Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö 1922- 1934 ja 1939-1941

Lisanne Radice

The Eastern Pact, 1933-1935: A Last Attempt at European Co-operation

The Slavonic and East European Review

Vol. 55, No. 1 (Jan., 1977), s. 45-64 (20 sivua)

Julkaissut: Modern Humanities Research Association


Versaillesin sopimus vaikutti suurilta osin jakamalla Euroopan kahteen leiriin: voittajien ja päihitettyjen. Päätappion kärsineenä Saksa oli aluksi vailla ystäviä, joten varhainen lähentyminen yhtä epäilyttävän Neuvostoliiton kanssa vuoden 1922 Rapallo-sopimuksen kautta ei ollut tällaiselle eristyksiin joutumiselle mitenkään luonnoton tulos. Silti kolme vuotta myöhemmin, Locarno-sopimuksen kautta, Weimarin tasavallasta oli tonnistunut tulemaan Gustav Stresemannin varovaisen ohjauksen alla pääosin kunnianarvoinen ja kunnioitettu kansakunta.

https://www.jstor.org/stable/4207386

Sitten vielä muistetaan millaisen nälänhädän Englannin laivastosaarto oli aiheuttanut Saksassa ja miten monen saksalaislapsen kokemus nälänhädästä oli tekijänä natsismiin värväytymiselle.

N. P. Howard

The Social and Political Consequences of the Allied Food Blockade of Germany, 1918–19

German History, Volume 11, Issue 2, April 1993

s. 161–188

https://academic.oup.com/gh/article/11/2/161/600645

Mary Elisabeth Cox

The First World War and the Blockade of Germany, 1914–1919

s. 17 - 64 teoksessa

Hunger in War and Peace: Women and Children in Germany, 1914-1924

https://academic.oup.com/book/35335/chapter-abstract/300010844?redirectedFrom=fulltext&login=false

Avner Offer

The Blockade of Germany and the Strategy of Starvation, 1914-1918

teoksessa

Great War, Total War: Combat and Mobilization on the Western Front, 1914–1918 (toim. Roger Chickering ja Stig Förster)


https://www.cambridge.org/core/books/abs/great-war-total-war/blockade-of-germany-and-the-strategy-of-starvation-19141918/21E3E534F8981B108868680B02CEB857

Inquiries Journal (2014, VOL. 6 NO. 06)

David A. Janicki

The British Blockade During World War I: The Weapon of Deprivation

http://www.inquiriesjournal.com/articles/899/the-british-blockade-during-world-war-i-the-weapon-of-deprivation

Mary Elisabeth Cox

Hunger games: or how the Allied blockade in the First World War deprived German children of nutrition, and Allied food aid subsequently saved them

The Economic History Review

Vol. 68, No. 2 (MAY 2015), pp. 600-631 (32 sivua)

https://www.jstor.org/stable/43910356

Ralph Raico

The Blockade and Attempted Starvation of Germany

(Arvostelu C. Paul Vincentin teoksesta "The Politics of Hunger: Allied Blockade of Germany, 1915-1919"; sama arvostelu on aiemmin julkaistu Review of Austrian Economics -julkaisussa.)

https://mises.org/library/blockade-and-attempted-starvation-germany

Nick Alexandrov

Making the World Safe for Atrocity

https://www.counterpunch.org/2015/02/27/making-the-world-safe-for-atrocity/

No mikä ettei? Saksa ja NL olivat molemmat imperialistisia natsidiktatuureja. Sitten vaan riitaantuivat v 1941.

Nyt natsivaltio Venäjällä on intiimit suhteet natsivaltio Pohjois -Koreaan. Saas näkemän kuis käy?
Maailma inhoaa natsivaltioita!

Anonyymi kirjoitti:

No mikä ettei? Saksa ja NL olivat molemmat imperialistisia natsidiktatuureja. Sitten vaan riitaantuivat v 1941.

Nyt natsivaltio Venäjällä on intiimit suhteet natsivaltio Pohjois -Koreaan. Saas näkemän kuis käy?
Maailma inhoaa natsivaltioita!

Lue lisää

*kollektivistitalousvaltioita

Paitsi, että pakko-kansallistamiset ovat usein saaneet polttoainetta etnisellä kortilla pelaamisesta, kuten Juan Peronit, Lázaro Cárdenasit, Don José Batlle y Ordóñezit, Zulfikar Ali Bhutot, Sirimavo Bandaranaiket, Robert Mugabet, Milton Obotet ja Julius Nyereret ovat osoittaneet.

Maailma tuntuu rakastavan liikaakin kollektivisti-ekonomiaa, usein etno-kansallismielisyyden nimissä.

Tämäkin on mainitsematta miten Amerikka on omalta puoleltaan tukenut diktatuureja ympäri maailmaa.

Saksan eristäminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, etenkin niin helvetillisen nälänhätäsaarron jälkeen ja sotakorvausten ohella, oli paha virhe.

Myös Locarno-sopimukseen jäi puutteita, koska se ei taannut Saksan itäisiä rajoja mm. Puolan kanssa. Jozef Pilsudski oli puhuvinaan kaikkien puolalaisten puolesta julistaessaan, että jokainen kunnon puolalainen sylkee kun sen sanan 'Locarno' kuulee.

Locarno-sopimus oli tietyissä kohdin kuitenkin ymmärrettävä yritys paikata kriisin tuloksia, joita Ranskan invaasio Saksan Ruhrin alueelle vuonna 1923 oli saanut liikkeelle painostaakseen sotakorvausten maksamista. Ruhrin kriisi 1923 olikin polttoainetta Saksan äärijärjestöille, mukaanlukien natseille.

Anonyymi kirjoitti:

No mikä ettei? Saksa ja NL olivat molemmat imperialistisia natsidiktatuureja. Sitten vaan riitaantuivat v 1941.

Nyt natsivaltio Venäjällä on intiimit suhteet natsivaltio Pohjois -Koreaan. Saas näkemän kuis käy?
Maailma inhoaa natsivaltioita!

Lue lisää

Maailma tuntuu "rakastavan" autoritaarisuutta aivan liikaa. Samat valheelliset lupaukset.

Mutta olisiko Puolan ennaltaehkäisevä invaasio natsi-Saksaan vuonna 1933 liiskannut natsismin? Olisiko se toiminut paremmin kuin Ranskan invaasio Ruhrin alueelke vuonna 1923? Olisiko Puolan invaasiosta koitunut samanlaisia tahattomia seurauksia kuin Ranskan invaasiosta Ruhriin?

Ei sitä voi lukea ulos.

Yrittihän Puolakin nostattaa Liettuan kanssa kiistaa Vilnasta vielä Neuvostoliiton hajottuakin. Tämä oli silloin, kun Puola ja Liettua olivat molemmat itsenäistyneet. Varmaan Puolassakin oli jo silloin opittu yleisesti hyväksymään, että Liettua oli oma itsenäinen kansakuntansa eikä joku rykelmä talonpoikia omituisella murteella kohtalona elää puolalaisten ikeen alla. Kesti kyllä kauan. Jos joku hyvä sivuvaikutus Neuvostoliiton ikeen alla elämisessä oli, se oli se, että Puolassa pystyttiin hyväksymään Liettuan itsenäisyys ja vapaus. Olihan se aika varmasti yhtä karvasta kuin tsekeille se, että slovakit eivät halusivat elää omana erillis-kansakuntanaan eikä osana Tsekkoslovakiaa, mutta jotain hyvää sentään.

Vilna ja Klaipeda: Edelleen ja aina Liettuan!

---------------------------------------------

Suomenkielisestä Wikipediasta

Puolan uhkavaatimus Liettualle 1938

Osiosta "Neuvostoliiton jälkeinen aika"

Kysymys Vilnan alueesta kärjistyi uudelleen Liettuan itsenäistyttyä vuonna 1990, mutta alue pysyi Liettuan hallussa. Kiistasta huolimatta Puola kannatti suuresti Liettuan itsenäistymistä ja oli yksi ensimmäisistä maan itsenäisyyden tunnustaneista valtioista. Näin oli huolimatta Puolassa syntyneistä peloista, jotka liittyivät liettuanpuolalaisten kohteluun Liettuan itsenäistymisen jälkeen.

Toinen konfliktin aihe on ollut toisen maailmansodan ajan muistot. Heti Liettuan itsenäistymisen jälkeen, entiset Puolan Kotiarmeijan (Armija Krajowa) veteraanit perustivat veteraanien kerhon, jota Liettuan oikeussysteemi kieltäytyi rekisteröimästä. Tämä onnistuisi vasta vuonna 1995 nimellä Puolalaisten Sotaveteraanien Kerho. Vasta vuonna 2004 Liettuan liityttyä Euroopan unioniin, oikeussysteemi salli rekistöroinnin nimellä Kotiarmeijan Sotaveteraanien Kerho. Monet liettualaiset pitivät Kotiarmeijaa liettualais-vastaisena järjestönä, joka syyllistyi rikoksiin siviiliväestöä kohtaan ja oli taistellut liittääkseen Vilnan jälleen osaksi sodanjälkeistä Puolaa.[102]

[98] Is Lithuania a Northern or Central European Country? (PDF) Evaldas Nekrasas

[99] "From Solidarity to Partnership: Lithuanian-Polish Relations 1988-1998 (PDF) Valionis, Antanas

[100] George Sanford: "Poland: the conquest of history", sivu 99. Taylor & Francis, 1999

[101] A. T. Lane: "Lithuania: Stepping Westward", sivu 99. Routledge, 2001

[102] Dovile Budryte: Taming Nationalism?: Political Community Building in the Post-Soviet Baltic States, s. 159. Ashgate Publishing, 2005

https://web.archive.org/web/20240511105438/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_uhkavaatimus_Liettualle_1938