Hyvä vai huono asia?

Rakkaani kanssa yli 7v yhteiseloa, on ollut ylä- ja alamäkiä. Elämäni parhaat 7v naisystäväni kanssa. Lähitulevaisuudessa haaveksin omasta talosta ja lapsista hänen kanssaan.

Hän kuitenkin ylitti rajan baari-illan jälkeen. Oli mennyt jatkoille, jossa nukkunut jonkun toisen äijän kainalossa, pussailun alettua puoliso tajusi, että nyt ollaan väärillä vesillä ja lopetti tilanteen. Meillä oli hyvin tiukat rajat ja tuollainen ei hyväksyttävää.

Muutaman päivän siinä mutustelin, että mitä tehdä. Antaakko anteeksi ja eteenpäin vai ottaakko ero. No yhdessä siinä tuumailtiin pitkään mitä tehdä. Puoliso on yhtä järkyttynyt kuin minä. Tehtiin kuitenkin päätös erosta ja nyt itse katselen vapaita asuntoja ja muutan pois mahdollisimman pian.

Tuon eropäätöksen jälkeen ollaan oltu aika läheisissä tunnelmissa. Useaan otteeseen tunnustettu rakkautemme toisiamme kohtaan, halailtu, katseltu elokuvia, puhuttu ummet ja lammet sekä harrastettu valtava määrä seksiä. Paljon puhutaan myös siitä, että ihankuin nyt olisi ollut väärä hetki ja ehkä joskus tulevaisuudessa sitten..

Rakstan häntä niin paljon. Hän on koko minun maailmani. Nyt se vain päättyi näin kipeästi.

Olen yllättynyt meidän tavasta toimia eron jälkeen. Onko muilla ollut vastaavaa? Pahentaako vai huonontaako tämä asioita? Tuntuu, että vain hänen kanssaan on hyvä olla.

Olen myös yllättynyt omasta reaktiostani. Se on niin pehmeä. En ole vihainen, ainoastaan surullinen.

Toki tähän saattaa vaikuttaa se, että aikaisemmassa suhteessa exäni petti minua mennen päätyyn asti ystäväni kanssa. Eli pahempaakin petturuutta on koettu.

Tsemppiä kaikille palstaa lukeville, olette kaikki täällä varmasti syystä.