Miettiikö kukaan vanhuksen oikeuksia

Sain uuden henkilökortin tänään. Sain myös ohjeet sen aktivoimisesta.
Olen kiltti kahdeksankymppinen, mutta tänään vitutti siinä määrin paljon, että suutuin. Suutuin ihan kunnolla. Minulle kerrotaan, että tarvitsen kortinlukijan. Kuka se on ja kuka maksaa sille palkan. Sitten minun pitää hankkia kortinlukijaohjelmisto. Jaa. Mitäs minä sillä teen?
Sitten pitää vielä saada kaksi tunnuslukua, jotka taskussa minun pitää kulkea - sen, mitä huonoilla jaloillani voin könkätä. Niitä kun en satavarmasti muista.
Hallintokulttuurimme elättää tekijöitään, jotka elävät pää syvällä omassa perseessä, niin, että he eivät näe eikä kuule mitään, eikä ne ymmärrä, että muut ihmiset ovat muita ja muut ovat erilaisia kuin hallinnon kääpiöaivoiset diginörtit.
Eikö kenellekään ole tullut mieleen kysymys siitä, miten vanhus selviää tässä tyhmien ilkimysten säätelemässä ympäristössä.
Annan diginörtille kympin vihjeen: edessäsi on päivä, jolloin tajuat, että ikäsi rajoittaa toimintojasi ja sinua se kohdellaan tosi pahasti.
Toivottavasti et löydä ketään kuka voisi silloin sinua auttaa. Koska nyt nuorena et ole aikuistunut, aikuistut sitten vanhana. Sillä sekunnilla. Eli Se tapahtuu aivan muuten kuin mukavasti. Sitten sinua vituttaa - jos sinulla on henkistä kapasiteettia vielä jäljellä siihen tarpeeseen