Vaikka Punkalaidun ei ole mikään harras uskonnollinen yhteisö niin ei täällä silti jaeta piparia kuin ehtoollisleipää pääsiäismessussa. Ei, vaan täällä jaetaan piparia korkeintaan jouluna ja silloinkin vain jos on osallistunut todistettavasti paikallisyhdistyksen joulupatakeräykseen ja lahjoittanut puolet omaisuudestaan hätää kärsiville. Glögi ei kuulu samaan hintaan! Täällä piparia saavat ilmaiseksi ainoastaan ne, joilla kotioloissa on emäntä, joka uunituoretta piparia halujensa mukaan tarjoilee.
Punkalaitumella vaikuttaa tiivis ja avoimesti heteroseksuaalisten, tahtomattaan sinkuiksi jääneiden nuorten miesten pieni piiri, jonka jäsenet vain vuosien varrella vaihtuvat. Punkalaidun on sellainen miniatyyriunen kukkotappeluareena, jossa käydään alati sukupolvesta toiseen kamppailua vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnosta. Täällä isät neuvovat poikiaan ja pojat taas omia poikiaan. Niin se kierto menee vuosisadasta toiseen ja toimintatapa on hyväksi todettu. Täällä uroot matsaavat keskenään ja välillä käydään naarasvarkaissa naapuripitäjissä.
Pahimmat kilpakosijat löytyvät Urjalasta, jotka vuoroin käyvät ryöstöretkillään täällä ja me käymme siellä. Suurin pokaali on, jos pystyy ryövään naapurilta tyttökullan morsmaikuksi ja tuomaan sen kotikylään rengastettavaksi.
Vihan leiskuilta ei voida välttyä ja usein käydäänkin kiivaita taistoja pitäjien rajamailla eli niin sanotuilla "ei kenenkään mailla". Tällaiseksi alueeksi luetaan vaikkapa Kylmäkosken Neste tai Urjalan leirintäalue, koska nämä sijaitsevat suurin piirtein yhtä etäällä kylien keskustoista, eikä muutamasta kylmäkoskelaisesta betapojasta ole vastusta kummalekaan osapuolelle. Usein kamppailut ovat kiivaita ja joskus jopa verisiä ja tilanteisiin liittyy usein alkoholi.
Toisinaan mittelöä edellyttää suusanallinen pieksentä tai vanhoilla premium -autoilla hurjastelu. Korostaakseen saavutuksia, kyydissä on naapurikylän tyttöjä, joita ylväästi esitellään vastapuolelle kuin jotain saavutettuja etuuksia, jotka on viety kilpailijoiden silmien edestä. Voi voi sitä kateuden määrää!
Punkalaidun on muutenkin erikoislaatuinen pitäjä. Vaikka tämä on tällainen läpiajo kylä, "kiitos kun kävit ja tervetuloa uudelleen " niin siitä huolimatta täällä on kesäisin viriiliä ja omaperäistä toimintaa naaraiden houkuttelemiseksi. Ehkä suurin magneetti on Särkän tanssilava, jonne eri kylien uroot ja naaraat kerääntyvät kuin kärpäset yhteiselle tortulle. Siellä erilaiset humppaorkesterit pyörittävät yleisöä kuin wanhanajan kirvesmiehet vintilää ja moni parisuhde onkin tuolla lavalla saanut kipinänsä.
Varsinainen taistelu tapahtuu kuitenkin porttien ulkopuolella. Sinne kokoontuvat ne köyhät ja onnettomat, liikaa juopuneet ja muut ikuisiksi ajoiksi sinkkumiehiksi tuomitut piruparat, jotka voimiaan mitellen yrittävät kohottaa sosiaalista statustaan nyrkkiään heilutellen.
Voi että, minkälaisia mittelöitä naarassukupuolisen viettelyksen edessä sitä kaikkea miesparat tekevätkään. Siellä mopon takakumi käryää, Ganes soi ja pieru haisee. Urjalan pojat ja Punkalaitumen tuuttitukat kovikset kiskovat toisiaan turpaan ja työt kikattelevat vieressä kuin mitkäkin ison kylän diivat. Noloimpia ovat ne, jotka illan päätteeksi, veri poskella jäävät kyydittä katselemaan tyyntä järvenselkää ja oksentelemaan vanhaa viinaa ulos sisukaluistaan. Onnekkaimpia ovat ne, joilla on teltta kyhättynä Kivirannan metsätörmille ja ovat saaneet huijatuksi morsmaikun kainaloonsa.
Punkalaidun on rehti pitäjä. Täällä osataan tunnustaa tappio. Toisinaan tulee pataan ja se hyväksytään kuin universaalina totuutena kahden vastavoiman välisestä vuorovaikutuksesta. Täällä miehet tekevät sen mitä lupaavat ja sen mitä miehen täytyy tehdä.
Täällä ei sellaisia rimpulapoikia hyvällä katsota ja ne täältä useimmiten lähtevätkin lätkimään suurempiin kaupunkeihin villitystensä perässä ja jos eivät muuten niin ajettuina. Tänne jäävät ne raavaat tosimiehet´, jotka eivät raakaa työtä ja voimaa kaihda. Tästä maasta on leipä revitty ja täällä on sukupolvet jalostettu sellaisiksi jaloiksi yksilöiksi, joiden geeniperimästä heikkoutta ei löydä mikroskoopillakaan. Sen mukaista on meno, kun kylän Jusit mittelöivät hupenevista resursseista eli naaraista ja puolisoista, tanner tömisee ja viljaa kaatuu. Vaikka toisinaan onkin hurjaa niin pohjimmiltaan kylä on hyväntahtoinen ja toivottaa tulijat tervetulleiksi. Täällä poikamiehet odottavat teitä vesikielellä kuin kuolaavat sammakot heinäsirkkoja. Aina tänne joku eksyy ja jää satimeen. Emmehän me muuten olemassa olisi!
...ai perhana...nyt on pakko lopettaa!! Työaika loppu!
Punkalaitumella vaikuttaa tiivis ja avoimesti heteroseksuaalisten, tahtomattaan sinkuiksi jääneiden nuorten miesten pieni piiri, jonka jäsenet vain vuosien varrella vaihtuvat. Punkalaidun on sellainen miniatyyriunen kukkotappeluareena, jossa käydään alati sukupolvesta toiseen kamppailua vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnosta. Täällä isät neuvovat poikiaan ja pojat taas omia poikiaan. Niin se kierto menee vuosisadasta toiseen ja toimintatapa on hyväksi todettu. Täällä uroot matsaavat keskenään ja välillä käydään naarasvarkaissa naapuripitäjissä.
Pahimmat kilpakosijat löytyvät Urjalasta, jotka vuoroin käyvät ryöstöretkillään täällä ja me käymme siellä. Suurin pokaali on, jos pystyy ryövään naapurilta tyttökullan morsmaikuksi ja tuomaan sen kotikylään rengastettavaksi.
Vihan leiskuilta ei voida välttyä ja usein käydäänkin kiivaita taistoja pitäjien rajamailla eli niin sanotuilla "ei kenenkään mailla". Tällaiseksi alueeksi luetaan vaikkapa Kylmäkosken Neste tai Urjalan leirintäalue, koska nämä sijaitsevat suurin piirtein yhtä etäällä kylien keskustoista, eikä muutamasta kylmäkoskelaisesta betapojasta ole vastusta kummalekaan osapuolelle. Usein kamppailut ovat kiivaita ja joskus jopa verisiä ja tilanteisiin liittyy usein alkoholi.
Toisinaan mittelöä edellyttää suusanallinen pieksentä tai vanhoilla premium -autoilla hurjastelu. Korostaakseen saavutuksia, kyydissä on naapurikylän tyttöjä, joita ylväästi esitellään vastapuolelle kuin jotain saavutettuja etuuksia, jotka on viety kilpailijoiden silmien edestä. Voi voi sitä kateuden määrää!
Punkalaidun on muutenkin erikoislaatuinen pitäjä. Vaikka tämä on tällainen läpiajo kylä, "kiitos kun kävit ja tervetuloa uudelleen " niin siitä huolimatta täällä on kesäisin viriiliä ja omaperäistä toimintaa naaraiden houkuttelemiseksi. Ehkä suurin magneetti on Särkän tanssilava, jonne eri kylien uroot ja naaraat kerääntyvät kuin kärpäset yhteiselle tortulle. Siellä erilaiset humppaorkesterit pyörittävät yleisöä kuin wanhanajan kirvesmiehet vintilää ja moni parisuhde onkin tuolla lavalla saanut kipinänsä.
Varsinainen taistelu tapahtuu kuitenkin porttien ulkopuolella. Sinne kokoontuvat ne köyhät ja onnettomat, liikaa juopuneet ja muut ikuisiksi ajoiksi sinkkumiehiksi tuomitut piruparat, jotka voimiaan mitellen yrittävät kohottaa sosiaalista statustaan nyrkkiään heilutellen.
Voi että, minkälaisia mittelöitä naarassukupuolisen viettelyksen edessä sitä kaikkea miesparat tekevätkään. Siellä mopon takakumi käryää, Ganes soi ja pieru haisee. Urjalan pojat ja Punkalaitumen tuuttitukat kovikset kiskovat toisiaan turpaan ja työt kikattelevat vieressä kuin mitkäkin ison kylän diivat. Noloimpia ovat ne, jotka illan päätteeksi, veri poskella jäävät kyydittä katselemaan tyyntä järvenselkää ja oksentelemaan vanhaa viinaa ulos sisukaluistaan. Onnekkaimpia ovat ne, joilla on teltta kyhättynä Kivirannan metsätörmille ja ovat saaneet huijatuksi morsmaikun kainaloonsa.
Punkalaidun on rehti pitäjä. Täällä osataan tunnustaa tappio. Toisinaan tulee pataan ja se hyväksytään kuin universaalina totuutena kahden vastavoiman välisestä vuorovaikutuksesta. Täällä miehet tekevät sen mitä lupaavat ja sen mitä miehen täytyy tehdä.
Täällä ei sellaisia rimpulapoikia hyvällä katsota ja ne täältä useimmiten lähtevätkin lätkimään suurempiin kaupunkeihin villitystensä perässä ja jos eivät muuten niin ajettuina. Tänne jäävät ne raavaat tosimiehet´, jotka eivät raakaa työtä ja voimaa kaihda. Tästä maasta on leipä revitty ja täällä on sukupolvet jalostettu sellaisiksi jaloiksi yksilöiksi, joiden geeniperimästä heikkoutta ei löydä mikroskoopillakaan. Sen mukaista on meno, kun kylän Jusit mittelöivät hupenevista resursseista eli naaraista ja puolisoista, tanner tömisee ja viljaa kaatuu. Vaikka toisinaan onkin hurjaa niin pohjimmiltaan kylä on hyväntahtoinen ja toivottaa tulijat tervetulleiksi. Täällä poikamiehet odottavat teitä vesikielellä kuin kuolaavat sammakot heinäsirkkoja. Aina tänne joku eksyy ja jää satimeen. Emmehän me muuten olemassa olisi!
...ai perhana...nyt on pakko lopettaa!! Työaika loppu!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta kylältä !
😂 Punkalaitumen mainos!
Siellä on kohtuuhintaisia kämppiä.
xLiner
Kaiken tärkeintä on, että Punkalaidunta ei mennä ja sekoiteta Punkaharjuun. Mikään muu ei loukkaa punkalaitumelaista enempää kuin se, että tullaan kertomaan, että tiedetään Punkalaitumen sijaitsevan siinä Puumalan lähellä järvi-Suomessa! Ei!! ...Punkalaidun EI SIJAITSE JÄRVI-SUOMESSA vaan saviseudulla, samalla saviseudulla kuin Loimaa, Mellillä ja jatkuen melkein Auraan saakka. Se on yhtä loukkaavaa kuin se, että joku väittäisi Tampereen sijaisevan siinä Helsingin Ullanlinnan ja Töölön välissä. Ei sijaitse!
Punkalaitumelaiset ovat tiedostavia ja hyvin itseriittoisia sekä kotiseutuylpeitä ihmisiä, jotka pikkumaisen tarkasti pitävät huolta ja ääntä siitä, että paikkakunnan nimeä, mainetta ja kunniaa ei liata tai sotketa asiayhteyksissä muihin Punka -alkuisiin tai laidun -loppuisiin asioihin. Yleensä olemme hyvin hyvin vihaisia, jos näin tapahtuu ja puutumme asiaan kaikin voimin.