Taidehistorian professorin Mozart kirja

Näitä teorioita on paljon muitakin, mutta mikään niistä ei selitä Mozartin nerouden hiipumista viimeisten suurten sinfonioiden säveltämisen jälkeen ja joka alkoi oikeastaan jo ennen sitä Don Juanin säveltämisen jälkeen ja päättyy todelliseen mahalaskuun Tituksessa. Haydnillahan vastaavaa hiipumista ei tapahtunut, vaikka Jahrezeiten ei ole Luomisen tasoa, mutta Haydn kehittyikin säveltäjänä rakettimaista Mozartia hitaammin. Wienin aatelisto hylkäsi Mozartin eikä hän saanut enää tilauskirjoihin nimiä, mutta suuri mysteeri on miksi esim, Beethoven ei taantunut luovana nerona, vaan saavutti yhä korkeamman luovuuden asteen, mutta mozart ei enää kyennyt tuottamaan yhtä' korkealaatuista säveltaidetta kuin parhaina vuosinaan viimeisissä teoksissaan tahdosta ja sen kaikkien aikeiden herruudesta irtitempautuneen älyn luodessa aitoa vielä Taikahuilussa ja Klarinettikonsertossa, jotka eivät kuitenkaan saavuta suurten pianokonserttojen ja da ponte oopperoiden tasoa.

Perustan vain käsitykseni vuosikymmenten aktiiviseen musiikin kuunteluun, jossa on myös todella syvää eläytymistä edellyttäneitä kuuntelukokemuksia, mutta myös todellisten Mozart tuntijoiden kirjoissa esitettyjä perinpohjaiseen tutkimukseen perustuvia teesejä. On sekin totta, että monien mielestä Mozartin nerous ei osoittanut hiipumisen merkkejä, vaan esim. Requiemia pidetään yleisesti jopa tämän merkittävimpänä messuna, mikä kunnia kuuluu oikeasti c molli messulle., kuuluessaan siihen Mozartin elämänvaiheeseen, jolloin hän 27 vuoden iässä oli "inhimillisen hengen korkeimpien huippujen" kynnyksellä hieman ennen suurten pianokonserttojen vuon säveltämistä Wienissä. Eräässä Mozart kirjassa käytetään juuri tuota sanontaa c molli messusta, joka jäi keskeneräiseksi, kuten requiemin torsokin, mutta itse olen Glenn Gouldin kanssa yhtä mieltä siitä, että Mozart lakkasi olemasta nero Requiemia luodessaan, mutta eriäviäkin mielipiteitä löytyy ja siksi teoksesta on tullut niin suosittu. Mutta on ilmiselvää, kun teosta kuuntelee tarkkaan, että sen monia jaksoja hallitsee väsynyt rutiini, ja useissa aikaisemmissa liturgisissa teoksissa vellova lähes "seksuaalinen energia" on luoto suuremmalla luomisvoiman ja korkeamman nerouden voimalla, jossa näyttäytyy mozartille ominainen valon ja rakkauden henki (wagner), kuten esim. kuuluisa laudate dominum osa vesperae de convessoresta, joka mainio esimerikki hillitystä hurmaamisesta(hildesheimer) kuorojen rikkaan moniäänisyyden ja vaateliaan orkesteriosuuden ohella, jotka olosuhteiden vuoksi oarkkipiispan määräysten takia olivat usein joutuneet Salzburgissa vaikenemaan. Vesperae de Dominicasta tuli edellistä suositumoi, mutta lienee hieman epätasaisempi laadultaan. Sakramentti litaniasta v. 1776 tuli myös Mozartin aikana suosittu ja jälkimmäinen Loretan litania laajenee napolilaisen oopperatyyolin suuntaan v. 1774.

Anonyymi kirjoitti:

Perustan vain käsitykseni vuosikymmenten aktiiviseen musiikin kuunteluun, jossa on myös todella syvää eläytymistä edellyttäneitä kuuntelukokemuksia, mutta myös todellisten Mozart tuntijoiden kirjoissa esitettyjä perinpohjaiseen tutkimukseen perustuvia teesejä. On sekin totta, että monien mielestä Mozartin nerous ei osoittanut hiipumisen merkkejä, vaan esim. Requiemia pidetään yleisesti jopa tämän merkittävimpänä messuna, mikä kunnia kuuluu oikeasti c molli messulle., kuuluessaan siihen Mozartin elämänvaiheeseen, jolloin hän 27 vuoden iässä oli "inhimillisen hengen korkeimpien huippujen" kynnyksellä hieman ennen suurten pianokonserttojen vuon säveltämistä Wienissä. Eräässä Mozart kirjassa käytetään juuri tuota sanontaa c molli messusta, joka jäi keskeneräiseksi, kuten requiemin torsokin, mutta itse olen Glenn Gouldin kanssa yhtä mieltä siitä, että Mozart lakkasi olemasta nero Requiemia luodessaan, mutta eriäviäkin mielipiteitä löytyy ja siksi teoksesta on tullut niin suosittu. Mutta on ilmiselvää, kun teosta kuuntelee tarkkaan, että sen monia jaksoja hallitsee väsynyt rutiini, ja useissa aikaisemmissa liturgisissa teoksissa vellova lähes "seksuaalinen energia" on luoto suuremmalla luomisvoiman ja korkeamman nerouden voimalla, jossa näyttäytyy mozartille ominainen valon ja rakkauden henki (wagner), kuten esim. kuuluisa laudate dominum osa vesperae de convessoresta, joka mainio esimerikki hillitystä hurmaamisesta(hildesheimer) kuorojen rikkaan moniäänisyyden ja vaateliaan orkesteriosuuden ohella, jotka olosuhteiden vuoksi oarkkipiispan määräysten takia olivat usein joutuneet Salzburgissa vaikenemaan. Vesperae de Dominicasta tuli edellistä suositumoi, mutta lienee hieman epätasaisempi laadultaan. Sakramentti litaniasta v. 1776 tuli myös Mozartin aikana suosittu ja jälkimmäinen Loretan litania laajenee napolilaisen oopperatyyolin suuntaan v. 1774.

Lue lisää

figaro on minusta mozarttin paras ooppera mut aika vähän perehtynyt hänen muihin oopperoihin. Figaro on tietääkseni se mozartin tunnetuin ja enitenmyynyt oopperateos onko näin kerro jos oon väärässä kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

figaro on minusta mozarttin paras ooppera mut aika vähän perehtynyt hänen muihin oopperoihin. Figaro on tietääkseni se mozartin tunnetuin ja enitenmyynyt oopperateos onko näin kerro jos oon väärässä kiitos.

Lue lisää

"Figaro on tietääkseni se mozartin tunnetuin ja enitenmyynyt oopperateos onko näin kerro jos oon väärässä kiitos."

Olet väärässä. Taikahuilu on se ikuinen ykkönen ja Figaro sitten mitä Mozartin oopperoihin tulee käy kamppailua 2 - 4 sijasta Don Giovannin ja Cosi fan tuten kanssa.

Ja Taikahuilu ei ole ykkönen vain Mozartin oopperoiden suhteen vaan se on ykkönen kaikkien säveltäjien kaikkien oopperoiden suhteen. Kaikkien säveltäjien kaikkien oopperoiden sarjassa sijalla 2. lienee Bizetin Carmen.

Niinpä niin ja heh heh, Mozart oli oopperoiden säveltämiselle sama kuin Beatles oli ja on rokettirollille ja Abba oli ja on puhtoiselle popille. Toki Taikahuilussa on vikojakin, esimerkiksi se tarina jonka se kertoo on absoluuttisen höpsö. Silti Mozartin musiikki on läpi tuon oopperan niin kovatasoista että paremmaksi on hyvin hyvin vaikeaa pistää ja aika moni on sitä koittanut mutta yksikään ei ole onnistunut. Toki oopperoita on muilta tullut joissa on yksi tai kaksi kovaa hittiä, mutta kun Taikahuilussa jokaikinen laulu on hitti ja melkoinen osa sen lauluista on yber-hittejä. (Tuossa Pappien marssi lasketaan lauluksi vaikka siinä ei mitään lauleta. Marssia tarvitaan jotta kuorolla on tapahtuneen kulissien vaihdon jälkeen aikaa tulla ja järjestäytyä lavalle.)

Toki Taikahuilusta voidaan kysyä vaikkapa että miksi siinä Prisessalla on iki-ihana duetto prinssin avustajan kanssa mutta ei varsinaisesti ole itsensä prinssin kanssa. Se ehkä vihjaa jostain jotain.

Anonyymi kirjoitti:

"Figaro on tietääkseni se mozartin tunnetuin ja enitenmyynyt oopperateos onko näin kerro jos oon väärässä kiitos."

Olet väärässä. Taikahuilu on se ikuinen ykkönen ja Figaro sitten mitä Mozartin oopperoihin tulee käy kamppailua 2 - 4 sijasta Don Giovannin ja Cosi fan tuten kanssa.

Ja Taikahuilu ei ole ykkönen vain Mozartin oopperoiden suhteen vaan se on ykkönen kaikkien säveltäjien kaikkien oopperoiden suhteen. Kaikkien säveltäjien kaikkien oopperoiden sarjassa sijalla 2. lienee Bizetin Carmen.

Niinpä niin ja heh heh, Mozart oli oopperoiden säveltämiselle sama kuin Beatles oli ja on rokettirollille ja Abba oli ja on puhtoiselle popille. Toki Taikahuilussa on vikojakin, esimerkiksi se tarina jonka se kertoo on absoluuttisen höpsö. Silti Mozartin musiikki on läpi tuon oopperan niin kovatasoista että paremmaksi on hyvin hyvin vaikeaa pistää ja aika moni on sitä koittanut mutta yksikään ei ole onnistunut. Toki oopperoita on muilta tullut joissa on yksi tai kaksi kovaa hittiä, mutta kun Taikahuilussa jokaikinen laulu on hitti ja melkoinen osa sen lauluista on yber-hittejä. (Tuossa Pappien marssi lasketaan lauluksi vaikka siinä ei mitään lauleta. Marssia tarvitaan jotta kuorolla on tapahtuneen kulissien vaihdon jälkeen aikaa tulla ja järjestäytyä lavalle.)

Toki Taikahuilusta voidaan kysyä vaikkapa että miksi siinä Prisessalla on iki-ihana duetto prinssin avustajan kanssa mutta ei varsinaisesti ole itsensä prinssin kanssa. Se ehkä vihjaa jostain jotain.

Lue lisää

Taikahuilu, joka on suunniteltu korkeatasoiseksi viihteeksi, vaikka musiikki monesti on Hildesheimerin mukaan mieshahmojen, kuten Papagenon laulelmia ja kellopeliaariaa lukuunottamatta, korkeinta tasoa, varsinkin Paminalla,, ei saavuta parhaiden da Ponte oopperoiden tasoa, jotka Mozart loi luomisvoimansa huipulla.