Olen 25-vuotias nainen. Olen seurustellut nykyistä avioliittoani ennen noin kaksi ja puoli vuotta samassa tuttavapiirissä olevan miehen kanssa. Tuntuu, että tuo seurusteluaika on ollut itselleni vahingollista ja nykyiselle suhteelleni.
Ongelma on se, ettei mitään suhteitani tunnuta hyväksyttävän. Nykyinen mieheni on omanlaisensa kuten olen minäkin. Uskon kuitenkin, että minä olen se puolisko suhteessa, jota ihmisten on vaikeampi hyväksyä. Olen pieni ja ruma ja omanlaatuinen sekä työtön.
Minä haluaisin pelastaa suhteeni sosiaaliselta paheksunnalta ja sosiaaliselta hyljeksynnältä, mitä tehdä? Olisi kiva, jos näin nuorella iällä vielä löytäisi uusia tuttavia ja jopa ystävystyisi uusien tuttavien ja nuorien pariskuntien kanssa; mutta mistä heitä löytäisi?
Ongelma on se, ettei mitään suhteitani tunnuta hyväksyttävän. Nykyinen mieheni on omanlaisensa kuten olen minäkin. Uskon kuitenkin, että minä olen se puolisko suhteessa, jota ihmisten on vaikeampi hyväksyä. Olen pieni ja ruma ja omanlaatuinen sekä työtön.
Minä haluaisin pelastaa suhteeni sosiaaliselta paheksunnalta ja sosiaaliselta hyljeksynnältä, mitä tehdä? Olisi kiva, jos näin nuorella iällä vielä löytäisi uusia tuttavia ja jopa ystävystyisi uusien tuttavien ja nuorien pariskuntien kanssa; mutta mistä heitä löytäisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Oli pakko kirjoittaa sulle muutama rivi tähän, sillä tekstisi virkisti minua niin paljon.
Miksikö? No, minä elän tällä hetkellä ihmisten kanssa jotka ovat täydellisiä, kiireisiä, kauniita ja älykkäitä. Ja helskutin pinnallisia. Kaikki pienetkin virheet tulkitaan anteeksiantamattomaksi heikkoudeksi. Minkään tasoista "aitoa" tai arvostavaa tai välittävää tunnetta ei löydy. On vaan opeteltuja kliseitä, jotka kuulostaa ja näyttää hyvältä.
Sitten luin sun tekstisi : "olen pieni, ruma, omalaatuinen ja työtön".
En muista koska viimeksi olisi jotain sisimmässä liikahtanut. Mutta se, mikä kuulsi tekstistäsi aiheutti sen: vaikka , luojan kiitos, et ole "täydellinen", olet rakastettu. Onnea sulle ja avioliitollesi.
Olen täällä kyllä tasoittamassa noita eroja ihmisten välillä. Tuntuu, että vain kauniit ja rohkeat saavat lisääntyä tulevaisuudessa. Luodaan uutta rotua aivan kuin natsit! Sitten on turvallista olla ihminen, kun virheitä ei löydy ihmisten joukossa.
Olenkin kiinnostunut ihmisyydestä ja se jos mikä tulee katoamaan nykymuodossaan varmasti jotenkin todella kierosti. Ihmisyys muuttaa muotoaan? Suomessa muutenkin tai ihmisten keskellä uusissa kulttuureissa kuten länsimaisessa kulttuurissa ihmisten on hankalaa olla. Juoppoystäväni asiat helpottuvat jo maissa kuten Afrikka, siellä hän on reissuillaan saanut olla sellainen kuin on. Itse olen absolutisti.
Olen tavallani elossa täällä vaikka en ulkoisesti, sisäisesti kylläkin. Usein olemassaoloni tekee onnelliseksi muut, jotka näkevät paikkani maailmankaikkeudessa. Viimeksi nuoren runoilijan, joka oli tullut hermoja raastavalta kirjallisuustilaisuudesta, jossa olivat Suomen valiokirjailijat. Hän halasi minua ja sanoi, että ihanaa nähdä tavallisiakin ihmisiä eikä pakollisia todella muodollisia kunniasta ja arvostuksesta kamppailevia ihmisiä. Joka sekunti hän varmaan sai runonlausuntaa harrastaessaan olla tietoisesti läsnä roolissaan ja uuvuttavaahan se on!
Mutta ymmärrystähän tänne kaivataan lisää ja sehän on jo rakkautta. Voimia kaikille, jotka elävät siellä putsatussa ja täydellisessä maailmassa.
Eikö riitä että te hyväksytte oman suhteenne, sillä sehän on TEIDÄN suhde, ei muiden? Itseluottamusta nähtävästi tarvitsette, tai ainakin sinä. Tehkää niin kuin itse parhaaksi näette, ja olkaa ylpeitä siitä, asioilla kuitenkaan pullistelematta. Jos saatte ikäviä kommentteja tekemisistänne niin kysyppä kommentoijalta että milloin sinä tai te olette puuttuneet HEIDÄN tekemisiin tai arvostellut niitä.
Olen käynyt "taistelut" omalla kohdallani, toisin sanoen en välittänyt pätkääkään mitä mieltä kukaan suhteestamme ja tekemisistämme oli. Sitten se vain hiipui, eivät enää jaksaneet. Me emme jättäneet mitään tekemättä muiden takia, emmekä toisaalta tehneet mitään muiden takia. Me olimme ja olemme ME.
ps. kauneus on katsojan silmässä. pinnallista, vaiko syvällistä kauneutta...