Matto jalkojen alta

Miten 50-65 vuotiaat miehet ajattelette tästä, voisitteko avata hieman näkökulmia.
Meillä oli vasta tutustumis/ihastumis/rakastumisvaihe menossa, intiimistikin olimme ja voin sanoa että se homma toimi kyllä hyvin, mutta ei mitään puhetta yhteenmuutoista siis tai muusta vastaavasta "vakavasta". Kuitenkin siitä, että hän sanoi haluavansa todellakin pidemmän jutun kuin pari kuukautta ja toivoi siihen vakuutteluani. Se sai minut onneni kukkuloille ja hän puhui myös että haluaisi sitten esitellä minut perheelleen hieman myöhemmin.
Tästä keskustelusta saman viikon sisällä hän sanoi että ei ollakaan yhdessä ja vähintäänkin tauko tarvitaan. No toki aika tiiviisti ja nopeasti moni asia eteni. Meni kyllä tällä menetelmällä elämä sekaisin ja itkuahan on riittänyt ja itsesyytöksiä mitä tein väärin. Hyvä alku, huono loppu.
Mikä ihme siinä on, että parissa päivässä miehellä vetää liinat kiinni vaikka itse puhuu ensin muuta ja kuulostaa itsekin iloiselta ja onnelliselta. Keski-ikäisiä ollaan, että ei ihan eilisen teeren poikia mutta silti.
Menikö hän miesluolaan, sitoutumiskammo,?ahdistus? pelot ainakin mainitsi kun vaadin jotakin selitystä. Vieläkö keski-iässä ei uskalleta sanoa jos toinen ei olekaan "omanlainen" vaan mennään keksittyjen selitysten taakse. Hän sanoi että löydän vielä hyvän miehen, oliko tämä itsetuntoasia vai selittelyä.. kuitenkin ehdotti että kun olisi parempi aika, niin voinko ajatella että sitten yritämme uudelleen, eli olikohan nyt vain kuormitusta vai sekin "toivon antamista" ja selittelyä.
Voi kai sitä vain suoraankin sanoa ettei enää kiinnosta.