Mikä organisoi todellisuutta? (Gurdjieffin kolmen laki)

AI:

Maailmankaikkeuden kaaoksen ajatteleminen luonnollisempana tilana kuin pysyvien luonnonlakien vallitsemana voi perustua useisiin seikkoihin:

=Kvanttimekaniikka: Kvanttitason tapahtumat ovat luonteeltaan satunnaisia ja ennustamattomia, mikä tukee ajatusta siitä, että maailmankaikkeuden perustilassa vallitsee kaaos eikä tiukka järjestys.


Nykyiset kosmologiset mallit, kuten multiversumi-ideat, viittaavat siihen, että maailmankaikkeus on vain yksi monista mahdollisista universumeista, joissa vallitsevat erilaiset luonnonlait ja -vakiot. Tämä monimuotoisuus voi viitata siihen, että kaaos on luonnollisempi tila kuin yksi pysyvä järjestys


Oma kommentti:

Kaaokselle ei tarvitsisi antaa selitystä. Mutta kun on tietyt luonnonlait niin voidaan kysyä että miksi ne luonnonlait on olemassa.

Vähän samoin olisi jotenkin luonnollisempaa että mitään ei olisi olemassa. Jos on jotain olemassa se vaatii heti vastauksen.

Anonyymi kirjoitti:

AI:

Maailmankaikkeuden kaaoksen ajatteleminen luonnollisempana tilana kuin pysyvien luonnonlakien vallitsemana voi perustua useisiin seikkoihin:

=Kvanttimekaniikka: Kvanttitason tapahtumat ovat luonteeltaan satunnaisia ja ennustamattomia, mikä tukee ajatusta siitä, että maailmankaikkeuden perustilassa vallitsee kaaos eikä tiukka järjestys.


Nykyiset kosmologiset mallit, kuten multiversumi-ideat, viittaavat siihen, että maailmankaikkeus on vain yksi monista mahdollisista universumeista, joissa vallitsevat erilaiset luonnonlait ja -vakiot. Tämä monimuotoisuus voi viitata siihen, että kaaos on luonnollisempi tila kuin yksi pysyvä järjestys


Oma kommentti:

Kaaokselle ei tarvitsisi antaa selitystä. Mutta kun on tietyt luonnonlait niin voidaan kysyä että miksi ne luonnonlait on olemassa.

Vähän samoin olisi jotenkin luonnollisempaa että mitään ei olisi olemassa. Jos on jotain olemassa se vaatii heti vastauksen.

Lue lisää

"Kvanttimekaniikka: Kvanttitason tapahtumat ovat luonteeltaan satunnaisia ja ennustamattomia, mikä tukee ajatusta siitä, että maailmankaikkeuden perustilassa vallitsee kaaos eikä tiukka järjestys."

Ennustettavuus edellyttää aina jonkintasoista determinismiä. Tuon ennustettavuuden (joka on myös kaiken mahdollisen tieteen ja tekniikan olemassaolon ja toimivuuden perusedellytys) kannalta kvanttimaailma vaikuttaa satunnaisesti käyttäytyvältä vaikka näin ei vältttämättä ole koska aaltoyhtälö liittyy todennäköisyysaaltoihin eli siihen mikä on mahdollista, todennäköistä ja epätodennäköistä kunkin systeemin tai osakokonaisuuden kannalta.

Kvanttifysiikan Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa todennäköisyyksistä (=potentiaaleista) koostuvan aaltofunktion sanotaan romahtavan havainnon/mittauksen seurauksena jolloin se samalla aktualisoituu.

Mittaus/havainto on aina intentioon liittyvä asian joten voidaan sanoa todellisuuden aktualisoituvan potentiaaleista nimenomaan intention avulla joka on hyvin pitkälle sama asia kuin tahto ja tahdon vapaus tältä kannalta tarkasteltuna on luonnollinen asia koska ilman sitä intentiota/tahtoa kaikki aktualisoituminen olisi pohjimmiltaan kaoottista.

Jos intentio on tarpeeksi voimakas, ristiriidaton eli koherentti, pitkäkestoinen, kattava ja mahdolisimman kollektiivinen (yhteinen maailmankuva,kultturi. päämäärät, arvot, uskomukset jne.) niin tuo aktualisoitunut todellisuus on samalla myös suhteellisen stabiili ja "fysikaalinen" eli ei tapahdu aktualisoituminen katastrofimaista palautumista aaltofunktion romahtamista edeltävään tilanteeseen tai erilaistumattomaan potentiaaliensa tasolla kaoottiseen tilaan.

Entropian voi hahmottaa siten että kollektiivinen käytännössä kokemusmaailmaa ylläpitävä intentio ei ole koskaan 100% koherentti eli kokonaisuudella on aina jonkinasteinen taipumus palautua takaisin vähemmän organisoituun kaoottiseen tilaansa.

Tietyssä mielessä kvanttifysiikka siis liittyy filosofiseen idealismiin siten että korkeamman tasoisella energeettisellä informaatiolla on kyky organisoida alemman tasoista kaoottista vähemmän informaatiota ja rakennetta sisältävää substanssia.

Aine on myös aina menneisyyttä koska syntyy havainnon ja kohteen välisestä konstruktiivisesta interferenssistä joka tuottaa pysäytyskuvia kokijoiden aisteille (fotonit näköaistille, phononit kuuloaistille jne.)

"Henkisyys" (arvot, päämäärät, mahdollisuudet, tahto) liittyvät aina tulevaisuuteen eli mihin aaltofunktiot halutaan aktualisoida/"romahduttaa" tai karkeistaa.



Tuossa multiversumin ideassa sotketaan se että potentiaaleista vain yksi kerrallaan voi aktualisoitua eli se fysikaaliseksi koettu todellisuus joka on energeettisesti olemassa kun taas ne toteutumattomat mahdollisuudet ovat todellisia mutta eivät olemassaolevia koska se olemassaolo tavallaan kaappaa itselleen kaiken paikallisen käytössä olevan energian eikä ole järkevää olettaa että kaiken todellisen kokonaisuudella olisi tarpeeksi energiaa aktualisoida kaikkia mahdollisuuksia rinnakkain.

Todellisuus on siis siinä mielessä tietoisuuskeskeinen että korkeamman tasoisilla energioilla on kyky muokata alemman tasoisten energioiden organisaatiota ja käytöstä mikä on aika ilmeinen asia myös ihmisten arkielämän kannalta (kaaosta eli likaa, sotkua ja pölyä ilmaantuu aina itsestään ja siivoaminen eli järjestyksen ylläpito vaatii vaivaa, energiaa ja ponnisteluja :D)



Kaikkea järjestystä, säännönmukaisuutta ja sotkun lisääntymistä on syytä tutkia. Jonkin aikaa sitten kuollut fyysikko William Tiller tutki intention vaikutusta erilaisiin fysikaalisiin systeemeihin ja löysi tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita varsinkin pitkäkestoisen ja ryhmäintention suhteen eli hyvin samantapaisia tuloksia kuin parapsykologian labrakokeissa. Vastaavanlaisia kokeita kollektiivisen tietoisuuden ja intention vaikutuksista on tehty Princetonin yliopistosssa (PEAR Labds Robert G. Jahn & The Global Consciousness projektissa)

https://noosphere.princeton.edu/

Global Consciousness: The Life and Times of Roger Nelson

https://www.youtube.com/watch?v=QmWNWi5zxcE

"Villi" korkeaoktaaninen spekulaationi on että ns. luonnonlait liittvät pohjimmiltaan kollektiiviseen intentioon samoin kuin koko ns. makrotodellisuus ja ne todellisuudessa vaikuttavat mahdollisuudet taas liittyvät kvanttitasoon ja sen todennäköisyysaltoihin. Koska tietoisuuden vaikutus on ilmeinen ns. fysikaalisen aineen tasolla niin kaikki luonnontieteelliset kokeet pitäisi tehdä vähintään kaksois-sokko-olosuhteissa eli samalla tavalla kuin kaukonäkeminen ja parapsykologian tutkimus jolloin tutkijoiden oma intentio ja siihen liityvä metafysiikka saadaan ainakin jossain määrin eliminoitua kokeista.

Ei-sokkona tehty tiede voi siis olla tavallaan itseääntoteuttavaa systemaattista itsepetosta mihin viittaavat myös viimeaikoina ilmenneet ongelmat tieteellisten kokeiden toistettavuudessa.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Kvanttimekaniikka: Kvanttitason tapahtumat ovat luonteeltaan satunnaisia ja ennustamattomia, mikä tukee ajatusta siitä, että maailmankaikkeuden perustilassa vallitsee kaaos eikä tiukka järjestys."

Ennustettavuus edellyttää aina jonkintasoista determinismiä. Tuon ennustettavuuden (joka on myös kaiken mahdollisen tieteen ja tekniikan olemassaolon ja toimivuuden perusedellytys) kannalta kvanttimaailma vaikuttaa satunnaisesti käyttäytyvältä vaikka näin ei vältttämättä ole koska aaltoyhtälö liittyy todennäköisyysaaltoihin eli siihen mikä on mahdollista, todennäköistä ja epätodennäköistä kunkin systeemin tai osakokonaisuuden kannalta.

Kvanttifysiikan Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa todennäköisyyksistä (=potentiaaleista) koostuvan aaltofunktion sanotaan romahtavan havainnon/mittauksen seurauksena jolloin se samalla aktualisoituu.

Mittaus/havainto on aina intentioon liittyvä asian joten voidaan sanoa todellisuuden aktualisoituvan potentiaaleista nimenomaan intention avulla joka on hyvin pitkälle sama asia kuin tahto ja tahdon vapaus tältä kannalta tarkasteltuna on luonnollinen asia koska ilman sitä intentiota/tahtoa kaikki aktualisoituminen olisi pohjimmiltaan kaoottista.

Jos intentio on tarpeeksi voimakas, ristiriidaton eli koherentti, pitkäkestoinen, kattava ja mahdolisimman kollektiivinen (yhteinen maailmankuva,kultturi. päämäärät, arvot, uskomukset jne.) niin tuo aktualisoitunut todellisuus on samalla myös suhteellisen stabiili ja "fysikaalinen" eli ei tapahdu aktualisoituminen katastrofimaista palautumista aaltofunktion romahtamista edeltävään tilanteeseen tai erilaistumattomaan potentiaaliensa tasolla kaoottiseen tilaan.

Entropian voi hahmottaa siten että kollektiivinen käytännössä kokemusmaailmaa ylläpitävä intentio ei ole koskaan 100% koherentti eli kokonaisuudella on aina jonkinasteinen taipumus palautua takaisin vähemmän organisoituun kaoottiseen tilaansa.

Tietyssä mielessä kvanttifysiikka siis liittyy filosofiseen idealismiin siten että korkeamman tasoisella energeettisellä informaatiolla on kyky organisoida alemman tasoista kaoottista vähemmän informaatiota ja rakennetta sisältävää substanssia.

Aine on myös aina menneisyyttä koska syntyy havainnon ja kohteen välisestä konstruktiivisesta interferenssistä joka tuottaa pysäytyskuvia kokijoiden aisteille (fotonit näköaistille, phononit kuuloaistille jne.)

"Henkisyys" (arvot, päämäärät, mahdollisuudet, tahto) liittyvät aina tulevaisuuteen eli mihin aaltofunktiot halutaan aktualisoida/"romahduttaa" tai karkeistaa.



Tuossa multiversumin ideassa sotketaan se että potentiaaleista vain yksi kerrallaan voi aktualisoitua eli se fysikaaliseksi koettu todellisuus joka on energeettisesti olemassa kun taas ne toteutumattomat mahdollisuudet ovat todellisia mutta eivät olemassaolevia koska se olemassaolo tavallaan kaappaa itselleen kaiken paikallisen käytössä olevan energian eikä ole järkevää olettaa että kaiken todellisen kokonaisuudella olisi tarpeeksi energiaa aktualisoida kaikkia mahdollisuuksia rinnakkain.

Todellisuus on siis siinä mielessä tietoisuuskeskeinen että korkeamman tasoisilla energioilla on kyky muokata alemman tasoisten energioiden organisaatiota ja käytöstä mikä on aika ilmeinen asia myös ihmisten arkielämän kannalta (kaaosta eli likaa, sotkua ja pölyä ilmaantuu aina itsestään ja siivoaminen eli järjestyksen ylläpito vaatii vaivaa, energiaa ja ponnisteluja :D)



Kaikkea järjestystä, säännönmukaisuutta ja sotkun lisääntymistä on syytä tutkia. Jonkin aikaa sitten kuollut fyysikko William Tiller tutki intention vaikutusta erilaisiin fysikaalisiin systeemeihin ja löysi tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita varsinkin pitkäkestoisen ja ryhmäintention suhteen eli hyvin samantapaisia tuloksia kuin parapsykologian labrakokeissa. Vastaavanlaisia kokeita kollektiivisen tietoisuuden ja intention vaikutuksista on tehty Princetonin yliopistosssa (PEAR Labds Robert G. Jahn & The Global Consciousness projektissa)

https://noosphere.princeton.edu/

Global Consciousness: The Life and Times of Roger Nelson

https://www.youtube.com/watch?v=QmWNWi5zxcE

"Villi" korkeaoktaaninen spekulaationi on että ns. luonnonlait liittvät pohjimmiltaan kollektiiviseen intentioon samoin kuin koko ns. makrotodellisuus ja ne todellisuudessa vaikuttavat mahdollisuudet taas liittyvät kvanttitasoon ja sen todennäköisyysaltoihin. Koska tietoisuuden vaikutus on ilmeinen ns. fysikaalisen aineen tasolla niin kaikki luonnontieteelliset kokeet pitäisi tehdä vähintään kaksois-sokko-olosuhteissa eli samalla tavalla kuin kaukonäkeminen ja parapsykologian tutkimus jolloin tutkijoiden oma intentio ja siihen liityvä metafysiikka saadaan ainakin jossain määrin eliminoitua kokeista.

Ei-sokkona tehty tiede voi siis olla tavallaan itseääntoteuttavaa systemaattista itsepetosta mihin viittaavat myös viimeaikoina ilmenneet ongelmat tieteellisten kokeiden toistettavuudessa.

B

Lue lisää

B:
"Ns. elottomassa luonnossa (atomit, molekyylit) esiintyy myös varsin monimutkaisia rakenteita ja ominaisuuksia joita on vaikeaa tai mahdotonta päätellä pelkästään niiden osien (esim. alkeishiukkasten ) ominaisuuksien perusteella."

Jos nimeät kolmannen vaikutuksen esim. atomille tai sitä pienempään kokoon, niin lyön vetoa, että kolmannesta vaikutuksesta on mahdoton päätellä, mikä molekyyli on sallittu. Tai päätellä meneekö oikea aika, että se molekyyli syntyy molekyylittömästä alkutilasta.

Mitä kuvittelet tämän 'päättelyn' tarkoittavan? Ja missä aiheessa ollaan päättelemässä? Koska vasta tekstin seuraavasta osiosta lähtien tarkoitus on alkaa päätellä elämän molekyylejä? Jos kysyt molekyylifyysikolta, miten tehdä yksi molekyyli, se on sama, kuin millä menetelmällä tiedettäisiin malli, joka olisi kaikki universumin molekyylien vaihtoehdot, ja hän tekee sen pienistä osista, missä esiintyy ainakin elektroni alkeishiukkanen ja sen jälkeen tietyn kokoinen molekyyli on toimiva systeemi. Voit sanoa tätä vaikeaksi aiheeksi, koska ei ole olemassa tarkkoja analyyttisiä differentiaaliyhtälöiden tms. ratkaisuja, jotka antaisivat kaikkien osien aaltofunktiot tai edes pisteet molekyylin sisällä. Sanotaan silti että halutut vastaukset olisivat staattisia ratkaisuja, ja niistä tunnistaa eri molekyylit, koska ratkaisuja on vain muutama erilainen määrä per atomijoukko. Tämä kysymys ei liity paljon mitenkään siihen biologian kysymykseen, että miten ilmaannuttaa molekyylejä aineesta, jossa molekyylejä ei vielä ole. Ilmaannuttamisessa ei tarvitse tietää teoriaa sille, mitkä molekyylit saavat ja eivät saa muodostua (molekyyli joka ei saa muodostua voidaan määritellä vain ajattelemalla toimimatonta sekoitusta alkeishiukkasia, joten sinunkin voi olla vaikea liittyä keskusteluun, jossa mainitaan täsmällisesti edes 'epämolekyylien välttely'), vaan molekyylit on otettu valmiissa muodossa.

Haluan kiinnittää kuitenkin erityisesti huomiota siihen, että perustelit oman puheenvuorosi sillä, että joku ei osaa tehdä molekyyliä, mutta tarjoat vastauksia (tai sitä että olet olemassa) ongelmiin, jossa ei olla kiinnostuttuja siitä, mikä on molekyylin määritelmä. Kritisoin sinua tästä lisää alla.

Tieteessä on ainakin kaksi erilaista tapaa määritellä, onko elämän kuten DNA-elämän ja solun synty päätelty asia, eli valmista tiedettä. Toisessa biologi ottaa kattilan ja lisää sinne haluamansa aineet järjestyksessä. Jos tulos on elävä solu, niin hän on päätellyt mitä kaikkia tapahtumia kattilassa piti tapahtua. Tai jos se oli vahinko, niin ainakin hän on todistanut oikeita tapahtumavaiheita tosi läheltä. Toisessa tapauksessa tämä solu muodostetaan tietokonesimulaatiossa, mutta solu voi olla liian suuri ja on vain sen osia ja niitä edeltäneitä osia.

Solu ja jokainen sen tärkeä osa on kummassakin tapauksessa miljardien atomien kokoinen. Ei siis ole ensinnäkään mitään eroa sillä, lisääkö kattilaan pelkästään elektroneja ja protoneja (tässä ei edes vaadita, että ne ovat erikseen, vaan kyse on suhtautumisesta) vai kokonaisia atomeja. Kummassakaan tapauksessa alkeishiukkanen vs. atomi -pohdintaa ei ole vielä tehty, ja elämän päättely on silti vaikeaa. Oli kyseessä sitten elävä koe tai simulaatio.

Esityksesi Gurdjieffista näyttää siltä, että sen esitettyäsi kaiken päättely on mahdollista tai on itseasiassa päätelty jo. Eli näyttää että sinusta asioiden todellisuuden ja kaikkien aiheiden päättely on sitä, että kirjoitetaan muutamia lauseita, ja jos lauseet miellyttävät, on asia päätelty. Se mitä kuitenkin sanoit oli, että atomeille keksitään ominaisuuksia. Tämä ei välttämättä mitenkään muuta kattilassa tehtävää työtä, koska lisätyt atomit ovat samoja atoimeita riippumatta siitä, tiedätkö kaikki atomien ominaisuudet. Ja tieteilijä voisi sanoa tuntemattomienkin atomien tapauksessa, että hänellä on päätelmä, mitä olosuhteita atomien ympärillä piti olla. Voidaan silti miettiä, voidaanko laitettuja atomeita lajitella ennen kattilaa. Eli voisi olla kaksi purkkia ns. samoja atomeita, ja aluksi toisen yllä esim. rukoillaan (tietäen mitä tehdään). Jos vain tämä purkki tuottaa solun, niin jonkin lisäasian tunteminen atomeista oli merkityksellistä. Muutoin kaikki atomien vanhat ominaisuudet ovat niitä, mitä hallitaan kattilaa ennen ja vielä sen sisällä ja vain ne tarvitsee tuntea ongelman kannalta.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ns. elottomassa luonnossa (atomit, molekyylit) esiintyy myös varsin monimutkaisia rakenteita ja ominaisuuksia joita on vaikeaa tai mahdotonta päätellä pelkästään niiden osien (esim. alkeishiukkasten ) ominaisuuksien perusteella."

Jos nimeät kolmannen vaikutuksen esim. atomille tai sitä pienempään kokoon, niin lyön vetoa, että kolmannesta vaikutuksesta on mahdoton päätellä, mikä molekyyli on sallittu. Tai päätellä meneekö oikea aika, että se molekyyli syntyy molekyylittömästä alkutilasta.

Mitä kuvittelet tämän 'päättelyn' tarkoittavan? Ja missä aiheessa ollaan päättelemässä? Koska vasta tekstin seuraavasta osiosta lähtien tarkoitus on alkaa päätellä elämän molekyylejä? Jos kysyt molekyylifyysikolta, miten tehdä yksi molekyyli, se on sama, kuin millä menetelmällä tiedettäisiin malli, joka olisi kaikki universumin molekyylien vaihtoehdot, ja hän tekee sen pienistä osista, missä esiintyy ainakin elektroni alkeishiukkanen ja sen jälkeen tietyn kokoinen molekyyli on toimiva systeemi. Voit sanoa tätä vaikeaksi aiheeksi, koska ei ole olemassa tarkkoja analyyttisiä differentiaaliyhtälöiden tms. ratkaisuja, jotka antaisivat kaikkien osien aaltofunktiot tai edes pisteet molekyylin sisällä. Sanotaan silti että halutut vastaukset olisivat staattisia ratkaisuja, ja niistä tunnistaa eri molekyylit, koska ratkaisuja on vain muutama erilainen määrä per atomijoukko. Tämä kysymys ei liity paljon mitenkään siihen biologian kysymykseen, että miten ilmaannuttaa molekyylejä aineesta, jossa molekyylejä ei vielä ole. Ilmaannuttamisessa ei tarvitse tietää teoriaa sille, mitkä molekyylit saavat ja eivät saa muodostua (molekyyli joka ei saa muodostua voidaan määritellä vain ajattelemalla toimimatonta sekoitusta alkeishiukkasia, joten sinunkin voi olla vaikea liittyä keskusteluun, jossa mainitaan täsmällisesti edes 'epämolekyylien välttely'), vaan molekyylit on otettu valmiissa muodossa.

Haluan kiinnittää kuitenkin erityisesti huomiota siihen, että perustelit oman puheenvuorosi sillä, että joku ei osaa tehdä molekyyliä, mutta tarjoat vastauksia (tai sitä että olet olemassa) ongelmiin, jossa ei olla kiinnostuttuja siitä, mikä on molekyylin määritelmä. Kritisoin sinua tästä lisää alla.

Tieteessä on ainakin kaksi erilaista tapaa määritellä, onko elämän kuten DNA-elämän ja solun synty päätelty asia, eli valmista tiedettä. Toisessa biologi ottaa kattilan ja lisää sinne haluamansa aineet järjestyksessä. Jos tulos on elävä solu, niin hän on päätellyt mitä kaikkia tapahtumia kattilassa piti tapahtua. Tai jos se oli vahinko, niin ainakin hän on todistanut oikeita tapahtumavaiheita tosi läheltä. Toisessa tapauksessa tämä solu muodostetaan tietokonesimulaatiossa, mutta solu voi olla liian suuri ja on vain sen osia ja niitä edeltäneitä osia.

Solu ja jokainen sen tärkeä osa on kummassakin tapauksessa miljardien atomien kokoinen. Ei siis ole ensinnäkään mitään eroa sillä, lisääkö kattilaan pelkästään elektroneja ja protoneja (tässä ei edes vaadita, että ne ovat erikseen, vaan kyse on suhtautumisesta) vai kokonaisia atomeja. Kummassakaan tapauksessa alkeishiukkanen vs. atomi -pohdintaa ei ole vielä tehty, ja elämän päättely on silti vaikeaa. Oli kyseessä sitten elävä koe tai simulaatio.

Esityksesi Gurdjieffista näyttää siltä, että sen esitettyäsi kaiken päättely on mahdollista tai on itseasiassa päätelty jo. Eli näyttää että sinusta asioiden todellisuuden ja kaikkien aiheiden päättely on sitä, että kirjoitetaan muutamia lauseita, ja jos lauseet miellyttävät, on asia päätelty. Se mitä kuitenkin sanoit oli, että atomeille keksitään ominaisuuksia. Tämä ei välttämättä mitenkään muuta kattilassa tehtävää työtä, koska lisätyt atomit ovat samoja atoimeita riippumatta siitä, tiedätkö kaikki atomien ominaisuudet. Ja tieteilijä voisi sanoa tuntemattomienkin atomien tapauksessa, että hänellä on päätelmä, mitä olosuhteita atomien ympärillä piti olla. Voidaan silti miettiä, voidaanko laitettuja atomeita lajitella ennen kattilaa. Eli voisi olla kaksi purkkia ns. samoja atomeita, ja aluksi toisen yllä esim. rukoillaan (tietäen mitä tehdään). Jos vain tämä purkki tuottaa solun, niin jonkin lisäasian tunteminen atomeista oli merkityksellistä. Muutoin kaikki atomien vanhat ominaisuudet ovat niitä, mitä hallitaan kattilaa ennen ja vielä sen sisällä ja vain ne tarvitsee tuntea ongelman kannalta.

1

Lue lisää

Jos kyseessä olisi tietokoneohjelma, niin sellaiseen ei pidä keksiä mitään atomin lisäominaisuuksia. Jos uusi ohjelma tuottaa DNA:ta liukuhihnalta, niin tämä ei ole tieteellinen tulos. Ensin lisäominaisuuksia pitää verrata atomitieteeseen kokonaisuutena, että ominaisuus, joka saa atomit käyttäytymään näin eri tavalla toistensa seassa ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten atomeja on nähty toistensa seassa oikeasti. Lisäominaisuudet pitää sitä kautta empiirisesti löytää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos atomeja ei olisi muutettu, niin simulaatioita olisi voinut pitää hyvänä päätelmänä, mutta jos muuttaa ominaisuuksia, niin kylkeen tarvitaan jonkinlainen kattilakoe, joka keskittyy ennusteisiin näistä ominaisuuksista.

B:
"Gurdjieffilla oli vastaus tähän. Kahden tunnetun vastakkaisen vaikutuksen (esim. negatiiviset & positiiviset varaukset, voimat ja vastavoimat yms.) on jokaisessa konkreettisessa prosessissa aina myös kolmas toisiinsa nähden vastakkaisia vaikutuksia harmonisoiva ja neutralisoiva voima joka mahdollistaa esim. atomien ja molekyylien organisoitumisen ja toimii katalyyttinä kemiallisissa reaktioissa ja toimii myös biologian, psykologian, sosiologian tasoilla ja Ilman tätä kolmatta vaikutusta mitään toimivaa ja stabiilia organisoitumista ei voi tapahtua. Kolmas voima on aina irrallinen ja neutraali suhteessa lopputulokseen."

Gurdjieff analogioi tai plagioi tässä varmaan standardin kemian katalyyttisiä reaktioita. Tämän näkee varsinkin siitä määritelmästä, että katalyyttinen aine pysyy useiden reaktioiden jälkeen muuttumattomana, joten yksinkertaisten ihmisten on helppo ajatella sitä ulkopuolisena osapuolena, joka on 'kolmas' kuten G kirjoittaa, ja pysyy kolmantena sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä menee yhteen. Tässä numerot 1, 2 ja 3 ovat tilanteen osapuolia, joissa on jotain yhdessä koossa. Numerot eivät yritä kertoa, mistä asioista ne ovat rakennettuja esim. alkeishiukkasina tai että mikä on se universumin laki ja järjestys, jossa on lista mahdollisista alkeishiukkasen ominaisuuksista. Olet viimeaikona arvostellut alkeishiukkasia ja lakeja, joten arvioin aluksi tekstiä tosi kauan siten, että tämä oli pysyvä päätös. En siis tule vielä viittaamaan siihen, että olet tehnyt loogisen esityksen ainoastaan jos väität olevan olemassa uuden alkeishiukkasen tai uuden alkeishiukkaslain. Sen sijaan tutkin missä ristiriidassa olet mm. tunnettujen kemiallisten katalyyttien kanssa, jos esittäisit niistä kemiallisia reaktioon liittyviä väitteitä, joissa reaktioita jotenkin yrittäisi kuvata antamiesi ominaisuuksien kanssa. Kolmannen hiukkasen olemassaolon väittäminen voi olla asia, mihin näillä huomioilla ei ole vaikutusta, mutta se johtuu ylipäänsä siitä, että kolmas hiukkanen ei vaikuttaisi kemiallisten reaktioiden yleisiin ominaisuuksiin tai niiden käsitteen olemassaoloon. Tällöin tästä ei syntyisi enempää keskustelua, joka voisi mennä sellaisiin aiheisiin kuin nyt.

Voidaan lähteä esim. siitä, että olet ristiriidassa sen kanssa, että atomit voivat muodostaa neutraalin molekyylin ilman mitään katalyyttiä. Esim. H_2 vetymolekyyli voi syntyä universumissa, jossa ei ole keksitty raskaamipa alkuaineta (ainoa katalyytti on kolmas H, joka olisi jo tehnyt halutun molekyylin eikä halutulle asialle olisi mikään määritelmän mukaan toiminut katalyyttinä). Joten olet täydellisen misinformoitu, kun sanot, 'jokaisessa prosessissa' ja että mikään ei ole mahdollinen. Katalyyttinen reaktio on lisäksi sellainen, missä syntyy välimolekyylejä. Vain viimeiset molekyylit syntyvät katalyytin avulla, mutta välimolekyylien täytyy syntyä itsestään esim. molekyyleistä 1 ja 3. MItä eroa on molekyylillä, joka on luotu katalyyttisessä reaktiossa, verrattuna itsestään syntyneeseen molekyyliin? Tai mitä eroa on molekyylisellä katalyyttiaineella, jonka pitää olla syntynyt molekyyli ennenkuin se antaa ainettaan loppureaktioon. Hiukkasten sijaintien entropian määrä molekyylissä oleville hiukkasille on myös aivan yhtä vähentynyt, jos puhutaan molekyylikoon kasvusta. Katalyytti on yksi aine lisää, joka voi ottaa kasvaneen entropian, mutta vain lämpöä tuottavissa reaktioissa. Gurdjieffin ja muiden katalyyttejä ei kuitenkaan kannata sekoittaa mihin tahansa selkeästi entropiaa tutkivaan tutkimukseen, jossa on paljon eri toisia (*) aineita ottamassa kohteen entropiaa. Näissä tutkimuksissa ei ole mitään kiinnostusta siihen, onko mahdollisen yhdisteen reaktio spontaani vain katalyyttinen vai jotain muuta.

(*) Lasken nimenomaan 'toisina' aineina, koska negentropian tutkimuksessa ei ole pakko muodostaa yhdisteitä eikä ole pakko muodostaa niitä vain kahdesta alkukomponentista.

Jos et olisi unohtanut että elektronit ja atomit ovat olemassa, niin katalyyttisissä reaktioissa on mahdollista, että varsinkin elektronit ja yhtähyvin atomit vaihtavat molekyyliä.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos kyseessä olisi tietokoneohjelma, niin sellaiseen ei pidä keksiä mitään atomin lisäominaisuuksia. Jos uusi ohjelma tuottaa DNA:ta liukuhihnalta, niin tämä ei ole tieteellinen tulos. Ensin lisäominaisuuksia pitää verrata atomitieteeseen kokonaisuutena, että ominaisuus, joka saa atomit käyttäytymään näin eri tavalla toistensa seassa ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten atomeja on nähty toistensa seassa oikeasti. Lisäominaisuudet pitää sitä kautta empiirisesti löytää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos atomeja ei olisi muutettu, niin simulaatioita olisi voinut pitää hyvänä päätelmänä, mutta jos muuttaa ominaisuuksia, niin kylkeen tarvitaan jonkinlainen kattilakoe, joka keskittyy ennusteisiin näistä ominaisuuksista.

B:
"Gurdjieffilla oli vastaus tähän. Kahden tunnetun vastakkaisen vaikutuksen (esim. negatiiviset & positiiviset varaukset, voimat ja vastavoimat yms.) on jokaisessa konkreettisessa prosessissa aina myös kolmas toisiinsa nähden vastakkaisia vaikutuksia harmonisoiva ja neutralisoiva voima joka mahdollistaa esim. atomien ja molekyylien organisoitumisen ja toimii katalyyttinä kemiallisissa reaktioissa ja toimii myös biologian, psykologian, sosiologian tasoilla ja Ilman tätä kolmatta vaikutusta mitään toimivaa ja stabiilia organisoitumista ei voi tapahtua. Kolmas voima on aina irrallinen ja neutraali suhteessa lopputulokseen."

Gurdjieff analogioi tai plagioi tässä varmaan standardin kemian katalyyttisiä reaktioita. Tämän näkee varsinkin siitä määritelmästä, että katalyyttinen aine pysyy useiden reaktioiden jälkeen muuttumattomana, joten yksinkertaisten ihmisten on helppo ajatella sitä ulkopuolisena osapuolena, joka on 'kolmas' kuten G kirjoittaa, ja pysyy kolmantena sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä menee yhteen. Tässä numerot 1, 2 ja 3 ovat tilanteen osapuolia, joissa on jotain yhdessä koossa. Numerot eivät yritä kertoa, mistä asioista ne ovat rakennettuja esim. alkeishiukkasina tai että mikä on se universumin laki ja järjestys, jossa on lista mahdollisista alkeishiukkasen ominaisuuksista. Olet viimeaikona arvostellut alkeishiukkasia ja lakeja, joten arvioin aluksi tekstiä tosi kauan siten, että tämä oli pysyvä päätös. En siis tule vielä viittaamaan siihen, että olet tehnyt loogisen esityksen ainoastaan jos väität olevan olemassa uuden alkeishiukkasen tai uuden alkeishiukkaslain. Sen sijaan tutkin missä ristiriidassa olet mm. tunnettujen kemiallisten katalyyttien kanssa, jos esittäisit niistä kemiallisia reaktioon liittyviä väitteitä, joissa reaktioita jotenkin yrittäisi kuvata antamiesi ominaisuuksien kanssa. Kolmannen hiukkasen olemassaolon väittäminen voi olla asia, mihin näillä huomioilla ei ole vaikutusta, mutta se johtuu ylipäänsä siitä, että kolmas hiukkanen ei vaikuttaisi kemiallisten reaktioiden yleisiin ominaisuuksiin tai niiden käsitteen olemassaoloon. Tällöin tästä ei syntyisi enempää keskustelua, joka voisi mennä sellaisiin aiheisiin kuin nyt.

Voidaan lähteä esim. siitä, että olet ristiriidassa sen kanssa, että atomit voivat muodostaa neutraalin molekyylin ilman mitään katalyyttiä. Esim. H_2 vetymolekyyli voi syntyä universumissa, jossa ei ole keksitty raskaamipa alkuaineta (ainoa katalyytti on kolmas H, joka olisi jo tehnyt halutun molekyylin eikä halutulle asialle olisi mikään määritelmän mukaan toiminut katalyyttinä). Joten olet täydellisen misinformoitu, kun sanot, 'jokaisessa prosessissa' ja että mikään ei ole mahdollinen. Katalyyttinen reaktio on lisäksi sellainen, missä syntyy välimolekyylejä. Vain viimeiset molekyylit syntyvät katalyytin avulla, mutta välimolekyylien täytyy syntyä itsestään esim. molekyyleistä 1 ja 3. MItä eroa on molekyylillä, joka on luotu katalyyttisessä reaktiossa, verrattuna itsestään syntyneeseen molekyyliin? Tai mitä eroa on molekyylisellä katalyyttiaineella, jonka pitää olla syntynyt molekyyli ennenkuin se antaa ainettaan loppureaktioon. Hiukkasten sijaintien entropian määrä molekyylissä oleville hiukkasille on myös aivan yhtä vähentynyt, jos puhutaan molekyylikoon kasvusta. Katalyytti on yksi aine lisää, joka voi ottaa kasvaneen entropian, mutta vain lämpöä tuottavissa reaktioissa. Gurdjieffin ja muiden katalyyttejä ei kuitenkaan kannata sekoittaa mihin tahansa selkeästi entropiaa tutkivaan tutkimukseen, jossa on paljon eri toisia (*) aineita ottamassa kohteen entropiaa. Näissä tutkimuksissa ei ole mitään kiinnostusta siihen, onko mahdollisen yhdisteen reaktio spontaani vain katalyyttinen vai jotain muuta.

(*) Lasken nimenomaan 'toisina' aineina, koska negentropian tutkimuksessa ei ole pakko muodostaa yhdisteitä eikä ole pakko muodostaa niitä vain kahdesta alkukomponentista.

Jos et olisi unohtanut että elektronit ja atomit ovat olemassa, niin katalyyttisissä reaktioissa on mahdollista, että varsinkin elektronit ja yhtähyvin atomit vaihtavat molekyyliä.

2

Lue lisää

Molekyylit 1 ja 2 ennen suurempaa molekyyliä voivat olla valmiiksi neutraaleja eli kemiallisissa reaktioissa ei ole kahta tunnettua vastakkaista vaikutusta ilman että puhutaan alkeishiukkasista(*). Molekyylit 1 ja 2 voivat myös olla eri varauksisia. Silloin molekyylit jotka ovat saaneet syntyä molekyyliksi eivät ole välttämättä neutraaleja ulospäin, ja silti ne ovat syntyneet monesta pienemmästä molekyylistä tai atomista, ja ovat nyt suuria ja pysyvät kasassa. Ulospäinen neutraalius ei siis selitä mitään koossapysymisestä. Jos etsisit neutaaleja kohtia molekyylin sisällä ja jos yrität hahmottaa, minkä tahansa molekyylin neutraaliuden avulla, niin joutuisit tutkimaan sitä niin pienilä etäisyyksillä, että yhtä hyvin näkisit kaikki elektronit.

(*) Elektonin ja protonin välillä on kuitenkin vain yksi vaikutus eikä kahta, jos se laskettaisiin matemaattisesti tehdyn työn määrässä. Samoin on yksi vaikutus elektroinin ja elektronin välillä, mutta tietyssä mielessä matemaattisesti tämä on sama vaikutus kuin äsken. Muutoin jos alkeishiukkasia on yhtä paljon kuin molekyylissä, niin jossain mielessä vaikutuksia voi väittää olevan huomattavasti enemmän kuin kaksi. Kirjoittajien kannattaisi ehkä joskus kirjoitustensa lomassa tutkia mieltään eli tehdä sen muillekin näkyväksi, niin he voisivat kirjoittaa jotain selvempää.

Minkään atomin muodostus eli se, että atomi kerää elektroneita, ei vaadi katalyyttisen reaktion analogiaa. Ainoa tapaus, missä atomi ei pysty saamaan elektroneja, on liian vahva SM-kenttä, joka on vakio tai säteilyä. Toinen samankokoinen aine ei pysty tätä muutamaan pysyvällä tavalla. Atomifysiikka tällä tasolla on erittäin tarkkaan mitattu tiede, ja teoria joka on läpäissyt kokeet ei ole kolmen vaikutuksen teoria vaan sisältää suoraviivaisen käsitteen siitä, mikä vaikutus pitää atomin yhdessä.

Katalyytti ei siis lisää neutraaliutta, ja pikemminkin se tarkoittaa, että jos molekyylin 1 ja 2 välillä ei ollut voimaa, joka toisi niitä lähemmäs, niin sen jälkeen kun numero 1 yhdistyy katalyyttiin 3 (koska voimaa on niillä), niin sen jälkeen on myös voimaa, jotta mielummin 1 ja 3 eroavat ja 1 ja 2 yhdistyvät. Neutraalilla vaikutuksella ei voimaa voi saada aikaan tai muuteta sen tunnettua määrää.

Katalyyttisiin reaktioihin ei kannata tuudittautua liikaa, koska todellisuus on myös täynnä reaktioita, joissa on kolme jäsentä kerrallaan tai hieman perätysten, ja joista mikään ei säily ennallaan. Kuvittelisin että jälkimmäinen on abiogeneesissä paljon yleisempi, eikä kukaan varsinaisia katalyyttejä tutki tällä alalla laajasti. Kyse on tietysti siitä onko reaktio pienistä molekyyleistä biomolekyyliksi (tai molekyylin kasvattaminen) jotain, missä tarvitsee olla katalyyttinen aine vai olisko kaikki mahdollista ilmankin. Sen jälkeen pitää olla tietoa, voiko kyseinen aine esiintyä siellä, missä elämän luullaan syntyneen. Isoissa molekyyleissä kuten valmis DNA, paljon pienempi katalyyttinen aine ei voisi kuin jättää suuren osan molekyylistä koskematta. Lisäksi kun DNA tms. suuri asia tekee toimintojaan, niin tämä aine, mikä sen mahdollistaa on pikemminkin solun sisäiset osat, jotka ovat kokonainen koneisto eikä satunnainen kemiallinen liuos (olisi siis pitänyt puhua katalyyteistä varhaisemmassa epäelämän vaiheessa).

Kysymyksellä voi olla myös eri merkitystä sen mukaan, että missä roolissa katalyytti on elämän kannalta. Solu voi tuottaa joitain katalyyttejä itse, ja käyttää niitä esim. ravinnonkierrossa. Tällöin katalyytti voi olla todella kaukana elämän alusta, koska solun rakentama asia, jonka se rakentaa juuri tänä päivänä, on yleensä viimeinen kemiallinen vaihe. Sitä ennen voi olla jo olemassa tuo kyseinen ravinnonkierto, ja katalyytti ei ole ehkä sen mahdollistaja vaan nopeuttaja. Tällöin isompien kysymysten kannalta tästä katalyytissä ei ole mitään kiinnostavaa. Yhdessä päinvastaisessa tilanteessa katalyyttiä ei ole rakennettu, mutta se on kuljetettu jostakin. Sellainen elämä ei ole kovin nerokasta, että kantaisit sisälläsi äärellistä määrää välttämätöntä katalyyttiä, joten katalyytti on mielummin helposti syntyvää ja uusi kulkeutuu solujen luo helposti. Sitten olisi katalyytit, jotka esiintyisivät abiogenesiksessä kerran, mutta jotka on elämästä kokonaan hylätty. Joidenkin mielestä tällaisia aineen vaiheita on muitakin, vaikka ne eivät ole katalyytin asemassa.

3

Anonyymi kirjoitti:

Molekyylit 1 ja 2 ennen suurempaa molekyyliä voivat olla valmiiksi neutraaleja eli kemiallisissa reaktioissa ei ole kahta tunnettua vastakkaista vaikutusta ilman että puhutaan alkeishiukkasista(*). Molekyylit 1 ja 2 voivat myös olla eri varauksisia. Silloin molekyylit jotka ovat saaneet syntyä molekyyliksi eivät ole välttämättä neutraaleja ulospäin, ja silti ne ovat syntyneet monesta pienemmästä molekyylistä tai atomista, ja ovat nyt suuria ja pysyvät kasassa. Ulospäinen neutraalius ei siis selitä mitään koossapysymisestä. Jos etsisit neutaaleja kohtia molekyylin sisällä ja jos yrität hahmottaa, minkä tahansa molekyylin neutraaliuden avulla, niin joutuisit tutkimaan sitä niin pienilä etäisyyksillä, että yhtä hyvin näkisit kaikki elektronit.

(*) Elektonin ja protonin välillä on kuitenkin vain yksi vaikutus eikä kahta, jos se laskettaisiin matemaattisesti tehdyn työn määrässä. Samoin on yksi vaikutus elektroinin ja elektronin välillä, mutta tietyssä mielessä matemaattisesti tämä on sama vaikutus kuin äsken. Muutoin jos alkeishiukkasia on yhtä paljon kuin molekyylissä, niin jossain mielessä vaikutuksia voi väittää olevan huomattavasti enemmän kuin kaksi. Kirjoittajien kannattaisi ehkä joskus kirjoitustensa lomassa tutkia mieltään eli tehdä sen muillekin näkyväksi, niin he voisivat kirjoittaa jotain selvempää.

Minkään atomin muodostus eli se, että atomi kerää elektroneita, ei vaadi katalyyttisen reaktion analogiaa. Ainoa tapaus, missä atomi ei pysty saamaan elektroneja, on liian vahva SM-kenttä, joka on vakio tai säteilyä. Toinen samankokoinen aine ei pysty tätä muutamaan pysyvällä tavalla. Atomifysiikka tällä tasolla on erittäin tarkkaan mitattu tiede, ja teoria joka on läpäissyt kokeet ei ole kolmen vaikutuksen teoria vaan sisältää suoraviivaisen käsitteen siitä, mikä vaikutus pitää atomin yhdessä.

Katalyytti ei siis lisää neutraaliutta, ja pikemminkin se tarkoittaa, että jos molekyylin 1 ja 2 välillä ei ollut voimaa, joka toisi niitä lähemmäs, niin sen jälkeen kun numero 1 yhdistyy katalyyttiin 3 (koska voimaa on niillä), niin sen jälkeen on myös voimaa, jotta mielummin 1 ja 3 eroavat ja 1 ja 2 yhdistyvät. Neutraalilla vaikutuksella ei voimaa voi saada aikaan tai muuteta sen tunnettua määrää.

Katalyyttisiin reaktioihin ei kannata tuudittautua liikaa, koska todellisuus on myös täynnä reaktioita, joissa on kolme jäsentä kerrallaan tai hieman perätysten, ja joista mikään ei säily ennallaan. Kuvittelisin että jälkimmäinen on abiogeneesissä paljon yleisempi, eikä kukaan varsinaisia katalyyttejä tutki tällä alalla laajasti. Kyse on tietysti siitä onko reaktio pienistä molekyyleistä biomolekyyliksi (tai molekyylin kasvattaminen) jotain, missä tarvitsee olla katalyyttinen aine vai olisko kaikki mahdollista ilmankin. Sen jälkeen pitää olla tietoa, voiko kyseinen aine esiintyä siellä, missä elämän luullaan syntyneen. Isoissa molekyyleissä kuten valmis DNA, paljon pienempi katalyyttinen aine ei voisi kuin jättää suuren osan molekyylistä koskematta. Lisäksi kun DNA tms. suuri asia tekee toimintojaan, niin tämä aine, mikä sen mahdollistaa on pikemminkin solun sisäiset osat, jotka ovat kokonainen koneisto eikä satunnainen kemiallinen liuos (olisi siis pitänyt puhua katalyyteistä varhaisemmassa epäelämän vaiheessa).

Kysymyksellä voi olla myös eri merkitystä sen mukaan, että missä roolissa katalyytti on elämän kannalta. Solu voi tuottaa joitain katalyyttejä itse, ja käyttää niitä esim. ravinnonkierrossa. Tällöin katalyytti voi olla todella kaukana elämän alusta, koska solun rakentama asia, jonka se rakentaa juuri tänä päivänä, on yleensä viimeinen kemiallinen vaihe. Sitä ennen voi olla jo olemassa tuo kyseinen ravinnonkierto, ja katalyytti ei ole ehkä sen mahdollistaja vaan nopeuttaja. Tällöin isompien kysymysten kannalta tästä katalyytissä ei ole mitään kiinnostavaa. Yhdessä päinvastaisessa tilanteessa katalyyttiä ei ole rakennettu, mutta se on kuljetettu jostakin. Sellainen elämä ei ole kovin nerokasta, että kantaisit sisälläsi äärellistä määrää välttämätöntä katalyyttiä, joten katalyytti on mielummin helposti syntyvää ja uusi kulkeutuu solujen luo helposti. Sitten olisi katalyytit, jotka esiintyisivät abiogenesiksessä kerran, mutta jotka on elämästä kokonaan hylätty. Joidenkin mielestä tällaisia aineen vaiheita on muitakin, vaikka ne eivät ole katalyytin asemassa.

3

Lue lisää

Katalyyttien sijaan voitaisiin puhua myös vielä paljon suuremmasta skaalasta ja mikroskooppisemmasta hiukkasssisällöstä eli siitä, että tietty vesi tietyssä suolassa ja happoisena on väliaine, missä valmis elämä tai molekyylin kasvu jatkuu, koska väliaineen ominaisuudet eli molekyylit, jotka eivät sitoudu mihinkään molekyyleihin 1 ja 2 paljon (mutta aina myös on, että ns. väliaineesta saa viedä atomeja sieltä täältä) ovat läsnäollessaan koko ajan muuttamassa sähköisiä ominaisuuksia kaikkialla, missä molekyyliin saapuvat aineet kokisivat sen vaikutuksen esim. siten ,että niitä työnnetään erilaiseen 'maastoon' voimien joukossa, mistä voi löytyä paikka, missä voimat (jotka ovat myös liuoksen liikkeessä olevien hiukkasten voimien keskiarvo) pakottavat molekyylit 1 ja 2 yhteen lopullisesti. Monissa tapauksissa on noin, että solut käyttävät vettä, ja se muuttuu, joten kyseessä voi olla välillä ympäristö, välillä katalyytti, ja välillä ei kumpikaan. Ympäristö ei voi olla neutraali ns. aina tai kaikilla tavoilla millä se vaikuttaa, eikä sen lopputulos ole neutralisoiva vaan joskus nimenomaan ympäristö on jotain, mikä pakottaa molekyylit olemaan pysyvästi nettovarauksen kantajia.

Jos sinulla muuten on elektroni ja elektroni, niin elektoniin ei kohdistu voima ja vastavoima, vaan elektroni oikeasti liikkuu. Ei siten voida vetää yhtäläisyyksiä varausten ja voimien välille (esim. määrissä). Jos elektroni on atomissa, joka on vety, siihen ei kohdistu vastavoimaa, vaan yksi voima joka osoittaa aina keskelle protonia, joten siitä ei voi liikkua. Jos elektroni on H_2 molekyylissä, jossa on vain yksi elektroni (niin tämä hajoaa pian mutta sitä ennen), niin elektroniin kohdistuu kaksi voimaa, mutta toinen ei ole toisen vastavoima, vaan on täysin mielivaltaista, että ne ovat joskus tietyssä kohtaa avaruutta yhtä suuret. Jos elektroni on molekyylissä, missä on kolme positiivista ydintä, ja kaksi muuta elektronia, niin noin 5 voimaa kohdistuu elektroniin, joka ei ole edes parillinen määrä ns. tunnettuja asioita.

Kun teit ns. molekyylitiedettä, mutta tarjosit sen biologeille, niin mainitsemiesi asioiden tietellisyys, kuten eksaktius ja empirisyys katoaa helposti kuin tuhka tuuleen, koska tarkoitus on selvästi kiilata ohi molekyyli- ja atomilabaratorioissa tehtävistä kokeista, ja alkaa tehdä iltasatuja jollekin makroskooppiselle tieteelle, joka mielestäsi tarvitse näitä satuja ollakseen perusteltu tai hienosti selitetty mikroskooppisemmalla tasolla. Jonka olet keksinyt sille, koska ajattelit suuremman tason elävän jossain vakuumissa, missä satuja tarvitaan. Lisäksi jos väität, että tällä mikroskopialla olisi ennustavaa voimaa, mutta vain elämän synnyssä, niin elämän synnystä ei ole mitään empiiristä dataa, eikä tarinaasi aleta arvostelemaan välttämättä millään tavalla tuhansiin vuosiin. Tällaisessa empiriassa siis ajateltaisiin, että hiukkasfysiikan malleja voidaan verrata toisinsa sen perustella, miten nopeasti ne ennustavat elämän synnyn tapahtuvan maapallolla. Sellaista nopeutta on vaikea maapallosta mitata, eikä tämä paljon parane ennustamalla sitä kattilassa, joka on jo saatu eloon.

B:
"Onko ns. elottomassa luonnossa myös jonkinlaista luonnonvalintaa jonka pitäisi toimia universaalilla tasolla koska atomien ja molekyylien kemiallisten ominaisuuksien oletetaan olevan universaaleja?"

Sanoit tämän olevan kolmannella vaikutuksella vastattu kysymys, mutta tuskin se on ja ainakaan sen ei kannata olla, koska se on huonosti kirjoitettu. Universaalilla tasolla voidaan tarkoittaa hyvin epäuniversaalisti kahtakin asiaa, eli sitä, että molekyylit ovat samoja kaikkialla avaruudessa, ja sitä, että miljoona molekyyliä lähellä toisiaan ovat kaikki tarpeeksi identtisiä. Jos väität tätä jälkimmäistä, että ne ovat identtisiä, niin sinun on alettava väittää ensin, että jos otetaan ainoastaan standardin tieteen molekyyliominaisuudet, niin tällä ei saavuteta universaalia kuvausta, vaan miljoonan molekyylin joukossa on erilaisia molekyylejä. Muutoin et ole väittänyt, että molekyyleillä on lisäominaisuus, joka on kolmas vaikutus, vaan olet myöntänyt puhuneesi tyhmiä

Itseasiassa lauseista voisi kuvitella, että olet ajatellut jotain käsitettä, miten uusi ominaisuutesi olisi riippuva toisista. Joten oletko edes tekemässä uutta riippumatonta ominaisuutta? Vai teetkö jotain, missä kolmas vaikutus olisi valitsemassa vain kemiallisia ominaisuuksia, mutta koska kemialliset ominaisuudet ovat jo, eivätkä muutu, niin valinta on aina sama. Silloinkin, jos miljoonassa molekyylissä olisi kesken kaiken muuttuvia ominaisuuksia, niin ei niitä tarvitse kuvata kolmannella ominaisuudella.

4

Anonyymi kirjoitti:

Katalyyttien sijaan voitaisiin puhua myös vielä paljon suuremmasta skaalasta ja mikroskooppisemmasta hiukkasssisällöstä eli siitä, että tietty vesi tietyssä suolassa ja happoisena on väliaine, missä valmis elämä tai molekyylin kasvu jatkuu, koska väliaineen ominaisuudet eli molekyylit, jotka eivät sitoudu mihinkään molekyyleihin 1 ja 2 paljon (mutta aina myös on, että ns. väliaineesta saa viedä atomeja sieltä täältä) ovat läsnäollessaan koko ajan muuttamassa sähköisiä ominaisuuksia kaikkialla, missä molekyyliin saapuvat aineet kokisivat sen vaikutuksen esim. siten ,että niitä työnnetään erilaiseen 'maastoon' voimien joukossa, mistä voi löytyä paikka, missä voimat (jotka ovat myös liuoksen liikkeessä olevien hiukkasten voimien keskiarvo) pakottavat molekyylit 1 ja 2 yhteen lopullisesti. Monissa tapauksissa on noin, että solut käyttävät vettä, ja se muuttuu, joten kyseessä voi olla välillä ympäristö, välillä katalyytti, ja välillä ei kumpikaan. Ympäristö ei voi olla neutraali ns. aina tai kaikilla tavoilla millä se vaikuttaa, eikä sen lopputulos ole neutralisoiva vaan joskus nimenomaan ympäristö on jotain, mikä pakottaa molekyylit olemaan pysyvästi nettovarauksen kantajia.

Jos sinulla muuten on elektroni ja elektroni, niin elektoniin ei kohdistu voima ja vastavoima, vaan elektroni oikeasti liikkuu. Ei siten voida vetää yhtäläisyyksiä varausten ja voimien välille (esim. määrissä). Jos elektroni on atomissa, joka on vety, siihen ei kohdistu vastavoimaa, vaan yksi voima joka osoittaa aina keskelle protonia, joten siitä ei voi liikkua. Jos elektroni on H_2 molekyylissä, jossa on vain yksi elektroni (niin tämä hajoaa pian mutta sitä ennen), niin elektroniin kohdistuu kaksi voimaa, mutta toinen ei ole toisen vastavoima, vaan on täysin mielivaltaista, että ne ovat joskus tietyssä kohtaa avaruutta yhtä suuret. Jos elektroni on molekyylissä, missä on kolme positiivista ydintä, ja kaksi muuta elektronia, niin noin 5 voimaa kohdistuu elektroniin, joka ei ole edes parillinen määrä ns. tunnettuja asioita.

Kun teit ns. molekyylitiedettä, mutta tarjosit sen biologeille, niin mainitsemiesi asioiden tietellisyys, kuten eksaktius ja empirisyys katoaa helposti kuin tuhka tuuleen, koska tarkoitus on selvästi kiilata ohi molekyyli- ja atomilabaratorioissa tehtävistä kokeista, ja alkaa tehdä iltasatuja jollekin makroskooppiselle tieteelle, joka mielestäsi tarvitse näitä satuja ollakseen perusteltu tai hienosti selitetty mikroskooppisemmalla tasolla. Jonka olet keksinyt sille, koska ajattelit suuremman tason elävän jossain vakuumissa, missä satuja tarvitaan. Lisäksi jos väität, että tällä mikroskopialla olisi ennustavaa voimaa, mutta vain elämän synnyssä, niin elämän synnystä ei ole mitään empiiristä dataa, eikä tarinaasi aleta arvostelemaan välttämättä millään tavalla tuhansiin vuosiin. Tällaisessa empiriassa siis ajateltaisiin, että hiukkasfysiikan malleja voidaan verrata toisinsa sen perustella, miten nopeasti ne ennustavat elämän synnyn tapahtuvan maapallolla. Sellaista nopeutta on vaikea maapallosta mitata, eikä tämä paljon parane ennustamalla sitä kattilassa, joka on jo saatu eloon.

B:
"Onko ns. elottomassa luonnossa myös jonkinlaista luonnonvalintaa jonka pitäisi toimia universaalilla tasolla koska atomien ja molekyylien kemiallisten ominaisuuksien oletetaan olevan universaaleja?"

Sanoit tämän olevan kolmannella vaikutuksella vastattu kysymys, mutta tuskin se on ja ainakaan sen ei kannata olla, koska se on huonosti kirjoitettu. Universaalilla tasolla voidaan tarkoittaa hyvin epäuniversaalisti kahtakin asiaa, eli sitä, että molekyylit ovat samoja kaikkialla avaruudessa, ja sitä, että miljoona molekyyliä lähellä toisiaan ovat kaikki tarpeeksi identtisiä. Jos väität tätä jälkimmäistä, että ne ovat identtisiä, niin sinun on alettava väittää ensin, että jos otetaan ainoastaan standardin tieteen molekyyliominaisuudet, niin tällä ei saavuteta universaalia kuvausta, vaan miljoonan molekyylin joukossa on erilaisia molekyylejä. Muutoin et ole väittänyt, että molekyyleillä on lisäominaisuus, joka on kolmas vaikutus, vaan olet myöntänyt puhuneesi tyhmiä

Itseasiassa lauseista voisi kuvitella, että olet ajatellut jotain käsitettä, miten uusi ominaisuutesi olisi riippuva toisista. Joten oletko edes tekemässä uutta riippumatonta ominaisuutta? Vai teetkö jotain, missä kolmas vaikutus olisi valitsemassa vain kemiallisia ominaisuuksia, mutta koska kemialliset ominaisuudet ovat jo, eivätkä muutu, niin valinta on aina sama. Silloinkin, jos miljoonassa molekyylissä olisi kesken kaiken muuttuvia ominaisuuksia, niin ei niitä tarvitse kuvata kolmannella ominaisuudella.

4

Lue lisää

Darwinin luonnonvalinnan voi sanoa toimivan universaalilla tasolla. Vain alienit voisivat todistaa toisin. Samalla tavalla kuin vain alienimainen materia voisi todistaa, ettei materian lait ole universaaleja. Jos teet materialle uuden ominaisuuden, niin on täysin valinnanvapautta sanoa, miten universaali se on. Jos se ei ole universaali, niin älä tee tähtitiedettä. Mutta aika tyhmää ja empirian välttelyä olisi olla kokeilematta tähtitiedettä kolmannen vaikutuksen kanssa.

Jos haluaisit kysyä kysymyksen, kuten 'millainen matemattinen malli voi tai ei voi luoda järjestystä epäjärjestykseen, ja sattuuko se olemaan universumimme luonnonlaki?', niin ensinnäkään ei kannatta syöskyä maapallolla miljardeja vuosia edestakaisin puhumassa elämästä. Tällaiset vastaukset kuitenkin voivat tehdä B:n haluamista elämän saduista turhia.

(Katso nämä videot mielummin vasta luettuasi loppuun, koska B:llä ja toisilla alan ihmisillä on terminologisia eroavuuksia, joiden välillä neuvotaan luovimaan alla.)

Viidessä minuutissa kerrottu mm. mikä on klassisen mikroskooppisen tason molekyyli simulaation matematiikka, joka on yleensä pakollinen approksimaation taso kaikista suurimpien bio-molekyylien rakentamiseen nyky-laskentateholla:
https://www.youtube.com/watch?v=veBZYlD6AF4

Tarvituissa käsitteissä on kuitenkin enemmän kuin nuo mainitut variaatiot ja tässä on kohta näytetty muitakin niistä yhdessä kuvassa
https://youtu.be/1LUoDIMbvQg?t=359

Monen videon kurssi samaan aiheeseen, joka sisältää alussa myös valmiita animaatioesimerkkejä tuloksista:
https://www.youtube.com/watch?v=8iHER6IP6Ds

Mietin myös sitä ristiriitaa, mikä tekstissäsi on, että molekyylejä ei tieteessä mallinneta kahden vaikutuksen teorialla. Tämä on kuin satunnainen heitto tieteen suuntaan, eikä sen oikea kuvaus. Mihin silloin perustuu lisätä tähän kuvaan jokin uusi asia? Ja voiko kukaan edes tietää, millainen kokonaisuus on sen jälkeen? Periaatteessa vahvin

...

kolmas hiukkanen, jokaisella atomin järjestysluvulla oma määrä, 0 vaikutus

Jos kolmas vaikutus olisi uusi hiukkanen, niin jokainen pystyy kehittämään hiukkasen, jolla voi liikuttaa vaikka maailmoja, mutta sinun kertomuksesi hiukkasesta tähän mennessä on sellainen, mikä voidaan sulkea pois. Ja jo sitä ennen tiedetään, että mitään kolmatta hiukkasta ei tarvitse ilmiöihin, joissa on molekyylejä, koska nykyinen molekyylimenetelmä sisältää oikean määrän alkeishiukkasia hiukkasia.

Kolmas hiukkanen, joka on aina molekyylireaktiossa läsnä voisi olla esim. sitoutuneena elektroniin (sama teoria kuin se teoria, että elektronilla on sisäinen rakenne). Tästä seuraisi se, että et ole lopulta ristiriidassa sen kanssa, että tiede on joskus onnistunut molekyylien mallintamisessa. Mutta sitä ennen seurauksena on se, että molekyylitapahtumia ei nähdä luonnossa useissa eri variaatioissa, joista yksi on täysin ilman kolmatta hiukkasta, mutta voidaan puhua variaatioista, joita on tämän yhdistetyn systeemin eri muuttujien arvoilla. Hiukkasen, joka on aina liittynyt toiseen hiukkaseen, voi empiirisesti todistaa olevan totta vain, jos elektroni ja tämä kolmas erkanevat, tai jos jokin ilmiö pitää niitä paikallisesti erkanoituneina niiden nykyisellä etäisyydellä (vrt. elektronin, neutronin, tms. näkeminen vaikka hiukkanen on edelleen atomissa). Jos hiukkasia ei havaitse erillään tällä tavalla, niin voi olla että hiukkaspari toteuttaa samanlaista mallia kuin yksittäinen hiukkanen, jolla on joukko lisäominaisuuksia ja rajoitteita. Näiden toteaminen fyysisiksi ominaisuuksisksi oli käsitelty edellä, ja puhutaan nyt vain aidosta uudesta hiukkasesta. Olisi siis hyvä sinun suoraan havaitun väärässäolemattomuutesi kannalta, että elektoni ja kolmas hiukkanen eivät koskaan varsinaisesti eroa ja että ne ovat niin lähellä toisiaan, etteivät koskaan näy erikseen. Jos oletetaan, että ne eivät koskaan eroa, niin silloin jokaisessa syntyneessä molekyylissä on aina teorian mielestä kolmas vaikutus läsnä (se ei ole mukana olevien molekyylien mielestä lokaalisti erilainen rakenteen läsnäolo vaan ominaisuusläsnäolo). Tällöin sinä et voi käytännössä tehdä sitä koetta, joka näyttäisi, millaista pseudomolekyylimyrkkyä siitä syntyy, kun atomit yrittävät lähestyä toisiaan ilman kolmatta vaikutusta. Siten sinä et pystyisi todistamaan, että standardi tieteen teoria kahdella vaikutuksella tuottaa käytäntöön laitettuna jotain, mikä näyttää täysin eriltä kuin se luulee. Tässä kaikessa tieteen elektronilta riisuttaisiin ominaisuuksia, ja sinun tehtäväsi on vielä riisua ne ja tehdä niistä oma rikkinäisten molekyylien teoria. Koska tiede ei ole tehnyt mitään rikkinäistä vaan se on ainoastaan luullut tienneensä, mikä elektroni on.

5

Anonyymi kirjoitti:

Darwinin luonnonvalinnan voi sanoa toimivan universaalilla tasolla. Vain alienit voisivat todistaa toisin. Samalla tavalla kuin vain alienimainen materia voisi todistaa, ettei materian lait ole universaaleja. Jos teet materialle uuden ominaisuuden, niin on täysin valinnanvapautta sanoa, miten universaali se on. Jos se ei ole universaali, niin älä tee tähtitiedettä. Mutta aika tyhmää ja empirian välttelyä olisi olla kokeilematta tähtitiedettä kolmannen vaikutuksen kanssa.

Jos haluaisit kysyä kysymyksen, kuten 'millainen matemattinen malli voi tai ei voi luoda järjestystä epäjärjestykseen, ja sattuuko se olemaan universumimme luonnonlaki?', niin ensinnäkään ei kannatta syöskyä maapallolla miljardeja vuosia edestakaisin puhumassa elämästä. Tällaiset vastaukset kuitenkin voivat tehdä B:n haluamista elämän saduista turhia.

(Katso nämä videot mielummin vasta luettuasi loppuun, koska B:llä ja toisilla alan ihmisillä on terminologisia eroavuuksia, joiden välillä neuvotaan luovimaan alla.)

Viidessä minuutissa kerrottu mm. mikä on klassisen mikroskooppisen tason molekyyli simulaation matematiikka, joka on yleensä pakollinen approksimaation taso kaikista suurimpien bio-molekyylien rakentamiseen nyky-laskentateholla:
https://www.youtube.com/watch?v=veBZYlD6AF4

Tarvituissa käsitteissä on kuitenkin enemmän kuin nuo mainitut variaatiot ja tässä on kohta näytetty muitakin niistä yhdessä kuvassa
https://youtu.be/1LUoDIMbvQg?t=359

Monen videon kurssi samaan aiheeseen, joka sisältää alussa myös valmiita animaatioesimerkkejä tuloksista:
https://www.youtube.com/watch?v=8iHER6IP6Ds

Mietin myös sitä ristiriitaa, mikä tekstissäsi on, että molekyylejä ei tieteessä mallinneta kahden vaikutuksen teorialla. Tämä on kuin satunnainen heitto tieteen suuntaan, eikä sen oikea kuvaus. Mihin silloin perustuu lisätä tähän kuvaan jokin uusi asia? Ja voiko kukaan edes tietää, millainen kokonaisuus on sen jälkeen? Periaatteessa vahvin

...

kolmas hiukkanen, jokaisella atomin järjestysluvulla oma määrä, 0 vaikutus

Jos kolmas vaikutus olisi uusi hiukkanen, niin jokainen pystyy kehittämään hiukkasen, jolla voi liikuttaa vaikka maailmoja, mutta sinun kertomuksesi hiukkasesta tähän mennessä on sellainen, mikä voidaan sulkea pois. Ja jo sitä ennen tiedetään, että mitään kolmatta hiukkasta ei tarvitse ilmiöihin, joissa on molekyylejä, koska nykyinen molekyylimenetelmä sisältää oikean määrän alkeishiukkasia hiukkasia.

Kolmas hiukkanen, joka on aina molekyylireaktiossa läsnä voisi olla esim. sitoutuneena elektroniin (sama teoria kuin se teoria, että elektronilla on sisäinen rakenne). Tästä seuraisi se, että et ole lopulta ristiriidassa sen kanssa, että tiede on joskus onnistunut molekyylien mallintamisessa. Mutta sitä ennen seurauksena on se, että molekyylitapahtumia ei nähdä luonnossa useissa eri variaatioissa, joista yksi on täysin ilman kolmatta hiukkasta, mutta voidaan puhua variaatioista, joita on tämän yhdistetyn systeemin eri muuttujien arvoilla. Hiukkasen, joka on aina liittynyt toiseen hiukkaseen, voi empiirisesti todistaa olevan totta vain, jos elektroni ja tämä kolmas erkanevat, tai jos jokin ilmiö pitää niitä paikallisesti erkanoituneina niiden nykyisellä etäisyydellä (vrt. elektronin, neutronin, tms. näkeminen vaikka hiukkanen on edelleen atomissa). Jos hiukkasia ei havaitse erillään tällä tavalla, niin voi olla että hiukkaspari toteuttaa samanlaista mallia kuin yksittäinen hiukkanen, jolla on joukko lisäominaisuuksia ja rajoitteita. Näiden toteaminen fyysisiksi ominaisuuksisksi oli käsitelty edellä, ja puhutaan nyt vain aidosta uudesta hiukkasesta. Olisi siis hyvä sinun suoraan havaitun väärässäolemattomuutesi kannalta, että elektoni ja kolmas hiukkanen eivät koskaan varsinaisesti eroa ja että ne ovat niin lähellä toisiaan, etteivät koskaan näy erikseen. Jos oletetaan, että ne eivät koskaan eroa, niin silloin jokaisessa syntyneessä molekyylissä on aina teorian mielestä kolmas vaikutus läsnä (se ei ole mukana olevien molekyylien mielestä lokaalisti erilainen rakenteen läsnäolo vaan ominaisuusläsnäolo). Tällöin sinä et voi käytännössä tehdä sitä koetta, joka näyttäisi, millaista pseudomolekyylimyrkkyä siitä syntyy, kun atomit yrittävät lähestyä toisiaan ilman kolmatta vaikutusta. Siten sinä et pystyisi todistamaan, että standardi tieteen teoria kahdella vaikutuksella tuottaa käytäntöön laitettuna jotain, mikä näyttää täysin eriltä kuin se luulee. Tässä kaikessa tieteen elektronilta riisuttaisiin ominaisuuksia, ja sinun tehtäväsi on vielä riisua ne ja tehdä niistä oma rikkinäisten molekyylien teoria. Koska tiede ei ole tehnyt mitään rikkinäistä vaan se on ainoastaan luullut tienneensä, mikä elektroni on.

5

Lue lisää

Tämän ketjun pitäisi siten olla nimeltään standardimallista neuvottelu. Äskeisten videoiden perusteella tiedetään, että tämän työn laajuuden pitäisi olla sellainen, että nykyisessä standardimallissa ei saisi olla mitään hiukkasta, joka toteuttaa esim. Maxwellin yhtälöt varaukselle ja voimalle. Ennenkuin on olemassa kolmas hiukkanen niissä (ja näiden välillä on varmasti jotain voimaa eli kyseiset uudet elektronit ovat vain puoliksi voimattomia ja vain osaan muusta mallista).

B:
"Kvanttifysiikan Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa todennäköisyyksistä (=potentiaaleista) koostuvan aaltofunktion sanotaan romahtavan havainnon/mittauksen seurauksena jolloin se samalla aktualisoituu. "

Todennäköisyydet ovat fysiikassa todennäköisyyksiä, eikä niillä ole muuta nimeä. Silti fysiikassa on potentiaaleja, jotka tarkoittavat jotain. Olisi hyvä, että tiedettäisiin, mitä potentiaalit fysiikassa ovat, koska ilman fysiikan potentiaaleja ei ole määritelty, mitä esim. tarkoittaa molekyylien muodostus fysiikassa, joka oli ketjun pääaiheesi. Tässä tapauksessa, jos on määritelty, mitä on voima, niin voidaan sanoa, että fysiikan potentiaali on voiman synonyymi. Koska toinen on toisen matemaattinen konversio. Potentiaali on avaruudessa eri pisteissä eri arvoinen kenttä. Hiukkanen on aina potentiaalissa, ja potentiaalissa hiukkaseen kohdistuu voima tai nollavoima. Siten että hiukkanen suosii aina matalinta potentiaalin arvoa ja kiihdyttävät sellaiseen suuntaan avaruudessa, mihin potentiaalikenttä on laskeutuva nykyisessä hiukkasen pisteessä.

Jos ei ole hiukkasen kaltaista objektia, niin myös muut kentät eli aallot voidaan differentiaaliyhtälöissä saada noudattamaan liikettä jonkin muotoillun alueen ympärillä, siten että kenttiinkin tavallaan kohdistuu voima. Tätä voimaa ja aaltojen käyttäytymistä voi testata tiskialtaassa. Kentät ja potentiaalit piirretään yleensä samaan kuvaan, mutta ne ovat erillisiä objekteja matemaattisesti, ja niiden fyysinen tulkinta, mistä ne on päätetty siis ottaa, on että ne ovat eri ainetta. Samalla tavalla kuin tiskialtaassa veteen kohdistettu voima tulee jostain aineesta, mikä hämmentää vettä.

https://www.youtube.com/watch?v=v0UIGl4cTD0
Joitain aaltoja liikkumassa joissain potentiaaleissa, jotka ovat liikkumaatomina paikoillaan, ja piirrettynä mustalla viivalla. Videon keskellä kuvan reunat ovat ainoa paikka, missä potentiaalin arvo on eri kuin nolla, ja se on niin suuri että potentiaalin lukuarvokin on suurempi kuin kuvan yläreuna.

https://en.wikipedia.org/wiki/Schrödinger_equation#Definition
Schrödingerin yhtälössä Psi on aaltofunktio, ja V on tilanteen potentiaali. Psi ei ole todennäköisyys, vaan todennäköisyys koostuu aaltofunktiosta. Funktio V on potentiaali nimenomaan Psi:lle eikä todennäköisyydelle.

B:
"Mittaus/havainto on aina intentioon liittyvä asian joten voidaan sanoa todellisuuden aktualisoituvan potentiaaleista nimenomaan intention avulla..."

Logiikka on logiikkaa ja oletukset oletuksia.

B:
"...joka on hyvin pitkälle sama asia kuin tahto ja tahdon vapaus tältä kannalta tarkasteltuna on luonnollinen asia koska ilman sitä intentiota/tahtoa kaikki aktualisoituminen olisi pohjimmiltaan kaoottista.""

Sanoitko olevan muita aktualisoitumisia, kuin mitä aktualisoitumiseksi on määritelty intentiivisen havainnon kautta? Et minusta. Eli tämä kertoo vain sen, että jos sanotaan klassisena näkyvän maailman ja mitatun maailman olevan jotain, koska sen takana on tahto, niin siilloin väitetään tahdon olevan kaoottinen. Eikö tämän juuri näe, jos ottaa alussa kvanttiobjektin ja mittaa sen klassisen tilan, jolloin joutuu saamaan ns. kaoottisia satunnaisia arvoja? Kun taas epäkaoottinen aktualisoituma on sitä, että et löydä kvanttiainetta. Pyrkimys oli saada nämä molemmat tahdoiksi. Filosofisesti tässä on tehty paljon hedelmättömiä asioita, koska filosofin kannattaisi keskittyä siihen, mitä tahto tarkoittaa ja ei tarkoita. Jos tahto voi tarkoittaa kaoottisuutta, niin millään ei ole varsinaisesti väliä tässä väitteessäsi. Eli se jää sellaiseksi, että 'perunat' ovat (intentioita -on vapautta - on tahtoa - mutta joka on kaoottista tai ei ole, joten kysy perunalta, onko se kaoottinen tapaus tästä, jos haluat tietää) 'perunoita'. Eli 'perunat ovat perunoita kuten muutenkin' ja tämä sisältää kaiken tiedon siitä, miten aktuaalista on ja miten kaoottista.

6

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ketjun pitäisi siten olla nimeltään standardimallista neuvottelu. Äskeisten videoiden perusteella tiedetään, että tämän työn laajuuden pitäisi olla sellainen, että nykyisessä standardimallissa ei saisi olla mitään hiukkasta, joka toteuttaa esim. Maxwellin yhtälöt varaukselle ja voimalle. Ennenkuin on olemassa kolmas hiukkanen niissä (ja näiden välillä on varmasti jotain voimaa eli kyseiset uudet elektronit ovat vain puoliksi voimattomia ja vain osaan muusta mallista).

B:
"Kvanttifysiikan Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa todennäköisyyksistä (=potentiaaleista) koostuvan aaltofunktion sanotaan romahtavan havainnon/mittauksen seurauksena jolloin se samalla aktualisoituu. "

Todennäköisyydet ovat fysiikassa todennäköisyyksiä, eikä niillä ole muuta nimeä. Silti fysiikassa on potentiaaleja, jotka tarkoittavat jotain. Olisi hyvä, että tiedettäisiin, mitä potentiaalit fysiikassa ovat, koska ilman fysiikan potentiaaleja ei ole määritelty, mitä esim. tarkoittaa molekyylien muodostus fysiikassa, joka oli ketjun pääaiheesi. Tässä tapauksessa, jos on määritelty, mitä on voima, niin voidaan sanoa, että fysiikan potentiaali on voiman synonyymi. Koska toinen on toisen matemaattinen konversio. Potentiaali on avaruudessa eri pisteissä eri arvoinen kenttä. Hiukkanen on aina potentiaalissa, ja potentiaalissa hiukkaseen kohdistuu voima tai nollavoima. Siten että hiukkanen suosii aina matalinta potentiaalin arvoa ja kiihdyttävät sellaiseen suuntaan avaruudessa, mihin potentiaalikenttä on laskeutuva nykyisessä hiukkasen pisteessä.

Jos ei ole hiukkasen kaltaista objektia, niin myös muut kentät eli aallot voidaan differentiaaliyhtälöissä saada noudattamaan liikettä jonkin muotoillun alueen ympärillä, siten että kenttiinkin tavallaan kohdistuu voima. Tätä voimaa ja aaltojen käyttäytymistä voi testata tiskialtaassa. Kentät ja potentiaalit piirretään yleensä samaan kuvaan, mutta ne ovat erillisiä objekteja matemaattisesti, ja niiden fyysinen tulkinta, mistä ne on päätetty siis ottaa, on että ne ovat eri ainetta. Samalla tavalla kuin tiskialtaassa veteen kohdistettu voima tulee jostain aineesta, mikä hämmentää vettä.

https://www.youtube.com/watch?v=v0UIGl4cTD0
Joitain aaltoja liikkumassa joissain potentiaaleissa, jotka ovat liikkumaatomina paikoillaan, ja piirrettynä mustalla viivalla. Videon keskellä kuvan reunat ovat ainoa paikka, missä potentiaalin arvo on eri kuin nolla, ja se on niin suuri että potentiaalin lukuarvokin on suurempi kuin kuvan yläreuna.

https://en.wikipedia.org/wiki/Schrödinger_equation#Definition
Schrödingerin yhtälössä Psi on aaltofunktio, ja V on tilanteen potentiaali. Psi ei ole todennäköisyys, vaan todennäköisyys koostuu aaltofunktiosta. Funktio V on potentiaali nimenomaan Psi:lle eikä todennäköisyydelle.

B:
"Mittaus/havainto on aina intentioon liittyvä asian joten voidaan sanoa todellisuuden aktualisoituvan potentiaaleista nimenomaan intention avulla..."

Logiikka on logiikkaa ja oletukset oletuksia.

B:
"...joka on hyvin pitkälle sama asia kuin tahto ja tahdon vapaus tältä kannalta tarkasteltuna on luonnollinen asia koska ilman sitä intentiota/tahtoa kaikki aktualisoituminen olisi pohjimmiltaan kaoottista.""

Sanoitko olevan muita aktualisoitumisia, kuin mitä aktualisoitumiseksi on määritelty intentiivisen havainnon kautta? Et minusta. Eli tämä kertoo vain sen, että jos sanotaan klassisena näkyvän maailman ja mitatun maailman olevan jotain, koska sen takana on tahto, niin siilloin väitetään tahdon olevan kaoottinen. Eikö tämän juuri näe, jos ottaa alussa kvanttiobjektin ja mittaa sen klassisen tilan, jolloin joutuu saamaan ns. kaoottisia satunnaisia arvoja? Kun taas epäkaoottinen aktualisoituma on sitä, että et löydä kvanttiainetta. Pyrkimys oli saada nämä molemmat tahdoiksi. Filosofisesti tässä on tehty paljon hedelmättömiä asioita, koska filosofin kannattaisi keskittyä siihen, mitä tahto tarkoittaa ja ei tarkoita. Jos tahto voi tarkoittaa kaoottisuutta, niin millään ei ole varsinaisesti väliä tässä väitteessäsi. Eli se jää sellaiseksi, että 'perunat' ovat (intentioita -on vapautta - on tahtoa - mutta joka on kaoottista tai ei ole, joten kysy perunalta, onko se kaoottinen tapaus tästä, jos haluat tietää) 'perunoita'. Eli 'perunat ovat perunoita kuten muutenkin' ja tämä sisältää kaiken tiedon siitä, miten aktuaalista on ja miten kaoottista.

6

Lue lisää

B:
"Jos intentio on tarpeeksi voimakas, ristiriidaton eli koherentti, pitkäkestoinen, kattava ja mahdolisimman kollektiivinen (yhteinen maailmankuva,kultturi. päämäärät, arvot, uskomukset jne.) niin tuo aktualisoitunut todellisuus on samalla myös suhteellisen stabiili ja "fysikaalinen" eli ei tapahdu aktualisoituminen katastrofimaista palautumista aaltofunktion romahtamista edeltävään tilanteeseen tai erilaistumattomaan potentiaaliensa tasolla kaoottiseen tilaan."

Empiirisissä kokeissa voitaisiin silloin havainta intention ja ihmisten välisen suhteen rajallisuus. Jos otettaisiin hiukkanen, jota mitataan, niin intention on pakko toteuttaa itseään siten, että se käynnistää mittauksen konepöydältä ja koneista tuottaen esim. säteilyä. Jos intentio antaa koneiden levätä hetkenkin, voidaan todeta, että hiukkanen palasi superpositioon (esim. sen paikka diffusioitui tai jos sen matalin energiatila on superpositio, niin ilman saapuvaa energiaa se emittoi vanhan energian, ja tuli taas satunnaiseksi). Ensimmäinen kerta, kun henkilö aiheuttaa mittauksen, tämän on liikutettava käsiään. Koe tulisi järjestää siten, että koneet sammuttavat itse itsensä heti, kun tiedetään, että ensimmäinen mittaus on olemassa. Tällöin se, että onko kohde palannut kaaokseen, riippuu siitä, miten nopeat kädet henkilöllä on. Suurin osa kvanttitapahtumista kohti kaaosta voivat olla nopeampia kuin mitkään käsien tapahtumat ikinä.

B:
"Entropian voi hahmottaa siten että kollektiivinen käytännössä kokemusmaailmaa ylläpitävä intentio ei ole koskaan 100% koherentti eli kokonaisuudella on aina jonkinasteinen taipumus palautua takaisin vähemmän organisoituun kaoottiseen tilaansa."

Jos voi hahmottaa entropian, voi hahmottaa nollaentropian. Ei pitäisi määräillä entropian arvoja miksikään, jos haluaa vain hahmottaa sen. Lauseesi ei ole mikään ajatus siitä, mitä entropia tarkoittaa, vaan se käyttää vanhastaan tunnettua organisaation määritelmää. Lauseesi on siis oikeasti ajatus siitä, mitä ovat luonnonlait tai sellaisten seuraukset ja väistämättömät efektit asioille, joita ei tarvitse tuntea, mutta jotka tekevät 'kokonaisuuden'. Eli joka tapauksessa on kyseessä luonnonlait ajateltuna todellisuuden osa kerrallaan. Efektikin tai sen vaikutus mainittuun entropia-suureeseen on pelkkä kopio tunnetusta termodynaamisesta pääsäännöstä. Ja sen lisäksi lauseesi pyrkii tekemään luonnon efekteistä kuvailun vain muutamalla sanalla ikäänkuin efektiä, joka oli jo olemassa, ei olisi kukaan koskaan yrittänyt selittää.

Korkea entropia ei ole periaatteellisesti eli absoluuttisin termein yhtään enempää satunnainen eli kaoottinen tila kuin mitä matala entropia on (mutta tämä on sanottu sinun terminologiassasi kaaokselle; lisäksi minäkin oletan aluksi, että satunnaisuus ja kvanttisatunnaisuus on aivan samantekevä määritelmä, mutta minä en lopulta tee argumentistani sellaista, missä näin tulee olla). Tämän tietää siitä, että entropia on määritelty satunnaisessa järjestelmässä (*), ja jos entropian madallus eliminoi vaihtoehtojen määrää, niitä pitää eliminoida paljon ja paljon ennenkuin voisi sanoa tilanteen olevan esim. intentiomainen ja eksakti. Yllä olit tehnyt intentiosta sellaisen absoluuttisen termin, että sen yhteydessä on absoluuttisen kokonaan mitattu tila (muitakin mittauksia tosin olisi). Jos entropia on ei-intentiota, on mahdotonta osoittaa empiirisestä todellisuudesta yhtään intention ja tahdon vapauden hetkeä, ellei sitä mennä etsimään hiukkasfysiikan 0K -asteisesta kokeesta, joka sisältää yhden tai muutaman hiukkasen kerrallaan. Minkä jälkeen saat intentionaalisesti mitata niiden kvanttisatunnaisuuden.

(*) Katso kappaletta alempaa, missä lähdetään siitä, että tämän lauseen logiikkaa sanotaan ei-käännettäväksi.

Toisaalta voisit määritellä, että intentionaalisuuteen riittää, että aine on klassista. Tällöin suurin osa aineesta on sitä intentiomaisempaa, mitä suurempi sen entropia on, koska tämä usein romahduttaa aaltofunktioita. Valitettavasti se ei kuulosta yhtä intentionaaliselta romauttamiselta.

Lopulta pointti on myös se, että vaikka entropisen järjestelmän tulee olla satunnainen, niin se että systeemi on satunnainen, ei tarkoita, että sillä pitää olla entropian määritelmä. Jos käyttää entropia käsitettä siten, että sitä on kvanttisuperpositioilla ennen niiden mittausta, mutta ei jälkeen, niin ei saa aikaiseksi mitään hyödyllistä fyysistä järjestelmää (entropian muutosten lakeja tai edes mitään sanottavaa sen käytöksestä), vaan ainoastaan sen, että minkälainen kaoottinen tai tiedon puuttesta johtuva olo ihmisellä on seuratessaan lukemattomia kvanttimittauksia, joiden hän toivoi jossain tapauksessa olevan ei-satunnaisia. Tämäkin idea entropiassa tavallaan on, että silloin ajatellaan minkä tahansa entropian määrän olevan oikea vaihtoehto sen systeemin järjestelylle, mikä on käsiteltävänä. Silloin sinun kvanttientropian määritelmäsi on kuin se, että mitään kvanttitilaa ei tarvitsisi ollakaan, ja maailma ilman kvanttifysiikkaa olisi saavutettavissa.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos intentio on tarpeeksi voimakas, ristiriidaton eli koherentti, pitkäkestoinen, kattava ja mahdolisimman kollektiivinen (yhteinen maailmankuva,kultturi. päämäärät, arvot, uskomukset jne.) niin tuo aktualisoitunut todellisuus on samalla myös suhteellisen stabiili ja "fysikaalinen" eli ei tapahdu aktualisoituminen katastrofimaista palautumista aaltofunktion romahtamista edeltävään tilanteeseen tai erilaistumattomaan potentiaaliensa tasolla kaoottiseen tilaan."

Empiirisissä kokeissa voitaisiin silloin havainta intention ja ihmisten välisen suhteen rajallisuus. Jos otettaisiin hiukkanen, jota mitataan, niin intention on pakko toteuttaa itseään siten, että se käynnistää mittauksen konepöydältä ja koneista tuottaen esim. säteilyä. Jos intentio antaa koneiden levätä hetkenkin, voidaan todeta, että hiukkanen palasi superpositioon (esim. sen paikka diffusioitui tai jos sen matalin energiatila on superpositio, niin ilman saapuvaa energiaa se emittoi vanhan energian, ja tuli taas satunnaiseksi). Ensimmäinen kerta, kun henkilö aiheuttaa mittauksen, tämän on liikutettava käsiään. Koe tulisi järjestää siten, että koneet sammuttavat itse itsensä heti, kun tiedetään, että ensimmäinen mittaus on olemassa. Tällöin se, että onko kohde palannut kaaokseen, riippuu siitä, miten nopeat kädet henkilöllä on. Suurin osa kvanttitapahtumista kohti kaaosta voivat olla nopeampia kuin mitkään käsien tapahtumat ikinä.

B:
"Entropian voi hahmottaa siten että kollektiivinen käytännössä kokemusmaailmaa ylläpitävä intentio ei ole koskaan 100% koherentti eli kokonaisuudella on aina jonkinasteinen taipumus palautua takaisin vähemmän organisoituun kaoottiseen tilaansa."

Jos voi hahmottaa entropian, voi hahmottaa nollaentropian. Ei pitäisi määräillä entropian arvoja miksikään, jos haluaa vain hahmottaa sen. Lauseesi ei ole mikään ajatus siitä, mitä entropia tarkoittaa, vaan se käyttää vanhastaan tunnettua organisaation määritelmää. Lauseesi on siis oikeasti ajatus siitä, mitä ovat luonnonlait tai sellaisten seuraukset ja väistämättömät efektit asioille, joita ei tarvitse tuntea, mutta jotka tekevät 'kokonaisuuden'. Eli joka tapauksessa on kyseessä luonnonlait ajateltuna todellisuuden osa kerrallaan. Efektikin tai sen vaikutus mainittuun entropia-suureeseen on pelkkä kopio tunnetusta termodynaamisesta pääsäännöstä. Ja sen lisäksi lauseesi pyrkii tekemään luonnon efekteistä kuvailun vain muutamalla sanalla ikäänkuin efektiä, joka oli jo olemassa, ei olisi kukaan koskaan yrittänyt selittää.

Korkea entropia ei ole periaatteellisesti eli absoluuttisin termein yhtään enempää satunnainen eli kaoottinen tila kuin mitä matala entropia on (mutta tämä on sanottu sinun terminologiassasi kaaokselle; lisäksi minäkin oletan aluksi, että satunnaisuus ja kvanttisatunnaisuus on aivan samantekevä määritelmä, mutta minä en lopulta tee argumentistani sellaista, missä näin tulee olla). Tämän tietää siitä, että entropia on määritelty satunnaisessa järjestelmässä (*), ja jos entropian madallus eliminoi vaihtoehtojen määrää, niitä pitää eliminoida paljon ja paljon ennenkuin voisi sanoa tilanteen olevan esim. intentiomainen ja eksakti. Yllä olit tehnyt intentiosta sellaisen absoluuttisen termin, että sen yhteydessä on absoluuttisen kokonaan mitattu tila (muitakin mittauksia tosin olisi). Jos entropia on ei-intentiota, on mahdotonta osoittaa empiirisestä todellisuudesta yhtään intention ja tahdon vapauden hetkeä, ellei sitä mennä etsimään hiukkasfysiikan 0K -asteisesta kokeesta, joka sisältää yhden tai muutaman hiukkasen kerrallaan. Minkä jälkeen saat intentionaalisesti mitata niiden kvanttisatunnaisuuden.

(*) Katso kappaletta alempaa, missä lähdetään siitä, että tämän lauseen logiikkaa sanotaan ei-käännettäväksi.

Toisaalta voisit määritellä, että intentionaalisuuteen riittää, että aine on klassista. Tällöin suurin osa aineesta on sitä intentiomaisempaa, mitä suurempi sen entropia on, koska tämä usein romahduttaa aaltofunktioita. Valitettavasti se ei kuulosta yhtä intentionaaliselta romauttamiselta.

Lopulta pointti on myös se, että vaikka entropisen järjestelmän tulee olla satunnainen, niin se että systeemi on satunnainen, ei tarkoita, että sillä pitää olla entropian määritelmä. Jos käyttää entropia käsitettä siten, että sitä on kvanttisuperpositioilla ennen niiden mittausta, mutta ei jälkeen, niin ei saa aikaiseksi mitään hyödyllistä fyysistä järjestelmää (entropian muutosten lakeja tai edes mitään sanottavaa sen käytöksestä), vaan ainoastaan sen, että minkälainen kaoottinen tai tiedon puuttesta johtuva olo ihmisellä on seuratessaan lukemattomia kvanttimittauksia, joiden hän toivoi jossain tapauksessa olevan ei-satunnaisia. Tämäkin idea entropiassa tavallaan on, että silloin ajatellaan minkä tahansa entropian määrän olevan oikea vaihtoehto sen systeemin järjestelylle, mikä on käsiteltävänä. Silloin sinun kvanttientropian määritelmäsi on kuin se, että mitään kvanttitilaa ei tarvitsisi ollakaan, ja maailma ilman kvanttifysiikkaa olisi saavutettavissa.

7

Lue lisää

B:
"Tuossa multiversumin ideassa sotketaan se että potentiaaleista vain yksi kerrallaan voi aktualisoitua eli se fysikaaliseksi koettu todellisuus joka on energeettisesti olemassa kun taas ne toteutumattomat mahdollisuudet ovat todellisia mutta eivät olemassaolevia koska se olemassaolo tavallaan kaappaa itselleen kaiken paikallisen käytössä olevan energian eikä ole järkevää olettaa että kaiken todellisen kokonaisuudella olisi tarpeeksi energiaa aktualisoida kaikkia mahdollisuuksia rinnakkain."

Eli MWI:ssä? Ensinnäkin siinä on kuvaus, missä sanotaan, että superpositiossa oleva tila (eli sinun mukaasi kaksi ei olemassaolevaa asiaa, jotka ovat vain potentiaalisia), on jotain, jolla on jo energiaa. Sinun on siis tehtävä oikeasti jotain tuhotaksesi koko teorian, tai kirjoitettava sellaisesta oletuksesta lähtien, että sinustakin olemassaolemattomilla asioilla on energiaa. Ei merkitse mitään väittää, että sen teorian loppuvaiheen ymmärtää hyvin, jos alat ajatella olevasi ihan eri teoriassa.

Kun tekstisi jatkuu, olet ehkä ristiriidassa itsesi kanssa ja sanot energiaa olevan. Tarkoitatko että yrität tehdä energiasta jonkin erillisen objektin kuin mitä superpositiossa on? Tämä ei olisi varsinainen kvanttiteoria enää vaan kaikki olisi puoliksi klassista, koska energia olisi objektilla, joka ei ole täynnä samoja ongelmia kuin ensimmäinen. Se millä objektilla energia on, täytyy rajata, tai muutoin on mahdollista tehdä mehusta mehujäätä tekemällä kvanttimittauksia mehun päällä. Lisäksi jos haluaisit selittää saavasi alussa olleesta kvanttimaailmasta klassisen maailman, niin jälkimmäinen olisi kaikkialla kylmempi kuin edellinen.

Lisäksi logiikkasi, jolla yrität rajata MWI:n järkeväksi, jättää sille pelkkiä aukkoja. Jos alussa on energiaa yhtä paljon kuin mitä on kahdella objektilla, niin silloin kaksi objektia voi edelleen ilmestyä. (Tämä ei ole sama kuin QFT:ssä luodut ylimääräiset hiukkaset, vaan sinun versiostasi seuraa aluksi se, että mitatessa elektronin tilaa syntyy kaksi elektronia, ja universumin negatiivinen varaus kasvaa. QFT tekisi aina antihiukkasia saman määrän eikä niiden synty ole mittauksesta johtuva vaan siitä, että jossain on vietynä paljon energiaa muodossa, joka on täysin tunnettu suure tai sen määrä on sama kuin tunnetun superposition vaihteleva energian määrä. Sillä tämä energia ja uudet hiukkaset on nähty monta kertaa kiihdytinkokeissa). Kvanttimekaniikassa on olemassa samanlainen sähköoppi kuin muussa maailmassa, eli superpositiossa oleva kvanttielektoni tuottaa varauksellaan sähkökenttää, joka tarpeeksi kaukaa näyttää hyvin samalta kuin Maxwell luuli. Joten jokainen ylimääräinen varaus tulisi helposti kokeissa näkyviin.

B:
"Koska tietoisuuden vaikutus on ilmeinen ns. fysikaalisen aineen tasolla niin kaikki luonnontieteelliset kokeet pitäisi tehdä vähintään kaksois-sokko-olosuhteissa eli samalla tavalla kuin kaukonäkeminen ja parapsykologian tutkimus jolloin tutkijoiden oma intentio ja siihen liityvä metafysiikka saadaan ainakin jossain määrin eliminoitua kokeista."

Periaatteessa moni fysiikan koe on tehty niin monta kertaa vuosien saatossa, että niistä voitaisiin jo vetää se johtopäätös, että intentio on universumin vakio. (Tässä intentiolla ei ole valtaa mihinkään tiettyyn asiaan kuten 'romahduttaminen saa tapahtua', vaan ainoastaan siihen, mikä on mitattu numero.) Ei ole mitään varsinaista hyötyä, että joku muu ja jokin valtava massa tekee kaikki kokeensa sokkona. Jos haluat osoittaa, että universumissa kaikki ei ole vakiota, niin siihen riittää yksi oma koe. Eikä senkään varmaan tarvitse olla sokkona tehty, koska intentiosi ei ole, että universumi on vakio.

Kaksoissokkoisuus voi toimia esim. kaksoisrakokokeessa siten, että yksi henkilö tulee ja avaa tietyn verran luukkuja, mutta ei sen jälkeen katso tuloksia. Hän kuitenkin tietää, että joku tekee kokeen loppuun, joten eikö hänen intentionsa ole jo ratkaissut lopputuloksen (hän on oppinut, että näin monella luukulla tulee tulos x)? Vain yksi joukko henkilöitä eli mittauksen lukijat voivat olla sokea luukkujen avaukselle, koska luukku ei ole henkilössä, eikä luukun taakana ammuta asioita henkilöön henkilöstä. Kirjoita siis omat etenemisvaiheesi hyvälle kaksoissokkokokeelle (muutoin vaikuttaa, että olet syntaksisilla aivoilla ajatellut, että kaksoissokko on hyvä asia, joka analogisesti on hyvä missä tahansa, mutta sinulla ei ole kokemuksellista semantiikkaa, joka kertoisi sinulle, mikä on kaksoissokkoisuuden mahdollisuus esiintyä käytännössä).

Jos satunnaisuus mudostaisi hyvän sokkokokeen, niin ainoa satunnainen koe maailmassa tähän mennessä on ollut kvanttitietokoneen kierros. Niissä on ollut satunnainen objekti A, ja tämä objekti on fyysinen (ja olemassaoleva objekti jos minulta kysytään) samalla tavalla kuin kaksi rakoa. Objektin A perusteella objektille B tapahtuu jotain, mikä on kaikki ennustettu teoriassa, ja voidaan katsoa menikö oikein.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuossa multiversumin ideassa sotketaan se että potentiaaleista vain yksi kerrallaan voi aktualisoitua eli se fysikaaliseksi koettu todellisuus joka on energeettisesti olemassa kun taas ne toteutumattomat mahdollisuudet ovat todellisia mutta eivät olemassaolevia koska se olemassaolo tavallaan kaappaa itselleen kaiken paikallisen käytössä olevan energian eikä ole järkevää olettaa että kaiken todellisen kokonaisuudella olisi tarpeeksi energiaa aktualisoida kaikkia mahdollisuuksia rinnakkain."

Eli MWI:ssä? Ensinnäkin siinä on kuvaus, missä sanotaan, että superpositiossa oleva tila (eli sinun mukaasi kaksi ei olemassaolevaa asiaa, jotka ovat vain potentiaalisia), on jotain, jolla on jo energiaa. Sinun on siis tehtävä oikeasti jotain tuhotaksesi koko teorian, tai kirjoitettava sellaisesta oletuksesta lähtien, että sinustakin olemassaolemattomilla asioilla on energiaa. Ei merkitse mitään väittää, että sen teorian loppuvaiheen ymmärtää hyvin, jos alat ajatella olevasi ihan eri teoriassa.

Kun tekstisi jatkuu, olet ehkä ristiriidassa itsesi kanssa ja sanot energiaa olevan. Tarkoitatko että yrität tehdä energiasta jonkin erillisen objektin kuin mitä superpositiossa on? Tämä ei olisi varsinainen kvanttiteoria enää vaan kaikki olisi puoliksi klassista, koska energia olisi objektilla, joka ei ole täynnä samoja ongelmia kuin ensimmäinen. Se millä objektilla energia on, täytyy rajata, tai muutoin on mahdollista tehdä mehusta mehujäätä tekemällä kvanttimittauksia mehun päällä. Lisäksi jos haluaisit selittää saavasi alussa olleesta kvanttimaailmasta klassisen maailman, niin jälkimmäinen olisi kaikkialla kylmempi kuin edellinen.

Lisäksi logiikkasi, jolla yrität rajata MWI:n järkeväksi, jättää sille pelkkiä aukkoja. Jos alussa on energiaa yhtä paljon kuin mitä on kahdella objektilla, niin silloin kaksi objektia voi edelleen ilmestyä. (Tämä ei ole sama kuin QFT:ssä luodut ylimääräiset hiukkaset, vaan sinun versiostasi seuraa aluksi se, että mitatessa elektronin tilaa syntyy kaksi elektronia, ja universumin negatiivinen varaus kasvaa. QFT tekisi aina antihiukkasia saman määrän eikä niiden synty ole mittauksesta johtuva vaan siitä, että jossain on vietynä paljon energiaa muodossa, joka on täysin tunnettu suure tai sen määrä on sama kuin tunnetun superposition vaihteleva energian määrä. Sillä tämä energia ja uudet hiukkaset on nähty monta kertaa kiihdytinkokeissa). Kvanttimekaniikassa on olemassa samanlainen sähköoppi kuin muussa maailmassa, eli superpositiossa oleva kvanttielektoni tuottaa varauksellaan sähkökenttää, joka tarpeeksi kaukaa näyttää hyvin samalta kuin Maxwell luuli. Joten jokainen ylimääräinen varaus tulisi helposti kokeissa näkyviin.

B:
"Koska tietoisuuden vaikutus on ilmeinen ns. fysikaalisen aineen tasolla niin kaikki luonnontieteelliset kokeet pitäisi tehdä vähintään kaksois-sokko-olosuhteissa eli samalla tavalla kuin kaukonäkeminen ja parapsykologian tutkimus jolloin tutkijoiden oma intentio ja siihen liityvä metafysiikka saadaan ainakin jossain määrin eliminoitua kokeista."

Periaatteessa moni fysiikan koe on tehty niin monta kertaa vuosien saatossa, että niistä voitaisiin jo vetää se johtopäätös, että intentio on universumin vakio. (Tässä intentiolla ei ole valtaa mihinkään tiettyyn asiaan kuten 'romahduttaminen saa tapahtua', vaan ainoastaan siihen, mikä on mitattu numero.) Ei ole mitään varsinaista hyötyä, että joku muu ja jokin valtava massa tekee kaikki kokeensa sokkona. Jos haluat osoittaa, että universumissa kaikki ei ole vakiota, niin siihen riittää yksi oma koe. Eikä senkään varmaan tarvitse olla sokkona tehty, koska intentiosi ei ole, että universumi on vakio.

Kaksoissokkoisuus voi toimia esim. kaksoisrakokokeessa siten, että yksi henkilö tulee ja avaa tietyn verran luukkuja, mutta ei sen jälkeen katso tuloksia. Hän kuitenkin tietää, että joku tekee kokeen loppuun, joten eikö hänen intentionsa ole jo ratkaissut lopputuloksen (hän on oppinut, että näin monella luukulla tulee tulos x)? Vain yksi joukko henkilöitä eli mittauksen lukijat voivat olla sokea luukkujen avaukselle, koska luukku ei ole henkilössä, eikä luukun taakana ammuta asioita henkilöön henkilöstä. Kirjoita siis omat etenemisvaiheesi hyvälle kaksoissokkokokeelle (muutoin vaikuttaa, että olet syntaksisilla aivoilla ajatellut, että kaksoissokko on hyvä asia, joka analogisesti on hyvä missä tahansa, mutta sinulla ei ole kokemuksellista semantiikkaa, joka kertoisi sinulle, mikä on kaksoissokkoisuuden mahdollisuus esiintyä käytännössä).

Jos satunnaisuus mudostaisi hyvän sokkokokeen, niin ainoa satunnainen koe maailmassa tähän mennessä on ollut kvanttitietokoneen kierros. Niissä on ollut satunnainen objekti A, ja tämä objekti on fyysinen (ja olemassaoleva objekti jos minulta kysytään) samalla tavalla kuin kaksi rakoa. Objektin A perusteella objektille B tapahtuu jotain, mikä on kaikki ennustettu teoriassa, ja voidaan katsoa menikö oikein.

8

Lue lisää

Viimeksi kun kerroit kaukonäkemisestä, kyseisiä näkemyksiä ei testattu ollenkaan, eikä kyseessä ollut koe. Tietääkseni kaukonäkemisen saa tehtyä yhdellä ihmisellä, ja katsotut asiat ovat elottomia (tämä että tutkii elottomia asioita on jo kertaalleen sokompaa kuin vastakohtansa). Se joka tarkistaa näkikö henkilö kohteen oikein voi olla sokea sille, mikä kohteen oli tarkoitus olla, mutta tällä ei ole standardin tieteen mukaisessa maailmassa mitään vaikutusta, koska se ei usko toisissa huoneissa olevan aineen muuttumiseen tahdon myötä. Kaukonäkeminen on tietääkseni/ehdottaakseni väitetysti niin binääristä onnistumisensa suhteen, että siinä näkee viereisessä huoneessa neliön, jos ei näe ympyrää. Tai jos ei ole niin kenenkään sokottamisesta ei ole mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun aletaan tulkita, onko melkein neliö kuitenkin melkein ympyrä. Parempaa olisi, että siinä vaiheessa ei oteta kyseistä kierrosta mukaan tulokseen, kuin että joukko ihmisiä siis vastaa kysymykseen, onko piirrustusjälki neliö vai ympyrä, kun toinen näistä on oikea vastaus, mutta heille ei kerrottu kumpi. Lisäksi tässä joudutaan jakamaan tietoa, joka antaa 50/50 tai jonkun muun riskin avulla oikean vastauksen. Ja tämä ei ilmeisesti ollut alkuperäinen onnistumisprosentti. Tämä vastaa tiedon siirtoa jollekin jäsenelle kokeessa, eikä sen jarruttamista. Jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, että kahden välillä pitää valita, niin kuuluisi asiaan, että ei kummankaan valitseminen näkijän toimesta on hylätty suoritus. Vielä semmoinenkin versio on, että jos kohteen valitsema henkilö valitsee sadoista kohteista, joita kukaan ei muista, tai jos hän valitsee jotain eikä koskaan näytä vaihtoehtoja muille, mutta ei myöskään saa päättää sitä, miltä näkijän piirros näyttää, niin pyytääkö hän arvioijilta satoja lisäpiirroksia tai kirjoitettuja novelleja, jotka ovat kunkin tulkinta siitä, mitä muuta ensimmäinen piirros mahdollisesti on tulkittuna mielivaltaiseksi oikeaksi esineeksi, johon kuitenkaan ei ole mitään vihjettä? Tämä on täysin satojen ihmisten intention vietävissä oleva menetelmä, joka vastaa mustetahratestiä, eli jotain missä juuri ihmistä halutaan esiin. Siten myös 50/50-tapaus on jotain, missä ylimääräiset arvioijat vain tekevät kokeesta hieman ihmismäisemmän kuin se oli.

B:
"Ei-sokkona tehty tiede voi siis olla tavallaan itseääntoteuttavaa systemaattista itsepetosta mihin viittaavat myös viimeaikoina ilmenneet ongelmat tieteellisten kokeiden toistettavuudessa."

Jos tämä on viittaus QM-kokeeseen, niin laita linkki sellaiseen, mikä ei toistu (monta kertaa toistuu ja monta kertaa ei toistu on kai se, mitä intentio-efekti vaatii). Jos väität sen sijaan, että intentio voi aiheuttaa makroskooppisen fysiikan kokeen menemisen pieleen, niin miksi puhut vain parapsykologeista, jotka ovat tehneet itse QM-kokeita? Sen sijaan, että hekin tekisivät isyystestejä, lääkekokeita tai taivuttelisivat lusikoita?

9