Poikaystävä lähtee armeijaan ens kuussa.. Tuntuu aika oudolta että se lähtee sinne ja pitää olla erossa kun nähdään joka päivä (ollaan oltu yhdessä 1,5 vuotta)ja joka yö nukutaan yhdessä..
En edes oikeastaan uskalla nukkua yksin kotona, hui, kamalaa mitä siitäkin tulee kun joudun viikkotolkulla nukkumaan yksin! :)
Sitä vaan että kuinka nopeasti siihen tottuu kun pitää olla erossa?En haluaisi olla erossa hänestä yhtään.. Muutenkin nähdään nykyään ehkä liian vähän poikaystävän töiden takia.
*huokaus* ei tule olemaan kivaa hänen intin ajan..Tai no, kai siihen jossain vaiheessa tottuu, eikä se enää ole enää niin tuskallista.. :) niinkö?
En edes oikeastaan uskalla nukkua yksin kotona, hui, kamalaa mitä siitäkin tulee kun joudun viikkotolkulla nukkumaan yksin! :)
Sitä vaan että kuinka nopeasti siihen tottuu kun pitää olla erossa?En haluaisi olla erossa hänestä yhtään.. Muutenkin nähdään nykyään ehkä liian vähän poikaystävän töiden takia.
*huokaus* ei tule olemaan kivaa hänen intin ajan..Tai no, kai siihen jossain vaiheessa tottuu, eikä se enää ole enää niin tuskallista.. :) niinkö?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää kuulostaa tyhmältä ja kliseelta, mutta here goes.
Muista, että poikaystäväsi ajattelee samalla tavalla. Häntä tod. näk. ei nappaa mennä inttiin, koska joutuu olemaan erossa susta.
Kuitenkin hän on se, joka on siellä totaalisessa kurissa, alikersanttien alaisena, ei yksityisyyttä, kiire... Joten sisäistä toi, ja yritä auttaa hänen palvelustaan. Tottakai sanot että rakastat häntä, mutta yritä olla itkemättä puhelimeen, kuinka ikävöit häntä. Siellä päässä tulee kyllä semmonen avuton olo ja vitutus että joutuu olemaan intissä.
Niin onhan miehiä muitakin, joten ei tarvitse olla yksin.
Haluatko puhelin numeroni?
tuota en ole vielä kuullutkaan poikaystävältä..mutta itse kerinnyt jo ajattelemaan noin päin.
tosiaan, miehellähän se "vaikeampaa" siellä on kun poissa kaikesta täydellisestä vapaudesta..ja jos jollakin ikävä niin varmasti myös tällä miehellä. kuka se pelkää mitä oma tyttöystävä touhuaa täällä "vapaudessa"...
eli jos välittää toisesta, niin tee helpoksi se sille ja älä marmata..kyllä sen tietää että ikävä kaivaa teitä molempia:)
Siihen tottuu...
Alussa itkin minäkin joka ikinen ilta ja joka kerta kun kulta taas lähti.
Suhde on tosi koetuksella kun on ikävä ja hermot kireellä molemmilla.
Äkkiä siihen sitten kuitenkin tottuu tai no ainakin jotenkin tottuu...vaikka kyllä se aina viikonlopun jälkeen on inhottava jäädä tänne yksin :(
Tosin ei enää pitkä aika ja sit kulta tulee takas kotiin ja tää hömppä äiskäkin voi keskittyä johonkin muuhunkin kuin vain nyyhkyleffoihin ja ikävöimiseen...kaikki kiitos siitä että olen terve järkiseni pysynyt pitkän intti odotus ajan kuuluu perheelleni ja iki ihanille ystävilleni, jotka kiltisti "asuivat" armeijan alku ajan meillä...sillä pelkään olla yksin...
Enköhän minä jotenkin pärjää.. :) Toivottavasti.. En ole vaan koskaan ollut hänestä erossa niin pitkää aikaa, varmaan rupeen hyppimään seinille;)
No ei.. en varmaan muuta tee alussa kuin odotan vaan koko ajan sitä päivää kun mussu pääsee lomille..:)
Munkin poikakaveri on parhaillaan intissä. Ollut nyt puol vuotta ja vielä toiset puol vuotta ois jäljellä=(. Sen kyl voin sanoa että ei siihen koskaan totu, mutta sen kassa oppii elämään! Joka kerta se on yhtä tuskaa kun se lähtee sinne, mutta sit se taas lähtee sujumaan kunnes seuraava eron hetki koittaa...
Mutta sen voin kyllä lohdutukseksi sanoa että aika kuluu kyllä yllättävänkin nopeasti. En voi uskoa että hän on ollut siellä jo puol vuotta. Kyllä tää on ollut opettavaista aikaa, ja pitää ajatella positiivisesti että nyt jää enemmän aikaa ystäville, perheelle ja tietysti itselle. Suhde joutuu kyllä koetukselle, mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki mikä ei tapa, se vahvistaa. Joten zemppiä teille!!!! Kyllä se nopsaa menee ohi!!!