3 viikkoa laihdutusta, jossa on ollut cokiksen juontia ja kunnolla syöntiä. Ruoka-annosten kokoon olen kiinnittänyt huomiota. Äiti sanoi, että söin aiemmin 4 ihmisen annoksen ja nyt laihduttaessa 2 ihmisen annoksia. Asun yksin äitini omistamassa asunnossa, yhtiövastikkeen maksan, vuokraa ei tarvitse maksaa. Tämä on neliö vai käytetäänkö sellaista ilmaisua 4 huoneen asunnoista?Vastapalveluna hoidan hänen pörssikauppansa ja maksan laskut.
Painoni on 110,5kg. Jäin taas 300g tavoitteestani. Olen silti tyytyväinen. Vime viikolla olin todella tyytymätön vaikka silloinkin jäin 300g jälkeen. Päätin viikko sitten, että niskasta otan itseäni kiinni ja teen hyvän tuloksen ja en täysin kelpuuta tätä suoritustani, mutta kyllä tämä tyydyttävän seiskan ansaitsee arvosanaksi.
Seuraava tavoite on 24.6.2005. Tavoite silloin 109,5kg. Tuo päivämäärä on myös veljeni syntymäpäivä. Hän on kuollut, kuolinpäivämääräänsä en muista, se on lokakuun lopulla. Hautakiveä ei ole hautausmaalla. Äitini näytti kerran missä hauta sijaitsee. En sitä enää muista. En paljon ajatellut silloin haudan sijaintia. Suunnilleen suunnan tiedän. Ei kovin kaukana kirkosta, ei kovin lähelläkään.
Sattumlta se päivämäärä osui mulle. Jostain syystä haluan unohtaa tuon päivämäärän ja että aika menisi sen lähelle päästyä siitä päivästä nopeasti ohi. Uskon, että toiveeni toteutuu siltä osin. Pian on heinäkuu ja silloin on mun syntymäpäivä kuun lopulla, olen leijona, sinkkutytöille tiedoksi. Naisia se seikka aika usein kiinnostaa, mun mielestä se on huuhaata. Tottakai kaikki ne nimimerkkeihin liittyvät ominaisuudet saa sopimaan melkein kaikki jokaiseen kun oikein alkaa hitsaamaan. Ja jos haluaa olla jostakin eri mieltä niin sekin onnistuu tarvittaessa. Entinen tyttöystäväni sanoi, että mulla on hyvä itsetunto. Muistan, miten mulla oli lapsena huono itsetunto, johtuen koulukiusaamisesta. Hän oli sitä mieltä 4 vuotta, että mulla on hyvä itsetunto. Seurustelumme loppupuolella hän alkoi k i t i s e m ä ä n ja n a t i s e m a a n ( lainaus Tony Halmeelta) ja seurustelumme päättyi ilmeisesti lihavuuteeni, painoin silloin päälle 126kg. Kun passaaja lähti niin jouduin taas tekemään itse asioita ja laihduin kuin itsestään 1,5 vuodessa 126kilosta 112,3 kloon. Ainakaan tietoista laihdutuspäätöstä ei ole ollut.Siitä itsetunnosta hän sanoi, että mulla on huono itsetunto vaikka mun tuntoni ei ole miksikään muuttunut 4 vuodessa. Jotenkin tuo itsetunto asia jäi hiertämään loukkauksista eniten. Väitän hänelle edelleen, että mulla on itsetunto ja pidän sitä ihan hyvänä, vähintään tyydyttävänä ja huono se ei missään nimessä ole. Voiko se olla jos hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja muut myös? Hän petti mua, siksi jätin. Palasin matkoilta vuorokautta aiemmin kuin olin ilmoittanut ja menin avaimilla sisään yöllä hiljaa. Otin hesarin ja luin sitä ainakin 15 minuuttia olohuoneessa ja menin makuuhuoneeseen nukkumaan, olin matkasta väsynyt. Sängyssä makasi tyttöystävä ja tuntematon mies vähissä vaatteissa kädet toistensa ympärillä, he olivat unessa. Tyttöystäväni kasvoilla oli autuas ja tyytyväinen ilme. Päässäni risteili erilaisia vaihtoehtoja. Katselin heitä useamman minuutin. Näin lopultakin millainen tyttöystäväni on ja oivalsin millaisia naisista luotettavimmatkin voivat olla kun jäävät ilman valvontaa. Kuinka kaipaankaan joitakin Islamin lakeja Suomeen. Melkein halusin tappaa hänet, piestä olisi tehnyt mieli, mutta sain raivon aisoihin ja muistelin ukkiani, hänen rauhallisuuttaan ja rauhoituin. Ukki sanoi, että tiukassa paikassa pidä pää aina kylmänä. Päätin kylmettää pääni ja lähdin ajamaan omaan himaan. Kerroin käyneeni hänen luonaan ja kerroin mitä näin ja sanoin, että en hae kamojani sieltä, emme näe enää, joitakin vaatteita ja kallis parranajokone jäi sinne, mutta olkoon, jäi mullekin joitain sen vaatteita ja esineitä. Kovasti oli pahoillaan ja istui kerran ovenikin takana vaatien avaamaan oven, oli siellä usean tunnin, synninsovitus? Olisi halunnut jatkaa, mä taas en voi unohtaa sitä näkyä minkä näin kai koskaan joten no way punk. Siitä ei nyt eikä koskaan enempää. En ole muille kertonut eron syytä. Äiti ihmetteli miksi jätin niin kivan ja fiksun tytön. Äiti oli mulle vihainen, totesin vain tehneeni oman päätökseni, on mun asiani kadunko vai olenko sitä katumatta.
Olen huomannut erään muutoksen entiseen. Pystyn nukkumaan nyt vatsallani ja vatsani näyttää aika litteältä aiempaan verrattuna, mutta kriittisesti tarkasteltuna se on edelleen tynnyrimäinen.
Naisille olen ollut lihavana kuin ilmaa. Huomaamatonta lihaa. Kun olin hoikka ja lihaksikas uimari minulle hymyiltiin usein, ei tainnut mennä päivääkään ilman hymyä ohikulkevilta naisilta. Lihavana en ole saanut ainuttakaan hymyä naisilta. Naiset sanovat, ettei ulkonäöllä ole väliä. Eikö naiset? Eikö? Miksi hymyilitte minulle ollessani hoikka ja nyt ette? Ettekö te nimenomaan hymyile miellyttävälle ulkonäölle? Minä en ole koskaan hymyillyt nätille naiselle vain hänen nättiytensä takia, minulle taas naiset hymyilivät miellyttävän ulkonäköni takia.
Voin sanoa, että se kuvotti mua, en koskaan vastannut niissä tilanteissa hymyyn hymyllä koska oivalsin silloin miksi hymyilette mulle.
Sekin on kuitenkin parempi kuin olla ilman hymyjä. Kumpikaan ei ole hyvä. Antakaa hymyjenne olla jos ette voi hymyillä kaikille tasapuolisesti ulkonäköön katsomatta. Itse en hymyile tuntemattomille.
Tyhmää vai tunnepitoista tekstiä tämä oli, sekä että kai. Ei nämä asiat tänne kuuluisi. Nyt ne ovat täällä.
Painoni on 110,5kg. Jäin taas 300g tavoitteestani. Olen silti tyytyväinen. Vime viikolla olin todella tyytymätön vaikka silloinkin jäin 300g jälkeen. Päätin viikko sitten, että niskasta otan itseäni kiinni ja teen hyvän tuloksen ja en täysin kelpuuta tätä suoritustani, mutta kyllä tämä tyydyttävän seiskan ansaitsee arvosanaksi.
Seuraava tavoite on 24.6.2005. Tavoite silloin 109,5kg. Tuo päivämäärä on myös veljeni syntymäpäivä. Hän on kuollut, kuolinpäivämääräänsä en muista, se on lokakuun lopulla. Hautakiveä ei ole hautausmaalla. Äitini näytti kerran missä hauta sijaitsee. En sitä enää muista. En paljon ajatellut silloin haudan sijaintia. Suunnilleen suunnan tiedän. Ei kovin kaukana kirkosta, ei kovin lähelläkään.
Sattumlta se päivämäärä osui mulle. Jostain syystä haluan unohtaa tuon päivämäärän ja että aika menisi sen lähelle päästyä siitä päivästä nopeasti ohi. Uskon, että toiveeni toteutuu siltä osin. Pian on heinäkuu ja silloin on mun syntymäpäivä kuun lopulla, olen leijona, sinkkutytöille tiedoksi. Naisia se seikka aika usein kiinnostaa, mun mielestä se on huuhaata. Tottakai kaikki ne nimimerkkeihin liittyvät ominaisuudet saa sopimaan melkein kaikki jokaiseen kun oikein alkaa hitsaamaan. Ja jos haluaa olla jostakin eri mieltä niin sekin onnistuu tarvittaessa. Entinen tyttöystäväni sanoi, että mulla on hyvä itsetunto. Muistan, miten mulla oli lapsena huono itsetunto, johtuen koulukiusaamisesta. Hän oli sitä mieltä 4 vuotta, että mulla on hyvä itsetunto. Seurustelumme loppupuolella hän alkoi k i t i s e m ä ä n ja n a t i s e m a a n ( lainaus Tony Halmeelta) ja seurustelumme päättyi ilmeisesti lihavuuteeni, painoin silloin päälle 126kg. Kun passaaja lähti niin jouduin taas tekemään itse asioita ja laihduin kuin itsestään 1,5 vuodessa 126kilosta 112,3 kloon. Ainakaan tietoista laihdutuspäätöstä ei ole ollut.Siitä itsetunnosta hän sanoi, että mulla on huono itsetunto vaikka mun tuntoni ei ole miksikään muuttunut 4 vuodessa. Jotenkin tuo itsetunto asia jäi hiertämään loukkauksista eniten. Väitän hänelle edelleen, että mulla on itsetunto ja pidän sitä ihan hyvänä, vähintään tyydyttävänä ja huono se ei missään nimessä ole. Voiko se olla jos hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja muut myös? Hän petti mua, siksi jätin. Palasin matkoilta vuorokautta aiemmin kuin olin ilmoittanut ja menin avaimilla sisään yöllä hiljaa. Otin hesarin ja luin sitä ainakin 15 minuuttia olohuoneessa ja menin makuuhuoneeseen nukkumaan, olin matkasta väsynyt. Sängyssä makasi tyttöystävä ja tuntematon mies vähissä vaatteissa kädet toistensa ympärillä, he olivat unessa. Tyttöystäväni kasvoilla oli autuas ja tyytyväinen ilme. Päässäni risteili erilaisia vaihtoehtoja. Katselin heitä useamman minuutin. Näin lopultakin millainen tyttöystäväni on ja oivalsin millaisia naisista luotettavimmatkin voivat olla kun jäävät ilman valvontaa. Kuinka kaipaankaan joitakin Islamin lakeja Suomeen. Melkein halusin tappaa hänet, piestä olisi tehnyt mieli, mutta sain raivon aisoihin ja muistelin ukkiani, hänen rauhallisuuttaan ja rauhoituin. Ukki sanoi, että tiukassa paikassa pidä pää aina kylmänä. Päätin kylmettää pääni ja lähdin ajamaan omaan himaan. Kerroin käyneeni hänen luonaan ja kerroin mitä näin ja sanoin, että en hae kamojani sieltä, emme näe enää, joitakin vaatteita ja kallis parranajokone jäi sinne, mutta olkoon, jäi mullekin joitain sen vaatteita ja esineitä. Kovasti oli pahoillaan ja istui kerran ovenikin takana vaatien avaamaan oven, oli siellä usean tunnin, synninsovitus? Olisi halunnut jatkaa, mä taas en voi unohtaa sitä näkyä minkä näin kai koskaan joten no way punk. Siitä ei nyt eikä koskaan enempää. En ole muille kertonut eron syytä. Äiti ihmetteli miksi jätin niin kivan ja fiksun tytön. Äiti oli mulle vihainen, totesin vain tehneeni oman päätökseni, on mun asiani kadunko vai olenko sitä katumatta.
Olen huomannut erään muutoksen entiseen. Pystyn nukkumaan nyt vatsallani ja vatsani näyttää aika litteältä aiempaan verrattuna, mutta kriittisesti tarkasteltuna se on edelleen tynnyrimäinen.
Naisille olen ollut lihavana kuin ilmaa. Huomaamatonta lihaa. Kun olin hoikka ja lihaksikas uimari minulle hymyiltiin usein, ei tainnut mennä päivääkään ilman hymyä ohikulkevilta naisilta. Lihavana en ole saanut ainuttakaan hymyä naisilta. Naiset sanovat, ettei ulkonäöllä ole väliä. Eikö naiset? Eikö? Miksi hymyilitte minulle ollessani hoikka ja nyt ette? Ettekö te nimenomaan hymyile miellyttävälle ulkonäölle? Minä en ole koskaan hymyillyt nätille naiselle vain hänen nättiytensä takia, minulle taas naiset hymyilivät miellyttävän ulkonäköni takia.
Voin sanoa, että se kuvotti mua, en koskaan vastannut niissä tilanteissa hymyyn hymyllä koska oivalsin silloin miksi hymyilette mulle.
Sekin on kuitenkin parempi kuin olla ilman hymyjä. Kumpikaan ei ole hyvä. Antakaa hymyjenne olla jos ette voi hymyillä kaikille tasapuolisesti ulkonäköön katsomatta. Itse en hymyile tuntemattomille.
Tyhmää vai tunnepitoista tekstiä tämä oli, sekä että kai. Ei nämä asiat tänne kuuluisi. Nyt ne ovat täällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun kertomus oli todella mielenkiintoinen ja upea löytö näiltä sivuilta...kiitos siitä koska se pani ajattelemaan yleensä elämää ja mun mielestä kun joka tapauksessa me ollaan jonkun painoisia ihmisiä niin kaikki kuuluu kaikkeen.Eihän tosta sunkaan elämän-pätkästä minkä kerroit niin tietty suoraan selvinny se et miten sä sit oot lihonu mut mä,huom.mä sain käsityksen että noi elämäsi mainitutkin tapahtumat panee sut hakee lohtuu ruuasta,mitä me täällä kärvistelijät pääasiassa juuri teemme,ehkä olen väärässä,mut rajallisuuden(tilan)takia en voi muuta kuin tsempata sua ja oikaista yhden jutun,mä hymyilen kenelle vaan jos mua yleensäkkään hymyilyttää,se on tämä nykyajan ulkokultaisuus nuoret tytöt tehnyt valikoiviksi,tai sit ei,mut jokainen saa tehdä niinkuin tykkää,sinäkin,minäkin..
Taitaa vaan hymyt irrota herkemmin sullakin hoikille ja hyvännäköisille miehille. Mulle ei ole yhtään hymyä suotu lihavuuteni aikana. Aiemmin niitä sain osakseni jatkuvasti. Se tuntui häiritsevältä. Monesti nainen katsoi mua suoraan silmiin, saattoi pysähtyä ja hymy oli kuin yhtä aurinkoa. Sanaakaan he eivät sanoneet, paitsi eräs, joka kysyi tulta tupakkaan. Mulla ei ollut sytkäri tai tulitikkuja. Luulen, ettei niitä sanoituksia kuullut sen takia etten vastannut koskaan hymyyn vaikka muutaman kerran olisi tehnyt mielikin, se oli peliä mun puoleltani. Olisihan tuota kautta voinut tutustua naiseen.Oli siinä oma huumansakin, ei se ihan aina ollut epätoivottua. Miehet loivat usein murhaavia katseita, siitäkin on päästy. Alussa olinkin tyytyväinen kun en enää ole komea mulkku siksi kun olin komea. Nyt olin läski, komeutensa läskien taakse piilottanut. Sain rauhan. Jatkossa, laihduttuani osaan suhtautua asiaan.
Kyllä näki miten kateellisia miehetkin olivat komealle miehelle, eivät sanoneet mitään, mutta eleet ja ilmeet kertoivat sen.
Suomalaiset ovat kateellista porukkaa, ainakin moni mies, sen ne ilmeet kertoivat mulle. Ja ilmeisesti syynä on ainakin se, että komeaa pidetään naamansa takia leuhkana. Tähän myönnän, että tietoisena naamastani tuli aika usein peilistä naamani nähtyä ajatus, että on mulla aika hyvä tuuri kun on tuollainen naama ja päälle leveä hymy. Tämä yksin ollessa. Syynä oli mielestäni osaltaan sekin, että yleisö aikaansai korostetulla kyttäyksellä mut erittäin tietoiseksi namastani, en saanut siitä lomaa. Lihavuus toi loman, hehe.
Lupaan, etten hoikistuttani tapaa ketään naista täältä vaan menen kapakkaan ja pokaan jonkun puolihutsun ja otan takaisin sen mitä ilman olen. Lihavana en mene kapakkaan vaikka rohkaisuja on tullut, että olen ihan riittävän kivannäköinen. Joopa joo, kun katson peiliin niin näkee, että saa todella olla hyvät puhujanlahjat jos aikoo scorettaa illan päätteeksi kun ympärillä on lauma hoikempia naamoja, ei tällainen läskinaama saa kapakasta muuta kuin herkun serkkua eli vitutusta. Itse video jää muiden katseltavaksi. 97 kiloisena käyn kapakassa ensi kerran tunnustelemassa naamani saamaa palautetta.
Ehkä sama toimii käänteisesti kauniilla naisella? Naiset luovat kitkeriä katseita ja miehet silmäilevät virne naamalla? En tiedä, mutta voisin otaksua sellaista tapahtuvan.
Perjantaiksi 24.6 tavoite 109,5 kiloa ja tällä kertaa menen tavoitteeseeni. Olen vaikka syömättä ja juomatta. Olen alkanut hieman kävelemään. Painoni 109,9kg.
Ps. Mielenkiintoinen ja upea löytö olen minä muutenkin kuin kirjoituksena. Kenties joku kaunis talvipäivä saan sen osoittaa sulle tai jollekin muulle naiselle.
No,anteeksi vaan tää palsta on huono paikka tälle keskustelulle,tai sit paras koska me käydäään sitä täällä...Eihän sillä kenelle hymynsä suo voi missään nimessä olla mitään tekemistä onko vastapuoli lihava vai laiha tms.kun mä olen iloinen mä hymyilemällä vastaantallaajalle näytän iloisuuttani,haluan jakaa sitä,enkä todellakaan välitä millaisen muotoinen ihminen on,musta se olis sairasta multa,pimeetä!Ja varmaan oot samaa mieltä?Kun sä oot lihava niin yhtään yhtään mitään tunnetta tai materiaa sinulta ei viedä pois,kenelläkään ei ole siihen oikeutta.Ainoastaan lääkäri voi kehottaa sua laihduttaa terveydellisistä syistä.HUOMAA AINA ETTÄ SINÄ OLET SINÄ JA KELPAAT KYLLÄ.JIILI