Nukumme avomieheni kanssa eri huoneissa. Hullua, toden totta! Mutta se on parhaaksi todettu järjestely, eikä pahasti haittaa kumpaakaan.
Minä näen painajaisia. Olen nähnyt niitä pienestä pitäen, joskus joka yö, joskus kerran viikossa. Saatan herätä aamuyöllä hikisenä ja itkuisena. Yleensä en huuda tai huido, mutta sitäkin on sattunut. Vielä enemmän untani häiritsee, jos koko ajan pelkään, että kääntyilyni ja tuskailuni häiritsee jonkun toisen unta... niinpä mieheni päätyi toiseen huoneeseen nukkumaan. Haluan, että edes toinen meistä nukkuu kunnolla. Mieheni kun on vielä sellainen, että jos hän herää kesken unen, hän ei saa enää unta.
Tilanne on tällä hetkellä kevollinen, mutta haaveilen silti siitä, että saisin nukkua mieheni vieressä. Lääkäreistä ja lääkkeistä ei ole apua. Taustalla ei ole mitään syytä, mikä aiheuttaisi unet, en tiedä mistä ne tulevat. Turha niitä on tulkituttaakaan, kun ne ovat kaikki aivan erilaisia, eri ympäristöissä, eri ihmisissä... on siis vaikea kuvitella että ne olisivat traumaperäisiä.
Minä näen painajaisia. Olen nähnyt niitä pienestä pitäen, joskus joka yö, joskus kerran viikossa. Saatan herätä aamuyöllä hikisenä ja itkuisena. Yleensä en huuda tai huido, mutta sitäkin on sattunut. Vielä enemmän untani häiritsee, jos koko ajan pelkään, että kääntyilyni ja tuskailuni häiritsee jonkun toisen unta... niinpä mieheni päätyi toiseen huoneeseen nukkumaan. Haluan, että edes toinen meistä nukkuu kunnolla. Mieheni kun on vielä sellainen, että jos hän herää kesken unen, hän ei saa enää unta.
Tilanne on tällä hetkellä kevollinen, mutta haaveilen silti siitä, että saisin nukkua mieheni vieressä. Lääkäreistä ja lääkkeistä ei ole apua. Taustalla ei ole mitään syytä, mikä aiheuttaisi unet, en tiedä mistä ne tulevat. Turha niitä on tulkituttaakaan, kun ne ovat kaikki aivan erilaisia, eri ympäristöissä, eri ihmisissä... on siis vaikea kuvitella että ne olisivat traumaperäisiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Unet käsittelevät edellisen päivän tapahtumia ja erilaisia ongelmia/ogelmallisia aiheita. Koska näet painajaisia joka yö uskoisin, että jokin asia sinua painaa, ehkä jokin asia mikä on tapahtunut lapsuudessa/vaivannut lapsuudesta asti (mitä et vain satu muistamaan). Voisit hankkia unitulkintakirjan ja pitää unipäiväkirjaa, joiden avulla seuraisit uniasi ja niitten välittämää sanomaa. Painajaisten pitäisi loppua kun olet saanut ongelman ratkaistua. Voit myös ennen nukkumaan menoa rukoilla Jumalalle, ettet näkisi painajaisia. Toisaalta unennäkö on välttämätöntä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Toivottavasti tilanteesi paranee!
Olisi hyvin looginen selitys, että joku asia painaa minua. Mutta en kuollaksenikaan keksi mikä se olisi? Ainoa minua vaivaava asia on nämä univaikeudet =) Kai sitä voisi mennä jonnekin unitutkijalle selittämään koko lapsuutensa, tai kokeilla hypnoosia, mutta ei minulla ole rahaa sellaisiin. Kotikonstien on nyt riitettävä...
Unien tulkitaan en usko. Siis niin suoraoikoisesti kuin monet kirjat asian esittävät.
Mutta kiitoksia kannanotosta ja onnentoivotuksista, katsotaanhan miten tämä tästä suttaantuu...!
Käsittääkseni unet on viestejä sun alitajunnastas. Sun ei olekaan tarkoitus päivätajulla niihin saada mitään tolkkua ja löytää syytä, koska alitajunta on se piilossa oleva.
Sen takia juurikin on näitä unien tulkintoja, että ihmiset oppisivat ymmärtämään itseään ja sitä mitä eivät itsessään hallitse ja tunne.
Lue vaikka joku unipsykologia kirja, jos et jaksa unipäiväkirjaa alkaa pitämään. Ei tuollaiset painajaiset ole ihan tuulesta temmattuja. Sehän on sun pääkoppas joka niitä "kehittelee", ei ne tule ulkopuolelta.
Kyllä sun älys varmaan muutenkin riittää siihen että opiskelisit itse hieman ihmisen psyykettä, hae vaikka kirjastosta jotain kirjoja. Luulisi sillä jonkinlaisen tien aukeavan.
Ihmisen psyykettä olen kyllä opiskellut. Mutta ihmismieli on niin omituinen, että en usko että yksikään unikirja, joka kertoo että "ampiaiset unessa tarkoittavat rahatuloa ja läheisen kuolema perheenlisäystä lähisukuun" voisi olla suorilta käsin oikeassa. Voisihan sitä yrittää jotain syventyvämpää kirjaa etsiä, mutta kun jokaisen ihmisen mieli muokkaa oikeat tapahtumat unitapahtumiksi niin moniselitteisen ketjun kautta, että en ole vielä ainakaan vakuuttunut että yksinkään kirja voi sitä yksiselitteisesti selittää. Olen ehkä törmännyt vääränlaisiin kirjoihin. Pitää vielä etsiskellä =)
Kyllä minä tiedän, että ne unet ovat jostaan kotoisin. Mutta en menisi takuuseen, että niiden alkuperää voidaan kiistatta selvittää.
Niin, siis mä ajattelen niin, että kun mä nään jotain unta, vaikkapa painajaista, mun on turha selvittää sen alkuperää, mistä johtuu. Vaan nimenomaan sitä, että mitä se uni yrittää mulle kertoa. Eli joku sanomahan siinä on, se juontaa juurensa jostain alkuperästä, mutta sillä ei ole merkitystä, vaan sillä mikä on sanoma.
Koska jos ajatellaan niin, että unien on tarkoitus "parantaa" meitä henkisesti ja että yön aikana me käsitellään menneitä tapahtumia, niin silloinhan me kasvetaan jollain tapaa henkisesti. Eli siis se on hyvä juttu. Eikös?
Se että kaikkia unia ei ymmärrä, ja joskus omassa päivätajunnassaan tekee omia johtopäätöksiään unista, jotka on vääriä, ei mun mielestä muuta unien tarkoitusta. Ei vaikka me kuinka sanottais, että joo, tää tarkoittaa tätä ja tää johtuu siitä. Me voidaan olla väärässä, koska niin paljon kulkee meidän aivoissa, mitä ei todellakaan tajuaisi, voidaan me olla oikeassakin. Mut ei se silti muuta sitä yhtään mitä meille meidän pään sisällä tapahtuu.
Tosin me voidaan jotenkin opetella ohjaamaan unia. Eli mulle on käynyt muutaman kerran niin, kun olen alkanut nukahtaa ja näkemään jotain painajaista, niin olen herännyt, ja pohtinut että mitä mä tunnen ja minkälainen ilmapiiri siinä unessa oli, ja sen jälkeen ajatellut, että tänään mä kuitenkin nukun levollisen ja rauhallisen yön, ja että kyllä se Luoja sitä unta valvoob(uskon siis Jumalaan). En jää pohtimaan niinkään sitä että oliko mehiläisiä tai kukkia. Vaan sitä mikä tuntemus mulla on, onko mulla paniikki, juoksenko mä karkuun vai mitä tapahtuu, siis tunteissa. Ne on niitä tärkeitä juttuja, koska niitä ihmisen pitää käsitellä. Ei henkilöitä tai ulkoisia asioita mitä näkee. Eikä siinä tunteiden käsittelemisessä tarvii pelätä yhtään mitään.
Toivottavasti ymmärsit.
Unissa minulla on poikkeuksetta tukahduttava paniikkinen olo, sydntäsärkevä suru, ikävä, kauhu, pelko, kaikki ikävät tunteet mitä nyt ihmisestä löytyy. Yleensä, jos unohdun noita pohtimaan, niin ne alkavat tuntua todellisimmilta, ja silloin juuri alkaa se soittelurumba kun pitää varmistaa että äiti on hengissä ja että siskolta ei amputoitu kättä. Yritän unohtaa unet heti herättyäni, koska usein ne ovat silloin vaivanneet minua päivällä vähemmän. Aina unohtaminen ei onnistu. Toisaalta, jos käsittelisin ne niin se voisi vähentää painajaisia tulevaisuudessa, mutta se tuntuu sillä hetkellä niin pahalta että pelottaa...
Laitan tekstisi talteen ja luen sen ajatuksella uudestaan, ja otan tämän homman nyt työn alle. Kiitos!
Hyvä.
Ensin varmasti tuleekin kaikenlaista tunneryöppyjä, ja tottakai se pelottaa. Mutta uskon juurikin niin, että kun aloittaa pienestä purkamaan tuntojaan, niin asiat selkiintyvät ja tunteetkin muuttuvat. Ja tunteita ei tarvitse pelätä. Ne on sun sisäisiä tuntemuksia, osa sua itseäsi. Jos sä tukahdutat tunteesi, sä tukahdutat/kiellät osan itsestäsi.
Kyllä se siitä ajan kanssa, opit varmasti uusia asioita itsestäsi, kun hieman tutkailet tuntojasi, ja et kiellä niiden olemassa oloa.
Mutta muista, jos jokin tietynlainen tunne pakottaa sinut toimimaan, niin ehkä silloin olisi parasta pysähtyä hetkeksi.
Käyppä vielä täällä. olen itse löytänyt aika hyviä opintteja, mitä en ole tullut koskaan aikaisemmin ajatelleeksi.
www.healigeagle.fi
Avomieheni näkee melko säännöllisesti painajaista, jossa hylkään hänet. Näitä unia tulee muutaman kuukauden välein ja niitä edeltää yleensä riita (vaikka riitely ei mielestäni suinkaan tarkoita, että ketään oltaisi hylkäämässä!). Mieheni lapsuudessa riitely on ollut aina jonkinlainen pitkittynyt katastrofi, omassa lapsuudenkodissani taas on riidelty ja sovittu ilman sen suurempia traumoja. Olemme puhuneet asiasta ja yrittäneet molemmat ylläpitää luottavaista ilmapiiriä (ja toisaalta miehenikin on opetellut riitelemään reilusti), mutta painajaiset toistuvat aina silloin tällöin. Minä tunnen syyllisyyttä, että aiheutan miehelle painajaisia omalla temperamentillani, mutta ajatusmaailmaani kuuluu, että luottavaisessa suhteessa ihminen saa olla eri mieltä, osoittaa pettymystä ja kiukkua, tehdä virheitä sekä pyytää ja antaa anteeksi.