tyyliin muistot ovat ihania, mutta voiko toisinpäin, muistoitta, elää? Jos ei halua, voi tai saa pitää muistoja?
Tuolla oli otsikko
Anonyymi-ap
6218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistot auttavat visioimaan tulevaisuutta. Jos muistoja on vähän, tulevaisuus saattaa tuntua tyhjältä.
Mullahan ei mitään muistoja oo, kun ei elämässä mitään tapahdu. Mutta kun noita vanhoja tehtaita kuvaa, niin aina miettii ketähän täälä on ollu töissä. Ja sitten ottaa selvää tehtaan historiasta ja on mulla yks ammattikoulu, jota 15 vuotta jo kuvannut. Miettii niitä kaikki henkilöitä, opettajia ja oppilaita ketä siitä läpi menny. Ja se on syöttänyt työvoimaa noille tehtaille ja ehkä olleet vielä vanhainkodissa minkä myös oisin kuvannut. Tosi kiehtova ajatus kyllä, ois kuvannut ihmisen koko elämän. Tavallisen ihmisen elämänkertoja ois kiva lukea. Siis jonkun muun, mulla kun on aika tyhjä.
Vanhat hylätyt talot ovat kiehtovia. Asumisen jäljet ovat yhä näkyvillä, jolloin historia herää henkiin.
Museoituna taloista ja tavaroista on tullut näyttelyesineitä. Silloin kosketus menneisyyteen katoaa.
Jos tuo on valikoivaa siinä mielessä, että tiedostaa jonkin vanhan muiston mutta haluaa unohtaa sen. Olla miettimättä, kuolettaa pois itsestään. Jotakin yhtäläisyyttä vetäisin siihen, kuinka helposti ihminen irtautuu asioista ja tilanteista tuolla irl. Ja se, että kuinka raskaasti pitää muistoihin suhtautua, että haluaa viinalla hukuttaa ne? Moraalinen syyllisyydentunne niin voimakas? - cu-
Aivojen rappeuma voi viedä muistot, kyllä elää voi. Olo vaan voi olla aika tyhjä. Pihalla.
Eipä ole helppo asia pohtia.