Avioliitossa

Ei. Teillä on omituista. Avioliitossa kun pidetään oma. Se on juuri sen liiton idea. Ei tauteja ei kurjuutta.

Siitä se johtuu, tuollainen voi tyhmentää. Kato nyt tuota kysymystäkin. Ei enää tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.

En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta mieheni on kertonut lapsuudestaan, kuinka hän eräänä uudenvuoden yönä heräsi. Valot paloivat, oli hiljaista, tai ei ollutkaan, hän taisikin herätä johonkin ääneen. Mieheni tämän kertoi, sanoo olleensa kolmen, neljän vanha. Hän lähti unisena hortoilemaan äänen suuntaan. Se tuli makuuhuoneesta. Että mikä ääni se semmoinen on? "Läpy lätisi", niin kuin mieheni kuvaili. Isä istui sängyn laidalla, pitkät edestä napitettavat alushousut jalassa. He asuivat kasarmilla, ne oli armeijan alushousut. Ja isä kiireesti peitti toisen miehen selkää. Se makasi siinä paljaaltaan. Ja miehen olan yli katsoi äiti niin kuin olisi aaveen nähnyt. Isä sieppasi minut syliinsä, mieheni jatkoi, piteli toisella kädellä housujaan, vei takaisin nukkumaan ja jäi viereeni juttelemaan. - Aikuisempana, kun tämän muisti, siinä oli aluksi sulattelemista, mieheni kertoi. Mutta hän sen hyväksyi. Harmitteli vain mielessään, että oli keskeyttänyt varsinkin äidiltään niin herkän ja tunnelmallisen hetken.

Meillä vaimo käy hierojille pari kymmenen vuoden aikana neljä hierojaa. Saa ilmaisen hieronnan ja rentoutuksen päälle.
Salaa joskus saana seurata.

Ja sitten Hannu heräsi..