Olin ennen tyyppi, joka stressasi kaikesta

Kuulostaa kovin tutulta

Suotuisia tuulia sinulle silti toivon. :)

Oli tuo sama vaihe. Ajattelin, että ajaisipa bussi rampista alas ja pääsisi pois koko systeemistä. Kävin syvällä. Minusta tuntui kuvainnollisesti siltä kuin kauhoisin hiekkakuopassa itseäni ylös. (Hiekka vain valuu enkä pääse omin voimin ylös.)

Surut on nyt surtu. (Aivan sama, kuka haukkuu minua seuraavaksi tähän.) Neuvoni: Älä luovuta vielä. Tulee vielä parempia päiviä.

Kuten edellinen sanoi, uskoa huomiseen. Kaikki saattaa näyttäytyä toisin.

Sun pitää vaan reilusti tunnustaa, että tekemäsi päätökset ovat olleet huonoja ja vääriä ja että susta ei ole ylläpitämään sellaista elämää, jota olet yrittänyt ylläpitää. Kun voimat loppuu, on otettava askel taakse tai sivulle ja kevennettävä taakkaa. Se ei toimi niin, että lepäilet muutaman viikon ja sitten yrität sitä samaa oravanpyörää uudestaan. Ei se tunnu yhtään sen paremmalta, kevyemmältä tai merkityksellisemmältä. Sun pitää ehkä laittaa elämäsi peruspalikat kokonaan uusiksi ja määritellä elämäsi, tavoitteesi ja kiinnostuksen kohteesi kokonaan uusiksi niin, että elämä tuntuu jälleen mielekkäältä, innostavalta ja merkitykselliseltä.

Hyviä kommentteja!
Itselläni ainakin uusien asioiden luominen oli vaikeaa. Vanhasta piti irtaantua ja luoda uusia kiinnostuksen kohteita. Kyllä se sieltä tulee!

Kyllä se kurssi sieltä taas löytyy. Ilman että tarvii puristaa ruoria liikaa. Pehmeästi vain lipuen suojaisille vesille.