Olen itse muutama kuukausi sitten eronnut edellisestä, aika pitkästä parisuhteesta.
Melko lyhyen sinkkuilun jälkeen aloin "tapailla" kivantuntuista tyyppiä, ja ihastuttiin kovasti toisiimme.. Jonkin aikaa suhdettamme saattoi kuvailla jopa "seurusteluksi"; vaan minäpä kuitenkin otin takapakkia.. En tuntenut olevani vielä valmis vakavaan suhteeseen KENENKÄÄN kanssa, koska erostani oli suht lyhyt aika.
Eipä mennyt kauakaan, kun sitten totesin kuitenkin itselleni, että pidin paljon tästä tyypistä.. Ja alettiin uudestaan treffailemaan..
Eli tyypillistä on/off -juttua. Tai toivottavasti ei.
Alan taas pian ahdistua, koska en "osaa" määritellä suhteen laatua; ja mies kovasti haluaisi sen tietää. Ja lisäksi ulkopuoliset ovat tehneet osansa, kun olettavat että seurustellaan..Eli tavallaan sanat on laitettu suuhun.
Hän hakisi vaikka kuun taivaalta minulle, mutta minusta tuntuu että en pysty tällä hetkellä antamaan yhtä paljon hänelle takaisin kuin mitä hän minulle.
Olenko vain liian aikaisin asialla, että en pysty/halua vakavaa suhdetta.. Tuntuu vain niin epäreilulta toista kohtaan kun en itse ota juttua yhtä tosissani kuin hän. Enkä halua todellakaan loukata.
Elämä ei ole reilua, ihan paras mies tarjolla mutta aika niin väärä.. Minulle.
Comments?
Melko lyhyen sinkkuilun jälkeen aloin "tapailla" kivantuntuista tyyppiä, ja ihastuttiin kovasti toisiimme.. Jonkin aikaa suhdettamme saattoi kuvailla jopa "seurusteluksi"; vaan minäpä kuitenkin otin takapakkia.. En tuntenut olevani vielä valmis vakavaan suhteeseen KENENKÄÄN kanssa, koska erostani oli suht lyhyt aika.
Eipä mennyt kauakaan, kun sitten totesin kuitenkin itselleni, että pidin paljon tästä tyypistä.. Ja alettiin uudestaan treffailemaan..
Eli tyypillistä on/off -juttua. Tai toivottavasti ei.
Alan taas pian ahdistua, koska en "osaa" määritellä suhteen laatua; ja mies kovasti haluaisi sen tietää. Ja lisäksi ulkopuoliset ovat tehneet osansa, kun olettavat että seurustellaan..Eli tavallaan sanat on laitettu suuhun.
Hän hakisi vaikka kuun taivaalta minulle, mutta minusta tuntuu että en pysty tällä hetkellä antamaan yhtä paljon hänelle takaisin kuin mitä hän minulle.
Olenko vain liian aikaisin asialla, että en pysty/halua vakavaa suhdetta.. Tuntuu vain niin epäreilulta toista kohtaan kun en itse ota juttua yhtä tosissani kuin hän. Enkä halua todellakaan loukata.
Elämä ei ole reilua, ihan paras mies tarjolla mutta aika niin väärä.. Minulle.
Comments?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulosta tuo kirjoittamasi viesti ja näytä se miehelle. Eiköhän se kerro kaiken tarpeellisen. Sitten voitte yhdessä keksiä puolivakavalle yhdessäolollenne jonkun uuden nimen =)
Sanon sinulle niin kuin eräs viisas tuntematon tyttönen kerran minulle naistenvessassa, kun meillä oli poikakaverini kanssa meneillään tähän asti pahin kriisimme ja mietin jätänkö hänet: "Hyviä miehiä on todella harvassa" eli jos miehessä ei oikeasti ole mitään vikana opettele arvostamaan häntä, kyllä aika parantaa kaikki muut haavat, ainakin minulla on parantanut. Siitä kriisihetkestä, joka johtui Existä on nyt puolitoista vuotta aikaa ja meillä menee paremmin kuin ikinä. Sinä sait nyt eteesi rakkauden, vaali sitä.
Samanlainen tilanne oli minulla, vaan toisinpäin. Eli olin aikani miehen kanssa, jonka erosta (seurustelua 7v) näin jälkeenpäin ajateltuna ihan liian vähän aikaa.
Meillä meni kyllä ihan hyvin aluksi, mutta huomasin kyllä että kaipasin enemmän kuin hän pystyi antamaan. Harrastukset ja kaverit veivät aikaa, minä puolestani kaipasin kumppania. Lopulta ajauduttiin siihen että humalassa (vasta) tuli sitten sanottua asioita jotka mieltä painoivat. Lisäksi mieskään ei selvinpäin saanut tunteistaan puhuttua vaan uskalsi avautua vasta tuolloin. Eli suhde ahdisti, eikä hän pystynyt vielä antamaan minulle sellaista suhdetta mitä halusin.
Ajauduimme lopulta eroon, mutta olemme tapailleet satunnaisesti silloin tällöin lämpimissä merkeissä. Voi olla että vielä joskus palaamme yhteen, vaikka en kyllä sen enempää hänen peräänsä haikaile tai odottele. Asiat tapahtuvat jos tapahtuvat. Ja erosta toipuminen vie aina aikaa, siksipä kannattaisi hiukan jarrutella ja antaa ajan kulua. Puhu asiasta miehelle, asiaa pitkittämällä et aikaansaa kuin pahempia sydänsuruja molemmille.
kuulostaa siltä että tuo on se lyhyt vaihe joka koetaan pian eron jälkeen. ihastutaan johonkin,jotta pävstäisiin taas elämään kii. wnjoy it while it lasts.
Minulle kävi samalla tavalla. Jos mies on sinuun rakastunut ja vakavissaan suhteesi, hän varmaan ymmärtää, että sinulta menee aikaa... Kerro, miltä sinusta tuntuu.
Itse toin esiin, että haluan elää nyt pääasiassa itseäni varten ja että en ole valmis puhumaan rakkaudesta/tunteista. Kerroin, että edellisestä suhteesta on jäljellä vielä vihantunteita, joista haluan eroon.
Mieti miksi Sinä et ole valmis vakavaan suhteeseen ja mikä sinua estää. Koita puhua siitä tälle miehelle.
Jos mies on niin ihana kuin sanoit, niin homma etenee omalla painollaan.
Minullakin on nyt tärkeämpi suhde kuin mikään ikinä (en olisi uskonut -enkä kyllä vieläkään osaa rakkaudesta höpistä).