Kävin lääkärissä ja minulla todettiin masentuneisuuden uusiutuminen, ei saatana! Ei voi elämä kerrankin mennä putkeen ja kaikki asiat olla edes hetken hyvin, sehän on liikaa vaadittu.
Muutettiin poikaystävän kanssa yhteen joitaikin kuukausia sitten ja kaikki on mennyt ihan hienosti, mutta minä vain tunnen olevani kipeä ja mieleltäni saastunut. poikaystävä yrittää ymmärtää ja haluaa auttaa, mutta ei tunnu helpottavan. Lääkärissä yrittävät tunkea turvan täyteen lääkkeitä: unilääkkeittä, nukahtamislääkkeittä ja mielialalääkkeittä, yhtäkään reseptiä en ole ottanut tai lääkkettä turpaani pistänyt.
Tunnen miten nytkion tuntuu ettei happi kulje ja väsymys painaa luomien alla (ei tuu uni öisin eikä päivälläkään jouda nukkumaan) mies on töissä ja nykyään enää ehi soittelemaan, kaverit on hajaantunu ympäri suomen että niistäkään ei siinä mielessä ole apua.
Käyn ulkona ja ihmisten ilmoilla ja yritän ulkoilla ja elää normaalisti, mutta jatkuvan väsymyksen takia se on hankalaa.
Tähän hapen kulkemattomuuteen voisin senverran sanoo että lääkäri sano että ahdistus ja rinnassa tuntuva puristus ovat normaaleja masennuksen oireita. Tuntuu siis että sydän pysähtyy ja henki loppuu kohta.
Laskut painaa niskaan ja tulot on 0€/kk sillä on helppo maksella, sekin masentaa. Mies yrittää auttaa mutta eikait noita laskuja toina päivittääkään ku koko ajan tuntuu tulee lisää.
Oon niin hemmetin väsynyt ja iloton ja tiiän että mies kärsii tästä, miten saisin sen ymmärtää että tämä on vaan väliaikaista ja en tee sitä tahallani (kiukkuilen sille, huudan turhasta ja saan itkukohtauksia)?
onko kellään kokemuksia?
Selviinkö ikinä vai oonko aina tällänen omituinen?
Muutettiin poikaystävän kanssa yhteen joitaikin kuukausia sitten ja kaikki on mennyt ihan hienosti, mutta minä vain tunnen olevani kipeä ja mieleltäni saastunut. poikaystävä yrittää ymmärtää ja haluaa auttaa, mutta ei tunnu helpottavan. Lääkärissä yrittävät tunkea turvan täyteen lääkkeitä: unilääkkeittä, nukahtamislääkkeittä ja mielialalääkkeittä, yhtäkään reseptiä en ole ottanut tai lääkkettä turpaani pistänyt.
Tunnen miten nytkion tuntuu ettei happi kulje ja väsymys painaa luomien alla (ei tuu uni öisin eikä päivälläkään jouda nukkumaan) mies on töissä ja nykyään enää ehi soittelemaan, kaverit on hajaantunu ympäri suomen että niistäkään ei siinä mielessä ole apua.
Käyn ulkona ja ihmisten ilmoilla ja yritän ulkoilla ja elää normaalisti, mutta jatkuvan väsymyksen takia se on hankalaa.
Tähän hapen kulkemattomuuteen voisin senverran sanoo että lääkäri sano että ahdistus ja rinnassa tuntuva puristus ovat normaaleja masennuksen oireita. Tuntuu siis että sydän pysähtyy ja henki loppuu kohta.
Laskut painaa niskaan ja tulot on 0€/kk sillä on helppo maksella, sekin masentaa. Mies yrittää auttaa mutta eikait noita laskuja toina päivittääkään ku koko ajan tuntuu tulee lisää.
Oon niin hemmetin väsynyt ja iloton ja tiiän että mies kärsii tästä, miten saisin sen ymmärtää että tämä on vaan väliaikaista ja en tee sitä tahallani (kiukkuilen sille, huudan turhasta ja saan itkukohtauksia)?
onko kellään kokemuksia?
Selviinkö ikinä vai oonko aina tällänen omituinen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lukemaan juttusi. Olen elänyt tuon "saman elämän" ja nyt hyvää vauhtia toipumassa.
Ensiksi lääkemyönteisyys on nro 1 sairauden hoidossa - ja lukemani/kertomasi perusteella olet sairas. Näin myös miehesi, joka nyt tosi kovilla, koska myös hoitaa taloudelliset asiat pääsee helpommalla... kun mielialasi tasoittuu! Ihmisen ON NUKUTTAVA!! Miehesi on läheisesi vaan tarvitset nyt muutakin.
Toiseksi: etsi googlesta sanalla "Helmi" mielenterveysyhdistys. Siellä on keskustelupalsta, minne minäkin kirjoittelen säännöllisesti "jo selvinneenä mielenterveyskuntoutujana". Sieltä saat vinkkejä elämääsi ja palikat alkavat kolahdella paikoilleen. Tarvitset nyt vertaistukea, koska olet sairas.
Aloita tästä ja kysy minulta lisää, jos haluat. Vilasen välillä tähän ketjuun. Meitä on paljon tänä päivänä - ei ole mikään häpeä olla masentunut, hoitaa ja lääkitä itseään ja näin päästä normaaliin elämään kiinni takaisin.
...että minun tulisi aloittaa lääkitys?
Olen kuullut että siitä on tosi vaikea päästä irti kun on aikansa popsinut niitä lääkkeitä...?onko se ihan legendaa?
riippuu, mitä lääkeitä sinulle on määrätty. Itse olen syönyt sekä riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, joista oli kova vierottautuminen. ON KUITENKIN olemassa lääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta. Itse syön tällä hetkellä niitä (minimissä), joten vieroitusoireita ei tule jos lopetan mutta oireet voivat palautua, jos en ole vielä terve.
kuten nimimerkkisi kertoo; olet väsynyt. Sinun on nukuttava, jotta pääsi toimii. Itse lähtisin kokeilemaan rauhoittavaa, ahdistusta vähentävää LIEVÄÄ lääkitystä illalla. Oikea lääke ei aiheuta riippuvuutta. Näin pääsi rauhottuu illalla ja ahdistus laukeaa ja pystyt ehkä nukkumaan. Näin minä tein ja minua se auttoi. "Rauhoitus" oli parempi kuin riippuvuutta aiheuttavat nukahtamis/unilääkkeet. Nämä olivat nyt minun kokemuksiani, joten itse valitset kuitenkin oman tiesi! Vain kokeilemalla tiedät miten lääkkeet vaikuttavat JUURI SINULLE. Uni on elintärkeää ihmiselle.
en tiedä ikääsi ja miten voi tulosi olla 0 egee?? Nyt kipin kapin laittamaan talous kuntoon ennen kuin sekin retuperällä... mikä lisää masennusta. TARVITSETTE nyt myös talousneuvontaa ym, jotta pääset toipumaan!! Muuten ongelmavyyhtisi kasvaa kuin lumipallo pyöriessään ja se ei kyllä edistä paranemista. Olen elänyt tuon, joten tiedän, mistä puhun!!
Pistä asiat paperille:
- Lääkehoito ja seuranta (lääkärin)
- Laskujen hoito/taloussuunnitelma
- Muu kuntoutus: tukiryhmät esim. Helmi-yhdistys: liity jäseneksi (10 egee) niin saat edunvalvontaneuvontaa
- keksi itse lissä...
Ota miehesi mukaan ohjelmaasi ja tehkää suunnitelmat yhdessä. Tästä on hyvä ponnistaa :)
En tunne aloittajan taloudellista tilannetta, mutta tulot voivat käsittääkseni olla nolla tai lähes nolla myös hyvinvaltio Suomessa.
Mikäli aloittajan mies tienaa "tarpeeksi" aloittaja ei saa sossusta toimeentulotukea. Jos asunto on oma niin asumistukea ei saa. Sitä ei myöskään saa jos puoliso tienaa tarpeeksi hyvin. Opiskelija saa tukea, mutta vain 55kk ja sen jälkeen hän siirtyy sossun piiriin.
Työtön joka ei kuulu liittoon ei saa liiton päivärahaa, jolloin tuki voi myös olla nolla. Että näin.
niitä lääkkeitä..niihin vasta lopullisesti sekookin...eikä oo paluuta!!paitsi jos oot erittäin vahva luonne! no mut oma päätös..
hauskaa kesää kaikille!
ei sekoo, jos ongelmat kartotettu ja kokonaiskuntoutussuunnitelma tehty. Talous oltava myös tasapainossa samoin läheiset ihmissuhteet. Oikea lääkitys ja terapia ovat ainoa mahdollisuus mielestäni kuntoutukseen esim. keskivaikeasta masennuksesta. Usein vaan ihmisillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia terapiaan (minulla oli). Mitä itse, "kokemusta", suosittelisit masennuksen parannuskeinoksi?
piti olla edellisen mielipiteen nimimerkki
on myös EHDOTTOMAN tärkeä kuntoutusmuoto (esim. luonnossa)! Mutta niitähän sinä ap jo teetkin :)
Samassa veneessä olen ollut. Inhottavinta oli ahdistuksen tunne rinnassa. Usein piti vetää syvään henkeä, että sai riittävästi ilmaa.
Onneksi kaikki se (paska) on suurin piirtein takana. Kaikesta voin melkein kiittää terapeuttia ja Zoloft -merkkistä lääkettä (100 mg/pv). Syön lääkkeitä vieläkin, koska niistä ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia ja olo on hyvä. Meinasin kerran lopettaa ne, mutta "möykky" palasi heti rintaan..
tarkoitin että lääkkeitä tarviis sit kokoajan syödä tai tää tunne palaisi. Siksi yritän nyt kaikkeni ilman.Hyviä ja kalliita meuvoja tullut kaikilta, kiitos ja lisää saa tulla :)