Keski-ikä on elämän surkeinta aikaa, jos viimeisiä kuolinkorinoita ei huomioida

No se nyt on miten sen ottaa. Minusta tämä on parasta aikaa, mutta sä koet noin.

En itse näe keski-ikäisyyttä tuolla tavoin. Olen riittävä kaiken ikäisenä ja itseni ulkopuolelta en mittauta arvoani. Onneksi en ole missään markkinoilla, ettei tarvitse mittauttaa markkina-arvoa. Kun sellaisesta olen kuullut puhuttavan. Olen kaiken tällaisen ihmistä halventavan tilastokulttuurin ulkopuolella. Minusta tuntuu hyvältä kun ikää karttuu, alkaa nähdä asioita ihan toisella tavalla mitä ennen. Olen kiitollinen siitä.

En pysty samaistumaan tuohon. Mielestäni elän nyt keski-ikäisenä monella tavalla elämäni parhaita vuosia. Ei sillä, etteikö nuorempanakin olisi ollut ihania aikoja, mutta silloin olin vielä aika hukassa itseni kanssa. Nykyään on paljon ihanampaa olla minä.

Elämäntilanteenikin on aika kivalla mallilla. Minulla on aivan mahtava teini-ikäinen lapsi, jonka kanssa arki on valtaosin todella hyvää. Voin elää nykyään paljon vapaammin kuin ennen. Voin harrastaa enemmän, nähdä ystäviäni enemmän. Minulla on hyvä työ, oma koti, ihana perhe, ystäviä, olen terve.. Huikean paljon hyviä asioita. Ei elämä tietenkään aina pelkkää onnea ole. On huonoja hetkiä, pettymyksiä, suruja, mutta se on tavallista ihmisen elämää.

Keski-ikäisyydessä on se mahtava puoli, että asiat osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Enää ei maailma kaadu kaiken maailman pikkuasioihin. Sitä on oppinut käsittelemään asioita paljon kypsemmin eikä enää anna kaiken upota ihonsa läpi, kuten nuorempana. Ja mitä tulee siihen, ettei keski-ikäisenä muka sovi enää tehdä jotain, niin kuka kieltää? Sinä itse olet itsesi pahin vihollinen, jos rajoitat itseäsi noin. En minä ainakaan kysy keneltäkään lupaa esim. mennä baariin ja tanssia jalkani kipeiksi ja viettää hauska ilta hyvässä seurassa, jos minusta siltä tuntuu.

Minulla on vain yksi ikäkausi ja se ei näytä muuttuvan.
(pikkulapsena oli omituista olla niin paljon vanhempi kuin muut samanikäiset)

Keski-ikä alkaa 35-ikävuoden jälkeen. Jos tuohon mennessä ei olisi pariutunut, saanut lapsia jne. Voi tulla aika kiire toimimaan suuntaan, joka tuollaisia toiveita voisi tuottaa.
Ne jotka olisivat eläneet yhteiskunnallisten normien mukaisesti, he näkevät ajan olevan aina oikea. Tuskin tuntevat suurta hämmennystä iän karttumisesta, tai vaivojen tulemisesta. Onhan se vähän niin että kaikella on aikansa, ja paikkansa.

Minusta tää keski-ikä on luultavasti se ihmisen paras ikä. Ei välttämättä fyysisesti, mutta mulla fyysisestikin. Olen jossain määrin terveempi kuin nuorena, voin psyykkisesti paremmin kuin koskaan elämäni aikana ennen. Tunnen itseni ja tunnen olevani elämässä kiinni.

Jollekin toki asia voi olla erilainen.

Vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli viime vuonna Suomessa 79,2 vuotta ja tyttöjen 84,5 vuotta.

Keski-ikä on siis 39 vuotta ja 42 vuotta.

Keski-ikä aiheuttaa umpitolloille liian pitkiä viestien kirjoittelua,

raamatun pituiset viestit joo... oikein vanhasta testamentistakin sukukirjoja alat toistamaan sen tuhat sivua kuka oli Eliaksen ensimmäinen poika jne...

Näinpä. Jos teinirakkaus ja nuoruuden seksikokemukset on saamatta, ei elämässä ole mitään järkeä. Varsinkin jos on kunnollinen ja kiltti mies ollut koko ikänsä, tätä tuomiota on vielä puolet jäljellä. Mutta nyt se todellisuus ettei naisille kelpaa iskee kovempaa kalloon. Enää ei voi lähteä salillekaan jotta saisi treenattua itsensä pitkäksi ja jykeväleukaiseksi alfaksi, sillä jännämieheksi synnytään.

Jos et nelikymppisenä *miehenä* ole elämässä onnistunut, et onnistu enää ikinä. Tässä tämä oli, enää ei kiinnosta edes alkoholi. Kiltiksi ja kunnolliseksi mieheksi syntyminen on kirous.

Se miten suhtaudut asioihin on ihan sun oma valinta.

hmh pelit ja epelit.. kun pelaan huvikseni jalokivien yhdistelypeliä... bejeweled, on jo yli 100000 pistettä, huviksi pelaan joskus aina, enkä ole hakkeroinut peliä tai no hakkeroin että muka poisti peliajat... alusta uusiksi vanha pelihän tuo on, mutta hauska.

Ikääntymisessä on hyvää se, jos olet ahkera ja fiksu, +50 vuoden jälkeen ainakin rahahuolet ovat poissa, terveyskin voi olla parempi kuin nuorena, kun oppii syömään terveellisesti ja kohtelemaan kroppaansa oikein. Asenne ratkaisee, jos aina vatvoo ongelmia, tai mitä jollakin on enemmän, niin päätyy samaan kuin aloittaja, aina on elämän paskinta aikaa.

Julma musiikki tämä Accept Son of a bitch, joskus ostin eurooppa-version jossa sensuroitu tuo sanonta, palautin, sittemmin otin jossa ei lauleta "wanna be rich ", vaan oikein "son of a bitch".

https://www.youtube.com/watch?v=n1KSF9w9X1o

Mutta niin joskus kun nuo KKK-porukat niin joskusus eyttä mitä tekevät muttya itse en enää näe suunnitelmia mitä.... joku hyvä sanonta oli: äijä leikit elämäsi kanssa jos riitaudut noiden klanin porukoiden kanssa heh.

Niin. Nuorena se on elämä elettävä. Kun on kuntoa ja virtaa ja ulkonäköä, voi elämästään nauttia ihan eri tavalla, kuin sitten vanhempana, jos ei mikään sairaus taikka vamma ole elämää rajoittamassa. Elämä on karua ja lyhyt. Äkkiä sitä huomaa olevansa keski-ikäinen ja se kaikki hauska on takanapäin.

Aika itsesäälin sekaista vuodatusta, jota ei paljoa viitsi kuunnella. Kaikki vanhetaan ja kuollaan, ei siinä ole epäselvyyttä, mutta pitääkö se tehdä ruikuttaen.

Ikä mielen tyhmentää... hmm joo huvittavaa kun noilla moottoripyörä-ihmisillä paikka mihin menevät... kerrankin jäin odottamaan kuulostaa kuin joku Harley Davidson Pan Head tulossa... ei tullut kaukaa, vain eri kaupunginosasta kun vain shortsit ja t-paita päällä...

Olen keski-ikäinen. Minulla ihmisellä on jo vakaa parisuhde, lapset lukioiässä, omakotitalo, koira ja farmari Volvo sekä hyväpalkkainen vakityö hyvässä firmassa.

Olen varsin tyytyväinen kyllä, ei voi valittaa. Talouskin hyvässä jamassa. Se on vaan niin, että pitää takoa kun rauta on kuumaa, kylmennyttä metallia monet hitaat itkee. Mutta ketä siitä voi syyttää kuin itseään?

Voihan sitä sitten, jos kuntoa riittää, alkaa elämään uutta nuoruutta. Jos on vapaa tekemään mitä haluaa, eikä pallo jalassaan kotona. Ostaa moottoripyörän ja viilettää sillä pitkin Suomee. Tai mitä vaan.

hyvä joo no tyttöjen mielestä jossain virallisessa logossakin on joku minihameinen 3D-tyttö pyörimässä cheer-leader-tyyppi

Tjaa, en tiedä mikä aina on sopivaa tämmöiselle kääkälle 😉. Just tuumasin opetella käsillä kävelemään, sitä en ole vielä tehnyt...mulla on nääs kyynärpäät sen malliset että liikerata on vähän vajaa...saa nähdä miten onnistuu 😁. Nooh ei tässä niin kiire, kunhan syksyyn mennessä...

Kuten tässä on jo pari muutakin todennut, niin minäkään en pysty lainkaan samaistumaan sun tarinaasi. Elämäni on tällä hetkellä monin verroin parempaa kuin vaikka nyt parikymppisenä. Silloin elämä oli oikeastaan aika rasittavaa ja stressaava. Johtuneeko sitten siitä, että kun elämässä on sattunut ja tapahtunut, kun en mä tunnista omaa elämääni tuosta pitkästä tekstistä.

Mä en ole oikein koskaan kokenut olevani nuori, enkä vanha. Oma ikäni on asia, jota mä en mieti. Oikeastaan ainoa aika, jolloin sitä tuli pohdittua oli välillä 16-18 vuotta. Olin muuttanut omilleni, mutta en voinut käytännössä itse itseellisesti hoitaa kaikkia asioitani. Se oli toisinaan vähän hankalaa ja työlästä, kun välimatkaakin vanhempiini oli monta sataa kilometriä. Nykysysteemein tuokin olisi helpompaa.

Mä en myöskään pohdi, että mitä mun muka sopii tai ei sovi tehdä. Miksi muka ei voisi mennä baariin irrottelemaan, jos mieli tekee? En ole huomannut muidenkaan ajattelevan noin, sillä noi paikathan ovat täynnä keski-ikäisiä. Olen kai sitten onnellisessa asemassa myös siksi, että ei mun tuttavapiiriini kuulu ihmisiä, joiden mielestä "tuossa iässä ihmisellä on jo vakaa parisuhde, lapset lukioiässä, omakotitalo, koira ja farmari Volvo sekä hyväpalkkainen vakityö hyvässä firmassa". Moni ei edes halua vakiintua ennen 35:ttä, ei halua lainkaan lapsia, ei huolisi omakotitaloa, ei halua koiraa, eikä tee mitään autolla ja vakityökin on nykyään kiven alla ja voi mennä alta koska vaan. En tiedä, mutta mun korvaani tuollaiset olettamat kuulostava tyyliin seitkytlukulaisilta, eivätkä ole lainkaan tätä päivää.

Itse olen kokenut kipuja jo lapsena ja teininä ja multa on kuollut läheisiä sukulaisia, ystäviä ja poikaystäväkin, kun olin just ja just täysi-ikäinen. En siis ole päässyt keski-ikään saakka oppimatta elämän realiteetteja. Tietysti jos saa (vai lieneekö tuo nyt hyvä juttu) elää noin suojattua elämää noin pitkään, niin voivathan nuo kolahtaa kovaakin. Itse olen myös saanut jo teini-ikäisenä parikin diagnoosia, joiden mukaan en tulisi lapsia saamaan ja sitten huomannutkin yli kolmekymppisenä olevani yhtäkkiä raskaana. En siis ole koskaan päässyt pohtimaan myöskään tuollaista, että "Jos esimerkiksi perheen perustaminen on lykkääntynyt vuodesta toiseen niin keski-iässä pienen paniikin kera huomaa, että välttämättä se ei enää ole yhtä itsestäänselvää ja mahdollista kuin vielä kymmenen vuotta aikaisemmin." Sen ei pitänyt ylipäänsä olla mahdollista, ainakaan ilman lääketieteen apua, jota en koskaan halunnut. En ole huomannut, että elämässäni olisivat mahdollisuudet mihinkään vähentyneet, mutta toisaalta eipä mua joku korkeushyppy kiinnostakaan. Olisko sitten, että minun kiinnostuksenkohteeni eivät ole koskaan olleet iästä riippuvaisia?

Elämä on ihmisen parasta aikaa minkä ikäisenä tahansa. Tai etenkin vanhempana, kun elämää vielä riittää.

- Sheena