ja yli 5 vuoden seurantajaksolla (SMD 1.04). Standardized Median Difference kuvaa efektiokokoa eli eron suuruutta, ja yli 0.5 on keskisuuri ero ja yli 0.8 on erittäin suuri ero vertailtavien ryhmien välillä. Esimerkiksi lyhyen aikavälin RCT-kokeissa (joissa yleensä on tosin myös valtava kato, jopa 70-80%, mikä heikentää tutkimusten yleistettävyyttä) SMD on skitsofrenian oireiden hoidossa lukuisia meta-analyyseja eli tutkimusten synteesejä sisältävän sateenvarjoanalyysin The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyse The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses 0.38 eli heikko. Toisin sanoen keskimäärin kuusi viikkoa kestävissä, puhtaasti pinnallisia oireita kartoittavissa kokeissa SMD oli paljon heikompi kuin kun mitattiin pitkän aikavälin tutkimuksissa toimintakykyä. Lääkkeiden lopettaminen oli siis erittäin vahvasti yhteydessä parantuneeseen toimintakykyyn ja subjektiiviseen elämänlaatuun pitkällä aikavälillä. Lääkkeiden käytön vähäisyydellä on monien tutkimusten mukaan yhteys myös suurempaan todennäköisyyteen olla työelämässä ja vähäisempään todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Esimerkiksi avoimen dialogin mallissa pyritään välttämään neuroleptien turhaa käyttöä, ja pitkäaikaistutkimuksen mukaan 30 % hoidetuista potilaista oli työkyvyttömyyseläkkeellä, kun käypä hoidon mukaisella hoidolla noin 60 %.

Tietenkään sinä eikä kukaan mukaan tavallinen ihminen kohtaa tällaisia skitsofreenikoita, jotka lopettavat lääkkeiden käytön ilman mitään psykoottisia oireita, koska he eivät ole hoidossa -he ovat töissä ja opiskelemassa, heidän naamansa ei ole jähmeä ja ilmeetön neuroleptikuurista eikä heillä ole useinkaan kymmeniä kiloja ylipainoa "sairauden" hoitoon käytettyjen lääkkeiden ansiosta. Heistä ei tee media stigman vähentämiskampanjalööppejä, joissa kerrottaisiin miten lääkkeen lopettanut henkilö meni töihin ja eli aivan tavallisen elämän ilman kroonista sairaudentuntoa ja sairaan identiteettiä. Nuo proosalliset tarinat joita on oikeasti miljoonia, eivät sovi median eikä psykiatrian ihmiskuvaan. Tämän takia tavalliset ihmiset pelkäävät kuollakseen psykoosia ja skitsofreniaa, he luulevat sen olevan kuolemantuomio ja aivosairaus, mikä vaikeuttaa oikeasti monien skitsofreniapotilaiden toipumista, koska psykoottisiin oireisiin liittyy monilla vahvasti psykososiaalisia traumoja, joita skitsofrenian stigma vielä moninkertaistaa.

Lue lisää

Mitä tämä sinun kertomuksesi kertoo? Senkö että on olemassa skitsofreenikkoja jotka paranee, vai senkö että skitsofreenikot paranee nimenomaan sen takia että aloittavat ja lopettavat jonkin asian?

"herefore, any conclusions regarding the long-term benefits of antipsychotic treatment or discontinuation for functional recovery are premature and more high-quality trials tailored to comparing state of the art maintenance treatment vs. discontinuation are needed."

Enkö ole tavallinen ihminen, kun tunnen useita työssä käyviä skitsofreenikoita?

Enkä usko että pystyt päättämään mitä toiset ihmiset ajattelevat skitsofreenikoista tai aivosairauksista. Voit vaikuttaa vain siihen mitä itse ajattelet.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä tunnen ihmisiä ketkä vetävät pillereitä ja olen nähnyt myös negatiivista muutosta heissä.

Ei vieläkään oikeestaan kuulosta siltä, että hyysäisit heitä kotonasi 24 / 7 / 365 ??

Kuka vaan voi skarpata pari tuntia, ja sanoa tuntevansa ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vieläkään oikeestaan kuulosta siltä, että hyysäisit heitä kotonasi 24 / 7 / 365 ??

Kuka vaan voi skarpata pari tuntia, ja sanoa tuntevansa ihmisen.

Itse koen että minulla saattaisi olla skitsofrenia diagnoosi. Ensinnäkin yksi lääkäri kysyi minulta kun olin sekavimmillani että onko minulla skitsofrenia nähsen minut ohimennen (ei ollut edes psykiatri) . Ei, minulla ei ollut skitsofreniaa, minulla oli päätä sekoittavia lääkkeitä ja hoitoa joka oli psyykelle huonoksi. Kukaan lääkäri ei ole moista epäillyt sen jälkeen kun lopetin nuo lääkkeet.

Olon huononeminen alkoi suoraan siitä kun alasajoin erään lääkkeen pitkäaikaiskäytön jäljeen liian nopealla tahdilla ymmärtämättä sen seurauksia. Ei en todellakaan saanut lääkäreiktä tukea tuohon purkuun miten tehdä se turvallisemmin.

Uskon että se mitä pidetään vakavana psyykesairautena voi joillakin epäonnisilla olla sitä että he käyttävät psykiatrian fyysistä riippuvuutta aiheuttavia aineita joista saavat vieroitysoireita ym jota psykiatria pahentaa alkaessaan lääkitä niitä kun hmisellä on vaikeaa silloin. Hoitotavat ja lääkehaitat voi olla hyvin ahdistavia.

Palasin työkykyiseksi ajettuani lääkkeitä alas ja sain lääkkeen aikana pikaisesti annettuja diagnooseja pois.

Tietäessäeni psykiatristen aineiden haittapotentiaalin joita on esimerkiksi sekavuus, kamalat vieroitusoireet, alkuperäusiä oireita moninverroin pahemmat oireet, tuskaisuus esim mitä koin extrapyramidaalioireita potevana, potentiaali sotkea uni ja uskon että nuo lääkkeet irroittaa ihmistä omasta tunne-elämästään aiheuttaen hämillään oloa. Lisäksi ne alentavat ihmisen kykyä prosessoida asioita mikä oli yksi pahimmista asioista. Koin etten ollur oma itseni enää ja minulla ei ollut kaikki ajattelukapasitewtti käytössä noilla sedatoivilla typerryttävillä pillereillä.

Koin että sekavuustila hellitti kun ajoin pillerit alas. Oli kamalaa että psykiatria olisi halunnut minun vain käyttäbän lääkkeitä yhä isompia annoksia. He kiistivät harmin kunnes vihdoin lopussa sain vahvistettua harmia edes vähän eräällä lääkärillä ja toipuminen alkoi.

Kokemukseni perusteella uskon täysin siihen että lääkkeitä syömättömät voi pätjätä paremmin

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kertomuksesi ei kerro mitään siitä, miten pitkäaikainen lääkkeiden käyttö yleisellä tasolla vaikuttaa diagnoosin saaneiden ihmisten toimintakykyyn. Esimerkiksi juuri ilmestyneen meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis (synteesi tämän hetkisestä tutkimusnäytöstä) mukaan neuroleptien lopetus oli yhteydessä skitsofreniadiagnoosin saaneiden parempaan toimintakykyyn 2-5 vuoden (SMD 0.68) ja yli 5 vuoden seurantajaksolla (SMD 1.04). Standardized Median Difference kuvaa efektiokokoa eli eron suuruutta, ja yli 0.5 on keskisuuri ero ja yli 0.8 on erittäin suuri ero vertailtavien ryhmien välillä. Esimerkiksi lyhyen aikavälin RCT-kokeissa (joissa yleensä on tosin myös valtava kato, jopa 70-80%, mikä heikentää tutkimusten yleistettävyyttä) SMD on skitsofrenian oireiden hoidossa lukuisia meta-analyyseja eli tutkimusten synteesejä sisältävän sateenvarjoanalyysin The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyse The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses 0.38 eli heikko. Toisin sanoen keskimäärin kuusi viikkoa kestävissä, puhtaasti pinnallisia oireita kartoittavissa kokeissa SMD oli paljon heikompi kuin kun mitattiin pitkän aikavälin tutkimuksissa toimintakykyä. Lääkkeiden lopettaminen oli siis erittäin vahvasti yhteydessä parantuneeseen toimintakykyyn ja subjektiiviseen elämänlaatuun pitkällä aikavälillä. Lääkkeiden käytön vähäisyydellä on monien tutkimusten mukaan yhteys myös suurempaan todennäköisyyteen olla työelämässä ja vähäisempään todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Esimerkiksi avoimen dialogin mallissa pyritään välttämään neuroleptien turhaa käyttöä, ja pitkäaikaistutkimuksen mukaan 30 % hoidetuista potilaista oli työkyvyttömyyseläkkeellä, kun käypä hoidon mukaisella hoidolla noin 60 %.

Tietenkään sinä eikä kukaan mukaan tavallinen ihminen kohtaa tällaisia skitsofreenikoita, jotka lopettavat lääkkeiden käytön ilman mitään psykoottisia oireita, koska he eivät ole hoidossa -he ovat töissä ja opiskelemassa, heidän naamansa ei ole jähmeä ja ilmeetön neuroleptikuurista eikä heillä ole useinkaan kymmeniä kiloja ylipainoa "sairauden" hoitoon käytettyjen lääkkeiden ansiosta. Heistä ei tee media stigman vähentämiskampanjalööppejä, joissa kerrottaisiin miten lääkkeen lopettanut henkilö meni töihin ja eli aivan tavallisen elämän ilman kroonista sairaudentuntoa ja sairaan identiteettiä. Nuo proosalliset tarinat joita on oikeasti miljoonia, eivät sovi median eikä psykiatrian ihmiskuvaan. Tämän takia tavalliset ihmiset pelkäävät kuollakseen psykoosia ja skitsofreniaa, he luulevat sen olevan kuolemantuomio ja aivosairaus, mikä vaikeuttaa oikeasti monien skitsofreniapotilaiden toipumista, koska psykoottisiin oireisiin liittyy monilla vahvasti psykososiaalisia traumoja, joita skitsofrenian stigma vielä moninkertaistaa.

Lue lisää

Millä tavalla tämä nyt kertoo siitä, että sinua (muita) ei uskota siitä lääkeharmista?

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofrenikko. Niin kauan, kun hän söi lääkkeensä, kaikki meni hyvin. Hän teki keikkatyötä karjakkona ja pärjäsi. Kun hän vanheni, hän alkoi leikkiä eikä syönyt lääkkeitään. Hänellä oli pieni hellahuone. Alakerran asukas sanoi: "Minä ammun sen muijan katon läpi1" Yläkerran asukas sanoi : " Minä tapan sen !" Sisareni nukkui milloin halusi, valvoi öisin. Siirteli huonekaluja. ( esim. tuolin vetäminen häiritsee,jos alakerrassa asuva haluaa nukkua. Kun hän kävi kotiseudulla, hän joutui putkaan. Kun hän kävi serkun luona, hän oli taas poliisien kanssa tekemisissä.
Lukot roikkuivat hänen ovipielistään. Kun hän ei päästänyt poliiseja sisälle, he mursivat lukon. Skitsofrenia on sairaus. Lääkkeet minun sisarellani oli hyvät.

Lue lisää

Hyvin harvoin niitä onnistuu lopettamaan seinään. Kun on vuosia käyttänyt keskushermoston toimintaa lamaavia/sotkevia pillereitä ja lopettaa seinään, niin aivoissa eri reseptorit räjähtävät toimimaan. Kuvittele vesihanaa joka on auki, sitten painat sormesi kiinni siihen niin voimallisesti, että estät veden tulon. Tunnet kuinka painetta kertyy - heti kun päästät irti niin vettä tulee voimakas ryöpsähdys.

Asteittain lopetus jos on pitkään syönyt, muuten vahinko aivoille on todella suuri. Vieroitusoirepsykoosi voi tulla vaikka lopettaisi hiljalleenkin, mutta silloin on paljon parempi todennäköisyys selvitä siitä ilman sairaalahoitoa. Sairaalaan jos joutuu, niin määrätään entistä kovemmat mömmöt. "Vointi" tietenkin paranee, joten nyt voidaan perustella psykiatrian puolelta että henkilöllä oli näkymätön sairaus joka ollaan todettu ainoastaan arvioimalla hänen epämiellyttävää käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin harvoin niitä onnistuu lopettamaan seinään. Kun on vuosia käyttänyt keskushermoston toimintaa lamaavia/sotkevia pillereitä ja lopettaa seinään, niin aivoissa eri reseptorit räjähtävät toimimaan. Kuvittele vesihanaa joka on auki, sitten painat sormesi kiinni siihen niin voimallisesti, että estät veden tulon. Tunnet kuinka painetta kertyy - heti kun päästät irti niin vettä tulee voimakas ryöpsähdys.

Asteittain lopetus jos on pitkään syönyt, muuten vahinko aivoille on todella suuri. Vieroitusoirepsykoosi voi tulla vaikka lopettaisi hiljalleenkin, mutta silloin on paljon parempi todennäköisyys selvitä siitä ilman sairaalahoitoa. Sairaalaan jos joutuu, niin määrätään entistä kovemmat mömmöt. "Vointi" tietenkin paranee, joten nyt voidaan perustella psykiatrian puolelta että henkilöllä oli näkymätön sairaus joka ollaan todettu ainoastaan arvioimalla hänen epämiellyttävää käytöstä.

Lue lisää

Mikä on " vieroitusoirepsykoosi " ?
Vieroitusoireita voi olla paljonkin erilaisia, mutta ei niihin psykoosi kuulu.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on " vieroitusoirepsykoosi " ?
Vieroitusoireita voi olla paljonkin erilaisia, mutta ei niihin psykoosi kuulu.

Ihan tavan psykoosi joka johtuu ihan tavallisesta lääkkeiden lopettamisesta.

Tila jota mahtuu kaksikymmentä tusinaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on " vieroitusoirepsykoosi " ?
Vieroitusoireita voi olla paljonkin erilaisia, mutta ei niihin psykoosi kuulu.

Tarpeeksi kovat viekkarit voi aiheuttaa psykoosin.Ja se kun ei saa nukuttua yöllä eikä päivällä.

Anonyymi kirjoitti:

Tarpeeksi kovat viekkarit voi aiheuttaa psykoosin.Ja se kun ei saa nukuttua yöllä eikä päivällä.

Eiköhän sitä lääkettä oteta ihan sitä varten, että ei pysty nukkumaan ilman sitä...

Enkä edelleenkään usko siihen teoriaan, että psykoosi paranisi lääkkeillä, mutta sitten se olisikin eri psykoosi kun lääkkeet lakkaa... Siihen saatte keksiä jonkun fiksumman teorian.

Kyllä ne on ollut psykoosissa sen lääkkenkäytön aikanakin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne on ollut psykoosissa sen lääkkenkäytön aikanakin.

Ai, tunsitko sinäkin heidät ? Tuskin.
Asiasta ja ihmisistä, joista ei tiedä mitään, ei voi myöskään päätellä tai luulla tietävänsä yhtään mitään.
Millä tavalla olet omalla kohdallasi tutustunut psykoosisairauksiin/psykoosisairaisiin ?
Onko tietoa vai luuloa/oletusta ?

Anonyymi kirjoitti:

Ai, tunsitko sinäkin heidät ? Tuskin.
Asiasta ja ihmisistä, joista ei tiedä mitään, ei voi myöskään päätellä tai luulla tietävänsä yhtään mitään.
Millä tavalla olet omalla kohdallasi tutustunut psykoosisairauksiin/psykoosisairaisiin ?
Onko tietoa vai luuloa/oletusta ?

Lue lisää

Täysin typerää kuvitella että psykoosilääkket hoitaa jotain psykooseja.Kyllä ne psykoosin puhkiamisen syyt on ollut ihan eri kuin lääkehoidon purkaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin typerää kuvitella että psykoosilääkket hoitaa jotain psykooseja.Kyllä ne psykoosin puhkiamisen syyt on ollut ihan eri kuin lääkehoidon purkaminen.

Minulla on joskus ollut psykoottisia oireita kun uneni sekoittui vieroittautessani toisesta lääkkeestä. Kuvaisin sitä niin että rem unen jaksot puskee valveillaoloon. Oli pelkotiloja.

Antipsykootit ei vaikuttaneet harhoihin niin mitenkään. Ne tuntuivst kuin painostavalta säkiltä joka tipahti päälleni joka lamaannutti kehoni ja mieleni niin että olin hämilläni ja yhtä sekava. Minulla oli tunne että en pysty ajattelemaan ja tunteeni on jäädytetty keinotekpisesti, sotkettu kemikaaleilla. Minä olin vähemmän.

Kun lopetin lääkkeet sillä oli oikeastaan positiivinen vaikutus harhoihin ja kuin olisin yhräkkiä herännyt. Toki pitkän aikaa uni oli pillerien myötä sekaisin mutta kun se palautui olo parani.

Uskon että psykoosia kokeville ihmisille unen tukeminen päivärytmillä, kunnon mineraaleja ja vitamiineja tukevalla ruokavaliolla, autonomisen hermoston tasapainotuksella (oppiminen relaamaan mikä tukee unta

Minä olen enemmän ilman pillereitä. Pystyn prosessoimaan ja analysoimaan tunteitani ja ajatuksiani, nukun palauttavampaa unta (psykiatrian rohdot olivat kuin painostava kooma). Pystyn paremmin miettimään keinoja millä parantaa oloaan, suunnittelemaan, tpimimaan, ajattelemaan.

Kehoni ei ole sekaisin enää. Ei ole enää paniikkeja mitä psyykenlääkkeet laukaisi rsim vieroituksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on joskus ollut psykoottisia oireita kun uneni sekoittui vieroittautessani toisesta lääkkeestä. Kuvaisin sitä niin että rem unen jaksot puskee valveillaoloon. Oli pelkotiloja.

Antipsykootit ei vaikuttaneet harhoihin niin mitenkään. Ne tuntuivst kuin painostavalta säkiltä joka tipahti päälleni joka lamaannutti kehoni ja mieleni niin että olin hämilläni ja yhtä sekava. Minulla oli tunne että en pysty ajattelemaan ja tunteeni on jäädytetty keinotekpisesti, sotkettu kemikaaleilla. Minä olin vähemmän.

Kun lopetin lääkkeet sillä oli oikeastaan positiivinen vaikutus harhoihin ja kuin olisin yhräkkiä herännyt. Toki pitkän aikaa uni oli pillerien myötä sekaisin mutta kun se palautui olo parani.

Uskon että psykoosia kokeville ihmisille unen tukeminen päivärytmillä, kunnon mineraaleja ja vitamiineja tukevalla ruokavaliolla, autonomisen hermoston tasapainotuksella (oppiminen relaamaan mikä tukee unta

Minä olen enemmän ilman pillereitä. Pystyn prosessoimaan ja analysoimaan tunteitani ja ajatuksiani, nukun palauttavampaa unta (psykiatrian rohdot olivat kuin painostava kooma). Pystyn paremmin miettimään keinoja millä parantaa oloaan, suunnittelemaan, tpimimaan, ajattelemaan.

Kehoni ei ole sekaisin enää. Ei ole enää paniikkeja mitä psyykenlääkkeet laukaisi rsim vieroituksessa.

Lue lisää

Neurologinen terveyteni on parantunut ja sen huomaa juuri siitä kuinka ajatus kulkee ja muisti toimii paremmin. Ei ole niin pahaa usvaista oloa päässä (aivosumu) tsi tunnetta kuin pää olisi tyhjä. Kuin olisin tyhmempi ja hitaampi.

Kiitos aivoterveyden tukemisen esim aivoterveellisellä ruoalla ja elintavoilla. Etsin ruoka-aineita millä voin kohentaa aivoterveyttä ja mietin että saan riittävästi ravinto-aineita.

Oikeat kunnon lääkärit ei aiheuta kellekään tuskaa ja pakkoliikkeitä, hankaluuksia ajatella ja yhä heikkenevää aivo- ja hermoston terveyttä ja on kiiinnostuneempia mitä heidän aineidensa pitkäaikaiskäyttö tekee ihmisille. Se ei ole heille helppoa kun sotkevat harmit ihmisten mielenterveusongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin typerää kuvitella että psykoosilääkket hoitaa jotain psykooseja.Kyllä ne psykoosin puhkiamisen syyt on ollut ihan eri kuin lääkehoidon purkaminen.

Pikkusen ristiriitainen väittämä.
" kuvitella että lääkkeet hoitavat psykooseja " perään sitten " puhkeamisen syyt on ollut muut kuin lääkehoidon purku ".....
Psykoosi voi puhjeta vaikka mistä, lääkkeillä pahinta vaihetta voidaan hoitaa, lievittää oireita.
Lääkehoidon purku on jo asia erikseen, se ei ole sama kuin psykoosin hoito lääkkeillä.

Ja kysyn vielä, oletko tuntenut läheisesti ihmistä, joka on lopettanut psykoosilääkkeet, oletko päässyt seuraamaan vierestä, kuinka hän vajoaa takaisin psykoosiin ?
Et vastannut kysymykseeni.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkusen ristiriitainen väittämä.
" kuvitella että lääkkeet hoitavat psykooseja " perään sitten " puhkeamisen syyt on ollut muut kuin lääkehoidon purku ".....
Psykoosi voi puhjeta vaikka mistä, lääkkeillä pahinta vaihetta voidaan hoitaa, lievittää oireita.
Lääkehoidon purku on jo asia erikseen, se ei ole sama kuin psykoosin hoito lääkkeillä.

Ja kysyn vielä, oletko tuntenut läheisesti ihmistä, joka on lopettanut psykoosilääkkeet, oletko päässyt seuraamaan vierestä, kuinka hän vajoaa takaisin psykoosiin ?
Et vastannut kysymykseeni.

Lue lisää

Ei mulle kyllä mitään psykooseja puhennu vaikka lääkkeet jätin pois heti kun siihen tilaisuus tuli.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkusen ristiriitainen väittämä.
" kuvitella että lääkkeet hoitavat psykooseja " perään sitten " puhkeamisen syyt on ollut muut kuin lääkehoidon purku ".....
Psykoosi voi puhjeta vaikka mistä, lääkkeillä pahinta vaihetta voidaan hoitaa, lievittää oireita.
Lääkehoidon purku on jo asia erikseen, se ei ole sama kuin psykoosin hoito lääkkeillä.

Ja kysyn vielä, oletko tuntenut läheisesti ihmistä, joka on lopettanut psykoosilääkkeet, oletko päässyt seuraamaan vierestä, kuinka hän vajoaa takaisin psykoosiin ?
Et vastannut kysymykseeni.

Lue lisää

Ei ne ole välttämättä psykoosiin vajonnu.Kysymys voi olla myös lääkkeitten vierotusoireita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle kyllä mitään psykooseja puhennu vaikka lääkkeet jätin pois heti kun siihen tilaisuus tuli.

Ei se kaikille tulekaan, sama oli omalla kohdallanikin, ei ole psykoosia tullut vaikka jo vuosia ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne ole välttämättä psykoosiin vajonnu.Kysymys voi olla myös lääkkeitten vierotusoireita.

No jaa, helppo sinun on sanoa, kun et nähnyt.
Sen verran olen psykoosipotilaita nähnyt, että psykoosi on useimmiten tunnistettavissa, jos sellainen todella on.

Anonyymi kirjoitti:

No jaa, helppo sinun on sanoa, kun et nähnyt.
Sen verran olen psykoosipotilaita nähnyt, että psykoosi on useimmiten tunnistettavissa, jos sellainen todella on.

Tuola ylempänä sanoit että kahen kans olet ollut tekemisissä.Että sen verran.

Anonyymi kirjoitti:

Tuola ylempänä sanoit että kahen kans olet ollut tekemisissä.Että sen verran.

Kerroin ylempänä parin lopettaneen lääkityksen ja menneen psykoosiin.
Parilla en tarkoittanut määrää, mitä olen tavannut psykoosipotilaita, ollut tekemisissä.
Että silleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle kyllä mitään psykooseja puhennu vaikka lääkkeet jätin pois heti kun siihen tilaisuus tuli.

Lääkkeitä ei ole kehitetty vain sinua varten. Eikä se että merkittävä osa vaipuu takaisin psykoosiin estä sitä että sinä et niin tehnyt.

Oma subjektiivinen kokemus on huono argumentti, silloin kun ei puhuta sinusta.
Voit toki kertoa että miksi juuri sinua ei uskota silloin kun puhut lääkeharmeista. Niin päästään rakastamaasi aiheeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeitä ei ole kehitetty vain sinua varten. Eikä se että merkittävä osa vaipuu takaisin psykoosiin estä sitä että sinä et niin tehnyt.

Oma subjektiivinen kokemus on huono argumentti, silloin kun ei puhuta sinusta.
Voit toki kertoa että miksi juuri sinua ei uskota silloin kun puhut lääkeharmeista. Niin päästään rakastamaasi aiheeseen.

Lue lisää

No koko psykiatria on subjektiivinen.Ei ole psykiatriassa mitään objektiivista näyttöä mihinkään tutkimustyön tuloksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeitä ei ole kehitetty vain sinua varten. Eikä se että merkittävä osa vaipuu takaisin psykoosiin estä sitä että sinä et niin tehnyt.

Oma subjektiivinen kokemus on huono argumentti, silloin kun ei puhuta sinusta.
Voit toki kertoa että miksi juuri sinua ei uskota silloin kun puhut lääkeharmeista. Niin päästään rakastamaasi aiheeseen.

Lue lisää

Merkiitävällä osalla ne on lääkkeitten vieroitusoireita.Ei mitään psykoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Merkiitävällä osalla ne on lääkkeitten vieroitusoireita.Ei mitään psykoosia.

Edelleenkin kysymys kuuluu, että miksi sitä ei uskota että ne olisivat vain vieroitusoireita?

Miksi esimerkiksi viekkarit eroaa niin paljon psykoosisairauksista?

Anonyymi kirjoitti:

Edelleenkin kysymys kuuluu, että miksi sitä ei uskota että ne olisivat vain vieroitusoireita?

Miksi esimerkiksi viekkarit eroaa niin paljon psykoosisairauksista?

Lue lisää

"Miksi esimerkiksi viekkarit eroaa niin paljon psykoosisairauksista?"
Siksi koska viekkarit on olemassa oleva tosiasia,Mutta psykoosisairaudet ei ole olemassa oleva tosiasia.

Anonyymi kirjoitti:

Edelleenkin kysymys kuuluu, että miksi sitä ei uskota että ne olisivat vain vieroitusoireita?

Miksi esimerkiksi viekkarit eroaa niin paljon psykoosisairauksista?

Lue lisää

Psykoosissa oleva ihminen voi olla aika huonossa kunnossa, voi nähdä ja kuulla olemattomia, voi uskoa olemattomia, voi puhua olemattomia.
Voi uskoa jonkun olevan olemassa, mitä ei oikeasti ole, voi elää aivan täysin " muussa maailmassa " kuin tässä todellisuudessa.
Silloin jos/kun noin rankkaa oireilua mahdollisesti on, niin ei se johdu pelkästään vieroitusoireista, vielä jos/kun sama oireilu jatkuu ja jatkuu viikkoja, mahdollisesti kuukausia.
Jos on pelkästään viekkarit kyseessä, oireet menee aika nopeasti ohi. Ne ei ns. " jää päälle ".
Oireilun kestosta pystyy aika hyvin näkemään kummasta on kyse, jos se epäilyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosissa oleva ihminen voi olla aika huonossa kunnossa, voi nähdä ja kuulla olemattomia, voi uskoa olemattomia, voi puhua olemattomia.
Voi uskoa jonkun olevan olemassa, mitä ei oikeasti ole, voi elää aivan täysin " muussa maailmassa " kuin tässä todellisuudessa.
Silloin jos/kun noin rankkaa oireilua mahdollisesti on, niin ei se johdu pelkästään vieroitusoireista, vielä jos/kun sama oireilu jatkuu ja jatkuu viikkoja, mahdollisesti kuukausia.
Jos on pelkästään viekkarit kyseessä, oireet menee aika nopeasti ohi. Ne ei ns. " jää päälle ".
Oireilun kestosta pystyy aika hyvin näkemään kummasta on kyse, jos se epäilyttää.

Lue lisää

Mulla ei viekkarit menny mitenkään nopiasti ohi.Kesti aika pitkään.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla ei viekkarit menny mitenkään nopiasti ohi.Kesti aika pitkään.

Sama. Hermostolla kesti pitkään tasapainottua, esim vieroituksen laukaisema unettomuus ja extrapyramidaalioireet mitkö puhkesi kun vieroitusta (unta) lääkittiin ja siitäkin sai vieroittua vielä kamalampien viekkarien kanssa. Kamalinta elämässäni. Kyllähän se voi psyykeenkin vähän vaikuttaa kun kehossa on huono olla.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla ei viekkarit menny mitenkään nopiasti ohi.Kesti aika pitkään.

Niin mutta meni ohi kuitenkin ?
Elitkö viekkareiden aikaan jossain epätodellisuudessa, oliko harhoja, harhaluuloja, puhuitko " pehmoisia ", ymmärsitkö mitä ympärillä tapahtuu ?
Psykoosit ovat erilaisia kuin viekkarit.

Anonyymi kirjoitti:

Sama. Hermostolla kesti pitkään tasapainottua, esim vieroituksen laukaisema unettomuus ja extrapyramidaalioireet mitkö puhkesi kun vieroitusta (unta) lääkittiin ja siitäkin sai vieroittua vielä kamalampien viekkarien kanssa. Kamalinta elämässäni. Kyllähän se voi psyykeenkin vähän vaikuttaa kun kehossa on huono olla.

Lue lisää

Kyllä, psyyke vaikuttaa myös kehoon, ja keho psyykeen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, psyyke vaikuttaa myös kehoon, ja keho psyykeen.

Ai yritätkö viitata että tuo oli psyykkistä. No ei ollut. Mutta psyykenlääkeharmi heijastelee myös henkiseen hyvinvointiin. Unettomuus, extrapyramidaslioireet, aivosähköiskut ja niin päin pois.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta meni ohi kuitenkin ?
Elitkö viekkareiden aikaan jossain epätodellisuudessa, oliko harhoja, harhaluuloja, puhuitko " pehmoisia ", ymmärsitkö mitä ympärillä tapahtuu ?
Psykoosit ovat erilaisia kuin viekkarit.

Lue lisää

Pääni sotkeentui vieroituksessa. Sain mm unettomuuden vuoksi pelkotiloja ja jatkuvaa paniikkia extrapyramidaalioireiden takia. Kun minulle vain lyötiin lääkkeitä jotka sotki päätä oloni sotkeentui lisää. Jo vieroituksen aikana mitä tein liian nopealla tahdilla esim heräilin öisin siihen että ajan ja paikantaju on hukassa ja katson että vaatemytyt on ihmisiä eli tuli jonkinsorttisia unihalvaus tyylisiä oireita.

Lopputuloksena psyykeni petti siinä vaiheessa kun sain extrapyramidaalioireita ja psyykeni korjaantui siinä vaiheessa kun ne hävisivät j pääsin lääkkeistä eroon jotka muutti minua haitallisella tavalla ja aiheutti haittaa ja vieroitusoireita.

Anonyymi kirjoitti:

Pääni sotkeentui vieroituksessa. Sain mm unettomuuden vuoksi pelkotiloja ja jatkuvaa paniikkia extrapyramidaalioireiden takia. Kun minulle vain lyötiin lääkkeitä jotka sotki päätä oloni sotkeentui lisää. Jo vieroituksen aikana mitä tein liian nopealla tahdilla esim heräilin öisin siihen että ajan ja paikantaju on hukassa ja katson että vaatemytyt on ihmisiä eli tuli jonkinsorttisia unihalvaus tyylisiä oireita.

Lopputuloksena psyykeni petti siinä vaiheessa kun sain extrapyramidaalioireita ja psyykeni korjaantui siinä vaiheessa kun ne hävisivät j pääsin lääkkeistä eroon jotka muutti minua haitallisella tavalla ja aiheutti haittaa ja vieroitusoireita.

Lue lisää

Oli myös hankala ajatella lääkkeiden aikana. En koe että kaikki oireet kumpusivat minusta ja jälkikäteen ajatellen yksi tuttu sanoi että minusta tuli itsetuhoinen lääkkeiden myötä tuossa vaiheessa.

Alkoholiin liittyy delirium tremens enkä ihmettele jos muillakin aineilla sotkiessa voi pää sotkeentua. Sen tuottamaa tuhoa tulkitaan vain lähinnä psyykkisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta meni ohi kuitenkin ?
Elitkö viekkareiden aikaan jossain epätodellisuudessa, oliko harhoja, harhaluuloja, puhuitko " pehmoisia ", ymmärsitkö mitä ympärillä tapahtuu ?
Psykoosit ovat erilaisia kuin viekkarit.

Lue lisää

Minusta kyllä viekkari oireet oli kamalampi kokemus mitä ne psykoosit oli.

Anonyymi kirjoitti:

Ai yritätkö viitata että tuo oli psyykkistä. No ei ollut. Mutta psyykenlääkeharmi heijastelee myös henkiseen hyvinvointiin. Unettomuus, extrapyramidaslioireet, aivosähköiskut ja niin päin pois.

Lue lisää

En tarkoittanut viitata mihinkään.
Totesin vain, kun ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen aina jollain tavalla.
En ole niin typerä kuin jotkut somaattisen puolen lääkärit, jotka useimmiten väittävät jonkun fyysisen vaivan johtuvan " korvien välistä ". Jopa vaikka olisi jo todettu olevan jotakin fyysistä vikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ai yritätkö viitata että tuo oli psyykkistä. No ei ollut. Mutta psyykenlääkeharmi heijastelee myös henkiseen hyvinvointiin. Unettomuus, extrapyramidaslioireet, aivosähköiskut ja niin päin pois.

Lue lisää

Jos se ei ole psyykksitä, niin millä onbjektiivisilla mittareilla sitä mitataan?

Onhan tämä taas ihan sairasta, että mittausmenetelmät ja väitteet vaihtavat paikkaa sen mukaann miten hullua huvittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta kyllä viekkari oireet oli kamalampi kokemus mitä ne psykoosit oli.

Omalla kohdalla viekkarit olivat huomattavasti helpommat, jo pelkästään sen takia, että viekkarit on niin helpot tunnistaa viekkareiksi. Riittää kun pitää vain järjen päässä, ja odottelee että olo helpottuu.

Anonyymi kirjoitti:

Omalla kohdalla viekkarit olivat huomattavasti helpommat, jo pelkästään sen takia, että viekkarit on niin helpot tunnistaa viekkareiksi. Riittää kun pitää vain järjen päässä, ja odottelee että olo helpottuu.

Lue lisää

Itse vältin viekkarit, kun en odotellut mitään olon muuttumista. Olo oli muuttunut jo, kun lääkityksiä ensin vähennettiin reilusti. Loputkin oli sitten helppo jättää pois.
Jatkoin elämää ajattelematta, muuttuuko jokin kun lääkkeet on pois, en huomannut mitään viekkareita.

Anonyymi kirjoitti:

Itse vältin viekkarit, kun en odotellut mitään olon muuttumista. Olo oli muuttunut jo, kun lääkityksiä ensin vähennettiin reilusti. Loputkin oli sitten helppo jättää pois.
Jatkoin elämää ajattelematta, muuttuuko jokin kun lääkkeet on pois, en huomannut mitään viekkareita.

Lue lisää

Ei sitä ainakaan itsellä tarvinnut mitään odotella kun sähköiskut napsuivat aivoissa, oli levoton olla ja ei saanut nukuttua.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se ei ole psyykksitä, niin millä onbjektiivisilla mittareilla sitä mitataan?

Onhan tämä taas ihan sairasta, että mittausmenetelmät ja väitteet vaihtavat paikkaa sen mukaann miten hullua huvittaa.

Lue lisää

Vasta hulluja ne psykiatrian tavat tutkia lääkkeitä ovat. Erehdytään tutkimuksessa että vieroitusoire on relapsi, tutkimukset kestää viikkoja vaikka niitä käytetään vuosia (sama kuin toteaisi kolaroituaan auton seinään tutkimusmielessä vauhdilla 6 km tunnissa ja 8 km tunnissa että auton kolarointi seinään on aivan turvallista millä tahansa nopeudella kun kaikki on silmämääräisesti ok. Kaikki potilaan puheet ja kokemukset lääkkeistä vaikka niissä olisi säännönmukaisuuksia ovat subjektiivisia ja ei uskottavia ja psykiatrian ulkopuoliset näkemykset taas objektiivisia vaikka lääkkeen toimintamekanismia ei edes ymmärretä kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Vasta hulluja ne psykiatrian tavat tutkia lääkkeitä ovat. Erehdytään tutkimuksessa että vieroitusoire on relapsi, tutkimukset kestää viikkoja vaikka niitä käytetään vuosia (sama kuin toteaisi kolaroituaan auton seinään tutkimusmielessä vauhdilla 6 km tunnissa ja 8 km tunnissa että auton kolarointi seinään on aivan turvallista millä tahansa nopeudella kun kaikki on silmämääräisesti ok. Kaikki potilaan puheet ja kokemukset lääkkeistä vaikka niissä olisi säännönmukaisuuksia ovat subjektiivisia ja ei uskottavia ja psykiatrian ulkopuoliset näkemykset taas objektiivisia vaikka lääkkeen toimintamekanismia ei edes ymmärretä kunnolla.

Lue lisää

Mikä saa sinut kuvittelemaan että siitä vuosien käytöstä ei itsestään saataisi tuloksia? Senkö takia että olet estänyt kaikkibtietojesi luovutuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä saa sinut kuvittelemaan että siitä vuosien käytöstä ei itsestään saataisi tuloksia? Senkö takia että olet estänyt kaikkibtietojesi luovutuksen.

Mietin tuota ihan samaa, käyttäjäthän toimivat samalla lääkkeiden " koekaniineina ", kun niitä popsivat.
Itsekin olin takavuosina loistava testaaja, kävin läpi kymmeniä eri lääkevalmisteita. Jatkuvasti vaihdeltiin ja lisäiltiin, haittoja yritettiin ehkäistä toisella lääkkeellä, jne.
Hengissä kuitenkin pysyin, omaksi ja muidenkin ihmetykseksi.

Ja joku kirjoitti tuossa, että auton kolarointia testatessa vauhtia niin ja näin....
Autoja testataan aivan oikeiden nopeuksien ollessa kyseessä, eli jos halutaan testata, mitä autolle tapahtuu 80km/h vauhdissa, testi tehdään niin, että vauhtia on se oikea määrä.
Testit tehdään käyttäen nukkea kuljettajan paikalla istumassa. On niitä joskus näytetty televisiossakin.
Enkä nyt kyllä alkaisi vertaamaan kolaroinnin ja psyykelääkkeiden testausta keskenään. Ovat aika kaukana toisistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin tuota ihan samaa, käyttäjäthän toimivat samalla lääkkeiden " koekaniineina ", kun niitä popsivat.
Itsekin olin takavuosina loistava testaaja, kävin läpi kymmeniä eri lääkevalmisteita. Jatkuvasti vaihdeltiin ja lisäiltiin, haittoja yritettiin ehkäistä toisella lääkkeellä, jne.
Hengissä kuitenkin pysyin, omaksi ja muidenkin ihmetykseksi.

Ja joku kirjoitti tuossa, että auton kolarointia testatessa vauhtia niin ja näin....
Autoja testataan aivan oikeiden nopeuksien ollessa kyseessä, eli jos halutaan testata, mitä autolle tapahtuu 80km/h vauhdissa, testi tehdään niin, että vauhtia on se oikea määrä.
Testit tehdään käyttäen nukkea kuljettajan paikalla istumassa. On niitä joskus näytetty televisiossakin.
Enkä nyt kyllä alkaisi vertaamaan kolaroinnin ja psyykelääkkeiden testausta keskenään. Ovat aika kaukana toisistaan.

Lue lisää

Se ei mennyt ihan toiveideni ja odotuksienk mukaan että olen osana laajaa testausta onko psykiatrian aineet tehokkaita ja turvallisia pitkäaikaiskäytössä. Eikä kukaan oikeasti mitään tutkimusta tee parhaillaan meillä potilailla. Luotto on kovaa että esim vieroitusoireeni olivat vain osa saitauttani ja oikeastihan minun olisi pitänyt vain jatkaa lääkitystä kun se on "toimiva".

Kolarivertauksessa oli kyse oli vertauskuvasta. Psykiatria käyträä lyhyitä tutkimuskia aina selityksenä sille kuinka turvallisia ja vähähaittaisia lääkkeet ovat eikö oikeasti tutki lääkkeet kuin silmämääräisesti. Kun ihminen hengittää ja on kai ihan tyytyväinen, se on ihan riittävä tutkimustulos. Ei se että tiedettäisiin mitä lääke oikeasti kehossa saattaa tehdä pitemmän päälle. Se ei ole intresseissä. Koska oikeasti kyse on aika summittaisesta kehon välittäjäaineiden veivaamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei mennyt ihan toiveideni ja odotuksienk mukaan että olen osana laajaa testausta onko psykiatrian aineet tehokkaita ja turvallisia pitkäaikaiskäytössä. Eikä kukaan oikeasti mitään tutkimusta tee parhaillaan meillä potilailla. Luotto on kovaa että esim vieroitusoireeni olivat vain osa saitauttani ja oikeastihan minun olisi pitänyt vain jatkaa lääkitystä kun se on "toimiva".

Kolarivertauksessa oli kyse oli vertauskuvasta. Psykiatria käyträä lyhyitä tutkimuskia aina selityksenä sille kuinka turvallisia ja vähähaittaisia lääkkeet ovat eikö oikeasti tutki lääkkeet kuin silmämääräisesti. Kun ihminen hengittää ja on kai ihan tyytyväinen, se on ihan riittävä tutkimustulos. Ei se että tiedettäisiin mitä lääke oikeasti kehossa saattaa tehdä pitemmän päälle. Se ei ole intresseissä. Koska oikeasti kyse on aika summittaisesta kehon välittäjäaineiden veivaamisesta.

Lue lisää

Tyytyväisyyttä tuottavat asiat itselläni ainakin olivat täysin hukassa koko lääkkeitä käyttämäni ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Tyytyväisyyttä tuottavat asiat itselläni ainakin olivat täysin hukassa koko lääkkeitä käyttämäni ajan.

Etkö silloin ollut valittamassa foorumeilla?

Anonyymi kirjoitti:

Vasta hulluja ne psykiatrian tavat tutkia lääkkeitä ovat. Erehdytään tutkimuksessa että vieroitusoire on relapsi, tutkimukset kestää viikkoja vaikka niitä käytetään vuosia (sama kuin toteaisi kolaroituaan auton seinään tutkimusmielessä vauhdilla 6 km tunnissa ja 8 km tunnissa että auton kolarointi seinään on aivan turvallista millä tahansa nopeudella kun kaikki on silmämääräisesti ok. Kaikki potilaan puheet ja kokemukset lääkkeistä vaikka niissä olisi säännönmukaisuuksia ovat subjektiivisia ja ei uskottavia ja psykiatrian ulkopuoliset näkemykset taas objektiivisia vaikka lääkkeen toimintamekanismia ei edes ymmärretä kunnolla.

Lue lisää

Autoja testataan testeillä jotka kuvastavat yleisiä onnettomuustyyppejä, mutta vain sairas haaveilee, että maailman jokainen onnettomuus voitaisiin simuloida etukäteen.

Miksi joku muu testaamisen ala poikkeaisi tästä?

Hassua sinänsä että otit puheeksi autot. Suurin osa onnettomuuksistahan tapahtuu silloin kun ajetaan edesvastuuttomasti roimaa ylinopeutta päin jotakin... (Tragikoomista, miten se kuulostaakaan siltä yleisimmältä tavalta lopettaa lääkitys.) Maailmassa on siis paljon muitakin passiivisia ja aktiivisia turvatekijöitä autoiluun. Esimerkiksi nopeusrajoitukset. Ihan samalla tavalla kun mielenterveyshoidossakin on paljon muitakin asioita kuin pelkät lääkkeet.

Parhaimmillaan auto vertaus on kuitenkin siinä, että kaikki aitoiliathan tietää, että he ovat keskivertoa parempia kuskeja, ja kolareissakin se syyllinen on aina se toinen.

Kysymys kuuluukin, että miksi se lääkeharmin uskominen, ei muutu yhtään sen uskottavammaksi huonoilla vertauskuvilla?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö silloin ollut valittamassa foorumeilla?

En ollut, kun siihen aikaan ei ollut internettiä lainkaan. Ei ollut mitään foorumeita.
Enkä kyllä muutenkaan tykkää kauheasti valitella, ei siitä ole mitään hyötyä.

Paras päätös elämässäni oli purkaa neuroleptit ja korvata "psyykenlääkkeet"hyvillä elämäntavoilla. Aivoterveys kiitti. Nukun hyvin, voin paremmin ja aivot toimii paremmin. Vieläkin tosin maksan hintaa siitä kun 15 vuotta kyllästin yhteensä aivojani psykiatrian reseptorien ja välittäjäaineiden toimintaa sotkevilla rohdoilla. En usko siihen että nämä kyseiset aineet ovat etenkin pitkäaikaiskäytössä turvallisia aivojen terveydelle

Anonyymi kirjoitti:

Paras päätös elämässäni oli purkaa neuroleptit ja korvata "psyykenlääkkeet"hyvillä elämäntavoilla. Aivoterveys kiitti. Nukun hyvin, voin paremmin ja aivot toimii paremmin. Vieläkin tosin maksan hintaa siitä kun 15 vuotta kyllästin yhteensä aivojani psykiatrian reseptorien ja välittäjäaineiden toimintaa sotkevilla rohdoilla. En usko siihen että nämä kyseiset aineet ovat etenkin pitkäaikaiskäytössä turvallisia aivojen terveydelle

Lue lisää

Psyykenlääkkeitä ilmqn ei koskaan aivoni ole olleet sellaisessa "jumitilassa", ei ole ollut sen tason ahdistusta, sen tason sotkua hermostossa että tuntuu että sanat ei riitä kuvaamaan mitä nuo kropalle tekee esim levottomuus raajoissa tai pakko liikkua.

Nuo teki elämän helvetiksi pitemmällä käyttöajalla ja voi olla että olisin lähtenyt oman käden kautta jos en olisi keksinyt keinoja parantaa kehoani niiden jälkeen.

Ymmärrän toki että jotkut kokee hyötyä psyykenlääkkeistä. Itse en kokenut vielä sen tason harmia kun söin 25 mg ketipinoria lyhytaikaisesti. Tuoltakin ajalta kun tuota otin yöksi masennuslääkkeen kanssa muistikuvani ovat erittäin hataria. Ja oli haittoja silloinkin. Esim järkyttäviä rytmihäiriöitä, usvainen olo päässä heräämisen jälkeen ynnä muuta.

Uskon että kun kehomme on luontaisessa tilassa niin eträ terveyttä tuetaan aivot toimii, ihminen nukkuu hyvin, sitä kautta on positiivinen kierre. Olemassaolon tuskaahan ei mikään pilleri paranna. En kaipaa keinotekoisia buusteja elämässäni unohtaakseni sen mitä elämä on. Se ei ole helppoa, kaikki siltä pakenemisyritykset pakottaa kohtaamaan entistä painostavammin ne asiat mitä yrittäisi vältellä elämässään. Esim eksistentiaaliahdistuksen.

Ei ole normaalitila olla kokoajan onnellinen. Elämä ei mene niin. Elämässä on myös kärsimystä, surua ja luopumista. Raadollisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Paras päätös elämässäni oli purkaa neuroleptit ja korvata "psyykenlääkkeet"hyvillä elämäntavoilla. Aivoterveys kiitti. Nukun hyvin, voin paremmin ja aivot toimii paremmin. Vieläkin tosin maksan hintaa siitä kun 15 vuotta kyllästin yhteensä aivojani psykiatrian reseptorien ja välittäjäaineiden toimintaa sotkevilla rohdoilla. En usko siihen että nämä kyseiset aineet ovat etenkin pitkäaikaiskäytössä turvallisia aivojen terveydelle

Lue lisää

Tässähän nyt ei kysytty, että mikä on elämän paras päätös. Sille varmaan voisi tehdä ihan oman ketjunsa.

Tässä kysyttiin siitä uskottavuudesta. Miksi ihmiset eivät usko siihen lääkeharmiin, tai että se olisi suurempi kuin niistä saadut hyödyt?

Anonyymi kirjoitti:

Tässähän nyt ei kysytty, että mikä on elämän paras päätös. Sille varmaan voisi tehdä ihan oman ketjunsa.

Tässä kysyttiin siitä uskottavuudesta. Miksi ihmiset eivät usko siihen lääkeharmiin, tai että se olisi suurempi kuin niistä saadut hyödyt?

Lue lisää

Kenties siksi ei uskota lääkeharmiin, koska ihmisellä ei ole välttämättä lääkkeistä mitään tietoa siinä vaiheessa, kun hän voi huonosti ja menee lääkäriin.
Lääkäri kehuu, kuinka nämä ja nämä lääkkeet auttavat viemään tukalaa oloa pois. Ja asioista tietämätön ihminen on valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa, koska haluaa, että olonsa helpottaa.

Tunnen kyllä ihmisiä, jotka kokevat saavansa lääkkeistä avun, tunnen myös heitä, jotka ovat saaneet haittoja.
Joskus lääkkeet voivat olla hyvä ns, ensiapu lyhytaikaiseen käyttöön. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt/hyväksynyt, että niitä muka pitäisi ihan aina käyttää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeitä ilmqn ei koskaan aivoni ole olleet sellaisessa "jumitilassa", ei ole ollut sen tason ahdistusta, sen tason sotkua hermostossa että tuntuu että sanat ei riitä kuvaamaan mitä nuo kropalle tekee esim levottomuus raajoissa tai pakko liikkua.

Nuo teki elämän helvetiksi pitemmällä käyttöajalla ja voi olla että olisin lähtenyt oman käden kautta jos en olisi keksinyt keinoja parantaa kehoani niiden jälkeen.

Ymmärrän toki että jotkut kokee hyötyä psyykenlääkkeistä. Itse en kokenut vielä sen tason harmia kun söin 25 mg ketipinoria lyhytaikaisesti. Tuoltakin ajalta kun tuota otin yöksi masennuslääkkeen kanssa muistikuvani ovat erittäin hataria. Ja oli haittoja silloinkin. Esim järkyttäviä rytmihäiriöitä, usvainen olo päässä heräämisen jälkeen ynnä muuta.

Uskon että kun kehomme on luontaisessa tilassa niin eträ terveyttä tuetaan aivot toimii, ihminen nukkuu hyvin, sitä kautta on positiivinen kierre. Olemassaolon tuskaahan ei mikään pilleri paranna. En kaipaa keinotekoisia buusteja elämässäni unohtaakseni sen mitä elämä on. Se ei ole helppoa, kaikki siltä pakenemisyritykset pakottaa kohtaamaan entistä painostavammin ne asiat mitä yrittäisi vältellä elämässään. Esim eksistentiaaliahdistuksen.

Ei ole normaalitila olla kokoajan onnellinen. Elämä ei mene niin. Elämässä on myös kärsimystä, surua ja luopumista. Raadollisuutta.

Lue lisää

Itselläni kehoon jäi vaivaa, vaikka psyyken sain parempaan kuntoon.
Hermostosairautta on jäljellä vuosien lääkityksistä, joka vaikuttaa kehoon, käsiin, jalkoihin, lihaksiin, motoriikkaan, koordinaatioon, tasapainoon, tuntoaistiin, voimiin.
Pidän tärkeimpänä, että pää kuitenkin toimii paremmin kuin lääkittyinä vuosina, vaikka täysin ennalleen ei sekään enää palaa.
En ole katkeroitunut, en mietiskele " jos olisin tiennyt ", koska nuorena en tiennyt tosiaankaan, otin lääkitykset ja loppu on mitä on. Huonomminkin olisi voinut käydä, monesti meinasikin.

Anonyymi kirjoitti:

Kenties siksi ei uskota lääkeharmiin, koska ihmisellä ei ole välttämättä lääkkeistä mitään tietoa siinä vaiheessa, kun hän voi huonosti ja menee lääkäriin.
Lääkäri kehuu, kuinka nämä ja nämä lääkkeet auttavat viemään tukalaa oloa pois. Ja asioista tietämätön ihminen on valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa, koska haluaa, että olonsa helpottaa.

Tunnen kyllä ihmisiä, jotka kokevat saavansa lääkkeistä avun, tunnen myös heitä, jotka ovat saaneet haittoja.
Joskus lääkkeet voivat olla hyvä ns, ensiapu lyhytaikaiseen käyttöön. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt/hyväksynyt, että niitä muka pitäisi ihan aina käyttää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.

Lue lisää

Tarkoitatko, että se uskottavuus ongelma on siinä että ihminen voi huonosti ja menee lääkäriin. Paranee, mitä ilmeisemmin lääkkeiden avulla, mutta sitten huononeekin taas jonkun vieroitusoireen takia, vaikka tutkimuksissa on todettu että lääkkeet on suhteellisen hyvin kestettyjä, eikä ne aiheuta riippuvuutta.

Kieltämättä siinä on kyllä niin vaikea yhtälö että sitä on maalaisjärjellä vaikea hyväksyä.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko, että se uskottavuus ongelma on siinä että ihminen voi huonosti ja menee lääkäriin. Paranee, mitä ilmeisemmin lääkkeiden avulla, mutta sitten huononeekin taas jonkun vieroitusoireen takia, vaikka tutkimuksissa on todettu että lääkkeet on suhteellisen hyvin kestettyjä, eikä ne aiheuta riippuvuutta.

Kieltämättä siinä on kyllä niin vaikea yhtälö että sitä on maalaisjärjellä vaikea hyväksyä.

Lue lisää

Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, kun ihmisellä on tosi paha olla, hän on valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa hoitokeinoa, koska haluaa tietenkin itselleen parempaa vointia. Ja jos ei ole tietoa hoitokeinoista, uskoo lähes mitä vain ammattilaisen väittämää.
On sitten eri asia, mitä hoitoa kukakin haluaa, saa, antaa, ja miten ne keneenkin vaikuttaa.
Edellisessä en maininnut vieroitusoireista mitään.
En näe, että kirjoittamassani olisi ollut vaikeaa yhtälöä. Näin maalaisjärjellä kun ajattelee.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko, että se uskottavuus ongelma on siinä että ihminen voi huonosti ja menee lääkäriin. Paranee, mitä ilmeisemmin lääkkeiden avulla, mutta sitten huononeekin taas jonkun vieroitusoireen takia, vaikka tutkimuksissa on todettu että lääkkeet on suhteellisen hyvin kestettyjä, eikä ne aiheuta riippuvuutta.

Kieltämättä siinä on kyllä niin vaikea yhtälö että sitä on maalaisjärjellä vaikea hyväksyä.

Lue lisää

Millä voidaan todistaa että ihminen paranee lääkkeiden avulla? Masennuksessa esimerkiksi on aika hyvä spontaani paranemisennuste ja ennen se ymmärrettiin joissain tapauksissa enemmän ajan kanssa hoituvna asiana. Avoimessa dialogissa voidaan kokeilla esim psykoosiin myös lääkkeetöntä lähestymistapaa tietyissä tapauksessa.

Olen nykyään lääkkeetön ja huomaan että masennuskaudet on tilapäisiä. Oloaan voi parantaa ruokavaliolla, liikunnalla, ihmisten näkemisellä ja monella muulla asialla missä aktivoituu toimimaan. Jonain päivänä voi huomata raskaan olon hellittävän. Ymmärrän masennuksen myös asiana missä pitää esimerkiksi diilata jonkun asian kanssa jonka prosessointi vie aikaa esim liian stressin seurausten kanssa, surun tai menestysten kanssa.

On silkkaa typeryyttä ajatella ihmisen tunne-elämää vaan lääketieteellisen kontekstin ja ihmisyyden luonteenkin usein unohtavan perspektiivin kautta.

Voiko sitä sanoa paranemiseksi että erkaantuu lääkkeillä tunteistaan kun ne leikkautuvat ja asioita laitetaan maton alle?

Tutkimukset on lyhyitä. Sinulla ei ole mitään todisteita että lääke on oikeasti pitemmällä aikavälillä toimiva ratkaisu tai aidosti aivojen reseptori- ja hermostotasolla tuottaisi aidosti hyviä asioita ihmiselle. Minun mielestäni aine joka voi esim sotkea seksuaalisuutta ja lamata tunteita ja jota on tutkittu verrattain lyhyen aikaa ei ole välttämättä suotuisa aine laisinkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Millä voidaan todistaa että ihminen paranee lääkkeiden avulla? Masennuksessa esimerkiksi on aika hyvä spontaani paranemisennuste ja ennen se ymmärrettiin joissain tapauksissa enemmän ajan kanssa hoituvna asiana. Avoimessa dialogissa voidaan kokeilla esim psykoosiin myös lääkkeetöntä lähestymistapaa tietyissä tapauksessa.

Olen nykyään lääkkeetön ja huomaan että masennuskaudet on tilapäisiä. Oloaan voi parantaa ruokavaliolla, liikunnalla, ihmisten näkemisellä ja monella muulla asialla missä aktivoituu toimimaan. Jonain päivänä voi huomata raskaan olon hellittävän. Ymmärrän masennuksen myös asiana missä pitää esimerkiksi diilata jonkun asian kanssa jonka prosessointi vie aikaa esim liian stressin seurausten kanssa, surun tai menestysten kanssa.

On silkkaa typeryyttä ajatella ihmisen tunne-elämää vaan lääketieteellisen kontekstin ja ihmisyyden luonteenkin usein unohtavan perspektiivin kautta.

Voiko sitä sanoa paranemiseksi että erkaantuu lääkkeillä tunteistaan kun ne leikkautuvat ja asioita laitetaan maton alle?

Tutkimukset on lyhyitä. Sinulla ei ole mitään todisteita että lääke on oikeasti pitemmällä aikavälillä toimiva ratkaisu tai aidosti aivojen reseptori- ja hermostotasolla tuottaisi aidosti hyviä asioita ihmiselle. Minun mielestäni aine joka voi esim sotkea seksuaalisuutta ja lamata tunteita ja jota on tutkittu verrattain lyhyen aikaa ei ole välttämättä suotuisa aine laisinkaan.

Lue lisää

Ja jokainen yhtään tiedostavampi ihminen tietää että psykoaktiiviset aineet eivät välttämättä addiktoi (esim niin eträ haluaa vetää itsensä katuojaan nostellen annoksia, myyden mummonsakin saaden rahaa aineisiinsa kadulta) mutta ne voi aiheuttaa fyysistä riippuvuutta (physical dependence). Keho pyrkii aina homeostaasiin, aina. Sinulla on kehossasi tietty homeostaasi, ilman lääkkeitä. Kun alat käyttää jotain tämmöistä labrakemikaalia joka ohittaa kehon luontaiset säätelyjärjestelmät tapahtuu seuraavaa:esim serotoniinireseptorien tiheys alkaa vähentyä jotta mitään esim välittäjöaineita ei olisi liikaa. Jos olisi liikaa, se voisi olla terveydelle tai jopa hengelle aarallista.

Ihmiskeho on ihmeellinen kun se pystyy tällaista labrakemikaaleilla tapahtuvaa häirintääkin kääntämään koska se pyrkii aina homeostaasiin. Se sopeutuu ja tekee muutoksia aina käytön aikana.

Ongelma on se että lopetuksessa homeostaasi joutuu taas rakentumaan uusiksi. Nyt esim reseptoritiheys on liian vähäinen, kehon pitää upreguloida reseptoreja, lisätä reseptoritiheyttä niin että kaikki on tasapaonossa.

Kun kehon toimintaa häiritään ainein sillä on dominopalikkamaisia muutoksia jossa yksi dominopalikka kaataa toisen ja kolmannen. Kaikkien näiden prosessien pitää löytää uusi homeostassi missä kaikki on tasapainossa. Vieroitusoireet voivat ulottua pitkin kehoa unesta tuntoaistiin. Kenties autonomiseem hermostoon.

En ole koskaan kokenut niin pahaa ahdistusts kuin vieroituksessa. Se olisi kemikaalista ahdistusta, kemikaalisotkun aiheuttamaa kun keho haki uutta homeostaasia.

Labrakemikaalit puuttuu väkivalloin kehon normaaliin toimintaan pakottaen kehon toiminaan luonnottomasti eri tavalla. Nykyään tuen kehon toimintaa luonnollisesti, esim aivoterveyttä ja unta. Minulla on parempi ymmärrys miten kohentaa hyvinvointiani niin että väkisin pakotan kehon mekanismien toimimaan eri tavoin (mistä pitemmällä aikavälillä on sotkua kehossa) vaan tuen kehoa hyvinvoinnissa ja terveydessä mistä on lukuisia positiivisia muutoksia suolistolle (toiset aivot), aivoterveydelle, neurogeneesille ja BNDF tasoille ja kehon fyysiselle jaksamiselle ja terveydelle.

Psyykenlääkkeet eivät loppupeleissä tavoita mitenkään erityisen spesifisti ihmisen ongelmia ja tarpeita. Ne vain räiskivät kuin sarjatuliase kehossa paljon muutskin kuin mitä niiden pitäisi. Niiden vaikutus ei ole spesifi. Ne on psykoaktiivisia aineita joissa voi olla negatiivinen puolikin tunne-elämälle ja ihmiselle olemiselle.

Tiedän mitä koin vieroitusoireissa ja tiesän mitä koen nyt. Se ei ollut mikään vanhan sairauden paluu tai uusi sairaus. Se oli kemiallinen sotku minkä nämä aineet kehoon jätti.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jokainen yhtään tiedostavampi ihminen tietää että psykoaktiiviset aineet eivät välttämättä addiktoi (esim niin eträ haluaa vetää itsensä katuojaan nostellen annoksia, myyden mummonsakin saaden rahaa aineisiinsa kadulta) mutta ne voi aiheuttaa fyysistä riippuvuutta (physical dependence). Keho pyrkii aina homeostaasiin, aina. Sinulla on kehossasi tietty homeostaasi, ilman lääkkeitä. Kun alat käyttää jotain tämmöistä labrakemikaalia joka ohittaa kehon luontaiset säätelyjärjestelmät tapahtuu seuraavaa:esim serotoniinireseptorien tiheys alkaa vähentyä jotta mitään esim välittäjöaineita ei olisi liikaa. Jos olisi liikaa, se voisi olla terveydelle tai jopa hengelle aarallista.

Ihmiskeho on ihmeellinen kun se pystyy tällaista labrakemikaaleilla tapahtuvaa häirintääkin kääntämään koska se pyrkii aina homeostaasiin. Se sopeutuu ja tekee muutoksia aina käytön aikana.

Ongelma on se että lopetuksessa homeostaasi joutuu taas rakentumaan uusiksi. Nyt esim reseptoritiheys on liian vähäinen, kehon pitää upreguloida reseptoreja, lisätä reseptoritiheyttä niin että kaikki on tasapaonossa.

Kun kehon toimintaa häiritään ainein sillä on dominopalikkamaisia muutoksia jossa yksi dominopalikka kaataa toisen ja kolmannen. Kaikkien näiden prosessien pitää löytää uusi homeostassi missä kaikki on tasapainossa. Vieroitusoireet voivat ulottua pitkin kehoa unesta tuntoaistiin. Kenties autonomiseem hermostoon.

En ole koskaan kokenut niin pahaa ahdistusts kuin vieroituksessa. Se olisi kemikaalista ahdistusta, kemikaalisotkun aiheuttamaa kun keho haki uutta homeostaasia.

Labrakemikaalit puuttuu väkivalloin kehon normaaliin toimintaan pakottaen kehon toiminaan luonnottomasti eri tavalla. Nykyään tuen kehon toimintaa luonnollisesti, esim aivoterveyttä ja unta. Minulla on parempi ymmärrys miten kohentaa hyvinvointiani niin että väkisin pakotan kehon mekanismien toimimaan eri tavoin (mistä pitemmällä aikavälillä on sotkua kehossa) vaan tuen kehoa hyvinvoinnissa ja terveydessä mistä on lukuisia positiivisia muutoksia suolistolle (toiset aivot), aivoterveydelle, neurogeneesille ja BNDF tasoille ja kehon fyysiselle jaksamiselle ja terveydelle.

Psyykenlääkkeet eivät loppupeleissä tavoita mitenkään erityisen spesifisti ihmisen ongelmia ja tarpeita. Ne vain räiskivät kuin sarjatuliase kehossa paljon muutskin kuin mitä niiden pitäisi. Niiden vaikutus ei ole spesifi. Ne on psykoaktiivisia aineita joissa voi olla negatiivinen puolikin tunne-elämälle ja ihmiselle olemiselle.

Tiedän mitä koin vieroitusoireissa ja tiesän mitä koen nyt. Se ei ollut mikään vanhan sairauden paluu tai uusi sairaus. Se oli kemiallinen sotku minkä nämä aineet kehoon jätti.

Lue lisää

Psyykenlääkkeen vaikutus ei kestä vain käytön aikana vaan kehossa tapahtuu muutoksia käytön aikana jotka voivat kestää kehossa käytön loputtuakin. Itse esim käytin nuorena lääkkeitä ja kukaan ei osaa sanoa mitä vaikutusta aivojeni kehitykselle oli varttua aineisss.

Itse en koskaan hakenut lääkäriltä lääkkeitä vaan suhtauduin ennemminkin skeptisesti jo alusta asti lääkkeisiin miten joku pilleri voi korjata masennuksen. En koskaan ole voinut tietää oliko koko lääkkeen suotuisa vaikutus lähinnä plaseboa. Sen ainakin tiesin että pitkää stabiilia vaikutusta aineissa ei ollut. Se kenties johtunee siitä että meidän kehomme tekee muutoksia aineen vaikutuksen alla koska se aine pyrkii ohittamaan säätelyjärjestelmät ja keho hakee jatkuvaa homeostaasia. Ajan saatossa epäillään että aine voi menettää tehoaan (esim toleranssi-ilmiö) ja uskon vahvasti että pillerit voi myös altistaa mielenterveyden oirehdinnalle haittojen ja vieroitusoireiden ja tehon heikkenemän/muutoksen vuoksi.

Psykiatriaan uskovat tykkää ajatella yksinkertaistetusti mitä nämä lääkkeet eivät ole. Niihin sisältyy paljon problematiikkaa esim toleranssin, vieroitusoireiden, pitkäaikaiskäytön tehon muuttumisen muodossa, haittojen muodossa, annosten välisten oireiden muoeossa.sen takia että ne on psykoaktiivisia aineita ja niillä on tiettyjä yhtäläisiä haittoja jotka voi toistua ihmisillä koska edelleenkin, ne ylittää kehon säätelyjärjestelmät ja ovat kehoa väkisin pyrkimään muuttavia psykoaktiivisia labrakemikaaleja. Yleisiä ongelmia esim masennuslääkkeistä lienee esim tunteiden ja seksuaalisuuden leikkautuminn. Uskoisin eträ myös tietynlainen turtuminen ja apatia ja levottomuus lienee yleisiä seuraamuksia tällä tavoin vaikuttavasta psykoaktiivisesta rohdosta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jokainen yhtään tiedostavampi ihminen tietää että psykoaktiiviset aineet eivät välttämättä addiktoi (esim niin eträ haluaa vetää itsensä katuojaan nostellen annoksia, myyden mummonsakin saaden rahaa aineisiinsa kadulta) mutta ne voi aiheuttaa fyysistä riippuvuutta (physical dependence). Keho pyrkii aina homeostaasiin, aina. Sinulla on kehossasi tietty homeostaasi, ilman lääkkeitä. Kun alat käyttää jotain tämmöistä labrakemikaalia joka ohittaa kehon luontaiset säätelyjärjestelmät tapahtuu seuraavaa:esim serotoniinireseptorien tiheys alkaa vähentyä jotta mitään esim välittäjöaineita ei olisi liikaa. Jos olisi liikaa, se voisi olla terveydelle tai jopa hengelle aarallista.

Ihmiskeho on ihmeellinen kun se pystyy tällaista labrakemikaaleilla tapahtuvaa häirintääkin kääntämään koska se pyrkii aina homeostaasiin. Se sopeutuu ja tekee muutoksia aina käytön aikana.

Ongelma on se että lopetuksessa homeostaasi joutuu taas rakentumaan uusiksi. Nyt esim reseptoritiheys on liian vähäinen, kehon pitää upreguloida reseptoreja, lisätä reseptoritiheyttä niin että kaikki on tasapaonossa.

Kun kehon toimintaa häiritään ainein sillä on dominopalikkamaisia muutoksia jossa yksi dominopalikka kaataa toisen ja kolmannen. Kaikkien näiden prosessien pitää löytää uusi homeostassi missä kaikki on tasapainossa. Vieroitusoireet voivat ulottua pitkin kehoa unesta tuntoaistiin. Kenties autonomiseem hermostoon.

En ole koskaan kokenut niin pahaa ahdistusts kuin vieroituksessa. Se olisi kemikaalista ahdistusta, kemikaalisotkun aiheuttamaa kun keho haki uutta homeostaasia.

Labrakemikaalit puuttuu väkivalloin kehon normaaliin toimintaan pakottaen kehon toiminaan luonnottomasti eri tavalla. Nykyään tuen kehon toimintaa luonnollisesti, esim aivoterveyttä ja unta. Minulla on parempi ymmärrys miten kohentaa hyvinvointiani niin että väkisin pakotan kehon mekanismien toimimaan eri tavoin (mistä pitemmällä aikavälillä on sotkua kehossa) vaan tuen kehoa hyvinvoinnissa ja terveydessä mistä on lukuisia positiivisia muutoksia suolistolle (toiset aivot), aivoterveydelle, neurogeneesille ja BNDF tasoille ja kehon fyysiselle jaksamiselle ja terveydelle.

Psyykenlääkkeet eivät loppupeleissä tavoita mitenkään erityisen spesifisti ihmisen ongelmia ja tarpeita. Ne vain räiskivät kuin sarjatuliase kehossa paljon muutskin kuin mitä niiden pitäisi. Niiden vaikutus ei ole spesifi. Ne on psykoaktiivisia aineita joissa voi olla negatiivinen puolikin tunne-elämälle ja ihmiselle olemiselle.

Tiedän mitä koin vieroitusoireissa ja tiesän mitä koen nyt. Se ei ollut mikään vanhan sairauden paluu tai uusi sairaus. Se oli kemiallinen sotku minkä nämä aineet kehoon jätti.

Lue lisää

Sinun kokemuksesi onkin vain sinun kokemuksesi.
Ihmiset kokevat asioita eri tavalla, koska olemme yksilöitä.
Kiva kuitenkin, että kerroit juttua omalta kohdaltasi. Erilaiset kokemukset ovat aina mielenkiintoista luettavaa ja kuultavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeen vaikutus ei kestä vain käytön aikana vaan kehossa tapahtuu muutoksia käytön aikana jotka voivat kestää kehossa käytön loputtuakin. Itse esim käytin nuorena lääkkeitä ja kukaan ei osaa sanoa mitä vaikutusta aivojeni kehitykselle oli varttua aineisss.

Itse en koskaan hakenut lääkäriltä lääkkeitä vaan suhtauduin ennemminkin skeptisesti jo alusta asti lääkkeisiin miten joku pilleri voi korjata masennuksen. En koskaan ole voinut tietää oliko koko lääkkeen suotuisa vaikutus lähinnä plaseboa. Sen ainakin tiesin että pitkää stabiilia vaikutusta aineissa ei ollut. Se kenties johtunee siitä että meidän kehomme tekee muutoksia aineen vaikutuksen alla koska se aine pyrkii ohittamaan säätelyjärjestelmät ja keho hakee jatkuvaa homeostaasia. Ajan saatossa epäillään että aine voi menettää tehoaan (esim toleranssi-ilmiö) ja uskon vahvasti että pillerit voi myös altistaa mielenterveyden oirehdinnalle haittojen ja vieroitusoireiden ja tehon heikkenemän/muutoksen vuoksi.

Psykiatriaan uskovat tykkää ajatella yksinkertaistetusti mitä nämä lääkkeet eivät ole. Niihin sisältyy paljon problematiikkaa esim toleranssin, vieroitusoireiden, pitkäaikaiskäytön tehon muuttumisen muodossa, haittojen muodossa, annosten välisten oireiden muoeossa.sen takia että ne on psykoaktiivisia aineita ja niillä on tiettyjä yhtäläisiä haittoja jotka voi toistua ihmisillä koska edelleenkin, ne ylittää kehon säätelyjärjestelmät ja ovat kehoa väkisin pyrkimään muuttavia psykoaktiivisia labrakemikaaleja. Yleisiä ongelmia esim masennuslääkkeistä lienee esim tunteiden ja seksuaalisuuden leikkautuminn. Uskoisin eträ myös tietynlainen turtuminen ja apatia ja levottomuus lienee yleisiä seuraamuksia tällä tavoin vaikuttavasta psykoaktiivisesta rohdosta.

Lue lisää

Kirjoitit, että nuorena käytit lääkkeitä, ja myöhemmin kerroit, ettet ole koskaan hakenut lääkkeitä lääkäriltä.
Mitä lääkkeitä sitten käytit, ja mistä ne hankit ? Olisi ihan kiva tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit, että nuorena käytit lääkkeitä, ja myöhemmin kerroit, ettet ole koskaan hakenut lääkkeitä lääkäriltä.
Mitä lääkkeitä sitten käytit, ja mistä ne hankit ? Olisi ihan kiva tietää.

Lue lisää

En koskaan hakemalla hakenut lääkkeitä lääkäriltä tai pyytänyt niitä. Sain kyllä lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, kun ihmisellä on tosi paha olla, hän on valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa hoitokeinoa, koska haluaa tietenkin itselleen parempaa vointia. Ja jos ei ole tietoa hoitokeinoista, uskoo lähes mitä vain ammattilaisen väittämää.
On sitten eri asia, mitä hoitoa kukakin haluaa, saa, antaa, ja miten ne keneenkin vaikuttaa.
Edellisessä en maininnut vieroitusoireista mitään.
En näe, että kirjoittamassani olisi ollut vaikeaa yhtälöä. Näin maalaisjärjellä kun ajattelee.

Lue lisää

Alkoholisteillakin (ja muilla päihde riippuvaisilla) on toella paha olla.

Ihan samalla tavalla kuin mielenterveyspuolella, heitä on siellä kahdenlaisia. On ihmisiä jotka ovat ottaneet vastuun omasta elämästä, ja on niitä jotka syyttää kaikkia muita siitä, että miten "helppoa" oli saada päihteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholisteillakin (ja muilla päihde riippuvaisilla) on toella paha olla.

Ihan samalla tavalla kuin mielenterveyspuolella, heitä on siellä kahdenlaisia. On ihmisiä jotka ovat ottaneet vastuun omasta elämästä, ja on niitä jotka syyttää kaikkia muita siitä, että miten "helppoa" oli saada päihteitä.

Lue lisää

Päihteet ymmärretään vaarallisiksi, ja aivoille haitallisiksi siinä missä psyykenlääkkeet on muka hyvinsiedettyjä ja turvallisia. Mutta sotkun voi kumpikin yhtälailla aiheuttaa hermostossa ja aivoissa. Vieroitusoireet on naurettavan yhtäläisiä pahimmillaan unen sekoittumisesta ahdistustasojen kohoamiseen ja levottomuuteen. Seksuaalisuuden saa tapettua kummallakin ja aivoterveys ei välttämättä kohennu niin paljon kehon säätelyjärjestelmät ohittavalla aineella kun psykiatria esittää kuinka neuroplastisuus lisääntyy ja jadajada. Yhtälailla voi olla että tapahtunut neurogeneesi on seurausta siitä että aivot pyrkii kääntämään tehtyä häirintää aineella joka ylittää luonnottomasti kehon säätelyjärjestelmät. Lääke pakottaa kehon homeostaasin muuttumaan toisenlaiseksi. Se mikä nähdään hyödyllisenä voi olla oikeasti kehon reaktio vahinkoon. Tällöin se on reaktio sotkemiseen ja vahingoittamiseen, lisääntynyt neurogeneesi.

Oikea aivojen parantaminen on luontaista kehon luontaisia säätelyjärjestelmiä tukevaa. Esim kunnon ruokavalio.

Turha ainakaan esittää että seksuaalisuuden tuhoavat pillerit jotka aiheuttaa fyysistä riippuvuutta on aivoille hyväksi.

Ero on siinä että huumediileriltä tietää saavansa elämän sotkuiseksi, psykiatrilta ei.

Anonyymi kirjoitti:

Päihteet ymmärretään vaarallisiksi, ja aivoille haitallisiksi siinä missä psyykenlääkkeet on muka hyvinsiedettyjä ja turvallisia. Mutta sotkun voi kumpikin yhtälailla aiheuttaa hermostossa ja aivoissa. Vieroitusoireet on naurettavan yhtäläisiä pahimmillaan unen sekoittumisesta ahdistustasojen kohoamiseen ja levottomuuteen. Seksuaalisuuden saa tapettua kummallakin ja aivoterveys ei välttämättä kohennu niin paljon kehon säätelyjärjestelmät ohittavalla aineella kun psykiatria esittää kuinka neuroplastisuus lisääntyy ja jadajada. Yhtälailla voi olla että tapahtunut neurogeneesi on seurausta siitä että aivot pyrkii kääntämään tehtyä häirintää aineella joka ylittää luonnottomasti kehon säätelyjärjestelmät. Lääke pakottaa kehon homeostaasin muuttumaan toisenlaiseksi. Se mikä nähdään hyödyllisenä voi olla oikeasti kehon reaktio vahinkoon. Tällöin se on reaktio sotkemiseen ja vahingoittamiseen, lisääntynyt neurogeneesi.

Oikea aivojen parantaminen on luontaista kehon luontaisia säätelyjärjestelmiä tukevaa. Esim kunnon ruokavalio.

Turha ainakaan esittää että seksuaalisuuden tuhoavat pillerit jotka aiheuttaa fyysistä riippuvuutta on aivoille hyväksi.

Ero on siinä että huumediileriltä tietää saavansa elämän sotkuiseksi, psykiatrilta ei.

Lue lisää

Viimeisestä lauseestasi olen täysin eri mieltä.
Elämäni oli kyllä sotkuinen, kun tapasin psykiatrin ensimmäisen kerran, mutta siitä eteenpäin elämäni oli vain entistä enemmän sotkuinen, kun tuli kourakaupalla lääkkeitä mukaan kuvioihin.
Sotkuisuus ja sekaisuus oli jopa täysin laillista, resepteillä. Ei tarvittu diilereitä välikädeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Päihteet ymmärretään vaarallisiksi, ja aivoille haitallisiksi siinä missä psyykenlääkkeet on muka hyvinsiedettyjä ja turvallisia. Mutta sotkun voi kumpikin yhtälailla aiheuttaa hermostossa ja aivoissa. Vieroitusoireet on naurettavan yhtäläisiä pahimmillaan unen sekoittumisesta ahdistustasojen kohoamiseen ja levottomuuteen. Seksuaalisuuden saa tapettua kummallakin ja aivoterveys ei välttämättä kohennu niin paljon kehon säätelyjärjestelmät ohittavalla aineella kun psykiatria esittää kuinka neuroplastisuus lisääntyy ja jadajada. Yhtälailla voi olla että tapahtunut neurogeneesi on seurausta siitä että aivot pyrkii kääntämään tehtyä häirintää aineella joka ylittää luonnottomasti kehon säätelyjärjestelmät. Lääke pakottaa kehon homeostaasin muuttumaan toisenlaiseksi. Se mikä nähdään hyödyllisenä voi olla oikeasti kehon reaktio vahinkoon. Tällöin se on reaktio sotkemiseen ja vahingoittamiseen, lisääntynyt neurogeneesi.

Oikea aivojen parantaminen on luontaista kehon luontaisia säätelyjärjestelmiä tukevaa. Esim kunnon ruokavalio.

Turha ainakaan esittää että seksuaalisuuden tuhoavat pillerit jotka aiheuttaa fyysistä riippuvuutta on aivoille hyväksi.

Ero on siinä että huumediileriltä tietää saavansa elämän sotkuiseksi, psykiatrilta ei.

Lue lisää

Lääkkeethän on turvallisia päihteisiin verrattuna, mutta ei kai kukaan niin tyhmä ole että niitä lähtee turhaan syömään?

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeethän on turvallisia päihteisiin verrattuna, mutta ei kai kukaan niin tyhmä ole että niitä lähtee turhaan syömään?

Höpsis.Kyllä päihteet on turvallisempia jos ei nyt koviin huumeisiin mennä.

Anonyymi kirjoitti:

En koskaan hakemalla hakenut lääkkeitä lääkäriltä tai pyytänyt niitä. Sain kyllä lääkkeitä.

Noh, lääkäristä yleensä haetaan lääkkeitä. Terapeutilta terapiaa ja hoitajalta avohoitoa.

Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kieltäytyy avohoiosta, ja sitten pettyy siihen, että saa vain lääkkeitä....

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeethän on turvallisia päihteisiin verrattuna, mutta ei kai kukaan niin tyhmä ole että niitä lähtee turhaan syömään?

Kauan sitten päihderiippuvuuttani ja sen seurauksena tulleita psyykkisiä ongelmia hoidettiin lääkkeillä.
Elämäntyyli muuttui sekakäytöksi. Mitä enemmän sekaisin menin, laitettiin lisää lääkkeitä, niitä vaihdeltiin jatkuvasti.
Ei se mitään hoitoa ollut, sekavuuden ylläpitoa lähinnä.

Heillä, jotka niitä työpaikaltaan pöllii, on jonkinasteinen päihdeongelma.
Onneksi jäävät aina jossain vaiheessa kiinni tekosistaan, ennemmin tai myöhemmin.

Minkätakia ihmisten työsuhteet päättyy jos menee pöllimään lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Minkätakia ihmisten työsuhteet päättyy jos menee pöllimään lääkkeitä?

Mitäs luulisit ? Taidat vitsailla.....

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs luulisit ? Taidat vitsailla.....

En koskaan vitsaile, silloin kun annan ihmisille potkuja. Se vain ei ole hauska juttu. Silti aina jotkut vääräleuat luulee että työpaikoilla voi perseillä tai varastella miten sattuu.

Anonyymi kirjoitti:

En koskaan vitsaile, silloin kun annan ihmisille potkuja. Se vain ei ole hauska juttu. Silti aina jotkut vääräleuat luulee että työpaikoilla voi perseillä tai varastella miten sattuu.

Lue lisää

Sittenhän niille voi antaa ne potkut.

Anonyymi kirjoitti:

Sittenhän niille voi antaa ne potkut.

Ei taida tämän foorumin vääräleuat ihmeemmin töitä tehdä.

Miksi hoitajat haluaisivat kokoajan nostella vanhuksia, vaikka heidän jalat muuten toimisi?

Kysymys on erittäin olennainen siinä vaiheessa jos on lääkkeistä on enemmän harmia kun yleisesti luullaan. Pelkkä hulluna tuuleen huutaminen ei tule riittämään sellaiseksi vastaukseksi mikä sitä käsitystä muuttaa.

Epäilen että vastauksesi vain lisää uskottavuusongelmaa, sen sijaan että olisi osa ratkaisua.

Jo psyykenlääkepaketissa lukee että pitkä käyttöaika ja isot annokset lisää vieroitusoireiden riskiä. Lopetukseen liittyvät oireet voi kestää 2-3kk ja olla vaikeita tai pitempäänkin.

Vieroituspalstoilla riskitekijöiksi pahemmille oireille mainitaan useat vieroitukset, etenkin seinäänlopetukset. Kindling tarkoittaa että ihminen vieroittautuu, aloittaa uudelleen ja toisella kerralla vietoitusoireet voivatkin olla pahempia. Ihmisillä voi myös olla paradoksaalisia reaktioita lääkkeisiin ja huonoja lääkereaktioita. Joskus ihminen on saattanut sietää lääkettä mutta vieroituksen jälkeen on herkistynyt sille. Kaikki nämä jättävät jälkensä hermostoon. Hermosto muistaa. Se että joskus on selvinnyt kuin koira veräjästä ei tarkoita että näin on ainiaan lääkkeiden kanssa.

Osa on onnekkaita, osa vähemmän onnekkaita vieroituksessa. Itsekin olen selvinnyt kerran aika helpolla vietoituksesta jos ei lasketa sitä että aloin yhtäkkiä saamaan ahdistuskohtauksia. Jälkikäteen ymmärsin että suht nopea lääkealasajo näytteli isoa roolia. Kerran lopetin Ketipinor 25 mg lääkityksen nopealla tahdilla ja minulla oli viikon pääkipuja. Thats it. Yksi vieroitus osoittautui sitten hankalammaksi ja sain kokea mitä vieroitusoireet voivat olla.


Mutta jos lopettaisi vaikkapa 20 vuotta päällä olleen isoannoksisen lääkityksensä seinään varmaan onnekkuus saattaa olla vähäisempää kuin vuoden pientä annosta käyttäneellä.

Silläkin on merkitystä miten pitää itsestään vieroituksessa huolta. On ihan eri asia esim jos on velvoitteita esim stressavaa työ jossa pitää olla vieroituksen aikana kuin että voi vapaaherrana tai rouvana vain oleskella vailla stressiä vieroituksen aikana. Yksi asia minkä huomasin vieroituksen tekevän oli hermoston herkistyminen vähän kaikenlaiselle - stressistä kuumiin lämpötiloihin ja raskaaseen liikuntaan. Kyse lienee pohjimmiltaan autonomisen hermoston epätasapainotilasta mitä vieroitus sotkee.

Anonyymi kirjoitti:

Jo psyykenlääkepaketissa lukee että pitkä käyttöaika ja isot annokset lisää vieroitusoireiden riskiä. Lopetukseen liittyvät oireet voi kestää 2-3kk ja olla vaikeita tai pitempäänkin.

Vieroituspalstoilla riskitekijöiksi pahemmille oireille mainitaan useat vieroitukset, etenkin seinäänlopetukset. Kindling tarkoittaa että ihminen vieroittautuu, aloittaa uudelleen ja toisella kerralla vietoitusoireet voivatkin olla pahempia. Ihmisillä voi myös olla paradoksaalisia reaktioita lääkkeisiin ja huonoja lääkereaktioita. Joskus ihminen on saattanut sietää lääkettä mutta vieroituksen jälkeen on herkistynyt sille. Kaikki nämä jättävät jälkensä hermostoon. Hermosto muistaa. Se että joskus on selvinnyt kuin koira veräjästä ei tarkoita että näin on ainiaan lääkkeiden kanssa.

Osa on onnekkaita, osa vähemmän onnekkaita vieroituksessa. Itsekin olen selvinnyt kerran aika helpolla vietoituksesta jos ei lasketa sitä että aloin yhtäkkiä saamaan ahdistuskohtauksia. Jälkikäteen ymmärsin että suht nopea lääkealasajo näytteli isoa roolia. Kerran lopetin Ketipinor 25 mg lääkityksen nopealla tahdilla ja minulla oli viikon pääkipuja. Thats it. Yksi vieroitus osoittautui sitten hankalammaksi ja sain kokea mitä vieroitusoireet voivat olla.


Mutta jos lopettaisi vaikkapa 20 vuotta päällä olleen isoannoksisen lääkityksensä seinään varmaan onnekkuus saattaa olla vähäisempää kuin vuoden pientä annosta käyttäneellä.

Silläkin on merkitystä miten pitää itsestään vieroituksessa huolta. On ihan eri asia esim jos on velvoitteita esim stressavaa työ jossa pitää olla vieroituksen aikana kuin että voi vapaaherrana tai rouvana vain oleskella vailla stressiä vieroituksen aikana. Yksi asia minkä huomasin vieroituksen tekevän oli hermoston herkistyminen vähän kaikenlaiselle - stressistä kuumiin lämpötiloihin ja raskaaseen liikuntaan. Kyse lienee pohjimmiltaan autonomisen hermoston epätasapainotilasta mitä vieroitus sotkee.

Lue lisää

Ja itsestäänselvää on että päihteistä kannattaa olla erossa lääkevähennysten aikana. Lisäksi elintavat kuten sanoin merkkaa. Jos jokin yleispätevä sääntö pitäisi sanoa kannattaa aina pyrkiä rauhoittamaan hermostoa vieroituksessa. Stressi minimiin, ei mitään liian kuluttavaa, lempeä kehon hoitaminen. Hidasasteinen pieniasteinen vähennystyyli ja hidas tunnusteleva kehoa kuunteleva vähennys pitkän ajan käytön jälkeen lienee turvallisin. Jos uni häiriintyy, ahdistustasot nousee, menee aivosähköiskuja niin stop hetkeksi.

Sanonta "better be safe than sorry" lienee osuva tässä suhteessa etenkin kun puhutaan pitkäaikaisista käyttäjistä tai reilumpia annoksia käyttäneistä. Joskus voi käydä tuuri ja selvitä vähällä mutta se ei tarkoita etteikö voisi käydä huonomminkin

Miten erotat toivotun ja ei-toivotun käytöksen, jos et muuten kuin käytöksen perusteella ?
Jos ihminen on psykoosissa ollessaan vaaraksi itselleen tai muille, niin hänenkö on vain annettava olla " oma itsensä " ?
Jos hän haluaa satuttaa psykoosissa muita tai itseään vaarallisesti, on todella itsetuhoinen, niin annetaanko hänen olla vain " oma itsensä " ?
Onko sellainen toivottua vai ei-toivottua käytöstä ?
Järkeä ajatteluun ja väittämiin, kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Miten erotat toivotun ja ei-toivotun käytöksen, jos et muuten kuin käytöksen perusteella ?
Jos ihminen on psykoosissa ollessaan vaaraksi itselleen tai muille, niin hänenkö on vain annettava olla " oma itsensä " ?
Jos hän haluaa satuttaa psykoosissa muita tai itseään vaarallisesti, on todella itsetuhoinen, niin annetaanko hänen olla vain " oma itsensä " ?
Onko sellainen toivottua vai ei-toivottua käytöstä ?
Järkeä ajatteluun ja väittämiin, kiitos.

Lue lisää

Älä nyt hyvä ihminen mitään järkevää logiikkaa mene vaatimaan ihmiseltä joka...

Tuli muuten mieleen, että ihmisten mediakäyttäytymisestä on tehty aika hemmetisti tutkimuksia.

Myös siitä että miten tämä "median lukutaito" liittyy näiden ihmisten lääkkeiden käyttöön.

Tutkimusten tulokset jotka olen nähnyt ovat olleet mielenkiintoisia, mutta ei niin yllättäviä, jos vaikka vertaa tämänkin foorumin antiin.

Ehkä sitä pitäisi ajatella niin, että medianlukutaito on nykyisin jo osa luonnon valintaa ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Anonyymi kirjoitti:

Tuli muuten mieleen, että ihmisten mediakäyttäytymisestä on tehty aika hemmetisti tutkimuksia.

Myös siitä että miten tämä "median lukutaito" liittyy näiden ihmisten lääkkeiden käyttöön.

Tutkimusten tulokset jotka olen nähnyt ovat olleet mielenkiintoisia, mutta ei niin yllättäviä, jos vaikka vertaa tämänkin foorumin antiin.

Ehkä sitä pitäisi ajatella niin, että medianlukutaito on nykyisin jo osa luonnon valintaa ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Lue lisää

Luetun ymmärtäminen ylipäänsä on heikentynyt vuosien varrella, ei se koske pelkkää medianlukutaitoa.
Eniten ihmetyttää se, kuinka herkästi ihmiset uskovat lähes kaiken lukemansa, lukevat sitten mitä ja mistä tahansa.
Sama toki kuulemisessakin.
Luetun väärin ymmärtäminen ja kaikkeen uskominen saattavat kyllä aiheuttaa joillekin ahdistusta.

Anonyymi kirjoitti:

Miten erotat toivotun ja ei-toivotun käytöksen, jos et muuten kuin käytöksen perusteella ?
Jos ihminen on psykoosissa ollessaan vaaraksi itselleen tai muille, niin hänenkö on vain annettava olla " oma itsensä " ?
Jos hän haluaa satuttaa psykoosissa muita tai itseään vaarallisesti, on todella itsetuhoinen, niin annetaanko hänen olla vain " oma itsensä " ?
Onko sellainen toivottua vai ei-toivottua käytöstä ?
Järkeä ajatteluun ja väittämiin, kiitos.

Lue lisää

Ei toivottua ja ei-toivottua käytöstä erotetakaan muuten kuin käytöksen perusteella. Mutta outo tai epämiellyttävä käytös ei yksinomaan tulisi olla kriteeri sairaudelle.

Ihminen on harvoin psykoosissa vaaraksi MUILLE. Yritä ymmärtää että valtaosa pakkohoitoon joutuneista on olleet vaaraksi itselleen, tai antaneet vaikutelman puheillaan että olisivat tekemässä itselleen tai muille mahdollisesti jotain.

Psykoosissa ei myöskään tarvitse olla vaaraksi yhtään kenellekään jotta täyttää pakkohoidon kriteerit. Riittää jos henkilö on niin sekavan oloinen ettei kykene huolehtimaan itsestään, tai enemmänkin antaa vaikutelman ettei kykene. Näin ollen "potilas ei itse ymmärrä hoidon tarvetta" ja "muiden mielenterveyspalveluiden riittämättömyys pahentaisi olennaiseesti potilaan tilannetta".

Siihen että annettaisiinko hänen olla "oma itsensä", niin ehdottomasti ei. Tämä on huono elämänohje, eikä sitä kukaan aikuinen sovella käytännössä. Meillä kaikilla on roolit riippuen eri tilanteista, ja siihen ollaan koulutettu lapsesta pitäen. Tämän tarkoitus oli herättää ajatus, että jos kuka tahansa menisi psykiatrin tapaamiselle "aitona", eli ilman tiettyjä rajoja ja omien tunteiden sekä puheen hillintää, hän saisi todennäköisesti diagnoosin perustuen käytökseensä.

Jos pitäisi valita niin välinpitämättömyys toisen ihmisen itsetuhoisuuden suhteen tai vankilarangaistuksen antaminen toisten satuttamisesta on parempi vaihtoehto kuin leimata ihminen sairaaksi ilman objektiivisia testejä. On surullista nähdä että harvaa ihmistä kiinnostaa potilaiden todellinen vointi, eli fyysinen terveys ja toimintakyky, joka on laillisesti pistetty romuksi.

Järkeä ja ajatusta on, moni ihminen jotka kannattavat MT-tietoisuutta kannattavat erilaisuutta, vaikka psykiatria on rangaistusmenetelmä ihmisille jotka ovat liian poikkeavia yksilöitä. Jokaisella tulisi säilyä kyky käydä töissä, ilmaista itseään ja perustaa perhe. Jammu-sedät ovat tapaus erikseen, mun mielestä MT-hoito toimii loistavasti pedofiliaan.

Anonyymi kirjoitti:

Älä nyt hyvä ihminen mitään järkevää logiikkaa mene vaatimaan ihmiseltä joka...

On mitä? Eikös sitä ollakaan enää puhumassa erilaisuuden puolesta? Mitenkäs eriävät mielipiteet? Oletko tälläkin hetkellä haukkumassa vähemmistömielipiteen omaavia muihin keskustelunaiheisiin liittyen vaikkapa "foliohatuiksi" joilla on "psykoosit tulilla". Jos tarkastelet aikuisten ihmisten käytöstä täällä tai Facebookissa kun puhutaan yhteiskunnallisista asioista, niin Jonestownin logiikalla enemmistö murskaa vähemmistön, keinoja kaihtamatta. Vaan onkos se enemmistö aina oikeassa?

No nyt varmaan ihmettelet että mikä ihme on Jonestown?

Niinpä niin... sanotaan näin että Jonestownissa asui ihmisiä jotka halusivat pysyä hengissä, eivätkä he vaipuneet hypnoottiseen tilaan jonka ansioista porukka saatiin suorittamaan ritualistinen massaitsemurha. He olivat valitettavasti vähemmistö.

Anonyymi kirjoitti:

Ei toivottua ja ei-toivottua käytöstä erotetakaan muuten kuin käytöksen perusteella. Mutta outo tai epämiellyttävä käytös ei yksinomaan tulisi olla kriteeri sairaudelle.

Ihminen on harvoin psykoosissa vaaraksi MUILLE. Yritä ymmärtää että valtaosa pakkohoitoon joutuneista on olleet vaaraksi itselleen, tai antaneet vaikutelman puheillaan että olisivat tekemässä itselleen tai muille mahdollisesti jotain.

Psykoosissa ei myöskään tarvitse olla vaaraksi yhtään kenellekään jotta täyttää pakkohoidon kriteerit. Riittää jos henkilö on niin sekavan oloinen ettei kykene huolehtimaan itsestään, tai enemmänkin antaa vaikutelman ettei kykene. Näin ollen "potilas ei itse ymmärrä hoidon tarvetta" ja "muiden mielenterveyspalveluiden riittämättömyys pahentaisi olennaiseesti potilaan tilannetta".

Siihen että annettaisiinko hänen olla "oma itsensä", niin ehdottomasti ei. Tämä on huono elämänohje, eikä sitä kukaan aikuinen sovella käytännössä. Meillä kaikilla on roolit riippuen eri tilanteista, ja siihen ollaan koulutettu lapsesta pitäen. Tämän tarkoitus oli herättää ajatus, että jos kuka tahansa menisi psykiatrin tapaamiselle "aitona", eli ilman tiettyjä rajoja ja omien tunteiden sekä puheen hillintää, hän saisi todennäköisesti diagnoosin perustuen käytökseensä.

Jos pitäisi valita niin välinpitämättömyys toisen ihmisen itsetuhoisuuden suhteen tai vankilarangaistuksen antaminen toisten satuttamisesta on parempi vaihtoehto kuin leimata ihminen sairaaksi ilman objektiivisia testejä. On surullista nähdä että harvaa ihmistä kiinnostaa potilaiden todellinen vointi, eli fyysinen terveys ja toimintakyky, joka on laillisesti pistetty romuksi.

Järkeä ja ajatusta on, moni ihminen jotka kannattavat MT-tietoisuutta kannattavat erilaisuutta, vaikka psykiatria on rangaistusmenetelmä ihmisille jotka ovat liian poikkeavia yksilöitä. Jokaisella tulisi säilyä kyky käydä töissä, ilmaista itseään ja perustaa perhe. Jammu-sedät ovat tapaus erikseen, mun mielestä MT-hoito toimii loistavasti pedofiliaan.

Lue lisää

" Yritä ymmärtää.."
Voi, kyllä minä ymmärrän, sairastuin 30 vuotta sitten psykoosisairauteen, eli ymmärrän yrittämättäkin.
Ei psykoosissa olevan ihmisen todellakaan tarvitse olla sitä taikka tätä, väkivaltainen, tms.
Sattuu vain olemaan niin, että aika usein psykoosissa oleva voi olla hyvinkin itsetuhoinen, tai jopa väkivaltainen muita kohtaan. Tai sitten muuten vaan niin sekaisin, että aiheuttaa hämmennystä ympärilleen, kanssaihmisille, jne. Pelkkä levottomuus ja rauhattomuuskin voivat olla niin rajuja, että voi siitäkin syystä tarvita esim. osastohoitoa.
Toki psykoosissa oleva voi myös vetäytyä täysin omiin oloihinsa harhoineen, tms.
Ei ole olemassa mitään kaavaa, millä tavalla psykoosissa olevat käyttäytyvät, koska se on jokaisella siihen sairastuvalla omanlaisensa.

Psykoosi ei perustu siihen, mitä tarvitsee tai ei tarvitse, se ei perustu jossitteluun. Psykoosi voi olla pahimmillaan vaarallinen tila.
Eikä sairas ihminenkään ole poikkeava yksilö, hän on vain väliaikaisesti sairas.

Omalla kohdallani en kokenut, että psykiatria olisi jotenkin rangaissut minua, se pelasti henkeni. ( Vaikka voi olla vaikeaa uskoa, mutta niinkin voi käydä. )

Anonyymi kirjoitti:

" Yritä ymmärtää.."
Voi, kyllä minä ymmärrän, sairastuin 30 vuotta sitten psykoosisairauteen, eli ymmärrän yrittämättäkin.
Ei psykoosissa olevan ihmisen todellakaan tarvitse olla sitä taikka tätä, väkivaltainen, tms.
Sattuu vain olemaan niin, että aika usein psykoosissa oleva voi olla hyvinkin itsetuhoinen, tai jopa väkivaltainen muita kohtaan. Tai sitten muuten vaan niin sekaisin, että aiheuttaa hämmennystä ympärilleen, kanssaihmisille, jne. Pelkkä levottomuus ja rauhattomuuskin voivat olla niin rajuja, että voi siitäkin syystä tarvita esim. osastohoitoa.
Toki psykoosissa oleva voi myös vetäytyä täysin omiin oloihinsa harhoineen, tms.
Ei ole olemassa mitään kaavaa, millä tavalla psykoosissa olevat käyttäytyvät, koska se on jokaisella siihen sairastuvalla omanlaisensa.

Psykoosi ei perustu siihen, mitä tarvitsee tai ei tarvitse, se ei perustu jossitteluun. Psykoosi voi olla pahimmillaan vaarallinen tila.
Eikä sairas ihminenkään ole poikkeava yksilö, hän on vain väliaikaisesti sairas.

Omalla kohdallani en kokenut, että psykiatria olisi jotenkin rangaissut minua, se pelasti henkeni. ( Vaikka voi olla vaikeaa uskoa, mutta niinkin voi käydä. )

Lue lisää

Mitä sairasta siinä on että reagoit luontaisesti siihen mitä sinulle on tapahtunut tai minkälaisessa sekavassa yhteiskunnassa elät? Listaan syitä:

-Lapsuuden traumat (mm. huonot kotiolot, koulukiusaaminen, hyväksikäyttö, ei kavereita ollenkaan...)
-Pitkään jatkunut päihteiden käyttö ja esim. niiden käytön tai käytön lopettamisen seurauksena vaikea unettomuus
-Vaikea unettomuus muuten vaan.
-Todella huono parisuhdekokemus
-Huono ruokavalio
-Huono ruokavalio yhdistettynä päihteiden käyttöön, unettomuuteen, huonoon parisuhdekokemukseen ja lapsuuden traumoihin.

Noniin. Psykoosi on eräänlainen pakotie tai hermoromahdus, yleisesti ottaen pakotie omaan maailmaan joka vaikuttaa ehkä paremmalta kuin se jossa elää. Ihmisen selviytymiskeino. Jotkut tosin kuulevat epämiellyttäviä ääniä johtuen epämiellyttävistä kokemuksista, mutta liibalaaba - väittäisin että on ihmisen luontainen tapa reagoida siihen mitä on tapahtunut.

Ei lääkkeet poista sitä, vaan tekevät sinusta apaattisen ja tunteettoman. Lääkärit vakuuttelevat että olet sairas koska sinulla on "harhoja"? Olen myös sairastanut näkymättömän sairauden jota ei mielestäni koskaan ollutkaan, toki osastohoidossa piti se myöntää jotta pääsi pois. 8 vuotta elämästä mennyt hukkaan, menetin sen seurauksena kyvyn flirttailla ja puhua vastakkaiselle sukupuolelle. On myös yhä pakkoliikkeitä, sekä kroppa on juminen ja jähmeä vaikka kuinka venyttelee. Pitäisi varmaan aloittaa jooga.

Silti olen kuntoutunut ihan helkutisti ja vointi on 10x parempi kuin lääkittynä. Pystyn puhumaan ihmisille, osaan nauraa ja tuntea asioita. Myös itkeä. Fyysinen terveys kiittää ja laihduin yli 60kg. Nyt pystyy käymään kuntosalilla. Ilmeet ja eleet tulleet takaisin. Onneksi lopetin sonnan syömisen asteittain niin vieroitusoirepsykoosin pystyi nippa nappa kärsimään ilman sairaalahoitoa. Lääkärit olivat kaikki sitä mieltä että olen lopun iän sairas. Sain terveen paperit kun puoli vuotta meni hyvin ilman neuroleptejä.

Korvauksia en tule saamaan tuosta paskasta, halusin kasvaa isoksi ja vahvaksi, jotta voin saada lapsia. Testosteronitasot meni vituilleen leponexin käytön takia, onneksi nyt alkanut näkyä valoa tunnelin päässä.

T. entinen skitsofreenikko.

Anonyymi kirjoitti:

" Yritä ymmärtää.."
Voi, kyllä minä ymmärrän, sairastuin 30 vuotta sitten psykoosisairauteen, eli ymmärrän yrittämättäkin.
Ei psykoosissa olevan ihmisen todellakaan tarvitse olla sitä taikka tätä, väkivaltainen, tms.
Sattuu vain olemaan niin, että aika usein psykoosissa oleva voi olla hyvinkin itsetuhoinen, tai jopa väkivaltainen muita kohtaan. Tai sitten muuten vaan niin sekaisin, että aiheuttaa hämmennystä ympärilleen, kanssaihmisille, jne. Pelkkä levottomuus ja rauhattomuuskin voivat olla niin rajuja, että voi siitäkin syystä tarvita esim. osastohoitoa.
Toki psykoosissa oleva voi myös vetäytyä täysin omiin oloihinsa harhoineen, tms.
Ei ole olemassa mitään kaavaa, millä tavalla psykoosissa olevat käyttäytyvät, koska se on jokaisella siihen sairastuvalla omanlaisensa.

Psykoosi ei perustu siihen, mitä tarvitsee tai ei tarvitse, se ei perustu jossitteluun. Psykoosi voi olla pahimmillaan vaarallinen tila.
Eikä sairas ihminenkään ole poikkeava yksilö, hän on vain väliaikaisesti sairas.

Omalla kohdallani en kokenut, että psykiatria olisi jotenkin rangaissut minua, se pelasti henkeni. ( Vaikka voi olla vaikeaa uskoa, mutta niinkin voi käydä. )

Lue lisää

Korjaan vielä että ei poista tapahtunutta, vaan poistavat nk. oireet tekemällä sinusta äärimmäisen apaattisen. Tämä varmaan johtuu suurimmaksi osin dopamiinireseptoreita salpaavasta vaikutuksesta. Abilify on poikkeus joka ei niitä salpaa, mutta sekoittaa ja salpaa monien muiden reseptorien toimintaa kuten serotoniinit.

Abilifyta käyttävät ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin muita psyk. lääkkeitä käyttävät, mutta se tekee kyllä aika purilaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaan vielä että ei poista tapahtunutta, vaan poistavat nk. oireet tekemällä sinusta äärimmäisen apaattisen. Tämä varmaan johtuu suurimmaksi osin dopamiinireseptoreita salpaavasta vaikutuksesta. Abilify on poikkeus joka ei niitä salpaa, mutta sekoittaa ja salpaa monien muiden reseptorien toimintaa kuten serotoniinit.

Abilifyta käyttävät ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin muita psyk. lääkkeitä käyttävät, mutta se tekee kyllä aika purilaiseksi.

Lue lisää

Myös esimerkiksi Rxulti ei salpaa dopamiinireseptoreita kokonaan. Se on Abilifyn kaltainen, mutta Rxulti on uudempi ja kalliimpi lääke. Mutta toisaalta, Rxultin haittavaikutuksiin ei ole listattu diabetestä, mikä on suuri etu verrattna Abilifyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaan vielä että ei poista tapahtunutta, vaan poistavat nk. oireet tekemällä sinusta äärimmäisen apaattisen. Tämä varmaan johtuu suurimmaksi osin dopamiinireseptoreita salpaavasta vaikutuksesta. Abilify on poikkeus joka ei niitä salpaa, mutta sekoittaa ja salpaa monien muiden reseptorien toimintaa kuten serotoniinit.

Abilifyta käyttävät ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin muita psyk. lääkkeitä käyttävät, mutta se tekee kyllä aika purilaiseksi.

Lue lisää

Ei kyllä ole mitään kokemusta että mikään oire poistuu neurolepteissä. Ainoastaan tuntuu kuin kivi olisi tippunut päähän minne alle jäin makaamaan. Ne painoivat minua kuin fyysisesti maahan lamaavuudellaan ja tuntuivat tyhmentäviltä aineilta. Aiheuttivat hajaantunutta sekavaa tilaa kun oli hankalampi hahmottaa asioita ja ylipäätään ajatella ja prosessoida ja tuntea. Näennäisesti kenties olin rauhallinen, silloin kun en saanut kamalia levottomuuden ja pakkoliikkumisen puuskia lääkkeenoton jälkeen. Muistan mm. että minä rauhallisena ihmisenä olen lyönyt seinää siihen asti että käteni on mustelmilla paetakseni tuota oloa. Tuolla linjalla olisin kroonikko ja lääkkeet olisivat tehneet minusta sellaisen. Onneni oli että olin käyttänyt niitä niin lyhyesti että tiesin ja muistin mitä olen ilman niitä.

Toivon että karma opettaa psykiatreja viimeistään hoitokodissa sitten millaisia seurauksia neurolepteissä voi olla niinkuin itselle. Erityisesti niitä injektioita suosittelevia psykiatreja toivon karman opettavan jotka kuuntelevat enemmän markkinointipuheita kuin oikeasti miettivät miltä heidän potilaista tuntuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyllä ole mitään kokemusta että mikään oire poistuu neurolepteissä. Ainoastaan tuntuu kuin kivi olisi tippunut päähän minne alle jäin makaamaan. Ne painoivat minua kuin fyysisesti maahan lamaavuudellaan ja tuntuivat tyhmentäviltä aineilta. Aiheuttivat hajaantunutta sekavaa tilaa kun oli hankalampi hahmottaa asioita ja ylipäätään ajatella ja prosessoida ja tuntea. Näennäisesti kenties olin rauhallinen, silloin kun en saanut kamalia levottomuuden ja pakkoliikkumisen puuskia lääkkeenoton jälkeen. Muistan mm. että minä rauhallisena ihmisenä olen lyönyt seinää siihen asti että käteni on mustelmilla paetakseni tuota oloa. Tuolla linjalla olisin kroonikko ja lääkkeet olisivat tehneet minusta sellaisen. Onneni oli että olin käyttänyt niitä niin lyhyesti että tiesin ja muistin mitä olen ilman niitä.

Toivon että karma opettaa psykiatreja viimeistään hoitokodissa sitten millaisia seurauksia neurolepteissä voi olla niinkuin itselle. Erityisesti niitä injektioita suosittelevia psykiatreja toivon karman opettavan jotka kuuntelevat enemmän markkinointipuheita kuin oikeasti miettivät miltä heidän potilaista tuntuu.

Lue lisää

Jälkikäteen läheiseni sanoi minulle "ne lääkkeet taisivat tehdä sinusta itsetuhoisen".

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sairasta siinä on että reagoit luontaisesti siihen mitä sinulle on tapahtunut tai minkälaisessa sekavassa yhteiskunnassa elät? Listaan syitä:

-Lapsuuden traumat (mm. huonot kotiolot, koulukiusaaminen, hyväksikäyttö, ei kavereita ollenkaan...)
-Pitkään jatkunut päihteiden käyttö ja esim. niiden käytön tai käytön lopettamisen seurauksena vaikea unettomuus
-Vaikea unettomuus muuten vaan.
-Todella huono parisuhdekokemus
-Huono ruokavalio
-Huono ruokavalio yhdistettynä päihteiden käyttöön, unettomuuteen, huonoon parisuhdekokemukseen ja lapsuuden traumoihin.

Noniin. Psykoosi on eräänlainen pakotie tai hermoromahdus, yleisesti ottaen pakotie omaan maailmaan joka vaikuttaa ehkä paremmalta kuin se jossa elää. Ihmisen selviytymiskeino. Jotkut tosin kuulevat epämiellyttäviä ääniä johtuen epämiellyttävistä kokemuksista, mutta liibalaaba - väittäisin että on ihmisen luontainen tapa reagoida siihen mitä on tapahtunut.

Ei lääkkeet poista sitä, vaan tekevät sinusta apaattisen ja tunteettoman. Lääkärit vakuuttelevat että olet sairas koska sinulla on "harhoja"? Olen myös sairastanut näkymättömän sairauden jota ei mielestäni koskaan ollutkaan, toki osastohoidossa piti se myöntää jotta pääsi pois. 8 vuotta elämästä mennyt hukkaan, menetin sen seurauksena kyvyn flirttailla ja puhua vastakkaiselle sukupuolelle. On myös yhä pakkoliikkeitä, sekä kroppa on juminen ja jähmeä vaikka kuinka venyttelee. Pitäisi varmaan aloittaa jooga.

Silti olen kuntoutunut ihan helkutisti ja vointi on 10x parempi kuin lääkittynä. Pystyn puhumaan ihmisille, osaan nauraa ja tuntea asioita. Myös itkeä. Fyysinen terveys kiittää ja laihduin yli 60kg. Nyt pystyy käymään kuntosalilla. Ilmeet ja eleet tulleet takaisin. Onneksi lopetin sonnan syömisen asteittain niin vieroitusoirepsykoosin pystyi nippa nappa kärsimään ilman sairaalahoitoa. Lääkärit olivat kaikki sitä mieltä että olen lopun iän sairas. Sain terveen paperit kun puoli vuotta meni hyvin ilman neuroleptejä.

Korvauksia en tule saamaan tuosta paskasta, halusin kasvaa isoksi ja vahvaksi, jotta voin saada lapsia. Testosteronitasot meni vituilleen leponexin käytön takia, onneksi nyt alkanut näkyä valoa tunnelin päässä.

T. entinen skitsofreenikko.

Lue lisää

Uskon että noita parantumisia skitsofreniasta voi olla useitakin, vaikka psykiatria maalaa siitä kuvaa toivottomampana aivosairautena ja joku tulee suu vaahdossa aina selittämään lääkkeiden tarpeellisuudesta että hoitotasapaino on silloin kun on lääkkeet.
Se parantuminen voi lähteä esim siitä että juuri saa unettomuutensa parannettua, elintavat kuntoon, päihteet pois, käsittelee lapsuustraumoja ja yksi tärkeä asia, osaa reflektoida toimintaansa. Tietää miten turvallisesti vieroittaudutaan lääkkeistä ja milloin on oikea aika sille. Tietää esim milloin on syytä tehdä stressinhallintaa ja milloin tarvii lepoa ja niin päin pois. Osaa tulkita tunteitaan ja asettua ikäänkuin ulkopuolelle itsestään miettien omia ajatuksiaan. Osaa rauhoitella itseään. Tietyt peruspalikat elämässä on kunnossa ja tarvehierarkian peruspalikat mistä voi alkaa rakentaa elämäänsä.

Se kun joku asia vain tulkitaan "psykoosisairautena" voi lisätä täysin turhaa stigmaa ihmiselle ja lisätä kuormaa. Saada keskittymään oireisiin,lisäämään pelkoa niitä kohtaan, ei kontekstiin ja kaikkiin niihin keinoihin mitä voisi tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaan vielä että ei poista tapahtunutta, vaan poistavat nk. oireet tekemällä sinusta äärimmäisen apaattisen. Tämä varmaan johtuu suurimmaksi osin dopamiinireseptoreita salpaavasta vaikutuksesta. Abilify on poikkeus joka ei niitä salpaa, mutta sekoittaa ja salpaa monien muiden reseptorien toimintaa kuten serotoniinit.

Abilifyta käyttävät ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin muita psyk. lääkkeitä käyttävät, mutta se tekee kyllä aika purilaiseksi.

Lue lisää

Ei voi sanoa, että lääkkeitä käyttäviltä poistuisi sosiaalisuus elämästään. Se on kyllä ihan ihmisestä kiinni. Sosiaalinen voi olla myös lääkittynä, enemmän tai vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi sanoa, että lääkkeitä käyttäviltä poistuisi sosiaalisuus elämästään. Se on kyllä ihan ihmisestä kiinni. Sosiaalinen voi olla myös lääkittynä, enemmän tai vähemmän.

Olet oikeassa. Voi olla sosiaalinen, mutta se riippuu merkittävästi lääkkeestä jota käytetään, sekä tietenkin annostuksesta. Jos kyseessä on SSRI-lääkkeet, niin ihminen voi vaikuttaa päällisin puolin aivan normaalilta. Voi myös olla matalalla tai kohtuuannoksella neuroleptejä, jolloin sosiaalinen puoli ei kärsi merkittävästi.

Alun perin on vastattu siihen kun puhuttu psykoosista, ja hieman hassusta termistä "psykoosisairaus". Nämä psykoosit yleisesti ottaen hoidetaan neurolepteillä eli antipsykoottisilla lääkeaineilla. Monesti psykoosin kärsinyt potilas joka käyttää lääkkeitä oireiden hillitsemiseen käy melko hitaalla. Heillä on raskas neuroleptilääkitys ollut kaikilla, joko injektioina tai pillereinä. Annan suuntaa antavia esimerkkiannoksia: Leponex min. 300mg, Zyprexa/Olanzapin min. 20mg, Seroquel/Ketipinor min. 500mg.

Toiset ajattelevat tämän jähmeyden johtuvan psykoosisairaudesta, itse veikkaisin vahvasti isoa lääkeannostusta, joka voi olla kokonaan tarpeeton. Veikkaus perustuen omiin kokemuksiin, sekä lukuisten muiden joita olen tavannut ennen lääkitystä, lääkkeiden käytön aikana, sekä onnistuneen lopetuksen jälkeen. Epäonnistuneissakin lopetuksissa sosiaaliset kyvyt ja kognitiiviset kyvyt parantuneet merkittävästi, mutta tietyn ajan kuluessa henkilö on seonnut uudestaan.

Näistä epäonnistumisista yrityksistä joita olen nähnyt ja joista kuullut on ollut 100% kyseessä seinään lopettaminen, eikä kontrollia ole ollut. Kontrollilla tarkoitan asteittaisten lopettamisen yhteyteen liittyvästä omien henkisten voimavarojen tiedostamisesta, liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Jos lopettaa seinään ilman kontrollia vuosia kestäneen antipsykoottisen lääkityksen, seurauksena voi hyvinkin olla rankka psykoosi, johon liittyy monenlaista fyysistä vaivaa. Isoin homma itsellä oli unettomuuden kestäminen ja sen hoito ilman neuroleptien aloittamista uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Voi olla sosiaalinen, mutta se riippuu merkittävästi lääkkeestä jota käytetään, sekä tietenkin annostuksesta. Jos kyseessä on SSRI-lääkkeet, niin ihminen voi vaikuttaa päällisin puolin aivan normaalilta. Voi myös olla matalalla tai kohtuuannoksella neuroleptejä, jolloin sosiaalinen puoli ei kärsi merkittävästi.

Alun perin on vastattu siihen kun puhuttu psykoosista, ja hieman hassusta termistä "psykoosisairaus". Nämä psykoosit yleisesti ottaen hoidetaan neurolepteillä eli antipsykoottisilla lääkeaineilla. Monesti psykoosin kärsinyt potilas joka käyttää lääkkeitä oireiden hillitsemiseen käy melko hitaalla. Heillä on raskas neuroleptilääkitys ollut kaikilla, joko injektioina tai pillereinä. Annan suuntaa antavia esimerkkiannoksia: Leponex min. 300mg, Zyprexa/Olanzapin min. 20mg, Seroquel/Ketipinor min. 500mg.

Toiset ajattelevat tämän jähmeyden johtuvan psykoosisairaudesta, itse veikkaisin vahvasti isoa lääkeannostusta, joka voi olla kokonaan tarpeeton. Veikkaus perustuen omiin kokemuksiin, sekä lukuisten muiden joita olen tavannut ennen lääkitystä, lääkkeiden käytön aikana, sekä onnistuneen lopetuksen jälkeen. Epäonnistuneissakin lopetuksissa sosiaaliset kyvyt ja kognitiiviset kyvyt parantuneet merkittävästi, mutta tietyn ajan kuluessa henkilö on seonnut uudestaan.

Näistä epäonnistumisista yrityksistä joita olen nähnyt ja joista kuullut on ollut 100% kyseessä seinään lopettaminen, eikä kontrollia ole ollut. Kontrollilla tarkoitan asteittaisten lopettamisen yhteyteen liittyvästä omien henkisten voimavarojen tiedostamisesta, liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Jos lopettaa seinään ilman kontrollia vuosia kestäneen antipsykoottisen lääkityksen, seurauksena voi hyvinkin olla rankka psykoosi, johon liittyy monenlaista fyysistä vaivaa. Isoin homma itsellä oli unettomuuden kestäminen ja sen hoito ilman neuroleptien aloittamista uudestaan.

Lue lisää

Ja Risperdal ihan minimissään 3mg... ei helvetti. Vaikka potilaan "vointi" näyttäisi kohenevan pienemmälläkin annoksella osastohoidon aikana, niin hoitavilla lääkäreillä on yleensä tapana varmistaa voinnin pysyminen vakaana lisäämällä lääke "hoitavalle tasolle". Hitto soikoon vähempikin riittää. Lukuisista neurolepteistä on kokemusta, kaikki ovat hermomyrkkyjä. Eivät tee mitään muuta kuin lamaavat kyvyn tuntea, ajatella, puhua, nauttia elämästä. Pienillä annoksilla lamaus ei ole kovin merkittävä, mutta en söisi edes Ketipinoria 25mg uneen. Tenox on paljon parempi valmiste, parasta jos pärjää melatoniinilla tai kamomillateellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja Risperdal ihan minimissään 3mg... ei helvetti. Vaikka potilaan "vointi" näyttäisi kohenevan pienemmälläkin annoksella osastohoidon aikana, niin hoitavilla lääkäreillä on yleensä tapana varmistaa voinnin pysyminen vakaana lisäämällä lääke "hoitavalle tasolle". Hitto soikoon vähempikin riittää. Lukuisista neurolepteistä on kokemusta, kaikki ovat hermomyrkkyjä. Eivät tee mitään muuta kuin lamaavat kyvyn tuntea, ajatella, puhua, nauttia elämästä. Pienillä annoksilla lamaus ei ole kovin merkittävä, mutta en söisi edes Ketipinoria 25mg uneen. Tenox on paljon parempi valmiste, parasta jos pärjää melatoniinilla tai kamomillateellä.

Lue lisää

Joo psykiatrien mielestä jos hoito ei toimi niin antipsykoottiannoksen nostaminen ja sedaation kasvattaminen on tapa edetä. Tämä ojn toki aika kontroversiaalia että jos ihminen lähtökohtaisesti pillerikokeilukierteessä menee aikalailla huonompaan suuntaan tai ei voi hyvin niin silloinhan tupla-annos on parempi!

Minulla psykiatri nosteli antipsykootit maksimiannokseen kun olin kokoajan sekava. Tuntui kuin joka ilta olisi pitänyt tulla kidutetuksi osastolla kun otin sen isomman annoksen mitä en sietänyt ja siitä tuli olo kuin olisi halunnut nahoistaan päästä ja kuin joku jarru olisi tullut ajatteluun jossa koko maailma hämärtyi. Kuin olisin ollut jossain tosi raskaassa sumussa ja yrittänyt taistella sitä vastaan henkisesti ettei tarvi mennä sinne. Joskus olin aika sekava sen ottamisen jälkeen. Muistan vain sen epämiellyttävän olon.

Keksin onneksi keinoja olla ottamatta sitä, kun lopettivat tuijottelemasta suuhun (sadistit).
Ja ironista kyllä lähdin osastolta silloin kun sitä syljin pois kun olotila oli aina parempi kun en sitä ottanut. Mutta eipä sitä voinut tuossa sairasta sairaammaassa paikassa edes myöntää. Heitin puseron pois jonka taskussa oli värjäymiä noiden ällöttävistä kirkkaanvärisistä pillereistä jotka tungin taskuunii.

Tuo kokemus ei paljon eroa varmaan kidutetuksi tulemisesta kun joutui ottamaan isoa antipsykoottiannosta niin että psykiatri pakottaa ja vielä nostaa sen maksimiin vaikka ei oikein siedä pienempiäkään annoksia.
Se oli kuin olisi kadottanut itsensä mutta löytänyt asteittain itsensä takaisin tuosta kemikaalisesta aivojen kyllästämisestä.

Jälkikäteen ymmärsin että psykoosi juuri lienee mielen suojamekanismi siirtää itsensä johonkin ihan muualle kuin stressitila kasvaa liian suureksi. Jos haluaa tietää mitä psykoosi on, kannattaa vaikka kokeilla olla nukkumatta muutamaan päivään. Ja joo, psyykenlääkkeet sotkee vieroituksessa unet. Niillä on siinä suhteessa samanlaisuutta kuin huumeissa mitä olen lukenut.

Anonyymi kirjoitti:

Joo psykiatrien mielestä jos hoito ei toimi niin antipsykoottiannoksen nostaminen ja sedaation kasvattaminen on tapa edetä. Tämä ojn toki aika kontroversiaalia että jos ihminen lähtökohtaisesti pillerikokeilukierteessä menee aikalailla huonompaan suuntaan tai ei voi hyvin niin silloinhan tupla-annos on parempi!

Minulla psykiatri nosteli antipsykootit maksimiannokseen kun olin kokoajan sekava. Tuntui kuin joka ilta olisi pitänyt tulla kidutetuksi osastolla kun otin sen isomman annoksen mitä en sietänyt ja siitä tuli olo kuin olisi halunnut nahoistaan päästä ja kuin joku jarru olisi tullut ajatteluun jossa koko maailma hämärtyi. Kuin olisin ollut jossain tosi raskaassa sumussa ja yrittänyt taistella sitä vastaan henkisesti ettei tarvi mennä sinne. Joskus olin aika sekava sen ottamisen jälkeen. Muistan vain sen epämiellyttävän olon.

Keksin onneksi keinoja olla ottamatta sitä, kun lopettivat tuijottelemasta suuhun (sadistit).
Ja ironista kyllä lähdin osastolta silloin kun sitä syljin pois kun olotila oli aina parempi kun en sitä ottanut. Mutta eipä sitä voinut tuossa sairasta sairaammaassa paikassa edes myöntää. Heitin puseron pois jonka taskussa oli värjäymiä noiden ällöttävistä kirkkaanvärisistä pillereistä jotka tungin taskuunii.

Tuo kokemus ei paljon eroa varmaan kidutetuksi tulemisesta kun joutui ottamaan isoa antipsykoottiannosta niin että psykiatri pakottaa ja vielä nostaa sen maksimiin vaikka ei oikein siedä pienempiäkään annoksia.
Se oli kuin olisi kadottanut itsensä mutta löytänyt asteittain itsensä takaisin tuosta kemikaalisesta aivojen kyllästämisestä.

Jälkikäteen ymmärsin että psykoosi juuri lienee mielen suojamekanismi siirtää itsensä johonkin ihan muualle kuin stressitila kasvaa liian suureksi. Jos haluaa tietää mitä psykoosi on, kannattaa vaikka kokeilla olla nukkumatta muutamaan päivään. Ja joo, psyykenlääkkeet sotkee vieroituksessa unet. Niillä on siinä suhteessa samanlaisuutta kuin huumeissa mitä olen lukenut.

Lue lisää

Joo ne on aivan rakastuneita niihin hoitaviin lääkeannoksiinsa. Hoitava lääke, plaaplaaplaa. Se on idea mihin he ovat rakastuneita, ihan sama mitä potilaalle käy. Vaikka toisaalta potilaalla olisi ollut jo mitä lääkehaittaa niin hoitava lääke pitää olla "terapeuttisella annoksella".

Kaikille samanlaisia (riittävän isoja) annoksia, on pieni tai iso ihminen tai erilainen tapa metabolisoida ainetta.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että noita parantumisia skitsofreniasta voi olla useitakin, vaikka psykiatria maalaa siitä kuvaa toivottomampana aivosairautena ja joku tulee suu vaahdossa aina selittämään lääkkeiden tarpeellisuudesta että hoitotasapaino on silloin kun on lääkkeet.
Se parantuminen voi lähteä esim siitä että juuri saa unettomuutensa parannettua, elintavat kuntoon, päihteet pois, käsittelee lapsuustraumoja ja yksi tärkeä asia, osaa reflektoida toimintaansa. Tietää miten turvallisesti vieroittaudutaan lääkkeistä ja milloin on oikea aika sille. Tietää esim milloin on syytä tehdä stressinhallintaa ja milloin tarvii lepoa ja niin päin pois. Osaa tulkita tunteitaan ja asettua ikäänkuin ulkopuolelle itsestään miettien omia ajatuksiaan. Osaa rauhoitella itseään. Tietyt peruspalikat elämässä on kunnossa ja tarvehierarkian peruspalikat mistä voi alkaa rakentaa elämäänsä.

Se kun joku asia vain tulkitaan "psykoosisairautena" voi lisätä täysin turhaa stigmaa ihmiselle ja lisätä kuormaa. Saada keskittymään oireisiin,lisäämään pelkoa niitä kohtaan, ei kontekstiin ja kaikkiin niihin keinoihin mitä voisi tehdä.

Lue lisää

Viimeksi kun tapasin ylilääkärin, niin hän mainitsi että sellainen 30% paranee skitsofreniasta.

Jos sinä et pysty hyväksymään sitä että lääkärit sen hyväksyy, niin se ei ehkä ole lääkärien ongelma.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sairasta siinä on että reagoit luontaisesti siihen mitä sinulle on tapahtunut tai minkälaisessa sekavassa yhteiskunnassa elät? Listaan syitä:

-Lapsuuden traumat (mm. huonot kotiolot, koulukiusaaminen, hyväksikäyttö, ei kavereita ollenkaan...)
-Pitkään jatkunut päihteiden käyttö ja esim. niiden käytön tai käytön lopettamisen seurauksena vaikea unettomuus
-Vaikea unettomuus muuten vaan.
-Todella huono parisuhdekokemus
-Huono ruokavalio
-Huono ruokavalio yhdistettynä päihteiden käyttöön, unettomuuteen, huonoon parisuhdekokemukseen ja lapsuuden traumoihin.

Noniin. Psykoosi on eräänlainen pakotie tai hermoromahdus, yleisesti ottaen pakotie omaan maailmaan joka vaikuttaa ehkä paremmalta kuin se jossa elää. Ihmisen selviytymiskeino. Jotkut tosin kuulevat epämiellyttäviä ääniä johtuen epämiellyttävistä kokemuksista, mutta liibalaaba - väittäisin että on ihmisen luontainen tapa reagoida siihen mitä on tapahtunut.

Ei lääkkeet poista sitä, vaan tekevät sinusta apaattisen ja tunteettoman. Lääkärit vakuuttelevat että olet sairas koska sinulla on "harhoja"? Olen myös sairastanut näkymättömän sairauden jota ei mielestäni koskaan ollutkaan, toki osastohoidossa piti se myöntää jotta pääsi pois. 8 vuotta elämästä mennyt hukkaan, menetin sen seurauksena kyvyn flirttailla ja puhua vastakkaiselle sukupuolelle. On myös yhä pakkoliikkeitä, sekä kroppa on juminen ja jähmeä vaikka kuinka venyttelee. Pitäisi varmaan aloittaa jooga.

Silti olen kuntoutunut ihan helkutisti ja vointi on 10x parempi kuin lääkittynä. Pystyn puhumaan ihmisille, osaan nauraa ja tuntea asioita. Myös itkeä. Fyysinen terveys kiittää ja laihduin yli 60kg. Nyt pystyy käymään kuntosalilla. Ilmeet ja eleet tulleet takaisin. Onneksi lopetin sonnan syömisen asteittain niin vieroitusoirepsykoosin pystyi nippa nappa kärsimään ilman sairaalahoitoa. Lääkärit olivat kaikki sitä mieltä että olen lopun iän sairas. Sain terveen paperit kun puoli vuotta meni hyvin ilman neuroleptejä.

Korvauksia en tule saamaan tuosta paskasta, halusin kasvaa isoksi ja vahvaksi, jotta voin saada lapsia. Testosteronitasot meni vituilleen leponexin käytön takia, onneksi nyt alkanut näkyä valoa tunnelin päässä.

T. entinen skitsofreenikko.

Lue lisää

Elän edelleen samanlaisessa yhteiskunnassa, samanlaista elämää kuin silloinkin, sairastuttuani psykoosisairauteen.
Samanlaisia ongelmia kuin silloin ennenkin, reagoinko nyt sitten jotenkin eri tavalla yhteiskuntaan ? Sen tiedän, että itseeni suhtautuminen on muuttunut, se on auttanut eniten pysymään kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Voi olla sosiaalinen, mutta se riippuu merkittävästi lääkkeestä jota käytetään, sekä tietenkin annostuksesta. Jos kyseessä on SSRI-lääkkeet, niin ihminen voi vaikuttaa päällisin puolin aivan normaalilta. Voi myös olla matalalla tai kohtuuannoksella neuroleptejä, jolloin sosiaalinen puoli ei kärsi merkittävästi.

Alun perin on vastattu siihen kun puhuttu psykoosista, ja hieman hassusta termistä "psykoosisairaus". Nämä psykoosit yleisesti ottaen hoidetaan neurolepteillä eli antipsykoottisilla lääkeaineilla. Monesti psykoosin kärsinyt potilas joka käyttää lääkkeitä oireiden hillitsemiseen käy melko hitaalla. Heillä on raskas neuroleptilääkitys ollut kaikilla, joko injektioina tai pillereinä. Annan suuntaa antavia esimerkkiannoksia: Leponex min. 300mg, Zyprexa/Olanzapin min. 20mg, Seroquel/Ketipinor min. 500mg.

Toiset ajattelevat tämän jähmeyden johtuvan psykoosisairaudesta, itse veikkaisin vahvasti isoa lääkeannostusta, joka voi olla kokonaan tarpeeton. Veikkaus perustuen omiin kokemuksiin, sekä lukuisten muiden joita olen tavannut ennen lääkitystä, lääkkeiden käytön aikana, sekä onnistuneen lopetuksen jälkeen. Epäonnistuneissakin lopetuksissa sosiaaliset kyvyt ja kognitiiviset kyvyt parantuneet merkittävästi, mutta tietyn ajan kuluessa henkilö on seonnut uudestaan.

Näistä epäonnistumisista yrityksistä joita olen nähnyt ja joista kuullut on ollut 100% kyseessä seinään lopettaminen, eikä kontrollia ole ollut. Kontrollilla tarkoitan asteittaisten lopettamisen yhteyteen liittyvästä omien henkisten voimavarojen tiedostamisesta, liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Jos lopettaa seinään ilman kontrollia vuosia kestäneen antipsykoottisen lääkityksen, seurauksena voi hyvinkin olla rankka psykoosi, johon liittyy monenlaista fyysistä vaivaa. Isoin homma itsellä oli unettomuuden kestäminen ja sen hoito ilman neuroleptien aloittamista uudestaan.

Lue lisää

Ei siihen mitään veikkailua tarvita, lääkkeet aiheuttavat hitautta, jähmeyttä, ym.
Kaikki luettelemasi lääkkeet tulivat vuosien varrella tutuiksi. Ja monet muutkin, joita et maininnut. Listasta olisikin tullut pitkä, jos kaikki nimet olisi kirjannut.

Itselläni oli vuosia kahta tai kolmea neuroleptiä samanaikaisesti käytössä, lisänä masennuslääkkeitä, entisiä epilepsia lääkkeitä, joita myös psykiatria käyttää, oli myös unilääkkeitä. Lääkitys oli pahimmillaan 10-15 pilleriä vuorokaudessa. Kokemusta lääkkeistä on, ja siitä mitä ne omalla kohdallani aiheuttivat. Muiden kohdalta en voi sanoa mitään, miten lääkkeet heihin vaikuttavat.

Valvotuissa oloissa minulta ajettiin alas suurin osa lääkityksistä. Viimeiset lopetin itse jo vuosia sitten, kun lääkärit eivät olisi suostuneet. En lopettanut kuin seinään, vaan hitaasti vähentämällä.
Lääkkeistä irtaantuminen palautti tunteet, poisti " aivosumun ", kognitiokin parani, mutta vajavuutta jäi, verrattuna aikaan ennen lääkkeiden käyttöä. Muistiin vaikutti ehkä eniten.
Myös fyysistä ongelmaa jäi, mutta se siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo ne on aivan rakastuneita niihin hoitaviin lääkeannoksiinsa. Hoitava lääke, plaaplaaplaa. Se on idea mihin he ovat rakastuneita, ihan sama mitä potilaalle käy. Vaikka toisaalta potilaalla olisi ollut jo mitä lääkehaittaa niin hoitava lääke pitää olla "terapeuttisella annoksella".

Kaikille samanlaisia (riittävän isoja) annoksia, on pieni tai iso ihminen tai erilainen tapa metabolisoida ainetta.

Lue lisää

Omituisin väite lääkäriltä oli, kun lopetin neuroleptit, " kyllä niitä täytyy käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn ".
Siinä mielessä omituinen, kun psykoosia ei ollut siinä vaiheessa ollut pitkälle yli kymmeneen vuoteen.
Tähän päivään mennessä psykoosia ei ole edelleenkään enää ollut yli kahteenkymmeneen vuoteen, eikä ole lääkkeitä ollut käytössä vuosiin.
En oikein jaksa ymmärtää, miksi niitä pitäisi käyttää koko lopun elämän ajan, jos/kun siihen ei ole tarvetta.

Anonyymi kirjoitti:

Omituisin väite lääkäriltä oli, kun lopetin neuroleptit, " kyllä niitä täytyy käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn ".
Siinä mielessä omituinen, kun psykoosia ei ollut siinä vaiheessa ollut pitkälle yli kymmeneen vuoteen.
Tähän päivään mennessä psykoosia ei ole edelleenkään enää ollut yli kahteenkymmeneen vuoteen, eikä ole lääkkeitä ollut käytössä vuosiin.
En oikein jaksa ymmärtää, miksi niitä pitäisi käyttää koko lopun elämän ajan, jos/kun siihen ei ole tarvetta.

Lue lisää

Tilastojen valossa ihan ymmärrettävä lohkaisu lääkäriltä. Niistä on turha mieltään pahoittaa.

Ymmärrän muutenkin hyvin, jos ihmisellä on vaikka psykoottinen persoonallisuus, niin lääkäri suosittelee huomattavasti helpommin lääkkeitä, kun Sellaiselle jolla ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Tilastojen valossa ihan ymmärrettävä lohkaisu lääkäriltä. Niistä on turha mieltään pahoittaa.

Ymmärrän muutenkin hyvin, jos ihmisellä on vaikka psykoottinen persoonallisuus, niin lääkäri suosittelee huomattavasti helpommin lääkkeitä, kun Sellaiselle jolla ei ole.

Lue lisää

En minä siitä mieltä pahoittanut, kunhan ihmettelin.
Eikä ainakaan ole psykoottista persoonallisuutta, eli sellaiseen ei ole lääkitykselle tarvetta.
Päihdepsykooseista kärsin nuoruudessa, ja kun päihteet jäi pois elämästä, niin ei ole tullut psykoosejakaan.

Anonyymi kirjoitti:

En minä siitä mieltä pahoittanut, kunhan ihmettelin.
Eikä ainakaan ole psykoottista persoonallisuutta, eli sellaiseen ei ole lääkitykselle tarvetta.
Päihdepsykooseista kärsin nuoruudessa, ja kun päihteet jäi pois elämästä, niin ei ole tullut psykoosejakaan.

Lue lisää

Olit niin iloinen, että vielä vuosikymmenten jälkeen vatuloit asiaa harva se päivä?

Anteeksi jos menee taas henkilökohtaisuuksiin, mutta en ehkä ihan purematta niele.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeksi kun tapasin ylilääkärin, niin hän mainitsi että sellainen 30% paranee skitsofreniasta.

Jos sinä et pysty hyväksymään sitä että lääkärit sen hyväksyy, niin se ei ehkä ole lääkärien ongelma.

Lue lisää

Hienoa että asia on näin. Melkoinen taistelu oli muuten saada eräs psykiatrian höpöhöpödiagnoosi pois. Lienee myös ihmisiä jotka vain yksinkertaisesti tiputtautuu psykiatriasta pois ja voitaisiin laskea toipuneiksi mutta kukaan ei sitä kirjaa mihinään.

Anonyymi kirjoitti:

Jälkikäteen läheiseni sanoi minulle "ne lääkkeet taisivat tehdä sinusta itsetuhoisen".

Mä tajusin ihan itse jälkeenpäin, että lääkkeet olivat aiheuttaneet itsetuhoisuuteni.
Itsetuhoisuus loppui saman tien, kun lääkitykset loppuivat.

Anonyymi kirjoitti:

Olit niin iloinen, että vielä vuosikymmenten jälkeen vatuloit asiaa harva se päivä?

Anteeksi jos menee taas henkilökohtaisuuksiin, mutta en ehkä ihan purematta niele.

Lue lisää

Eipä asiaa tarvitse mitenkään vatuloida, mutta pysyyhän tapahtuneet asiat muistissa kaikesta huolimatta.
Miksi kuvittelet, että vatuloisin asiaa harva se päivä ? Päiviin mahtuu paljon mukavampaa ajanvietettä kuin vanhojen asioiden vatulointi.
" Olit niin iloinen.."
Totta, olen edelleen niin iloinen. Syystä että nykyisin menee paljon paremmin kuin takavuosina.
On oma asiasi, mitä pureskelet, mitä et. Siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siihen mitään veikkailua tarvita, lääkkeet aiheuttavat hitautta, jähmeyttä, ym.
Kaikki luettelemasi lääkkeet tulivat vuosien varrella tutuiksi. Ja monet muutkin, joita et maininnut. Listasta olisikin tullut pitkä, jos kaikki nimet olisi kirjannut.

Itselläni oli vuosia kahta tai kolmea neuroleptiä samanaikaisesti käytössä, lisänä masennuslääkkeitä, entisiä epilepsia lääkkeitä, joita myös psykiatria käyttää, oli myös unilääkkeitä. Lääkitys oli pahimmillaan 10-15 pilleriä vuorokaudessa. Kokemusta lääkkeistä on, ja siitä mitä ne omalla kohdallani aiheuttivat. Muiden kohdalta en voi sanoa mitään, miten lääkkeet heihin vaikuttavat.

Valvotuissa oloissa minulta ajettiin alas suurin osa lääkityksistä. Viimeiset lopetin itse jo vuosia sitten, kun lääkärit eivät olisi suostuneet. En lopettanut kuin seinään, vaan hitaasti vähentämällä.
Lääkkeistä irtaantuminen palautti tunteet, poisti " aivosumun ", kognitiokin parani, mutta vajavuutta jäi, verrattuna aikaan ennen lääkkeiden käyttöä. Muistiin vaikutti ehkä eniten.
Myös fyysistä ongelmaa jäi, mutta se siitä.

Lue lisää

Sama täällä, että pysyvää on jäänyt. Silti vointi on paljon parempi kuin lääkittynä, mulla meni 8 vuotta Leponexin kanssa, koska oli mukamas skitsofrenia ja tarvitsisi elinikäisen lääkityksen.

Nyt reilut 2 vuotta täysin ilman lääkkeitä, raskasta touhua mutta fyysinen terveys kiittää ja kumartaa. Treffeillä oli noloa käydä, koska viime treffeistä oli 10 vuotta aikaa. Varsinkin kun on syntynyt mieheksi, niin pitäisi olla jo vähän kokemusta tässä iässä. Onneksi se heppi toimii vihdoin ja viimein!

Sosiaaliset taidot ja muisti tulevatkin jälkijunassa. Välillä on kuin kalikalla olisi päähän lyöty, myöskin jos on nukkunut huonosti niin tulee kaikenlaisia pakkoliikkeitä...

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että noita parantumisia skitsofreniasta voi olla useitakin, vaikka psykiatria maalaa siitä kuvaa toivottomampana aivosairautena ja joku tulee suu vaahdossa aina selittämään lääkkeiden tarpeellisuudesta että hoitotasapaino on silloin kun on lääkkeet.
Se parantuminen voi lähteä esim siitä että juuri saa unettomuutensa parannettua, elintavat kuntoon, päihteet pois, käsittelee lapsuustraumoja ja yksi tärkeä asia, osaa reflektoida toimintaansa. Tietää miten turvallisesti vieroittaudutaan lääkkeistä ja milloin on oikea aika sille. Tietää esim milloin on syytä tehdä stressinhallintaa ja milloin tarvii lepoa ja niin päin pois. Osaa tulkita tunteitaan ja asettua ikäänkuin ulkopuolelle itsestään miettien omia ajatuksiaan. Osaa rauhoitella itseään. Tietyt peruspalikat elämässä on kunnossa ja tarvehierarkian peruspalikat mistä voi alkaa rakentaa elämäänsä.

Se kun joku asia vain tulkitaan "psykoosisairautena" voi lisätä täysin turhaa stigmaa ihmiselle ja lisätä kuormaa. Saada keskittymään oireisiin,lisäämään pelkoa niitä kohtaan, ei kontekstiin ja kaikkiin niihin keinoihin mitä voisi tehdä.

Lue lisää

Juu, no mä sanoisin että parasta on kun ei tulkita sairautena ollenkaan. Itsellä nimittäin esteenä kaikelle tuolle jota mainitsit oli lääkitys jota sain hoidoksi tähän mystiseen sairauteen.

Tuntuu jälkikäteen aika tragikoomiselle, että toimintakyvyttömälle ihmiselle selitetään jostain toipumisorientaatiosta ja siitä kuinka "toipua", mitkä asiat todella tukevat hyvinvointia (eli terveellinen ruokavalio ja elämäntavat, säännöllinen unirytmi, terveet sosiaaliset suhteet, koulutus, työpaikka, blaah blaah) samaan aikaan kun ihminen nukkuu yli puolet vuorokaudesta ja miettii syömistä. Syvällisin ajatus on että "olipa hyvä elokuva".

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä, että pysyvää on jäänyt. Silti vointi on paljon parempi kuin lääkittynä, mulla meni 8 vuotta Leponexin kanssa, koska oli mukamas skitsofrenia ja tarvitsisi elinikäisen lääkityksen.

Nyt reilut 2 vuotta täysin ilman lääkkeitä, raskasta touhua mutta fyysinen terveys kiittää ja kumartaa. Treffeillä oli noloa käydä, koska viime treffeistä oli 10 vuotta aikaa. Varsinkin kun on syntynyt mieheksi, niin pitäisi olla jo vähän kokemusta tässä iässä. Onneksi se heppi toimii vihdoin ja viimein!

Sosiaaliset taidot ja muisti tulevatkin jälkijunassa. Välillä on kuin kalikalla olisi päähän lyöty, myöskin jos on nukkunut huonosti niin tulee kaikenlaisia pakkoliikkeitä...

Lue lisää

Vaikka ehkä on nolottanut treffeillä, ja pelottanut hepin toiminta, selvisit siitä kuitenkin.
Miten olisit suhtautunut asiaan itse, jos ei heppi olisikaan toiminut ?
Elämässä tapahtuu aika paljon asioita, jotka voivat nolottaa, mutta eipä niistä kannata itseään syytellä. Tuossakin tilanteessa, jos ei sinulla ei olisi sujunut hyvin, seuraavalla kerralla olisi jo voinut mennä hyvin.
Vaikka kaikki ei onnistuisi, aina jokin onnistuu. Ja pienien puutteidenkin kanssa pystyy elämään, on ne sitten heikommat sosiaaliset taidot, muisti, tai mikä tahansa.
Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ( onko sellaista olemassakaan kuin täydellisyys ? ).
Sekin on kasvamista, henkistä sellaista, kun tajuaa ja ymmärtää asioita itsestään, huomaa oman suhtautumisensa erilaisiin juttuihin ja tilanteisiin.
Mitä vaikeamman kautta asioita kokee ja ajattelee, sen vaikeammilta ne tuntuvat. Ja silloin voi tulla myös psyykkisiä ongelmia.

Se on harmi, ettei samanlaisia läpimurtoja ole saatu aikaiseksi, mitä vaikka syövän tai HIVn kanssa. Voisi tietenkin ajatella että olisi tarvetta tarkastella mielenterveyden paradikmaa. Harmi että siitä keskustelu ei onnistu sairaudentunnottomien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on harmi, ettei samanlaisia läpimurtoja ole saatu aikaiseksi, mitä vaikka syövän tai HIVn kanssa. Voisi tietenkin ajatella että olisi tarvetta tarkastella mielenterveyden paradikmaa. Harmi että siitä keskustelu ei onnistu sairaudentunnottomien kanssa.

Lue lisää

Itse olisin todennäköisesti kuollut oman käden kautta jos olisin suostunut psykiatrin esittelemiin injektiomuotoisiin lääkityksii, koska joka kerta kun otin antipsykootin tunsin sietämätöntä sisäistä kutinaa ja liikuttelupakon tunnetta jaloissani joka oli hirveää. Piti ottaa toinen lääke että edes pystyin ottamaan antipsykootin. Sen sijaan lopetin lääkkeet ja sillä tiellä menty tosi monia vuosia ilman minkäänsorttisia ongelmia minkään psykoosien kanssa. Syy miksi olisin kuollut olisi se että en kestänyt sitä lamattua, hidasta, jumitilaa jossa sisäinen maailmani kuoli lääkkeissä ja kiduttavalta tuntuviin haittoihin. Tiesin sen liittyvän antipsykootteihin ja psykiatrian lääkkeisiin koska se alkoi masennuslääkevieroituksen lääkitsemisestä ja päättyi kun ajoin alas antipsykootit. Kuin minulta olisi riistetty se mitä olen, tunnen ja miten kykenen ajattelemana.Kamalia muistoja,.

Olin hidas, tyhjäkatseinen ja jähmeä. Olen päättänyt elämässäni että jos tyyliin dementoidun lähden täältä ennemmin kuin koskaan elämässäni enää laitan itseni siihen tilanteeseen että joku määräilee minulle vain lääkkeitä mitä minun pitää syödä. Pahinta oli kun dopamiininsalpaus sotki motoriikkaa aiheuttaen liikkumispakon tunnetta.

Kun alasajoi pillereitä ja huolehti terveydestään aivoterveys koheni. Terveellinen ruoka ja liike ja itsestä huolenpito on lääke. Lääkkeet taas sotkee hermostoa ja vahingoittavat aivoja.
Kutsutaan sitä sitten vaikka sairaudentunnottomuudeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on harmi, ettei samanlaisia läpimurtoja ole saatu aikaiseksi, mitä vaikka syövän tai HIVn kanssa. Voisi tietenkin ajatella että olisi tarvetta tarkastella mielenterveyden paradikmaa. Harmi että siitä keskustelu ei onnistu sairaudentunnottomien kanssa.

Lue lisää

Ehkä syy saattanee olla läpimurtojen puutteisiin että psykiatria ei tiedä mitä kenenkin aivoissa on vikana, on aivo-obsessoitunut ja ei ymmärrä lääkkeiden toimintamekanismia edes kunnolla, saatika mitä seurauksia niiden käyttämisestä on kasvuiässä ja ylipäätään pitkäaikaiskäytössä biologisesti aivoille.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olisin todennäköisesti kuollut oman käden kautta jos olisin suostunut psykiatrin esittelemiin injektiomuotoisiin lääkityksii, koska joka kerta kun otin antipsykootin tunsin sietämätöntä sisäistä kutinaa ja liikuttelupakon tunnetta jaloissani joka oli hirveää. Piti ottaa toinen lääke että edes pystyin ottamaan antipsykootin. Sen sijaan lopetin lääkkeet ja sillä tiellä menty tosi monia vuosia ilman minkäänsorttisia ongelmia minkään psykoosien kanssa. Syy miksi olisin kuollut olisi se että en kestänyt sitä lamattua, hidasta, jumitilaa jossa sisäinen maailmani kuoli lääkkeissä ja kiduttavalta tuntuviin haittoihin. Tiesin sen liittyvän antipsykootteihin ja psykiatrian lääkkeisiin koska se alkoi masennuslääkevieroituksen lääkitsemisestä ja päättyi kun ajoin alas antipsykootit. Kuin minulta olisi riistetty se mitä olen, tunnen ja miten kykenen ajattelemana.Kamalia muistoja,.

Olin hidas, tyhjäkatseinen ja jähmeä. Olen päättänyt elämässäni että jos tyyliin dementoidun lähden täältä ennemmin kuin koskaan elämässäni enää laitan itseni siihen tilanteeseen että joku määräilee minulle vain lääkkeitä mitä minun pitää syödä. Pahinta oli kun dopamiininsalpaus sotki motoriikkaa aiheuttaen liikkumispakon tunnetta.

Kun alasajoi pillereitä ja huolehti terveydestään aivoterveys koheni. Terveellinen ruoka ja liike ja itsestä huolenpito on lääke. Lääkkeet taas sotkee hermostoa ja vahingoittavat aivoja.
Kutsutaan sitä sitten vaikka sairaudentunnottomuudeksi.

Lue lisää

Kauheimpia seurauksia ihmiskehon sotkemisesta noilla aineilla oli tunne että minun pitäisi liikkua (pakkoliikkumisen tunne) ja nukahtamisen tunne samaan aikaan kuin olisin valumassa uneen mutta joku tunne estää koska fyysisesti keho on niin levoton ja menee ikävää tunnetta kehossa aiheuttaen paniikinsekaista tilaaa. Mokomat paskiaiset osastolla tuossa olossa pakottivat tunnin odottamaan unilääkettä joka oli ainut millä pääsi uneen tuossa olossa. Se oli kidutusta.

Vieläkin joudun traumapohjaisesti käymään kokemuksiani läpi näistä ns. lääkkeistä ja siitä mihin jamaan kehoni meni. Aineet sotkevat hermostoa. Kunnon elintavat ja aika auttoivat hermostoani palautumaan. Se on se mitä keho luontaisesti tarvii.

Psykiatria ohittaa kehon luontaiset tarpeet ja sotkee kehon luontaista välittäjäaineiden säätelyä ja sillä on luonnottomia seurauksia. Meidän kehoamme ja mieltämme ei ole suunniteltu kestämään tuollaisia haittoja, se on keholle pitkäkestoinen stressi.. Meni vuosia palautua psykiatrian lääkinnästä kun kaikki meni pieleen. Onneksi keho on fiksu ja osaa kääntää tuhoa. Pakkoliikkumisen tunteet, jähmeys, kaikki lähti.

Tunnen iloa ja nautintoa joka päivä siitä että nuo imbesillit eivät tuhonneet elämääni pysyvästi vaan voin joka päivä huolehtia kehoni hyvinvoinnista luonnollisesti. Se aikaansaa positiivisia muutoksia mielialassa ja terveydessä ja aivoterveydessä.

Niin olisi voinut käydä jos en olisi sanonut ei injektiolääkityksille. Karmaiseva ajatuskin että tuo olotila olisi vaikka jatkuvasti päällä. Niinhän se kyllä olikin vieroituksessa jmutta meni ohi. Selvisin hengissä, enkä ole psykiatrian uhri.

Anonyymi kirjoitti:

Kauheimpia seurauksia ihmiskehon sotkemisesta noilla aineilla oli tunne että minun pitäisi liikkua (pakkoliikkumisen tunne) ja nukahtamisen tunne samaan aikaan kuin olisin valumassa uneen mutta joku tunne estää koska fyysisesti keho on niin levoton ja menee ikävää tunnetta kehossa aiheuttaen paniikinsekaista tilaaa. Mokomat paskiaiset osastolla tuossa olossa pakottivat tunnin odottamaan unilääkettä joka oli ainut millä pääsi uneen tuossa olossa. Se oli kidutusta.

Vieläkin joudun traumapohjaisesti käymään kokemuksiani läpi näistä ns. lääkkeistä ja siitä mihin jamaan kehoni meni. Aineet sotkevat hermostoa. Kunnon elintavat ja aika auttoivat hermostoani palautumaan. Se on se mitä keho luontaisesti tarvii.

Psykiatria ohittaa kehon luontaiset tarpeet ja sotkee kehon luontaista välittäjäaineiden säätelyä ja sillä on luonnottomia seurauksia. Meidän kehoamme ja mieltämme ei ole suunniteltu kestämään tuollaisia haittoja, se on keholle pitkäkestoinen stressi.. Meni vuosia palautua psykiatrian lääkinnästä kun kaikki meni pieleen. Onneksi keho on fiksu ja osaa kääntää tuhoa. Pakkoliikkumisen tunteet, jähmeys, kaikki lähti.

Tunnen iloa ja nautintoa joka päivä siitä että nuo imbesillit eivät tuhonneet elämääni pysyvästi vaan voin joka päivä huolehtia kehoni hyvinvoinnista luonnollisesti. Se aikaansaa positiivisia muutoksia mielialassa ja terveydessä ja aivoterveydessä.

Niin olisi voinut käydä jos en olisi sanonut ei injektiolääkityksille. Karmaiseva ajatuskin että tuo olotila olisi vaikka jatkuvasti päällä. Niinhän se kyllä olikin vieroituksessa jmutta meni ohi. Selvisin hengissä, enkä ole psykiatrian uhri.

Lue lisää

Tässäpä paradigmaa psykiatrialle:'

1. Traumainformatiivisuus
2. Onko se yksilön aivokemiat ja vialliset aivot vai köyhyys, reaktio ylikuormittaviin ylistressaaviin tilanteisiin, yhteiskunnan rakentuminen niin että se ei ole hyväksi psyykelle, tarvehierarkia ei täyty jne

Jos kerran on kyseessä vialliset aivot olisi varmaan syytä siirtää psykiatrian tietyt osat neurologialle
3. Sosiaalisen ympäristön huomioiminen (mielenterveys osana sosiaalisia suhteita, yhteiskuntaa missä elämme), vähemmän lääkkeitä, avoin dialogi
4. Psykoosissa ei ihmisen tulkitseminen aivosairaana vaan elämän kriisissä. Psykoosi voi olla myös mielen turvatila ja raskaat kokemukset voivat auttaa myös joskus löytämään paremman polun elämässä sen sijaan mitä on käyty ja saavuttamaan paremman ymmärryksen. Sikälimikäli ihmistä ei lääkitä niin että tämä prosessi estyy liikaa.
5. Aivoterveyden tukeminen elintavoilla, suoliston hyvinvointi,
6. Ihmisen aivot rakentuu joka päivä uudelleen ja toimintakykyä voi asteittain parantaa. Toki se voi olla hankalaa jos ihminen on ylilääkitty.
7. Hitaat lääkevähennykset ja lääkevähennykset tärkeään rooliin psykiatriassa

https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981

Anonyymi kirjoitti:

Tässäpä paradigmaa psykiatrialle:'

1. Traumainformatiivisuus
2. Onko se yksilön aivokemiat ja vialliset aivot vai köyhyys, reaktio ylikuormittaviin ylistressaaviin tilanteisiin, yhteiskunnan rakentuminen niin että se ei ole hyväksi psyykelle, tarvehierarkia ei täyty jne

Jos kerran on kyseessä vialliset aivot olisi varmaan syytä siirtää psykiatrian tietyt osat neurologialle
3. Sosiaalisen ympäristön huomioiminen (mielenterveys osana sosiaalisia suhteita, yhteiskuntaa missä elämme), vähemmän lääkkeitä, avoin dialogi
4. Psykoosissa ei ihmisen tulkitseminen aivosairaana vaan elämän kriisissä. Psykoosi voi olla myös mielen turvatila ja raskaat kokemukset voivat auttaa myös joskus löytämään paremman polun elämässä sen sijaan mitä on käyty ja saavuttamaan paremman ymmärryksen. Sikälimikäli ihmistä ei lääkitä niin että tämä prosessi estyy liikaa.
5. Aivoterveyden tukeminen elintavoilla, suoliston hyvinvointi,
6. Ihmisen aivot rakentuu joka päivä uudelleen ja toimintakykyä voi asteittain parantaa. Toki se voi olla hankalaa jos ihminen on ylilääkitty.
7. Hitaat lääkevähennykset ja lääkevähennykset tärkeään rooliin psykiatriassa

https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981

Lue lisää

Kokemus opettaa antipsykooteista.

Tarina psykiatrista joka kokeili neuroleptejä.

Kun niistä puhutaan vain lääkkeinä se saa ne kuulostavaan kivoilta pikku pillereiltä, ei pahimmillaan mielenterveyttä tuhoavilta pahaa oloa tuottavilta rohdoilta mitä ne oikeasti on.

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Anonyymi kirjoitti:

Kokemus opettaa antipsykooteista.

Tarina psykiatrista joka kokeili neuroleptejä.

Kun niistä puhutaan vain lääkkeinä se saa ne kuulostavaan kivoilta pikku pillereiltä, ei pahimmillaan mielenterveyttä tuhoavilta pahaa oloa tuottavilta rohdoilta mitä ne oikeasti on.

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Lue lisää

Nuokin oireet mitä tuo psykiatri kuvaa olisi voitu vain diagnosoida sairauden oireina jollain toisella potilaalla.

Anonyymi kirjoitti:

Nuokin oireet mitä tuo psykiatri kuvaa olisi voitu vain diagnosoida sairauden oireina jollain toisella potilaalla.

Jos potilaita kuvataan sairaudentunnottomina, voisiko psykiatriaa kuvata sellaisena että se ei tunne ihmisyyttä kovin hyvin? Esim. traumakokemuksia, joidenkin reaktioita yliraskaisiin kokemuksiin ja pitkittyneeseen stressiin, mielen suojakeinoja, lääkehaittojen vaikutusta psyykeeseen? Joka saa jonkun romahtamaan mutta hänet sitten pahimmillaan pitkäksi ajaksi tai pysyvästi psykoosisairaana? Kovasti näkevät mielellään myös ihmiset kroonikkoina ja näkevät hienon lääketieteensä jotka veivaa jotain välittäjäainereseptoreita ratkaisevan ihmisten pulmat merkittävässä roolissa? Eikö tuo ole aika mahtipontista ajattelua tieteeltä joka ei kunnolla edes ymmärrä mikä on lääkkeen toimintamekanismi ja tunne-elämäkin on hyvin monimutkainen asia?

Nimenomaan, sydämen rytmiin.
Yhden lääkityksen aikoinaan vältin, kun sydämen johtumisaika piteni lääkkeen takia.
Vaan eipä auttanut, kun tilalle laitettiin toinen lääke, joka teki sydämelle aivan samaa.
En vuosikausiin tiennyt, että sekin lääke vaikutti sillä tavalla, käytin sitä kymmenen vuotta.
Aina kun sydänfilmiäkin otettiin, se johtumisajan piteneminen näkyi niissä. Psykiatrit eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita, miten lääke vaikutti.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan, sydämen rytmiin.
Yhden lääkityksen aikoinaan vältin, kun sydämen johtumisaika piteni lääkkeen takia.
Vaan eipä auttanut, kun tilalle laitettiin toinen lääke, joka teki sydämelle aivan samaa.
En vuosikausiin tiennyt, että sekin lääke vaikutti sillä tavalla, käytin sitä kymmenen vuotta.
Aina kun sydänfilmiäkin otettiin, se johtumisajan piteneminen näkyi niissä. Psykiatrit eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita, miten lääke vaikutti.

Lue lisää

Minullakin oli sydämen johtumisajassa jotain häikkää. Todennäköisesti johtui psyykenlääkkeistä. Psykiatreilla ei paljoa kiinnosta kun kysyin. Kaikkihan on potilaan omasta terveydestä johtuvaa. Ihme kun osastolla myöhemmin saikin kokoajan ravata EKG-tutkimuksissa, ei tainnut kukaan vain mainita miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minullakin oli sydämen johtumisajassa jotain häikkää. Todennäköisesti johtui psyykenlääkkeistä. Psykiatreilla ei paljoa kiinnosta kun kysyin. Kaikkihan on potilaan omasta terveydestä johtuvaa. Ihme kun osastolla myöhemmin saikin kokoajan ravata EKG-tutkimuksissa, ei tainnut kukaan vain mainita miksi.

Lue lisää

Ei ole kovin vaikeaa laskea yksi plus yksi, kun vuosikymmeniä neuroleptejä käyttäneiltä löydetään sydänlihaksen rappeumaa, ym. sydänvaivaa.....

Anonyymi kirjoitti:

Jos potilaita kuvataan sairaudentunnottomina, voisiko psykiatriaa kuvata sellaisena että se ei tunne ihmisyyttä kovin hyvin? Esim. traumakokemuksia, joidenkin reaktioita yliraskaisiin kokemuksiin ja pitkittyneeseen stressiin, mielen suojakeinoja, lääkehaittojen vaikutusta psyykeeseen? Joka saa jonkun romahtamaan mutta hänet sitten pahimmillaan pitkäksi ajaksi tai pysyvästi psykoosisairaana? Kovasti näkevät mielellään myös ihmiset kroonikkoina ja näkevät hienon lääketieteensä jotka veivaa jotain välittäjäainereseptoreita ratkaisevan ihmisten pulmat merkittävässä roolissa? Eikö tuo ole aika mahtipontista ajattelua tieteeltä joka ei kunnolla edes ymmärrä mikä on lääkkeen toimintamekanismi ja tunne-elämäkin on hyvin monimutkainen asia?

Lue lisää

Psykiatriaa voisi ehkä luonnehtia kylmäkiskoiseksi, kun se ei lähde potilaiden harhoihin mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriaa voisi ehkä luonnehtia kylmäkiskoiseksi, kun se ei lähde potilaiden harhoihin mukaan.

Niin nehän on vain harhoja kun puhutaan syistä miksi jotkut ajautuu psykoottiseen tilaan, ja siitä että he kykenevät ratkaisemaan oireensa ja ymmärtävät itseään paremmin ilman psykiatrian hoitomallin noudattamista josta tuli haittaa ts ilman lääkkeitä mitä psykiatria saattoi painostaa käyttämään ja ilman suurta identifioitumista psykiatrian antamaan diagnoosiin ja järjellä asioita ajatellen. Ts ymmärtäen syyt mitkä johtaa tilaan ja ynmärtäen sen että siitä voi päästä eteenpäin ilman aivosairaaksi tai sairaudentunnottomaksi leimaamista. Ja voi jopa sanoa mielipiteensäkin mutta toki jonkun mielestä ne on kaikki sairaudentunnottomien puhetta koska hän rakastaa leimata ihmisiä

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kovin vaikeaa laskea yksi plus yksi, kun vuosikymmeniä neuroleptejä käyttäneiltä löydetään sydänlihaksen rappeumaa, ym. sydänvaivaa.....

Itse tosiaankin uskon että poikkeamat omissa sydämen johtumisajoissa (QT) liittyivät psykiatrian lääkkeisiin ja senhetkiseen yhdistelmään. En oikeasti usko että psykiatriassa kiinnostaa nämä. Eikä sekään jos joku yhtäkkiä kupsahtaa. Kysyin asiasta niin oki vain "joo elä huoli, käytä vain pillereitä"Koska lääkkeet on turvallisia ja se vain psykiatriassa kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse tosiaankin uskon että poikkeamat omissa sydämen johtumisajoissa (QT) liittyivät psykiatrian lääkkeisiin ja senhetkiseen yhdistelmään. En oikeasti usko että psykiatriassa kiinnostaa nämä. Eikä sekään jos joku yhtäkkiä kupsahtaa. Kysyin asiasta niin oki vain "joo elä huoli, käytä vain pillereitä"Koska lääkkeet on turvallisia ja se vain psykiatriassa kiinnostaa.

Lue lisää

Itselläni meni juuri tuo johtumisaika liian pitkäksi nimenomaan lääkityksen takia.
Kokeiltiin Leponexia, ei käynyt, se pitkitti tuon rytmin.
Oli ainoa kerta, kun psykiatri katsoi, etten voinut käyttää Leponexia.
Myöhemmin kuitenkin aloitettiin Zyprexa, jota käytin kymmenisen vuotta, ja vasta ennen lopetusta sain tietää, että sekin oli pidentämässä johtumisrytmiä. Näkyi myös sydänfilmeissä. Eikä ole näkynyt enää lääkityksen loputtua kertaakaan.
Zyprexan määrännyt lääkäri ei pitänyt asiaa tärkeänä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin nehän on vain harhoja kun puhutaan syistä miksi jotkut ajautuu psykoottiseen tilaan, ja siitä että he kykenevät ratkaisemaan oireensa ja ymmärtävät itseään paremmin ilman psykiatrian hoitomallin noudattamista josta tuli haittaa ts ilman lääkkeitä mitä psykiatria saattoi painostaa käyttämään ja ilman suurta identifioitumista psykiatrian antamaan diagnoosiin ja järjellä asioita ajatellen. Ts ymmärtäen syyt mitkä johtaa tilaan ja ynmärtäen sen että siitä voi päästä eteenpäin ilman aivosairaaksi tai sairaudentunnottomaksi leimaamista. Ja voi jopa sanoa mielipiteensäkin mutta toki jonkun mielestä ne on kaikki sairaudentunnottomien puhetta koska hän rakastaa leimata ihmisiä

Lue lisää

Miksi meille on vuosisatojen saatossa kehittynyt psykiatria, jos ihmiset kykenevät ratkaisemaan elämänsä paremmin ilman sitä?

Mitä tapahtuisi jos ajattelisi asiaa omaa nenää pidemmälle?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi meille on vuosisatojen saatossa kehittynyt psykiatria, jos ihmiset kykenevät ratkaisemaan elämänsä paremmin ilman sitä?

Mitä tapahtuisi jos ajattelisi asiaa omaa nenää pidemmälle?

Lue lisää

On meille kehittynyt muutakin paskaa vastaamaan ihmisten tarpeisiin mutta ei se silti tarkoita että se on välttämättä erityisen hyödyllinen keino siinä paradigmassaan missä on ollut auttamaan ihmistä voimaan paremmin. Se että sille on tarve ei kerro että se välttämättä silti auttaa pitemmän päälle syvällisemmin ihmisiä voimaan paremmin ja etteikö jotkut muut keinot voisi olla hyödyllisiä.

Anonyymi kirjoitti:

On meille kehittynyt muutakin paskaa vastaamaan ihmisten tarpeisiin mutta ei se silti tarkoita että se on välttämättä erityisen hyödyllinen keino siinä paradigmassaan missä on ollut auttamaan ihmistä voimaan paremmin. Se että sille on tarve ei kerro että se välttämättä silti auttaa pitemmän päälle syvällisemmin ihmisiä voimaan paremmin ja etteikö jotkut muut keinot voisi olla hyödyllisiä.

Lue lisää

Tai psykiatrian uudelleenrakentuminen niin että se ei määrittele kaikenlaista ihmisyyteen liittyvää medikalisoitavaksi sairaudeksi yhä lisääntyvissä määrin. En siis missään nimessä halua kieltää ihmisiä hakemasta apua mutta toisaalta haluan herättää myös ajattelua avun toisesta puolesta johtuen virheistä mitä psykiatria tekee.

Anonyymi kirjoitti:

Tai psykiatrian uudelleenrakentuminen niin että se ei määrittele kaikenlaista ihmisyyteen liittyvää medikalisoitavaksi sairaudeksi yhä lisääntyvissä määrin. En siis missään nimessä halua kieltää ihmisiä hakemasta apua mutta toisaalta haluan herättää myös ajattelua avun toisesta puolesta johtuen virheistä mitä psykiatria tekee.

Lue lisää

Ja näen jotain positiivisiakin tuulahduksia psykiatriassa esim avoin dialogi, holistiset ravitsemukseen ja elintapoihin liittyvät ajattelumallit mihin olen netissä törmännyt valitettavasti vain ulkomaisten psykiatrien ajatuksissa, ne ketkä on satsanneet vieroituksen, haittojen ja pitkäaikaiskäytön tutkimukseen, netissä näkemäni psykiatrit ketkä suhtautuvat kriittisesti pitkäaikaiskäyttöön ja suhtautuvat tutkimuksiin kriittisesti nähsen niiden ongelmat ja ottavat todesta esim PSSD-tapaukset ja pitkittyneet vieroitusoireet todesta ymmärtäen oikeasti riskit mitä mielen hyvinvoinnille voi olla psykiatrian lääkkeistä, traumainformoidut opit ynnä muu. Kun ihmistä toimintaterapeuttisesti kuntoutetaan nähden kaikki se potentiaali ja neuroplastisuus ihmisten aivoissa keskittymättä vain johonkin hevonpaskateoriaan mikä milloinkin on esim nykyään lienee SSRI lääkkeiden neuroplastisuutta lisäävä vaikutus ja sen vuoksi aineiden olennaisuus osana hoitoprosessia.

Sitten on sitä aivoissa on vika psykiatriaa jossa vastaus kaikkeen on tietenkin olennaisessa roolissa kemiallinen aivojen muuntelu, heidän mielestään muka aivovaurioiden ehkäisy, termit sairaudentunnottomaksi ja hoitokielteiseksi ja muu leimaaminen, sokeus nähdä tekemäänsä vahinkoa. Toki hoitojärjestelmässä nähdään esim diagnoosit niin että esim terapiassa niillä ei ole niin merkitystä mutta silti jatkuva ihmisten diagnosointi voi vaikuttaa myös siihen miten lääkäri ja asiakas itse näkee mahdollisuutensa toipua.

Anonyymi kirjoitti:

Ja näen jotain positiivisiakin tuulahduksia psykiatriassa esim avoin dialogi, holistiset ravitsemukseen ja elintapoihin liittyvät ajattelumallit mihin olen netissä törmännyt valitettavasti vain ulkomaisten psykiatrien ajatuksissa, ne ketkä on satsanneet vieroituksen, haittojen ja pitkäaikaiskäytön tutkimukseen, netissä näkemäni psykiatrit ketkä suhtautuvat kriittisesti pitkäaikaiskäyttöön ja suhtautuvat tutkimuksiin kriittisesti nähsen niiden ongelmat ja ottavat todesta esim PSSD-tapaukset ja pitkittyneet vieroitusoireet todesta ymmärtäen oikeasti riskit mitä mielen hyvinvoinnille voi olla psykiatrian lääkkeistä, traumainformoidut opit ynnä muu. Kun ihmistä toimintaterapeuttisesti kuntoutetaan nähden kaikki se potentiaali ja neuroplastisuus ihmisten aivoissa keskittymättä vain johonkin hevonpaskateoriaan mikä milloinkin on esim nykyään lienee SSRI lääkkeiden neuroplastisuutta lisäävä vaikutus ja sen vuoksi aineiden olennaisuus osana hoitoprosessia.

Sitten on sitä aivoissa on vika psykiatriaa jossa vastaus kaikkeen on tietenkin olennaisessa roolissa kemiallinen aivojen muuntelu, heidän mielestään muka aivovaurioiden ehkäisy, termit sairaudentunnottomaksi ja hoitokielteiseksi ja muu leimaaminen, sokeus nähdä tekemäänsä vahinkoa. Toki hoitojärjestelmässä nähdään esim diagnoosit niin että esim terapiassa niillä ei ole niin merkitystä mutta silti jatkuva ihmisten diagnosointi voi vaikuttaa myös siihen miten lääkäri ja asiakas itse näkee mahdollisuutensa toipua.

Lue lisää

" Kun ihmistä toimintaterapeuttisesti kuntoutetaan "
Mistä se sitten johtuu, kun kaikki eivät ole kuntoutettavissa, tai eivät jostain kumman syystä halua kuntoutua ?
Ehkä siinä kohtaa todella tarvitaan sitä psykiatriaa heidän keinoineen ( jos muut keinot eivät auta ).

Anonyymi kirjoitti:

" Kun ihmistä toimintaterapeuttisesti kuntoutetaan "
Mistä se sitten johtuu, kun kaikki eivät ole kuntoutettavissa, tai eivät jostain kumman syystä halua kuntoutua ?
Ehkä siinä kohtaa todella tarvitaan sitä psykiatriaa heidän keinoineen ( jos muut keinot eivät auta ).

Lue lisää

Miten saada ihminen hämmentyneeksi tilastaan ja saada tuntemaan että parantuminen on vaikeaa? Kertoa että hänen aivoissaan on joku kemiallisesti vialla mirä lääke korjaa, olla kertomatta vieroitusoireista, kun ihminen voi huonosti lääkkeissäkin jossain vaiheessa esim purun aikana suositella lisää lääkkeitä ja vaihdellaan vain valmisteita.

Ihmisen voimakkaalla identifioitumisella diagnoosiinsa voi olla suuria negatiivisia vaikutuksia sille miten ihminen kykenee voimaan paremmin ja näkemään mahdollisuutensa selvitä siitä.

Vasta oli tutkimus jossa nähtiin ongelmaksi se että masennus esim ymmärretään oireiden syynä eikä oireena joka kumpuaa jostain, jolla on joku konteksti.

Uskon että juuri tällä käsityksellä siitä voiko ihminen ns parantua, voida paremmin on suuri merkitys siinä pystyykö hän nostamaan itsensä suosta. Ja sillä puhumistavalla miten esim lääkkeistä tai diagnooseista puhutaan. Uskon että suurin vaikutus esim SSRI lääkkeissä on usko siihen että ihminen alkaa voida niissä paremmin, eli toivo. Eli siis plasebo.

Anonyymi kirjoitti:

Miten saada ihminen hämmentyneeksi tilastaan ja saada tuntemaan että parantuminen on vaikeaa? Kertoa että hänen aivoissaan on joku kemiallisesti vialla mirä lääke korjaa, olla kertomatta vieroitusoireista, kun ihminen voi huonosti lääkkeissäkin jossain vaiheessa esim purun aikana suositella lisää lääkkeitä ja vaihdellaan vain valmisteita.

Ihmisen voimakkaalla identifioitumisella diagnoosiinsa voi olla suuria negatiivisia vaikutuksia sille miten ihminen kykenee voimaan paremmin ja näkemään mahdollisuutensa selvitä siitä.

Vasta oli tutkimus jossa nähtiin ongelmaksi se että masennus esim ymmärretään oireiden syynä eikä oireena joka kumpuaa jostain, jolla on joku konteksti.

Uskon että juuri tällä käsityksellä siitä voiko ihminen ns parantua, voida paremmin on suuri merkitys siinä pystyykö hän nostamaan itsensä suosta. Ja sillä puhumistavalla miten esim lääkkeistä tai diagnooseista puhutaan. Uskon että suurin vaikutus esim SSRI lääkkeissä on usko siihen että ihminen alkaa voida niissä paremmin, eli toivo. Eli siis plasebo.

Lue lisää

Onkohan psykiatria kokeillut eri keinoja näiden ei kuntoutettavien kanssa esim voimakkaiden psykoaktiivisten aineiden mitä he käyttää asteittaista hidasta purkua esim 10 prosenttia kuukaudessa esim edes pienemmälle tasolle, oikeasti jotain muuta kuin sitä yhtä ja samaa hoitomallia mitä he on jo vuosia saaneet....

Ainakin yhden tällaisen ei kuntouttavan niinsanotusti tiedän jomka kohdalla en ihmettelisi jos polyfarmasia näyttelisi jotain roolia ja vuosien aikana kasvaneet lääkehaitat. Sekä se että psykiatriassa hoidot eivät ole kovin yksilöllisiä vastaamaan jonkun tarpeisiin joustavasti.

Toki jotkut ei halua yrittä ponnistella kuntoutumisen eteen ja esim mielummin syövät pillereitä kun itse huolehtivat terveydestään mutta silläkin on merkitysrä millainen käsitys heillä on siitä miten he voivat vaikuttaa asioihin elämässään ts millainen kuva heidän tilastaan on maalautunut heidän mielessään. Sen uskon että ihmiset on monesti vahvempia kuin he luulevat. Psykiatriassa tosin usein keskitytään vain vikoihin eikä ymmärretä kaikkia niitä selvuytymisen keinoja mitä ihmisillä on ja leimataan nekin

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan psykiatria kokeillut eri keinoja näiden ei kuntoutettavien kanssa esim voimakkaiden psykoaktiivisten aineiden mitä he käyttää asteittaista hidasta purkua esim 10 prosenttia kuukaudessa esim edes pienemmälle tasolle, oikeasti jotain muuta kuin sitä yhtä ja samaa hoitomallia mitä he on jo vuosia saaneet....

Ainakin yhden tällaisen ei kuntouttavan niinsanotusti tiedän jomka kohdalla en ihmettelisi jos polyfarmasia näyttelisi jotain roolia ja vuosien aikana kasvaneet lääkehaitat. Sekä se että psykiatriassa hoidot eivät ole kovin yksilöllisiä vastaamaan jonkun tarpeisiin joustavasti.

Toki jotkut ei halua yrittä ponnistella kuntoutumisen eteen ja esim mielummin syövät pillereitä kun itse huolehtivat terveydestään mutta silläkin on merkitysrä millainen käsitys heillä on siitä miten he voivat vaikuttaa asioihin elämässään ts millainen kuva heidän tilastaan on maalautunut heidän mielessään. Sen uskon että ihmiset on monesti vahvempia kuin he luulevat. Psykiatriassa tosin usein keskitytään vain vikoihin eikä ymmärretä kaikkia niitä selvuytymisen keinoja mitä ihmisillä on ja leimataan nekin

Lue lisää

On kokeiltu.

Suomessa on neljännesmiljoona ihmistä jotka käyttää miepäpalveluita. Heille kaikille tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma jossa käytetään minimimäärä lääkkeitä.

Eikä se ole hoitotahon vika jos joku ei pysty ymmärtämään, tai hyväksymään sitä että siinä määrässä ihmisiä tehdään päivittäin useita lääkkeen vähennyksiä ja että hoitoon kuuluu muutakin kuin lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Miten saada ihminen hämmentyneeksi tilastaan ja saada tuntemaan että parantuminen on vaikeaa? Kertoa että hänen aivoissaan on joku kemiallisesti vialla mirä lääke korjaa, olla kertomatta vieroitusoireista, kun ihminen voi huonosti lääkkeissäkin jossain vaiheessa esim purun aikana suositella lisää lääkkeitä ja vaihdellaan vain valmisteita.

Ihmisen voimakkaalla identifioitumisella diagnoosiinsa voi olla suuria negatiivisia vaikutuksia sille miten ihminen kykenee voimaan paremmin ja näkemään mahdollisuutensa selvitä siitä.

Vasta oli tutkimus jossa nähtiin ongelmaksi se että masennus esim ymmärretään oireiden syynä eikä oireena joka kumpuaa jostain, jolla on joku konteksti.

Uskon että juuri tällä käsityksellä siitä voiko ihminen ns parantua, voida paremmin on suuri merkitys siinä pystyykö hän nostamaan itsensä suosta. Ja sillä puhumistavalla miten esim lääkkeistä tai diagnooseista puhutaan. Uskon että suurin vaikutus esim SSRI lääkkeissä on usko siihen että ihminen alkaa voida niissä paremmin, eli toivo. Eli siis plasebo.

Lue lisää

Onko ihmiset oikeesti niin tonttuja, etteivät kykene hahmottamaan hoitoa kokonaisuutena vaan jäävät rikkinäisen levyn tapaan kiinni lääkkeisiin?

Anonyymi kirjoitti:

On kokeiltu.

Suomessa on neljännesmiljoona ihmistä jotka käyttää miepäpalveluita. Heille kaikille tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma jossa käytetään minimimäärä lääkkeitä.

Eikä se ole hoitotahon vika jos joku ei pysty ymmärtämään, tai hyväksymään sitä että siinä määrässä ihmisiä tehdään päivittäin useita lääkkeen vähennyksiä ja että hoitoon kuuluu muutakin kuin lääkkeet.

Lue lisää

Tuo on vain vaaleanpunaista höttöä mitä kirjoitat. Oma kokemukseni ei ole että lääkärit ymmärtävät vieroituksen problematiikaa kunnolla, saatika että pitkäaikaislääkityksiä usein aletaan purkamaan tai laskemaan ja turvautuvat usein mielummin lääkkeiden vaihtoihin ja lääkeannoksen nostoon kuin laskuun. Ja lääkitsevät haittojakin

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on vain vaaleanpunaista höttöä mitä kirjoitat. Oma kokemukseni ei ole että lääkärit ymmärtävät vieroituksen problematiikaa kunnolla, saatika että pitkäaikaislääkityksiä usein aletaan purkamaan tai laskemaan ja turvautuvat usein mielummin lääkkeiden vaihtoihin ja lääkeannoksen nostoon kuin laskuun. Ja lääkitsevät haittojakin

Lue lisää

Jos et pysty puhumaan kuin itsestäsi, niin pysy edes ketjun aiheessa, ja kerro että miksi sinua ei uskottu kun kerroit lääkeharmeista?

Anonyymi kirjoitti:

On kokeiltu.

Suomessa on neljännesmiljoona ihmistä jotka käyttää miepäpalveluita. Heille kaikille tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma jossa käytetään minimimäärä lääkkeitä.

Eikä se ole hoitotahon vika jos joku ei pysty ymmärtämään, tai hyväksymään sitä että siinä määrässä ihmisiä tehdään päivittäin useita lääkkeen vähennyksiä ja että hoitoon kuuluu muutakin kuin lääkkeet.

Lue lisää

" jossa käytetään minimimäärä lääkkeitä.."
No johan oli väite. Ainakin vuosia sitten käytettiin ilmeisesti maksimimäärää, millään ei ollut mitään rajaa. Lähes kaksikymmentä vuotta söin lääkkeitä isoja määriä, haittoineen, pakkohoitoineen, avohoitoineen, ym.
Vasta viimeisessä hoitolaitoksessa lääkäri sanoi heti alkuun, että siellä käytetään minimimäärä lääkkeitä, vain sen verran kuin katsotaan tarpeelliseksi. Omalla kohdallani lääkelastit purettiin turvallisesti osastolla ja vasta siinä vaiheessa alkoi toipuminen.

Pakko toki sanoa, että nykyään lääkkeitä käyttävät ihmiset eivät ole niin tokkurassa kuin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten. Ehkä jotain muutosta on tapahtunut, ja hyvä niin.

Enpä itse moiselle polulle olisi lähtenyt, jos joku olisi minulle aikuisuuden kynnyksellä lääkärin kirjoitettua SSRI-lääkkeet valistanut, että näitä lääkkeitä on tutkittu sitten lyhyen aikaa että jos käytät niitä vuosia niin siitä ei ole kovin kattavaa tutkimusta. Lääke oli silloin uudehko, vasta markkinoille tullut.

Myöskin vaikutukset aivojen kehitykseen mietityttävät edelleen, koska ihmisaivot kehittyvät pitkästi päälle kaksikymppiseksi ja jtse käytin käytännössä teini-iän ja aikuisuuden kynnykseltä sinne asti lääkitystä. JA KUINKA SITÄ KADUN. Mielestäni tällaisten prosessien peukalointi on paljon riskaabelimpaa kuin voisi luulla. Aivot ovat nuorella neuroplastisessa tilassa jo muutenkin, ja en usko että neuroplastisuuden edistämisessä, minkä kehutaan olevan yksi SSRI-lääkkeen vaikutusmekanismi on kovasti järkeä ja tällaisten prosessien sotkeminen jollain aineella ei välttämättä ole hyvä asia.
Se lääkärin esittelemä serotoniinihypoteesi on jäänyt jo historian kirjoihin ja eipä lääkärillä paljoa tullut mieleen mainita monesta muustakaan asiasta esim vieroitukseen liittyvästä problematiikasta muutakuin "nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta".

Tulen aina ja ikuisesti katumaan sitä että vuosia muuntelin aivojani ja vein kehoani luonnottomaan suuntaan enkä koskaan saa tietää millainen elämä minulla olisi ollut ilman tuota prosessia. Sen tiedän jälkikäteiskokemuksella että lääkkeettömänä pystyn asioihin eli uskon että näin olisi ollut ilman pillereitäkin.

. Jälkikäteen mietin miksi noita lääkkeitä edes käytin. Suurin veikkaukseni lääkkeen alun hyödystä on että kyseessä oli plasebo. Odotin optimistisesti että jotain positiivista tapahtuu (esim tulkitsin haittavaikutukset alussa osaksi sitä että kohta alkaa tapahtua jotain positiivista), ja ehkä lääke saattoi vaikuttaa ahdistustasoja laskevasti jonkin verran. Vastinparina oli sitten jonkinlainen turtumus tai apatiatila. Sittemmin mukaan astui joku henkinen riippuvuus (jota tuki itsensä selittäminen jotenkin kemiallisesti vajavaisena jota lääke korjaa omassa mielikuvituksessa) ja myös lääkelumoustila jossa siitä huolimatta että oikeasti lääkkeellä ei ollut juuri positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun tuppasi näkemään sen suotuisampana mitä oikeasti se olikaan miettien elämääni silloin. Jotenkin sitä aina halusi muistaa sen alun vaikutuksen vaikka vaikutus muuttui kyllä mielestäni aika dramaattisesti vuosien mittaan yhä väsyttävämmäksi ja turruttavammaksi ja kovin erilaiseksi.

Loppupeleissä ei oikein ole tunnetta että ymmärrän itsekään mitä oikein käytin. Päässäni meni sellaisia sähköiskumaisia väläyksiä kun kaksikin päivää jäi lääke ottamatta. Genitaalit meni tunnottomaksi lääkkeillä, ja vaikutus oli pahempi isommalla lääkeannoksella. Kun mukaan astui muut psyykenlääkkeet olo on kemiallisesti kastroitu sekä kehossa tuntuu menevän neuropaattisia tuntemuksia. Poltteleviakin tuntemuksia meni pitkään, tuntohäiriöt jatkuu. Uskon että nämä erilaiset kehon luontaiseen välittäjäainetoimintaan ja hermostoon vaikuttavat lääkkeet tekivät jotain hermostolleni mikä oireilee juuri tuntohäiriöinä.

Enpä noita voi koskaan saada todistettua. Jos saisin törkeän määrän rahaa ihan tuillessani kävisin jollakin spesialistilla vaikka ulkomailla tutkimassa neuropatiaa ja PSSD-oireita. Vieläkin tuntuu kuin hermostoni olisi liitetty sähkövirtaan ja menee pieni väreily kokoajan koko alakehossa, englanniksi termi "internal vibrations" on kuvaavin joka tuntuu siltä kuin ei olisi tuntoaisti normaali jaloissa.

Itse pysyn pois koe-eläimenä olosta. Psykatria saisi tutkia aineidensa oikeat vaikutukset kehoon läpikotaisin. Tällainen toiminta mitä he nyt tekevät ei mielestäni ole kovin kaukana puoskaroinnista.

Vaikka tämä on epämääräinen potilaskeissi internetin ihmeellisessä maailmassa uskon että kävin jotain samankaltaista läpi vieroituksen ja lääkkeiden uudelleenaloituksen myötä.
https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Jotkut on saaneet todistettua epänormaalia toimintaa aivoissa QEEG ja SPECT-kuvauksilla näiden aineiden myötä. Olen myös lukenut niistä ihmisistä jotka on saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin esim kärsiessään PSSD-oireista, se on yksi villi veikkaukseni syystä miksi kehossani menee niin paljon tuntohäiriöitä.
T. oman elämänsä koe-eläin

Anonyymi kirjoitti:

Enpä itse moiselle polulle olisi lähtenyt, jos joku olisi minulle aikuisuuden kynnyksellä lääkärin kirjoitettua SSRI-lääkkeet valistanut, että näitä lääkkeitä on tutkittu sitten lyhyen aikaa että jos käytät niitä vuosia niin siitä ei ole kovin kattavaa tutkimusta. Lääke oli silloin uudehko, vasta markkinoille tullut.

Myöskin vaikutukset aivojen kehitykseen mietityttävät edelleen, koska ihmisaivot kehittyvät pitkästi päälle kaksikymppiseksi ja jtse käytin käytännössä teini-iän ja aikuisuuden kynnykseltä sinne asti lääkitystä. JA KUINKA SITÄ KADUN. Mielestäni tällaisten prosessien peukalointi on paljon riskaabelimpaa kuin voisi luulla. Aivot ovat nuorella neuroplastisessa tilassa jo muutenkin, ja en usko että neuroplastisuuden edistämisessä, minkä kehutaan olevan yksi SSRI-lääkkeen vaikutusmekanismi on kovasti järkeä ja tällaisten prosessien sotkeminen jollain aineella ei välttämättä ole hyvä asia.
Se lääkärin esittelemä serotoniinihypoteesi on jäänyt jo historian kirjoihin ja eipä lääkärillä paljoa tullut mieleen mainita monesta muustakaan asiasta esim vieroitukseen liittyvästä problematiikasta muutakuin "nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta".

Tulen aina ja ikuisesti katumaan sitä että vuosia muuntelin aivojani ja vein kehoani luonnottomaan suuntaan enkä koskaan saa tietää millainen elämä minulla olisi ollut ilman tuota prosessia. Sen tiedän jälkikäteiskokemuksella että lääkkeettömänä pystyn asioihin eli uskon että näin olisi ollut ilman pillereitäkin.

. Jälkikäteen mietin miksi noita lääkkeitä edes käytin. Suurin veikkaukseni lääkkeen alun hyödystä on että kyseessä oli plasebo. Odotin optimistisesti että jotain positiivista tapahtuu (esim tulkitsin haittavaikutukset alussa osaksi sitä että kohta alkaa tapahtua jotain positiivista), ja ehkä lääke saattoi vaikuttaa ahdistustasoja laskevasti jonkin verran. Vastinparina oli sitten jonkinlainen turtumus tai apatiatila. Sittemmin mukaan astui joku henkinen riippuvuus (jota tuki itsensä selittäminen jotenkin kemiallisesti vajavaisena jota lääke korjaa omassa mielikuvituksessa) ja myös lääkelumoustila jossa siitä huolimatta että oikeasti lääkkeellä ei ollut juuri positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun tuppasi näkemään sen suotuisampana mitä oikeasti se olikaan miettien elämääni silloin. Jotenkin sitä aina halusi muistaa sen alun vaikutuksen vaikka vaikutus muuttui kyllä mielestäni aika dramaattisesti vuosien mittaan yhä väsyttävämmäksi ja turruttavammaksi ja kovin erilaiseksi.

Loppupeleissä ei oikein ole tunnetta että ymmärrän itsekään mitä oikein käytin. Päässäni meni sellaisia sähköiskumaisia väläyksiä kun kaksikin päivää jäi lääke ottamatta. Genitaalit meni tunnottomaksi lääkkeillä, ja vaikutus oli pahempi isommalla lääkeannoksella. Kun mukaan astui muut psyykenlääkkeet olo on kemiallisesti kastroitu sekä kehossa tuntuu menevän neuropaattisia tuntemuksia. Poltteleviakin tuntemuksia meni pitkään, tuntohäiriöt jatkuu. Uskon että nämä erilaiset kehon luontaiseen välittäjäainetoimintaan ja hermostoon vaikuttavat lääkkeet tekivät jotain hermostolleni mikä oireilee juuri tuntohäiriöinä.

Enpä noita voi koskaan saada todistettua. Jos saisin törkeän määrän rahaa ihan tuillessani kävisin jollakin spesialistilla vaikka ulkomailla tutkimassa neuropatiaa ja PSSD-oireita. Vieläkin tuntuu kuin hermostoni olisi liitetty sähkövirtaan ja menee pieni väreily kokoajan koko alakehossa, englanniksi termi "internal vibrations" on kuvaavin joka tuntuu siltä kuin ei olisi tuntoaisti normaali jaloissa.

Itse pysyn pois koe-eläimenä olosta. Psykatria saisi tutkia aineidensa oikeat vaikutukset kehoon läpikotaisin. Tällainen toiminta mitä he nyt tekevät ei mielestäni ole kovin kaukana puoskaroinnista.

Vaikka tämä on epämääräinen potilaskeissi internetin ihmeellisessä maailmassa uskon että kävin jotain samankaltaista läpi vieroituksen ja lääkkeiden uudelleenaloituksen myötä.
https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Jotkut on saaneet todistettua epänormaalia toimintaa aivoissa QEEG ja SPECT-kuvauksilla näiden aineiden myötä. Olen myös lukenut niistä ihmisistä jotka on saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin esim kärsiessään PSSD-oireista, se on yksi villi veikkaukseni syystä miksi kehossani menee niin paljon tuntohäiriöitä.
T. oman elämänsä koe-eläin

Lue lisää

Odotit optimistisesti, että jotain positiivista tapahtuu.
Miksei sitten joka ikinen voisi ajatella tuolla tavalla, lääkkeitähän ei tarvittaisi lainkaan.
Omahoidolliset keinot ovat aina sallittuja. Omahoitoa on sekin, että tutustuu itseensä, ymmärtää itseään, tajuaa mistä mitkäkin olotilat johtuvat, ja mitä niiden kanssa voisi tehdä voidakseen paremmin. Voisi ehkä välttyä pillereiltä.