Ollaan poikaystävän kanssa yhdessä 2 vuotta ja ollaan 25 ja 28v.
Meillä on ollut paljon ongelmia ja riitoja, lähinnä asioista mitä poikaystävä on sanonut.
Nää asiat vaivaa mun päätä tosi paljon ja aiheuttaa oloa, että en ole poikaystävälle tärkeä tai erityinen ja tuntuukin itseasiassa että olen korvike/laastari.
Nämä poikaystävän ikävät sanat on ollut mm. että hän on sanonut ettei olisi halunnut erota exästään, ja sitten kerran kun kysyin häneltä kun oltiin riidelty paljon, että olenko erityinen hänelle kun meillä ollut vaikeaa, ja se auttaisi uskomaan, että toivoa on, johon hän vastasi vihaisena, että ei en ole erityinen, kaikki kenen kanssa hän muutenkin viettäisi aikaa tulisi hänelle erityiseksi joten minä en ole erityinen.
Tää tuntu loukkaavalta kuulla ja jäin silti suhteeseen odottelemaan josko tunne hänellä muuttuisi, ja kysyin myöhemmin uudelleen, että kokeeko hän meidän suhdetta/minua erityiseksi hänelle, johon vastaus oli sama ei ja älä tärkeile.
Silti jatkoin suhdetta hänen kanssa, koska tuli olo että pitäisihän sen olla itsestäänselvää, että jos hän mun kanssa on että olen erityinen mutta hän ei vaan halua sitä sanoa tms, mutta ei olisi pitänyt jäädä koska tunne kalvaa vieläkin.
Py aina loukkaantuu verisesi jos ikinä kerron että mulla ei ole erityinen olo, kun hän on niin mulle suoraan sanonur, ja että se loukkaa että hän on sanonut että kenen tahansa kanssa hän hengaisi tulisi siitä erityinen.
Mä itse oon pitänyt häntä todella tärkeänä ja erityisenä mulle, ja ajatellut hänen ehkä olevan oikea mulle tähän hetkeen ja elämäntilanteeseen.
Onko tää ihan turhaa epävarmuutta ja onko pikkumaista haluta kuulla olevansa erityinen takaisin toiselle ja että tunteet ovat molemminpuoleisia siinä mielessä?
Itse pidän sitä outona, että toinen voi suuttua siitä, että haluaisin kuulla olevansa erityinen takaisin ja sitä, miten hän voi vähätellä mua aina siinä tilanteessa ja muuttua ilkeäksi.
Hän on itse sanonut, että siinä tilanteessa, kun ikinä kysyn, hän ei voi kokea mua erityiseksi, mutta sillonkun on hauskaa saattaa ehkä kokea, mutta ei tiedä sen enempää.
Meillä on ollut paljon ongelmia ja riitoja, lähinnä asioista mitä poikaystävä on sanonut.
Nää asiat vaivaa mun päätä tosi paljon ja aiheuttaa oloa, että en ole poikaystävälle tärkeä tai erityinen ja tuntuukin itseasiassa että olen korvike/laastari.
Nämä poikaystävän ikävät sanat on ollut mm. että hän on sanonut ettei olisi halunnut erota exästään, ja sitten kerran kun kysyin häneltä kun oltiin riidelty paljon, että olenko erityinen hänelle kun meillä ollut vaikeaa, ja se auttaisi uskomaan, että toivoa on, johon hän vastasi vihaisena, että ei en ole erityinen, kaikki kenen kanssa hän muutenkin viettäisi aikaa tulisi hänelle erityiseksi joten minä en ole erityinen.
Tää tuntu loukkaavalta kuulla ja jäin silti suhteeseen odottelemaan josko tunne hänellä muuttuisi, ja kysyin myöhemmin uudelleen, että kokeeko hän meidän suhdetta/minua erityiseksi hänelle, johon vastaus oli sama ei ja älä tärkeile.
Silti jatkoin suhdetta hänen kanssa, koska tuli olo että pitäisihän sen olla itsestäänselvää, että jos hän mun kanssa on että olen erityinen mutta hän ei vaan halua sitä sanoa tms, mutta ei olisi pitänyt jäädä koska tunne kalvaa vieläkin.
Py aina loukkaantuu verisesi jos ikinä kerron että mulla ei ole erityinen olo, kun hän on niin mulle suoraan sanonur, ja että se loukkaa että hän on sanonut että kenen tahansa kanssa hän hengaisi tulisi siitä erityinen.
Mä itse oon pitänyt häntä todella tärkeänä ja erityisenä mulle, ja ajatellut hänen ehkä olevan oikea mulle tähän hetkeen ja elämäntilanteeseen.
Onko tää ihan turhaa epävarmuutta ja onko pikkumaista haluta kuulla olevansa erityinen takaisin toiselle ja että tunteet ovat molemminpuoleisia siinä mielessä?
Itse pidän sitä outona, että toinen voi suuttua siitä, että haluaisin kuulla olevansa erityinen takaisin ja sitä, miten hän voi vähätellä mua aina siinä tilanteessa ja muuttua ilkeäksi.
Hän on itse sanonut, että siinä tilanteessa, kun ikinä kysyn, hän ei voi kokea mua erityiseksi, mutta sillonkun on hauskaa saattaa ehkä kokea, mutta ei tiedä sen enempää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei todellakaan ole pikkumaista toivoa olevansa toiselle erityinen ja tärkeä. Sitähän parisuhde on. Ei parisuhde ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta riitojen tai vastoinkäymisten ei tulisi poistaa sitä suhteen syvintä olemusta; toisen kanssa haluaa ja valitsee olla, koska tämä nimenomaan on itselle erityinen. Riidankin aikana. Vaikeaa on neuvoa, kun kukaan ei tiedä, mitä parisuhteessa tapahtuu, osapuolia lukuunottamatta, mutta kirjoituksesi perusteella sanoisin, ettei tuollaista poikaystävää kannata pitää. Etsi itsellesi joku, jolle olet erityinen ja joka uskaltaa sanoa sen!
Hei kuule,sanon suoraan että ansaitset parempaa. Todellakin ansaitset. Pidä huoli itsestäsi äläkä anna kyykyttää sua.
Tunne arvosi äläkä koskaan anele rakkautta. Jos toinen ei kunnioita sinua olemalla asiallinen hän ei ole arvoisesi. Olet paljon enemmän arvoinen kuin että joudut miettimään uuvuksiin asti oletko jollekulle arvojas joka ei edes tunne halua kojdella sinua kuten rakasta ihmistä kohdellaan.
Poikaystäväsi on valinnut tiensä ja tapansa toimia tee sinä samoin ja ajattele itseäsi sillä kukaan muu ei pelasta sinua tuosta tilanteesta. Kukaan muu ei tiedä eikä tunne eikä näe vain sinä yksin. Nimenomaan,olet YKSIN.
Nyt arvokkaasti vain pää pystyyn kuin kuningatar ja asiallisesti faktat kehiin. Kylmää diplomatiaa ja järkeä. Tunne vahvuutesi nainen ja muista että sinulla on oikeus tulla kuulluksi sekä ummärretyksi sekä asiallisesti kohdelluksi.
Huom!! Vain asiallinen keskustelu ei anelua rakkaudesta ei nöyristelyä ei syytöksiä puolin ja toisin. Kylmää järkeä ja faktaa sekä nyt totuutta suoraan silmiin ja järkeen.
Ei muuta.
T. Nainen 56v
Juokse vielä kun voit. Sun poikaystävä on narsisti tai ainakin lähellä sitä.