Ajatusten tuuletusta

Jos joku kysyisi multa, että mitä mä tahdon sun kanssa, niin en osaisi vastata.

Tai mun vastaus olis, että kattellaan. Antaa ajan näyttää, ja asioiden mennä omalla painollaan. Ekaa kertaa ehkä koskaan osaan ees vähän ajatella, että antaa asioiden hakeutua omiin uomiinsa.

Viihdyn elämässäni, asiat on mukavasti mallillaan. Ei ole mitään isoa tyhjyyttä, mitä yrittäisin täyttää toisella ihmisellä.

Meillä on kuvio, joka on toiminut pitkään, ja joka on mulle arvokas. En halua menettää sitä.

Jos lähden puskemaan asioita väkisin johonkin suuntaan, niin en usko siitä seuraavan mitään hyvää. Hetken aikaa olis pakkomielteen omaista yrittämistä, ja lopputuloksena lässähtänyt pannukakku.

Enkä mä tahdo aktiivisesti viedä asioita eteenpäin senkään takia, että sellainen tarkoittaisi, että mä tietäisin, mitä tässä kannattaa tehdä. Enkä tosiaan tiedä.

Eipä mun aiemmatkaan hartiavoimin ja väkisinvääntämällä rakentamat kuviot oo olleet pidemmän päälle kovin hienoja. Joten mitäpä jos antaisin asioiden tapahtua, jos on tapahtuakseen. Antaa elämän virrata, mä voin hypätä kyytiin ja katsoa, mihin se vie.
6336
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Onko tämä naiselle? Miksi et kerro hänelle?

Äänestä
  • Kun on mukava pyörittää kahta naista. Ihan Salomonin tapaan heille jaan. Ja kuorin rusinat pullasta. Oh, se olikin nännipiha..

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Kun on mukava pyörittää kahta naista. Ihan Salomonin tapaan heille jaan. Ja kuorin rusinat pullasta. Oh, se olikin nännipiha..

    So last season, siis se että halu peuhata useamman kumppanin kanssa olis syy sille, mitä voi tai ei voi kertoa. Onko nykyään joku vielä niin pikkusieluinen, että saa jotain mustasukkaisuuskohtausia, jos tietää kumppanin tapailevan muitakin?

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Kun on mukava pyörittää kahta naista. Ihan Salomonin tapaan heille jaan. Ja kuorin rusinat pullasta. Oh, se olikin nännipiha..

    Psykopaatti ei pysty normi viestintään.

    Äänestä

Kerro mitä?

Äänestä

Miksi et kerro hänelle, kysyy joku.

Puhu, sehän se on nykyajan ratkaisuehdotus kaikkeen. Miten pirun monta parisuhdeyritelmää oon yrittänyt ratkoa puhumalla, ja onko se toiminut. No ei ole.

Mun lapsuudenperheessä on puhuttu, jo ennen kuin siitä tuli tällainen muoti-ilmiö ja psykoterapiassa ravaamisesta valtavirtaharrastus. Itsetuntemus on lisääntynyt, mutta onko se puhuminen ja asioiden pyörittely ja kaivelu vienyt ihmissuhteita parempaan suuntaan, en ole varma. Vai onko paljon elämää jäänyt elämättä, jäänyt kaiken pohdiskelun ja erittelyn ja analysoinnin jalkoihin.

Oon nimenomaan ajatellut tehdä kurssin muutoksen ja keskittyä muihin asioihin puhumisen sijaan.

Oon ajatellut antaa asioille aikaa kehittyä omaan tahtiinsa ja omaan suuntansa. Jos kehittyvät. Jos eivät kehity vaan pysyvät nykyisellään, niin sekin on hyvä vaihtoehto.

Mä oon jo nyt saanut jakaa sun kanssa sellaisia hetkiä, mitä en ole tavoittanut kenenkään muun kanssa. Pieniä välähdyksiä, kun kaikki on oikein. Pieniä hetkiä joilla on iso merkitys.

Onko niitä hetkiä mahdollista pitää elossa, jos tästä kehkeytyy jotain vakavampaa, vakiintuneempaa? Pelkään että ne tallontuu kaiken arkisen ja ankean jalkoihin.

Ne hetket saa haluamaan paljon, lisää, kaiken. Rakentelemaan pilvilinnoja ja suunnittelemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, yhteiseen hautapaikkaan saakka.

Ja siinä se draaman kaari taas jo tulikin. Parissa lauseessa elämän ihanimmista hetkistä kuolemaan. Vaikuttaa siltä, että oon tosi hyvä tappamaan. Tahtoisin oppia jotain muuta. Jotain uutta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Jos joku kysyisi multa, että mitä mä tahdon sun kanssa, niin en osaisi vastata.

Tai mun vastaus olis, että kattellaan. Antaa ajan näyttää, ja asioiden mennä omalla painollaan. Ekaa kertaa ehkä koskaan osaan ees vähän ajatella, että antaa asioiden hakeutua omiin uomiinsa.

Viihdyn elämässäni, asiat on mukavasti mallillaan. Ei ole mitään isoa tyhjyyttä, mitä yrittäisin täyttää toisella ihmisellä.

Meillä on kuvio, joka on toiminut pitkään, ja joka on mulle arvokas. En halua menettää sitä.

Jos lähden puskemaan asioita väkisin johonkin suuntaan, niin en usko siitä seuraavan mitään hyvää. Hetken aikaa olis pakkomielteen omaista yrittämistä, ja lopputuloksena lässähtänyt pannukakku.

Enkä mä tahdo aktiivisesti viedä asioita eteenpäin senkään takia, että sellainen tarkoittaisi, että mä tietäisin, mitä tässä kannattaa tehdä. Enkä tosiaan tiedä.

Eipä mun aiemmatkaan hartiavoimin ja väkisinvääntämällä rakentamat kuviot oo olleet pidemmän päälle kovin hienoja. Joten mitäpä jos antaisin asioiden tapahtua, jos on tapahtuakseen. Antaa elämän virrata, mä voin hypätä kyytiin ja katsoa, mihin se vie.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu