En oikein tiedä mistä aloittaisin. Minua pelottaa hirveästi tämä sana, AVIOERO ja minä olen tekemässä sitä nyt.Avioero pelottaa minua niin paljon,koska omat vanhemmat erosivat,kun olin pieni ja siitä on jäänyt haava sydämeen.Tämän takia pelkäsin avioeroa ja pienestä asti sanoin itselleni,että en koskaan menisi naimisiin,mutta kuitenkin menin naimisiin.En ollut naimisissa kuin vuoden vaa.Minä rakastan puolisoni hirveästi,MUTTA ei voi luottaa häneen,koska häiden jälkeen huomasin,että hän oli valehdellut minulle tosi paljon ja luottamus on TOSI tärkeä minulle ja varmaan muillekin.Ja toinen asia on se,että hänen sukulaiset osallistuvat meidän asioihin.He niin kuin ohjaavat hänen päätään.Hän on ollut niin kuin lapsi,kun hän ei toimi itsenäisesti!
Mitä minun pitäisi tehdä? Minä olen jo jättänyt avioerohakemuksen ja tulos tulee vasta ehkä joulukuussa. Eli harkinta-ajan jälkeen.Minä olen aika pihalla.Minä rajahdan kohta.Auttakaa ihmiset!
Mitä minun pitäisi tehdä? Minä olen jo jättänyt avioerohakemuksen ja tulos tulee vasta ehkä joulukuussa. Eli harkinta-ajan jälkeen.Minä olen aika pihalla.Minä rajahdan kohta.Auttakaa ihmiset!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei suhde voi perustua valheeseen. Jos miehesi ei osoita mitenkään katumuksen merkkejä, ei yhteisellä taipaleellanne taida olla ruusuista tulevaisuutta.
Ero kirpaisee, joitakin todella pahasti. Mutta kyllä siitä toipuu, ajan kanssa. Pidä kiinni hyvistä ystävistä, älä anna toisten ohjailla itseäsi. Keskustele paljon luotettavien ihmisten kanssa. Jos voit, vältä katkeria ajatuksia.
Itsekin epäilin hetken avioerohakemuksen jättämisen jälkeen (taitaa olla tyypillistä)...luojan kiitos, pysyin päätöksessäni.
Paljon voimia sinulle. Meitä on monta myötäeläjää!
tiedät, että kirjoittaja on nainen?
...jälkeen, mikset hakenut AVIOLIITON MITÄTÖINTIÄ? Ei olisi tarvinnut ryhtyä hankalaan ja kalliiseenkin avioeroprosessiin.
Hei minulle sanottiiin,että tämä AVIOLIITON MITÄTÖINTI ei toimi enää. Mitä tämä merkitsee muuten ja miten se tapahtuu? Eli tämä avioliiton mitätöinti.
Jos mahdollista haluaisin olla niin kuin en olisi mennyt naimisiin.En usko,että tämä on mahdollista vai onko? Auttaakaa! En koskaan haluaisi sanoa,että olen ERONNUT,koska en ole ollut kauan naimisissa ja olen vielä nuori. Tiedän,että tämä sana eronnut tule vaikuttamaan minun elämään tosi paljon.Oikeasti tarvitsen apua.
Muutokset pelottavat aina. Ota nyt päivä kerrallaan tai vaikka tunti kerrallaan, niin asiat asettuvat paikoilleen.
Selvitä asiat - yksi kerrallaan - mitä et tiedä, niin tietokin rauhoittaa.
Unelmoi olotilasta, jonka itsellesi haluat, niin tiedät sen suunnan, mihin olet menossa ja olotilan, mitä tavoittelet. Helpottaa, kun on edes mielikuva siitä, mitä haluaa. Sitten vain miettimään pienin askelin, miten siihen tavoitteeseen pääsee.
Helppo neuvoa, mutta asioiden palasteleminen pienemmiksi tosiaan toimii.
Ovatko ne todella suuria ja perustavanlaatuisia valheita? Oletko saanut keskusteltua näistä puolisosi kanssa kiihkottomasti? Avioliittosi on vielä kovin nuori. Ehdittekö ennen liittoa tuntea toisenne kauan, vai voisiko kyse olla mitenkään väärinkäsityksistä? Itselläni on ensimmäinen hääpäivä myös lähestymässä, tosin avoliittoa oli takana jovuosikausia ennen naimisiinmenoa. Vieläkin on opettelua puolisona oleminen, ja joskus tulee asioita myös kärjistettyäkin. Siksi suosittelenkin, että pohdit asioita aivan rauhassa, ja jos vaan mahdollista myös miehesi kanssa. Huonoja kausia tulee aina, mutta sitkeällä yrittämisellä monista vastoinkäymisistä selviää.
Luottamus on toki tärkeä asia, mutta itse olisin tullut hulluksi, jos en olisi tehnyt tietoista päätöstä asian suhteen. Mieheni on matkoilla enemmän kuin kotona, joten suhteen alkuaikoina esimerkiksi syrjähyppyjä pelkäsin kovasti...
Onhan sinulla se harkinta-aika: Neuvoni onkin, että harkitse oikeasti, ja jos asiat ovat vielä silloin samassa jamassa, niin eroa!!
Kyllä ne ovat suuria valheita ainakin minun ja ystävien mielestä.Ennen kuin menimme naimisiin puolisoni uskottelli minulle,että hän oli tekemässä kaikkia,mitä hänen piti tehdä ja mitä minäkin pyysin,että hän tekee,MUTTA häiden jälkeen huomasin,että hän ei ollutkaan tehnyt melkein MITÄÄN.Eli hän on valehdellut minulle koko ajan .En olisi mennyt naimisiin,jos olisin tiennyt etukäteen,että hän on selläinen.
"Oletko saanut keskusteltua näistä puolisosi kanssa kiihkottomasti? Avioliittosi on vielä kovin nuori.Ehdittekö ennen liittoa tuntea toisenne kauan, vai voisiko kyse olla mitenkään väärinkäsityksistä?" Olen keskustellut näistä hänen kanssaan,mutta ei tullut mitään. Me tunnemme toisemme tosi kauan.Melkein pienestä asti,mutta asumispaikamme olivat vähän kaukana toisistaan.Mielestäni ei ole kyse väärinkäsityksistä,mutta silti tunnen syyllisyyttä tätä asiaa kohtaan.
ONNEA HÄIHIN SINULLE ja ONNELLISTA AVIOELÄMÄ!
Oletko jutellut miehesi kanssa perusteellisesti asiasta? Puhuminen rauhallisessa paikassa voi avata joitakin "solmuja".
Jos avioliitossa on kolmas tai neljäs "pyörä", se ei varmaan tule toimimaan, miehesi ei ilmeisesti ole vielä päässyt eroon vanhemmistaan koska on heidän johdateltavissaan. Sellainen avioliitto ei tule toimimaan pidemmän päälle.
Sinun pitää ajatella asiaa tulevaisuutta ajatellen, voitko ajatella eläväsi sen asian kanssa että miehesi on valehdellut sinulle?
Ero tekee kipeää, mutta aika parantaa haavat, ehkä kuitenkin kärsiä eron tuoma hetkellinen tuska kuin elää epätyydyttävässä avioliitossa loppuelämänsä.
Näille palstoille kannattaakin tulla kyselemään neuvoa, kun tietää jo etukäteen, että millaisia vastauksia saa.
Nyt saat vähän toisenlaisen vastauksen. Jos rakastat miestäsi kuten väität, et eroa. Ero on Jumalan pilkkaa. Ne ihmiset, jotka sinulle tätä avioero myrkkyä tarjoilevat ovat kaikki ateisteja tai muuten sairaita, joita ajaa heidän halunsa rikkoa ja kapinoida Jumalaa vastaan.
Mukana voi olla myös poliittista feministiaatetta, joka on niin ikään epäluonnollista. Nämä ihmishirviöt haluavat aiheuttaa muillekin pahan olon, kun itse eivät vapaudestaan huolimatta koskaan saavuta täyttymystä elämässään.
Tiesitkö, että polygamisissa yhteisöissä, joissa mies tai nainen on saanut valita itselleen useamman puolison, on todettu, että ihminen päätyy aina kuitenkin rakastamaan yhtä ihmistä selkeästi muita enemmän. Tämä on ihmisen pohjimmainen luonto. Avioero on perseestä.
Voin sanoa kokemuksesta että ero pelottaa. Olen itsekkin eroamassa. Muutan heinäkuun alussa omaan vuokra-asuntoon. Okeastaan kaikki alkoi siitä että vaimoni vanhemmat ovat eronneet ja ero taas hänelle on helpompi kuin minulle, jonka vanhemmat ovat yhdessä. Minäkin rakastin vaimoani ja en voi luottaa häneen. Hän on pettänyt minua ja tavallaan syyttää minua siitä pettämisestä. Mutta asiaan: muuta hetkeksi pois puolisosi luota ja katso miten käy. Haluaisin tietää, onko teillä lapsia... Sitten sellainen pieni pointti: Sukulaiset pyrkivät aina vaikuttamaan kaikkeen, mutta älä välitä. Kuitenkin olette kahdestaan teidän suhteessa. Hyvä suhde perustuu kahden ihmisen väliseen luottamukseen.
Kirjoittele vastaus
Olisi kiva jutella ihan muuten vain eroamisesta...
Meillä ei ole lapsia. Onneksi,että meillä ei ole,muuten se olisi ollut vielä vaikeampaa.
Niin kuin itsekin sanoit luottamus on tosi tärkeä ihmissuhteessa. Jotkut ystävät ovat sanoneet,että sitä saa takaisin,jos kauheasti yrittää,mutta en usko siihen.Minun tappauksessani tämä olisi mahdoton tehtävä,sillä puolisoni ei ole näyttänyt katumuksen merkkejä. Eli niin paljon kuin pitäisi.
Minä haluaisin muuten kertoa sinulle,että ei ole melkein mitään,mitä en ole tehnyt hänelle.Olen ollut liian hyvä hänelle,mutta hän ei tajua sitä. Mielestäni hän ei ole tarpeeeksi kypsä tai hän on liian ITSEKÄS.
Toivottavasti meillä ihmisillä,jotka olemme tehneet hyvä puolisoillemme ja rakastaneet tarpeeksi saadaan Jumalan armahdusta.Sanon tämän,koska minä itse tunnen syyllisyyttä tätä asiaa kohtaan.
Meillä on kaksi ihanaa lasta, mutta oli lapsia tai ei niin ero on aina kahden kauppa. Jos et pysty luottamaan rakastamaasi ihmiseen, niin et kai vaan tosissaan usko että luottamus palautuu hiljalleen tai voi kai se palautua mutta pystytkö luottamaan jälleen ? Se on niin että kaikki pitää aloittaa alusta, tutustua, rakastua jne. Äläkä turhaan tunne syyllisyyttä sillä se toinen oli se joka petti, et sinä. Tietty itsekkin tunsin syyllisyyttä, mutta me kaikki olemme ihmisiä, emme sen parempia kuin ne jotka ovat pettäneet. Puolisosi ei välttämättä ollut kypsä niinkin pyhään juttuun kuin avioliitto. Itsekäs hän ei ole ainakaan ollut, jos olisi ollut, hän ei olisi mennyt naimisiin.
Laita vaan postia tulemaan...
Kiitos.
Se edellinen luottamus ja sen palauttaminen on minun kirjoittama.