J... siitä lähtien, kun tulit mun elämään.olen ollut ihan rakastunut sinuun..ja tuntui kun sinäkin olisit huomannu minut..:) Olihan meillä mukavia yhteisiä hetkiä, vaikka porukkaa olikin ympärillä?
Meinasin jopa ottaa eron sinun takia, tai otinkin vähäksi aikaa..sitten tunnustin sinulle ihastukseni sinä sanoit, että ei!
Jos tunnistit itsesi, vastaa ihmeessä!!
Olen siitä lähtien ollut ihan rikki, ajattelen et ilmeisesti se ollutkaan sitä mitä luulin..olenko niin hölmö:(
Mä vihaan itteäni sun takia, siitä et rakastan sua..miks tunteita ei vain voi heittää pois?
Meinasin jopa ottaa eron sinun takia, tai otinkin vähäksi aikaa..sitten tunnustin sinulle ihastukseni sinä sanoit, että ei!
Jos tunnistit itsesi, vastaa ihmeessä!!
Olen siitä lähtien ollut ihan rikki, ajattelen et ilmeisesti se ollutkaan sitä mitä luulin..olenko niin hölmö:(
Mä vihaan itteäni sun takia, siitä et rakastan sua..miks tunteita ei vain voi heittää pois?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uneton, en kyllä ole tarkoittamasi henkilö, mutta oli pakko vastata, sillä tarinasi oli kuin minun kynästäni kirjoitettu. Elämä tuntuu ahdistavalta. Voimia...
Tärkeintä on lepo.Hyvin levänneenä elämä näyttää paljon ruusuisemmalta,ajatuskin kirkastuu.Katso luontoa,se on puhjennut kukkaan.Kuuntele laineen liplatusta,linnun sirkutusta niin pienet ihastukset häipyvät mielestä.Tsemppiä unohdukseen!
P.S.Itseään ei kannata vihata.
niin minulle tapahtuneelta alkukirjainta myöten. Koitetaan jaksaa ja löytää elämästä muutakin.
Itsellä alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan tämä tuska, pahinta oli se itsensä täydelliseksi hölmöksi tekeminen. Itse en oikeastaan edes ajatellut ihastuvani häneen, vaikka tykkäsinkin hänestä tavallaan pitkään, mutta en koskaan ajatellutkaan, että meillä voisi olla mitään, työkavereita ja perheellisiä kun olemme.
Häneltä tuli aloite lähempään kanssakäymiseen, mutta se ei sitten johtanutkaan (ei voinut) mihinkään yhtä yötä lukuunottamatta, mutta maailmani meni kyllä täydellisesti sekaisin. Ehkä ihastuin paremmin siihen ihastumisen tunteeseen, siitä on aikaa niin paljon kun viimeksi olen tuntenut niin. Hänelle se yksi yö oli vaan varmaan ihan vaan hetken "huvi" jonka itse otin liian tunteella. Miehet ajattelee asioista ehkä eri tavalla, enkä siitä häntä syytä, itseäni kylläkin kun menin ihastumaan varattuun mieheen. Se ei ollut millään lailla suunniteltua, niin vain kävi. Itsepä olin niin typerä että ei tarvinnut paljon houkutella.
Yritän löytää elämääni positiivisia juttuja vaikka oma parisuhde on p***stä, niin onhan sitä elämässä muutakin. Kuten kesä ja kauniit ilmat!
Sitä en tiedä, miten pystyn kohtaamaan hänet loman jälkeen, alku on varmaan ainakin hankalaa, mutta haluan kuitenkin että voimme vielä työskennellä yhdessä, katkeruuteen en aio sortua! Se oli yksi kokemus elämässäni, ja minulle ihana sellainen, mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa...
Mulle kävi ihan samallalailla, mutta meillä ei ollut yhtä yötä, vaan neljä ihanaa yötä. Mun maailma on totaalisesti sekaisin. Kiva tietää, etten ole ainut jolle on käynyt noin.
Viisautta on jarrutella ajoissa,ei tosin onnistu aina sekään.
Ja meitä hölmöjähän tällä rintamalla riittää.
Välillä tuntuu kuitenkin,että täytyykö ihmisen ehdoin tahdoin hankkiutua hankaliin tilanteisiin.
Rakkaus on p.ceestä.
Mistä kaukaa olet Uneton?