Avioliitto on kristillisen tulkinnan mukainen ikuinen liitto. Tiedättehän sanonnan "Kunnes kuolema teidät erottaa.."?
Nykyihmisillä ei ole käsitystä siitä, kuinka pitävä lupaus avioliitto on. Naimisiin mennään kun siltä tuntuu ja sitten erotaan kun kyllästytään. Avioliiton solmineet ovat julkisesti luvanneet rakastaa toisiaan sekä myötä- että vastoinkäymisissä - vaan kuinkas monelle käykään! Minun mielestä tämä lupauksen täyttämättäjättäminen tulee kriminalisoida.
Itse olen nöyrä avioliiton edessä, enkä usko että koskaan voisin sellaiseen ryhtyä. Ehkäpä sitten, kun takana on yli 10 vuoden suhde ja lapsiakin on hankittu.
Nykyihmisillä ei ole käsitystä siitä, kuinka pitävä lupaus avioliitto on. Naimisiin mennään kun siltä tuntuu ja sitten erotaan kun kyllästytään. Avioliiton solmineet ovat julkisesti luvanneet rakastaa toisiaan sekä myötä- että vastoinkäymisissä - vaan kuinkas monelle käykään! Minun mielestä tämä lupauksen täyttämättäjättäminen tulee kriminalisoida.
Itse olen nöyrä avioliiton edessä, enkä usko että koskaan voisin sellaiseen ryhtyä. Ehkäpä sitten, kun takana on yli 10 vuoden suhde ja lapsiakin on hankittu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
käyttää henkistä väkivaltaa.
Silloin on parasta erota.
Kenenkään ei tarvitse sellaista sietää.
Siinä on monella jo henkikultakin vaarassa.
...kun huomaa olevansa naimisissa täysin väärän naisen kanssa...
olla VÄÄRÄN kans naimisis, häh, mikä se sellainen on???? eikö hän ole hengittävä ihminen, tokkopa olit niin tyhmä että "väärän" nait...
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sitä kysytään "tahdotko rakastaa ... jne. jne." ( ei "rakastotosko niin myötä ja"...)
Ja valitettavasti joskus ihminen lakkaa tahtomasta, syitä siihen lukemattomia eivätkä välttämättä itsestä kiinni.
... ja sitten sormet oikeille kohdille näppiksellä ... siis :
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin sitä kysytään "tahdotko rakastaa ... jne. jne." ( ei "rakastatko niin myötä ja"...)
Ja valitettavasti joskus ihminen lakkaa tahtomasta, syitä siihen lukemattomia eivätkä välttämättä itsestä kiinni.
Meidän vihkikaavassapa ei olekaan kohtaa "kunnes kuolema teidät erottaa" sillä emme halunneet sitä siihen.
Jos avioliitossa on väkivaltaa (henkistä ja fyysistä), alkoholismia, jatkuvaa pettämistä, lapset joutuisivat katselemaan sitä koko lapsuutensa....ei hitto, ONNEKSI on mahdollisuus erota!
Oma avioliittoni on kunnossa mutta tiedän monia pareja joiden olisi parempi erota...
Helppo on sanoa, kun ei ole itse vastaavassa tilanteessa. Toki on hienoa, että Sinulla on periaatteita, joiden mukaan haluat tällä hetkellä toimia. Sitä vain jossain vaiheessa huomaa, että paletti menee uusiksi kun elämä vie. Ei kukaan mene naimisiin siitä ilosta, että saisi sitten jossain vaiheessa ottaa eron ihan huvikseen! Tunteet muuttuvat kun elämä kuljettaa. Tommy Tabermannin sanoin: "Kun rakkaus ei enää halua jäädä, se lähtee, vaikka sitä kuinka rukoilisi jäämään." Toki meitä on moneen junaan, mutta minä ainakin kunnioitan ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä elämässään kipeitäkin ratkaisuja. Päätökset, joita elämän aikana teemme voivat olla vääriäkin mutta itsepäs niistä jokainen vastuun kantaa. Ja onhan parempi olla yksin oikeista syista kuin kaksin vääristä. Älä tuomitse toisten tekoja, ettei Sinua tuomittaisi.
Olipa nasevasti sanottu:ei kukaan mene naimisiin,voidakseen sitten erota...ja meitä on moneen junaan!juuri näin se on!
Kyllä ihmisellä on oikeus ihmissuhteeseen. Ja on oikeus epäonnistumiseen.
Kovinpa olet naivi (no oikeasti provosoit) "sinkkuihminen", kun puhut asiasta, josta sinulla ei ole kokemusta.
Monikaan ei avioidu kristillisyyteen vedoten, vaan saadakseen mm. lapsilleen paremman sijan yhteiskunnassa. Sen vuoksi siviilivihkimiset ovatkin yleistyneet.
Mutta kristillisyydestä: jotta voisi olla varma avioliiton onnistumisesta sänkyhommien osalta, tarvitaan kokemusta, siis esiaviollinen suhde, joka taas ei ole kristillistä.
Jo taas ajatellaan noin tiukkapipoisesti, kuin sinä: eroaminen pitäisi kriminalisoida. Ei juuri kukaan avioituisi, vaan olisivat avoliitossa. Siis epäkristillistä.
Jos eroaminen on epäkristillistä, kannattaa erota kirkosta, joka niin ajattelee.
On oikein hyvä, että ihmiset avioituvat, rakastavat ja yrittävät. On myös oikein hyvä, että ihmiset uskaltavat erota, jos elämä on vaikeaa aviossa.
Rohkeutta vaan kaikille "väärinymmärrärtäjille";) ja mukavaa kesää!
Olen täsmälleen samaa mieltä aloittajan kanssa - liian heppoisista syistä monet eroavat. Aivan oma lukunsa ovat moninkertaiset pettäjät ja väkivaltaiset, sekä päihteiden väärinkäyttäjinä perheelleen hankalat. Joten keskityttäessä vain taviksiin, on todellakin minilla turhan heppoiset syyt. Kuten ylipäätään tuo pettämään lähteminen!
Jos mitä tahansa yritystä kohdeltaisiin tuohon tapaan, eihän niitä edes olisi.
Jos avioliittoa taas kohdeltaisiin yrityksenä, jossa kumpikin osapuoli velvoitetaan tekemään parhaansa jotta liitto toimisi ja tulosta syntyisi, menisi paremmin.
Totta kirjoitit. Avioliittoa ei enää oteta vakavasti eikä sitä arvosteta. Kuinka moni enää vakavissaan sitoutuu elämään puolison kanssa loppuelämänsä? Näkeehän sen avioerotilastoissa ja siinä miten toisella ja kolmannella kierroksella olevat "sinkut" etsivät keski-ikäisenä epätoivoisena uutta paria näilläkin palstoilla. Sitten ollaan taas suhteessa joka pian loppuu ja sitten taas haetaan uutta seuraa.
Järkyttävää on, miten ihmiset eivät enää nykyisin lähde edes juhannushäihin, koska silloin ei pääse mökille ryyppäämään. Ryyppääminen on tärkeämpää kuin sukulaisen tai ystävän häät.