..viisaammat, että kuinka käytännössä ositus tapahtuu? Tai kuinka pesänjakajan pitäisi se suorittaa?
Itse kuvittelin, että molemmat osapuolet listaavat haluamansa jaettavan omaisuuden ja velat ja arvioi esim. auton hinnan jne. Sitten pesänjakaja hyväksyy tai hylkää arviot ja katsoo tarvittaessa sopivamman arvon. Sen jälkeen sitten laskee ihan normaalisti ja katsotaan, pitäisikö toisen viel maksaa tai luovuttaa esim. lisää tavaraa toiselle.
Nyt vain tuntuu, että olen kuvitellut täydellisen väärin tämän pesänjako"session".
Itse kuvittelin, että molemmat osapuolet listaavat haluamansa jaettavan omaisuuden ja velat ja arvioi esim. auton hinnan jne. Sitten pesänjakaja hyväksyy tai hylkää arviot ja katsoo tarvittaessa sopivamman arvon. Sen jälkeen sitten laskee ihan normaalisti ja katsotaan, pitäisikö toisen viel maksaa tai luovuttaa esim. lisää tavaraa toiselle.
Nyt vain tuntuu, että olen kuvitellut täydellisen väärin tämän pesänjako"session".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pesänjakaja on oikeuden määräämä henkilö, jota tarvitaan jos puolisot eivät pääse sopuun osituksesta (siis kumpi maksaa tasinkoa ja paljonko ) tai/ja erottelusta (siis kummalle mitäkin tai mitä toiselta lunastaa). Eli toinen puolisoista vaatii pesänjakajaa oikeusteitse. Vain noin 5% osituksista pesänjakajaa joudutaan käyttämään. Hänen palkkionsa voivat olla 2 - 5% pesän varoista, varsin seikkaperäinen selvitys tuolla aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000008966578
No mitenkä ne 95% sitten hoitavat omaisuusasiat avioerossa ... sopimalla tietty. Parasta jos ymmärtää miten osituslaskelma tehdään (tasingon määrittäminen), ja tietää että sitä voi vapaaehtoisestikin kohtuullistaa ja kaavamaisesta tulemasta poiketa vapaasti (esim. onko oikein pitää vanhoja opintovelkojaan mukana ao. laskelmassa vai ei ... olkoonkin "laillista") ... sitten tulevat exät määrittävät omaisuuksien arvot, velkojen määrän määrittäminen onkin helppoa, ja sitten otetaan laskin ja lasketaan.
Seuraavaksi ruvetaan jakamaan ... sehän yhdenlaista kaupankäyntiä kun katsotaan kumpi mitäkin tahtoo, viimeiseksi jätetään ne mistä joudutaan enemmän neuvottelemaan. Jotkut pariskunnat hoitavat tämän keskinäisellä "huutokaupalla", eli jos molemmat tahtovat vaasin jonka arvoksi arvioitu osituksessa 100 EUR, niin toinen tarjoaa siitä 150 EUR ... toinen nostaa tarjouksensa 200 EUR, jne. Jos lopulta kipon arvoksi tulikin näin 300 EUR, saa toinen vastaavasti esim. sen arvoiset stereot (tai vaikka rahaa toiselta .. ellei muuta jaettavaa enää ole, tai toinen huutanut "kaiken" itselleen).
Lopuksi laaditaan se ositus- ja erottelusopimus ... muotoseikat asianmukaisesti, ja kaikki tarvittavat asiat oikein kirjattuna ... sitten vielä kahden todistajan allekirjoituksin oikeaksi todistetuksi (kahtena kappaleena). Jollei muuten juristia olla tarvittu, niin tässä vaiheessa kannattaa ao. sopimus luetuttaa juristilla ... ei maksa paljoa. Varsinaisen sopimuksen pohjia saa netistä, ja yhden mallin vaikka minulta.
Jos sitten homma menossa "lukkoon" syystä tai toisesta, eikä jako tahdo luonnistua. Niin ennenkuin lähtisin käräjäoikeudesta pesänjakajaa vaatimaan, ostaisin juristin palveluksia ja hän esittäisi asian ja faktat exälle ... joka yleensä tässä vaiheessa palkkaa oman juristinsa ... ja he yleensä kykenevät päämiehilleen järkeä puhumaan ja kohtuullisen sopimuksen neuvottelemaan minkä molemmat ymmärtävät hyväksyä.
Ellei tuokaan tuo mitään tulosta (sopimaan kun paha pakottaa), niin sitten jää vihon viimeiseksi vaihtoehdoksi tuo pesänjakajan ottaminen.
On vain hirveän turhautunut olo, kun kaiken piti ratketa pesänjakajan toimesta ja oikean löytämistäkin vastapuoli jo pitkitti tahallaan ja lopputulosta odoteltiin monta kuukautta ja nyt ollaankin sitten taas sovittelua ehdottamassa ja se olisi juuri sama, mitä alkujaankaan en voinut mitenkään hyväksyä.
Ei vain mene jakeluun minulla, onko pesänjakaja nyt jo sitten työnsä muka suorittanut vain nytkö sitten tarvittaessa tekisi ratkaisun oman mielensä mukaan. Minua vain kehoitettiin miettimään lisäkustannuksia, joita jatkamisesta aiheutuisi. Eikö nyt sitten vielä kustannuksia ole muka aiheutunut.
Anteeksi, ethän sinä sitä voi tietää, miten jonkun kassakone on raksuttanut =) On vain ajatukset niiiin sekaisin ja jotenkin niin uskomatonta, että jälleen paha veisi voiton. Tosin uskon kyllä sanontoihin: Ahneella on paskainen loppu / Paha saa palkkansa
Sitä odotellessa vain...äääh!
Mutta kiitos kuitenkin, kun jaksoit jälleen vastata =) Sinulta tulee aina mukavan asiallisia kommentteja.
En nyt ihan täysin ymmärtänyt ...
Exäsikö nyt sitten havahtui siihen että pesänjakaja maksaakin ... ei kai pesänjakaja sano "älkää nyt minun palvelujani käyttäkö, kun joudun niistä palkkani ottamaan". Ja jos pesänjakaja jakonsa tekee, niin sinulle tai exällesi ei varmasti jää epäselväksi onko jako tapahtunut vai ei ... eli, luulen että tapauksessasi exäsi koettaa vedettää uudelleen (ja onkohan pesänjakajaa oikeus oikeasti määrännytkään).
Olen jokseenkin 100% varma, että jos sinä käräjäoikeudessa vaadit pesänjakajaa, sellaisen myös saatte ja pesä jakaantuu (paljonko teitä siinä sitten kuullaan ... jää nähtäväksi). Tosin, saattaa siihen aikaakin kulua rahan lisäksi, kuten olen täältä joiltakin kirjoittajilta kuullut, ehkä oma aktiivisuus ja jakajan "persuuksille potkiminen" voi auttaa, en tiedä.
Ymmärtääkseni oikeuden määräämä pesänjakaja ottaa lopuksi palkkionsa pesän varoista "päältä" ja sitten ryhtyy jakamaan (tai myymään ennen sitä).
Jaksamista, ja aurinkoista kesää joka tapauksessa..
..joutuvansa maksamaan velkoja, joita on alusta asti yrittänyt lahjaksi väittää. Siksi alkoi taas ehdotella sopimusta. Velka on sukulaiseltani saatu ja alusta asti jo velaksi määritelty ja sovittu maksavamme takaisin. Velkakirjaa ei ole, mutta se ei asianajajan mukaan ollut edes ongelma. Siinä vaiheessa ex alkoi pelätä jäävänsä ahneuksissaan puille paljaille.
Ex kai pääsee aika vähällä nyt, kun ilmainen asianajaja oikeusaputoimistosta ja sossu kai avustaa pesänjakajan laskun kanssa, kun on muutenkin syytänyt hänelle rahaa jatkuvasti.
Mutta kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja minulla on ihanat lapset ja aurinko paistaa... =)
Onneksi olen peruspositiivinen, niin aina jostain löytyy niitä ilonaiheita, jotka pyyhkii mielestä kaikki tuollaiset tylsääkin tylsemmät ex:t =)